Lue keskustelun säännöt.
Olisitteko te loukkaantuneita?
05.09.2012 |
Esikoisemme täyttää perjantaina 1v, synttärit pidetään sunnuntaina. Kutsuttuja oli alunperin 12 (eli kummit mahdollisine perheineen ja isovanhemmat). Kyselimme kaikilta ensin että sopisiko lauantai vai sunnuntai paremmin juhlapäiväksi ja kaikilta saatiin vastaus että ihan sama, ei mitään väliä.
Kutsut lähetettiin pari viikkoa sitten. Tällä viikolla melkein kaikki ovat ilmoittaneet että eivät pääse tulemaan. Ne jotka pääsevät tulemaan ovat minun vanhempani, mieheni äiti ja yksi kummeista (eli mieheni sisko).
Miehen isä ilmoitti ettei aio tulla samaan aikaan mieheni äidin kanssa. Toinen kummi, mieheni paras kaveri, ei kuulemma pääse kun onkin menossa mökilleen silloin. Kolmas kummi, minun hyvä ystäväni, kuulemma epähuomiossa lupautui tekemään työkaverinsa työvuoron silloin. Ja neljäs kummi, siskoni, olikin jo luvannut mennä kaverinsa lapsen 6v synttäreille. Myös miehen siskon mies ja poika eivät pääse, ovat menossa muuttoavuksi jollekin.
Ihan tosissaan harmittaa ja suututtaa, kun kaikille piti olla ihan sama, kumpikin päivä käy ja nyt se ei käy oikein kellekään. Kyseessä jokaisen kummin ainoa kummilapsi ja tosiaan meidän esikoinen. Muutenkin mieheni sisko on kummeista ainut jota tuntuu kiinnostavan lapsen asiat millään tapaa, muut kummit ovat lasta nähneet tässä vuoden aikana 1-2 kertaa riippuen kummista. Ja me olemme kyllä yrittäneet kutsua heitä meillä, kysyä voidaanko me tulla joskus käymään, mentäiskö ihan kahvilaan kahville tai jotain. Mutta ei ikinä käy, baariseura kyllä kelpaisi, mutta lapsen kanssa ei voi nähdä ikinä. Ja asutaan kaikki samassa kaupungissa, eli siitä ei ole kyse. Miksi pitää suostua kummiksi jos se homma ei oikeasti kiinnosta yhtään?
Kommentit (45)
Onhan tuo vähän tökeröä kun tuolla lailla peruvat. Mutta tuosta kummiudesta siis: ihmettelet, miksi suostua kummiksi, jos kummius ei kiinnosta. Siitä tehtävästä kun ei oikein voi kieltäytyäkään tai ainakin se olisi tosi loukkaavaa. Itselläni on 5 kummilasta ja toivoisin ettei olisi yhtäkään, vaikka kuulostaakin kauhealta näin sanoa. Tunnen, etten osaa olla hyvä kummi, enkä edes ole kovin lapsirakas.8
Että me kyllä tehtiin jokaiselle kummiudesta kieltäytyminen oikeasti tosi helpoksi, juuri sen takia ettei tule tunnetta että pakko suostua vaikkei kiinnosta. Kun kysyttiin kummiksi, sanottiin samalla että me ei tarvita mitään lahjakummeja, vaan toivotaan lapsen elämään aikuisia joilla oikeasti olisi aikaa ja seuraa lapselle. Ymmärretään jos ette halua/pysty suostumaan, eikä se oikeasti haittaa eikä loukkaa meitä. Toivotaan vaan että jos suostutte, olisitte oikeasti läsnä lapsen elämässä. Jos teiän elämä tuntuu nyt tosi hektiseltä ja kiireiseltä, niin ehkä nyt ei ole paras aika ruveta kummiksi, se on ihan ok meille kunhan kerrotte sen meille suoraan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka olisin mummi, kummi tai kaveri. 1v synttärit on juhla vanhemmille, ei sille lapselle.
Se 1v ei ole koko maailma kuin vanhemmilleen.
kyllä vain monelle perheelle tuollainen 1v. on koko maailma, meille ainakin. terv, mummu
jotka eivät pääse. Etenkin lapsettomille kummeille pienen lapsen synttärit ei ole se kaikkein kivoin tapa viettää viikonloppua, vaikka se sinua ymmärrettävästi harmittaakin.
