Lue keskustelun säännöt.
Mietityttääkö ketään se, että jos oma äiti vanhetessaan alkaa olla tosi vaivainen
05.09.2012 |
..niin et siinä näkee oman tulevaisuutensa... esim.hiukset lähtee, lysähtää kasaan, ja rupsahtaa pahasti
Kommentit (9)
elääkö mummoksi asti. Voihan sitä kupsahtaa jo huomenna kiinteänä ja ihanana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai siltä kukaan välty, ellei kuole pois jo aiemmin?
Äitini on 67 v eli kyllähän jo toki muutoksia on ainakin ulkonäössä. Mutta niinhän ne ihmiset vanhenee eikä siinä minusta mitään mietityttämistä ole. Lähinnä ajattelen että on hienoa jos saa itse elää niinkin pitkään.
en mä äitiäni tarvitse sen tosiasian tiedostamiseen, että kun ikää tulee niin sitä rupsahtaa ja alkaa niitä vaivojakin olla. Mutta eipä niitä asioita tullut kamalasti ajateltua nuorempana. Nyt kun ympärillä on vanhoja, vaivaisia ihmisia niin onhan tuo eri tavalla konkretisoitunut. Äitini tosin keikkuu edelleen hyvissä voimissa.
..niin et siinä näkee oman tulevaisuutensa... esim.hiukset lähtee, lysähtää kasaan, ja rupsahtaa pahasti
Äidilläni on nuorena tullut paha nivelrikko. Se kulkee suvussa ja on kuulemma perinnöllistä. Rupsahtaminen janlysähtäminen ei ole mitään jos vertaa liikuntakyvyttömyyteen ja jatkuviin kipuihin. Ne jo vähän huolestuttaakin, vaikkei niitäkään välttää voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvittää vain, koska muutos on ollut viimeisen 10 vuoden aikana niin hurja, että tuskin tunnen häntä kun vastaan kävelee. Hän on nyt 67 ja tuntuu itse kärsivän todella paljon kun kaikki rapistuu. Mikä pahinta, olen alkanut nähdä juuri samoja vanhenemisen merkkejä itsessäni. Olen 42v.
Paljon riippuu esim. elintavoista, ja myös niistä isältä saaduista geeneistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elääkö mummoksi asti. Voihan sitä kupsahtaa jo huomenna kiinteänä ja ihanana.