Luokanopettajat ovat vaikeita ihmisiä

niistä poikkeuksista, jotka voivat olla väärässä joskus harvoin, tulee erityisopettajia...

ammatillisista opettajista?

Samaa mieltä, uskomattoman kireäpipoisia vailla kykyä minkäänlaiseen itsekritiikkiin.



Olen opettajanhuoneessa kuunnellut miten puhuvat oppilaista ja ei ainakovin kivalta kuulosta.



Opettajankoulutukseen pääsevät tiukkapipoiset kympin oppilaat, jotka sitten tuputtavat omaa "täydellistä" elämäntyyliään ja arvomaailmaansa muille.



Silti kurinpito luokissa ei näytä onnistuvan näiltä suorittajilta lainkaan.

Totuus on, että juuri tämä ihmistyyppi ei ikinä voisi tehdäkään muita töitä, koska yhteistyötaidot on ihan hukassa.



p.s. mulla on pitkäaikaisena kunnan työntekijänä yhtä pitkät lomat, eli kateuskorttia on turha viuhuttaa.

Itse olen luokanope, ja mulla on PALJON ystäviä, ja kykenen yht.työhön. Äitini on myös luok.ope, ja häneen nuo edellä mainitut seikat kyllä pätevät:)

mutta osa on.



terv. vuosia koulussa työtä tehnyt ei-opettaja

Millä muulla ammattiryhmällä on yhtä pitkät lomat?



Itse opettajana voin todeta, että vanhemmuus näyttää tuottavan kehityshäiriöitä ja taantumista lapsen tasolle.

Siksikö ei tee niitä töitä kun työkamut on hankalia. Olenkin tätä miettinyt. Kiitos...

Miesopettajien kanssa pärjää vielä, ne on yleensä rennompia. mutta naisopettajat, etenkin nuoret ovat purkissa kasvaneita pianotyttösiä, joille kaikki heidän maailmankuvastaan poikkeva on väärin ja täytyy korjata.



Yrittäjänä pidän niin pitkiä lomia kuin huvittaa, joten turha yrittää kääntää kritiikkiä pois lomakortilla.



Ennemmin lomalla leveileminen juuri todistaa kapeasta maailmankuvasta ja luulosta, että on kaiken arvostelun yläpuolella.



Oppilaat ja vanhemmat on varmasti hankalampia nykyisin, joten olisiko opettajien aika myöntää, että kaikki ei ole hallinnassa enää kouluissa.

Miesopettajien kanssa pärjää vielä, ne on yleensä rennompia.

onhan ne miesopet tosi rentoja. Kotonakin varmaan saa kuulla harvasen päivä lapsilta, että on se meidän ope vaan niin ihana, kun ei se pidä kokeita ja tänäänkin vaan katottiin videoita. Itse tunnollisena naisluokanoepttajana ottaa joskus päähän tuo mieskollegoiden "rentous". Samaa palkkaa saadaan vaikka toinen ottaa rennosti jalat pöydällä ja toinen painaa hiki hatussa hommia.

tai meille sattunut pirun hyvä tuuri.



Johtuisiko myös siitä että omat lapset unelmakoululaisia joiden käyttäytymisessä eikä oppimisessa ole ollut ongelmia.



Tämän sanon koululaisten vanhempana. Tunnen myös muutaman opettajan ja yhden rehtorin ja kaikki ovat fiksuja ihmisiä. En tunnista heitä tuosta avauksesta.

Mulla oli koulussa tosi tiukka mutta reilu miesopettaja, armeijan palveluksesta oli lähtenyt opettajaksi.



Miehillä on auktoriteettia naisia enemmän luonnostaan, se helpottanee kurinpitoa.



Eniten vaivaa tuo naisopettJien sievistely, muut kuin heidänkaltaisensa ovat koulussa opettajien mielestä epäonnistuneita.



Ei täydellinen käsiala ja käsityötaidot ole ihmisyyden mitta.

Lapsien asenne koulunkäyntiin heijastelee kodin asennetta ja jos kotona ei arvosteta opettajaa niin miksi lapsi arvostaisi?



Oppilaiden kanssa pärjää, mutta vanhemmat ovat suuri riesa. Kasvatusvastuun ulkoistaminen on muoti-ilmiö. Poliisin tulee puuttua nuorisojuopotteluun kun itse en jaksa ja opettajan tulee opettaa käytöstavat kun itse en uskalla komentaa.

mutta potilasryhmänä rasittavimpia ovat ylivoimaisesti luokanopettajat. Sanatulvasta ei tule loppua, kaiken pitäisi olla mustavalkoista, ja ovat AINA oikeassa. Päätöksenteko on myös hyvin vaikeaa. Koko päätöksentekoprosessikin täytyy kuvata ykistyiskohtia myöten. Voitte kuvitella, että vastaanottoaika ei riitä ja seuraavat potilaathan siitä kärsii.



terveisin,

lääkäri

Olen nimenomaan sitä mieltä, että vastuu lasten kasvattamisesta on kodilla ja lähipiirillä ja asenteet kouluun tulevat kotoa.