Peesi, vieläpä eri viikonpäivinä. Jos kummit eivät ole toisilleen kovin tuttuja, olisi ehkä heillekin mukavampaa tutustua siihen kummilapseensa ihan rauhassa, ilman hälinää ja sylistä syliin kierrättämistä.
En minäkään jaksa monia synttäreitä erikseen järjestellä, jos varta vasten on kysynyt ihmisiltä käykö ajankohta ja on vastattu, että käy. Ei sen kummilapsen tarvitse elämän keskipiste olla, mutta jos on kummiksi lupautunut, niin vähintään pitäisi kerran vuodessa synttäreille osallistua. Ymmärrän ap:tä
siskot, veljet, sedät, tädit, vanhemmat, mummit, papat jne kukaan ei ole mun elämän keskipiste, mun ei tarvi olla kiinnostunut muista kuin oman mieheni ja lapseni juhlapäivistä ja kuulumisista, niinkö?
Tästä edes ei tarvi edes kohteliaisuudesta osallistua kaikenmaailman häihin, kihlajaisiin, synttäreille, tupareihin ja muihin kissanristiäisiin jos ne eivät kosketa mun omaa lasta tai miestäni. Huh kun elämä helpottuikin kerta heitosta taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotahan se aina on. Eli en loukkaantuisi. Minä en edes kysele keneltäkään etukäteen, laitan vaan kutsut menemään, ja ne tulee ketkä pääsevät. Ei ne synttärit niin iso asia ole (vaikka esikoisen 1-v synttärit sillä hetkellä saattaa vanhemmista tuntuakin).
että harvalle se kummius merkkaa yhtään mitään. Tietyt ihmiset ovat lapselle läheisempiä mitä toiset, asiaan vaikuttaa esim. se paljonko vanhemmat viettävät aikaa eri ihmisten kanssa. Jos vaikka lapsen täti asuu naapurissa ja kahvitellaan puolin ja toisin "päivittäin" yhdessä, side lapseen (HUOM: riippumatta siitä onko tuo täti kummi vai ei!) tullee aika vahvaksi. Sitten taas ihminen jota lapsi näkee kerran vuodessa on etäisempi, ei merkitystä onko kummi vai ei.
Ei kannata loukkaantua, teille synttärit ovat tärkeät, muille niillä ei ole samaa merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua, mutta eikö 2 riittäisi, ettekö pärjää sen lapsen kanssa?
Mua ihmetyttää nää kommentit "se on vanhemmille tärkeetä, ei vieraille ihmisille" (joo ehkä 1v ei vielä tajua, mutta jatkossa..) eiköhän se ole nimenomaan sille lapselle tärkeää että sinne synttäreille tultaisiin? Ja vanhemmat varmaan nimenomaan harmistuvat lapsen puolesta, ei itsensä takia. Kannattaa muistaa että sille pienelle lapselle läheisten ihmisten läsnäolo tuollaisena päivänä on kovin tärkeää, vaikka teitä ei niin kovasti kiinnostaisikaan.
T. lapseton nainen, joka muistaa lapsuuden synttäreistään vaan pettymyksen kun ikinä paikalle ei saapunut kuin toinen mummini ja yksi serkkuni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua, mutta eikö 2 riittäisi, ettekö pärjää sen lapsen kanssa?
Kummeja on 4, ei 5. Ja neljä sen takia että kumpikin toivoimme mieheni kanssa sisaruksiamme kummiksi ja kaverimme itse kyselivät raskauaikana että kai heidät huolitaan kummiksi. Se oli toinen syy miksi oletin että heitä olisi kummius kiinnostanut. Siksi 4 kummia. Kummien määrällä kun ei ainakaan meille ole mitään merkitystä lapsen kanssa pärjäämiseen. Ajattelimme että eipä se useampi läheinen aikuinen ainakaan haittaa tee.
