Lue keskustelun säännöt.
Olisitteko te loukkaantuneita?
05.09.2012 |
Esikoisemme täyttää perjantaina 1v, synttärit pidetään sunnuntaina. Kutsuttuja oli alunperin 12 (eli kummit mahdollisine perheineen ja isovanhemmat). Kyselimme kaikilta ensin että sopisiko lauantai vai sunnuntai paremmin juhlapäiväksi ja kaikilta saatiin vastaus että ihan sama, ei mitään väliä.
Kutsut lähetettiin pari viikkoa sitten. Tällä viikolla melkein kaikki ovat ilmoittaneet että eivät pääse tulemaan. Ne jotka pääsevät tulemaan ovat minun vanhempani, mieheni äiti ja yksi kummeista (eli mieheni sisko).
Miehen isä ilmoitti ettei aio tulla samaan aikaan mieheni äidin kanssa. Toinen kummi, mieheni paras kaveri, ei kuulemma pääse kun onkin menossa mökilleen silloin. Kolmas kummi, minun hyvä ystäväni, kuulemma epähuomiossa lupautui tekemään työkaverinsa työvuoron silloin. Ja neljäs kummi, siskoni, olikin jo luvannut mennä kaverinsa lapsen 6v synttäreille. Myös miehen siskon mies ja poika eivät pääse, ovat menossa muuttoavuksi jollekin.
Ihan tosissaan harmittaa ja suututtaa, kun kaikille piti olla ihan sama, kumpikin päivä käy ja nyt se ei käy oikein kellekään. Kyseessä jokaisen kummin ainoa kummilapsi ja tosiaan meidän esikoinen. Muutenkin mieheni sisko on kummeista ainut jota tuntuu kiinnostavan lapsen asiat millään tapaa, muut kummit ovat lasta nähneet tässä vuoden aikana 1-2 kertaa riippuen kummista. Ja me olemme kyllä yrittäneet kutsua heitä meillä, kysyä voidaanko me tulla joskus käymään, mentäiskö ihan kahvilaan kahville tai jotain. Mutta ei ikinä käy, baariseura kyllä kelpaisi, mutta lapsen kanssa ei voi nähdä ikinä. Ja asutaan kaikki samassa kaupungissa, eli siitä ei ole kyse. Miksi pitää suostua kummiksi jos se homma ei oikeasti kiinnosta yhtään?
Kommentit (45)
koska jos sille tielle lähdet, et muuta saakaan kun loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin loukkaantunut;
ihan sama mistä syystä kylään kutsutaan ja juhlia järjestetään, täytyy osata kieltäytyä jo suunnitteluvaiheessa, mikäli ei aio eikä halua tulla juhliin/kylään.
Olen kuuden lapsen äiti ja todellakin he ovat minu ja mieheni elämän keskipisteet, enkä edes vaadi muiden omistautuvan samoin, mutta jos kekkereitä järjestetään niin tottakai täytyy jotain rotia olla vieraillakin. Mekin voimme ihan iloisesti juhlia omalla sakilla.
Lapsista varsinkin on surullista odottaa sitä kummia/mummia, esim.joka ilmoittaa tunnin jo myöhästyttyään, ettei muistanut tms.fiksua, eikä tule lainkaan.
Lapsikin ymmärtää, jos joku vaikka sairastuu, ettei tule vaikka on luvannut.
Nyt kun on useammat synttärit takana, eikä itselläkään enää ihan vauvahuuruja, niin käsitän, että toisille todella tulee muutakin menoa. Sen kun sovitte vaikka kaksi päivää, jolloin vieraat ovat trevetulleita juhliin. Ja sitten loput saavat poiketa kahveille seuraavalla viikolla. Nuo kaksi päivää menee samoilla tarjottavilla, ja jos vieras ei saa niistä kumpaakaan sopimaan vaan tulee viikolla, niin ei tarvita enää kakkuja ja kymmenen sortin ihmeellisyyksiä vaan vain kahvit ja joku kahvipulla.
Noin pienestä lapsestakin on mukavampaa, jos on vähemmän ihmisiä useampana päivänä, kuin hirveä lössi ja joka suunnasta tuppaava huomio väsyttämässä kerralla.
siskot, veljet, sedät, tädit, vanhemmat, mummit, papat jne kukaan ei ole mun elämän keskipiste, mun ei tarvi olla kiinnostunut muista kuin oman mieheni ja lapseni juhlapäivistä ja kuulumisista, niinkö?
Tästä edes ei tarvi edes kohteliaisuudesta osallistua kaikenmaailman häihin, kihlajaisiin, synttäreille, tupareihin ja muihin kissanristiäisiin jos ne eivät kosketa mun omaa lasta tai miestäni. Huh kun elämä helpottuikin kerta heitosta taas!
Kaikkien pitäis ajatella näin. En mä ainakaan halua, että mun juhliin tulee ihmisiä vain kohteliaisuudesta. Jos juhlat järkkään, niin järkkään ne siksi, että ihmisillä olisi siellä aidosti hauskaa. Se, onko jonkun mielestä aidosti hauskempaa olla mun juhlissa kuin mökillään, taas ei ole mun vallassani enkä voi ketään pakottaa niin tuntemaan. Ajatelkaa miten paljon helpompaa olis, jos juhliin osallistuisivat vain ne, jotka oikeasti pitävät tällaisista juhlista ja loput saisivat rauhassa tehdä mitä huvittaa! Ei tarttis leipoakaan niin paljoa tai ostella tarjoamisia kun suuri osa vieraista jäisi pois, ellei jopa kaikki. Ja jos ei huvittaisi aidosti itse järkätä mitään juhlia, niin sen kun olis järkkäämättä. Ehkä kohta juuri kukaan ei järkkäisi juhlia tai menisi niihin, mutta mitä siinä muka oikeasti menetettäisiin, jos niihin nytkin vääntäydytään vain kohteliaisuudesta?
Musta tää nykyinen velvollisuusjuhlimiskulttuuri on ihan outo. Velvollisuudentunnosta nähdään kauheesti vaivaa ja laitetaan rahaa juhliin, joihin suurin osa vieraista tulee vaan velvollisuudentunnosta, ja sit kohteliaisuudesta siellä jäykistellään se pakolliset pari tuntia. En tajua tätä, miksi? Kuka tästä saa mitään, ne harvat mummelit jotka tykkää perhejuhlista? Eikö ne voisi juhlia vaan keskenään?
Nimittäin jos ovat tuolleen luvanneet ja vielä ihan laajasti et kumpi tahansa päivä sopii, sit päätetään se päivä ja ei tullakkaan... niin
Ihan pyllystä! suoraan sanoen.