Se ei poista sitä tosiasiaa, että opettankoulutus suosii tiettyä ihmistyyppiä, jonka elämänkokemus on usein rajoittunutta ja koulun todellisuus on sitten liikaa.

Siitä olen samaa mieltä, että koulutukseen tulee liikaa niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat koulun arjen olevan yhtä leikkiä ja laulua. Onneksi osa ymmärtää lopettaa opiskelun kesken ja siirtyä muihin hommiin.



Vaikka kouluarki onkin mukavaa ja nuorten kanssa on mukava työskennellä niin silti se ei sovi ihmiselle, joka ei osaa ottaa suoraa palautetta vastaan. Kaikkea haistattelua ei tietystikään tule sietää, mutta opettajan tulee ymmärtää että nuoret harjoittelevat sosiaalisia taitojaan koulussa.



P.S. Miesopettajien rentous ei tarkoita sitä, että siellä ei tehtäisi.

Tottakai tuo ammatti korostaa sellaista besserwisseröintiä, koska se on niin iso osa sitä päivää.



Sen sijaan tuo hokema typeristä, jäykistä kympin tytöistä okl:ssä... Höpö, höpö. Itselläni on opiskelukavereina laumoittain tulevia luokanopeja ja he ovat:

- fiksuja, monet kympin tyttöjä (onko tää nyt synti???)

- hauskoja ja huumorintajuisia

- sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita

- osallistuvat kaikkeen mielellään.



Minusta he ovat meidän nuorison valioporukkaa. Näkeehän sen siitäkin, kuinka vaikea on okl:ään päästä ja saavat valita parhaat päältä.

että heidän lapsensa ovat niitä kaikkein kauniskäytöksisimpiä lapsia. Ottavat toiset huomioon ja osaavat odottaa vuoroaan.



Samoin luokanopettajavanhempien kanssa yhteistyö sujuu kuin tanssi. ymmärtävät sen, että kaikkia mahdollisia toiveita ei voi ottaa huomioon.

mutta tämä ei tarkoita, ettei opettajana olisi kaikenlaisia ihmisiä. Toki vuosikurssillamme oli niitä, jotka olivat pikkutytöstä asti haaveilleet opettajuudesta ja jotka rakastivat koulua.

Joukossa oli myös niitä, jotka olivat ajautuneet alalle aivan vahingossa. Tai niitä, jotka omana kouluaikanaan inhosivat koulua.



OKL:n miesopiskelijoista täytyy sanoa, että suurin osa vetää siitä, missä aita on matalin. Monen naisopettajan mainitsema rentous tarkoittaa myös oman kokemukseni mukaan lähinnä sitä, että hommaa hoidetaan vähän vasemmalla kädellä..



terveisin luokanope, joka omana kouluaikanaan oli kaikkea muuta kuin se kiltti kympin tyttö :)

Komppaan edellistä.



Hiljattain valmistuneena luokanopettajana olen sitä mieltä, että OKL ei nykyään painota hakuprosesseissaan pelkkää kirjaviisautta ja kympin tyttöyttä. Itseltäni esimerkiksi ei koskaan kysytty yo-arvosanoja, vaan valinta tehtiin kirjallisen kokeen ja soveltuvuuskokeiden perusteella. Tämä mielestäni osoittaa, että opettajina on monenlaisia ihmisiä, ei pelkästään "pianotyttöjä", jotka ovat olleet nimenomaan hyviä koulussa, mutta joilta muut tärkeät ominaisuudet puuttuisivat.



Opettajan täytyykin olla tietyllä tavalla voimakas persoona. Lepsulla "kaikki käy" -ihmisellä tuskin olisi kovin voimakas auktoriteetti tai kyky saada ihmiset tottelemaan. Opettajalla täytyy olla kyky tarvittaessa ottaa käyttöön "minä kerron nyt, miten toimitaan" -asenne. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, että sosiaaliset taidot olisivat automaattisesti sitten muilta osin heikot. Väitän, että opettajalla sosiaalisten taitojen on oltava poikkeuksellisen hyvät, jotta he voivat saada vaativat nykyvanhemmat ymmärtämään, että heidän oman lapsensa lisäksi luokassa on parikymmentä muutakin oppilasta, eikä jokainen vain mitenkään voi saada joka minuutti räätälöityä, juuri hänen tarpeensa huomioivaa ohjausta. Tämä jos mikä vaatii hyviä sosiaalisia taitoja.



Opettajantyö vaatii myös tietynlaista tarkkuutta ja joskus pedanttiuttakin. Hällä väliä -asenne sopii tosi huonosti työhön, jossa ollaan vastuussa lasten hyvinvoinnista ja oppimisesta niin kokonaisvaltaisesti, kuin opettaja on. Tämä ominaisuus saattaa tietysti joitakuita rasittaa yleisesti luonteenpiirteenä.