-ap
Tuollaista se on. Sama juttu oikeastaan kaikkein muidenkin juhlien järjestämisessä; aina ne samat ihmiset panttaa viimeiseen asti osallistumistaan, tai jättävät tulematta vaikka etukäteen ilmoittivat tulevansa. Kyllä se vaan normaalia ihmistä tuppaa ärsyttämään. ;)
Sitä minä en oikein ymmärrä, miksi ihmiset suurentelevat sitä vaivaa, mitä synttäreillä piipahtamiseen menisi, jos siis välimatkaa ei juuri ole. Kohtelias vierailuaika on reilu tunti, ja se sisältää kahvin juomista ja parin kivan sanan sanomista lapselle. Se ei ole ylivoimaista. Paitsi joillekin, jotka antavat ymmärtää, että koko viikonloppu on nyt pilalla, yksien juhlien vuoksi.
Me ei ap enää kutsuta esikoisen yhtä kummipariskuntaa lapsen synttäreille. Heille se tuntui olevan niin ylivoimaista tulle käymään. Meillä on lapsella viikon päästä synttärit, ja tuntuu paljon kivemmalta järjestellä niitä, kun ei tarvitse miettiä, minkä tekosyyn kummit tänä vuonna keksivät viime tingassa. Viime vuonna meidän lapsi oli niin pettynyt, että itkeskeli koko illan (tykkää siis kummeistaan paljon ja odotti heitä kovasti, aamulla vielä olivat soittaneet että tulevat) ja mä en vaan enää jaksa ymmärtää, millainen palikka tahallaan tekee tuollaista lapselle. Se on mun mielestä jo kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota törkeänä. Meillä ei ole jääty pois lasten synttäreiltä kuin sairaustapauksissa. Aina on sumplittu työvuorot ja muut menot sen mukaan että päästään menemään. Vuoden ikäistä tuo ei itseään vielä haittaa, mutta ajattelepa esim. kolmivuotiasta joka jo tohkeissaan odottaa synttäreitään. Ymmärrän kyllä että olette pahoittaneet mielenne, niin olisin minäkin.
Yritätkö sanoa, että olisit nyt kollektiivisesti loukkaantunut kaikille, jotka eivät pääse, kun heitä nyt sattuu olemaan erityisen paljon...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehtaisi koskaan kummina tai sukulaisena käyttäytyä noin. Siis jäädä pois juhlista, ellei mitään supertärkeää ilmaannu. Ja nuo syyt eivät kyllä olleet supertärkeitä tai sellaisia, ettei niitä olisi voinut estää. Tuo vahingossa työvuoroon -juttu kuulostaa jo tekosyyltä :(
ihmeessä teillä on neljä kummia? Pakkoko kiusata noin montaa ihmistä. Ja mitä se 1-vuotias ymmärtää juhlista? Relaa.
ihmeessä teillä on neljä kummia? Pakkoko kiusata noin montaa ihmistä. Ja mitä se 1-vuotias ymmärtää juhlista? Relaa.
Eikö tuolla jo aiemmin selvitetty miksi.
Tervetuloa todellisuuteen ap: se teidän kultapikkumurunen ei vaan ole kaikkien elämän keskipiste, vaikka teidän elämän keskipiste onkin.
Tervetuloa todellisuuteen ap: se teidän kultapikkumurunen ei vaan ole kaikkien elämän keskipiste, vaikka teidän elämän keskipiste onkin.
Mun elämässä ei oo lasta, eikä miestä. Ja oikeestaan oon ite oman elämäni keskipiste, onpa kivaa kun ei tarvi kenenkään muun iloista, suruista, juhlista tai ylipäänsä elämästä enää välittää!:)
Meillä ainakin on niin onnellisesti asiat, että mummuill, vaareille ja kahdelle kummille kolmesta meidän lapsi on hirmu tärkeä..
Että me kyllä tehtiin jokaiselle kummiudesta kieltäytyminen oikeasti tosi helpoksi, juuri sen takia ettei tule tunnetta että pakko suostua vaikkei kiinnosta. Kun kysyttiin kummiksi, sanottiin samalla että me ei tarvita mitään lahjakummeja, vaan toivotaan lapsen elämään aikuisia joilla oikeasti olisi aikaa ja seuraa lapselle. Ymmärretään jos ette halua/pysty suostumaan, eikä se oikeasti haittaa eikä loukkaa meitä. Toivotaan vaan että jos suostutte, olisitte oikeasti läsnä lapsen elämässä. Jos teiän elämä tuntuu nyt tosi hektiseltä ja kiireiseltä, niin ehkä nyt ei ole paras aika ruveta kummiksi, se on ihan ok meille kunhan kerrotte sen meille suoraan.
-ap