kuinka olette jaksaneet vauva-arjen? synnytyksen jälkeen?miten vauvat nukkuivat yöt?

Turhan moni kaksosten äiti väsyttää itsensä katkeamispisteeseen ennen kuin hakee (tai joku läheinen hakee) apua. On kunnia-asia pärjätä ITSE omien lastensa hoidosta. Tälläkin palstalla moni äiti kehuu korvat sauhuten, kuinka on hoitanut omat ja naapurinkin lapset ja siinä sivussa kodin ja puutarhan. Siis karrikoiden sanottuna ;)



Mielestäni jo se, että olet kärsinyt masennuksesta pienen vauvan kanssa, on selvä merkki siitä, että läheistesi pitäisi ottaa sinut " seurantaan" . Sinulle pitäisi järjestää rauhallisia yöunia edes silloin tällöin, omaa aikaa ilman lapsia, apua lastenhoidossa ja samaten kodinkin ylläpidossa. Kaksosten hoito ei ole lastenleikkiä, vaikka he sattuisivatkin olemaan samaan aikaan nukkuvia, terveitä, rauhallisia ja hymyileviä pikkuenkeleitä... saati jos olet itse unenpuutteesta sekopäinen ja lapset karjuvat koliikkiaan illat ja yöt.



Voimia ja onnellista odotusta! Puhu etukäteen läheisillesi, ota yhteyttä perheneuvolaan heti kun siltä tuntuu äläkä häpeile. Et todellakaan oel ainoa!



TT

Kumpikin olisi ollut helppo ja mukava hoidettava - yksinään - mutta kaksosina he tekivät elämästämme välillä turhankin rankkaa erirytmisyydellään ja erilaisilla vaatimuksillaan. Ensimmäiset puoli vuotta meni reilustikin ennen kuin saatiin vauvoja mihinkään yhteiseen rytmiin, siihen asti käytännössä koko ajan oli jompikumpi valveilla (muutamaa yön tuntia lukuunottamatta). Toisaalta oli helpompaa huolehtia kerrallaan vain yhdestä vauvasta, mutta toisaalta kaivattuja lepotaukoja ei tullut koskaan ja se rasitti.



Meillä ollaan nyt 1½ -vuotiaita ja edelleen minua rasittaa nuo yöt. Harvinaista herkkua on se yö, kun saamme nukkua nousematta sängystä kertaakaan, yleensä nousuja on 1-2 ja lastenhuoneessa vierähtää tunti jos toinenkin. Tai sitten herätään aamuviideltä ja kiukkuillaan väsymystä koko päivä... ja tarkoitan siis koko ajan yhtä lasta kerrallaan, erirytmisyys jatkuu siis tavallaan yhä.



Kyllästyttää kuulla, kuinka toiset nousevat joka aamu ennen lapsia, että saavat hetken hengähtää, kun meillä sitä ei vieläkään jakseta tehdä. Koko elämä pyörii liikaa väsymyksen ynmpärillä eikä muulle oikein riitä intoa saati voimia. Tottakai ulkoillaan ja leikitään päivät, käydään joskus kylässäkin ja kaupassa, mutta taustalla on ainainen väsymys. Paremminkin siis olisi voinut mennä.



Toivotaan, että sinulla lapset ovat enemmän samanrytmisiä, syntyvät terveinä jne jne. mukavaa odotusta!



Hilla ja mussukat 1½v

Hmm.. Itelle varmaan suurin yllätys oli tuo kuinka kurja olo voi synnytyksen jälkeen olla. Mulla oli kroppa kuin moukaroitu ensimmäiset pari viikkoa ja vasta kuukauden jälkeen alkoi tuntua hyvälle vaunulenkit ja muu. Muutenkin tuo ensimmäinen kuukausi tuntui rankalle, mutta tuo taisi enemmän johtua omasta fyysisestä kunnosta kuin vauvoista. Imetyksestä luopuminen sitten muutti omaa terveyttä parempaan suuntaan ja se tietysti vaikutti jaksamiseen.



Vauvat nukkuivat melko hyvin. Syöttövälit olivat tunnista neljää tuntiin. Syötin muksut öisin yksitellen (jos eivät sattumalta heränneet samaan aikaan) ja herätin toisen perään jos näytti yhtään levottomalta. Toisaalta meillä kyllä lapsia oli aivan turha syöttää, jos ei nälkä ollut, mutta melko usein tuokin onnistui..-) Samaan rytmiin helpotti kesä ja erittäin runsas vaunuttelu. Kotona käytiin hyvinä päivinä vain syömässä ja taas mentiin.



Meillä tyttö on koko ajan ollut melko hyvä nukkuja ja muutenkin tyytyväinen lapsi ja poika sitten taas.. hmm.. Oma itsensä..:) Pikkujätkä saa tuttihässäköitä ja vaatii tyynnyttelyjä öisin. Yösyöntien vähennyttyä on tullut muita heräilyjä ja viimeisen puoltoista kuukautta öisiä huutokohtauksia hampaiden takia. Nyt kyllä tuntuu, että yöt rauhoittuivat, kun saatiin pikkuset omaan huoneeseen. Tuo on kyllä vasta muutaman yön perusteelta tehty päätelmä eli saa nyt nähdä. Pojalla on myös ollut koliikkia ja ongelmia korvikkeen sopimattomuuden takia, mutta noista kaikista on kuitenkin selvitty melko vähällä. Atooppinen iho on omalta kohdalta niin tuttu, että sen hoitaminen on tuntunut jotenkin ihan perusjutuilta.



Masennusta ei ole tullut. Itseasiassa olen ollut koko vauva-ajan varmaan paremmalla tuulella kuin tavallisesti. Synnytyksen jälkeen anoppi kävi pari viikkoa auttelemassa ja mun oma äiti asuu myös lähellä eli tarvittaessa apua on löytynyt. Itseasiassa lastenhoitajia ois meillä ollut huomattavasti enemmän kuin on raaskinut pikkuisia hoitoon antaa. Mies on autellut, minkä on ehtinyt, mutta valitettavasti työt ovat vieneet melko paljon aikaa. Isyysloman sai pidettyä vasta nyt ja onhan tämä kieltämättä ollut ihan mukavaa, että on kaksi aikuista hoitamassa pikku termiittejä. Mutta meillä siis ovat kaksoset esikoisia.



Mutta siis täältä sanotaan omakohtanen kokemus, että hyvin on pärjätty. Vauva-ajasta on hyvät muistot (ehkä vähän liiankin hyvät, kun välillä meinaa pieni kuumeilu nostaa päätään.) ja olen ehtinyt hommien välissä nauttimaankin pikkusista.



Toisaalta meillä on kyllä ollut erittäin terveet muksut, sillä kumpikin on pitänyt vain kaksi flunssaa ja eilen oli ensimmäisen kerran pojalla lämpöä.



Onnea odotukseen!!-)



Dummy + keijuprinsessa ja peikonpoikanen (7 kk)

kiva lukea toisten kokemuksia =)



lisää vaan , ken jaksaa kirjottaa!!!! kiitos!



tänään oli ultra ja kaikki oli hyvin, toinen vauva painoi 420g ja toinen 440g, olivat pääalaspäin. sukupuolia ei nähny, olivat jalat niin supussa kumpikin ja muutenkin sillon ultraushetkellä tosi hiljasia.meillä oli aika klo 8.00 mutta lääkäri tuli vasta 9.00..siinä sitä sitten odoteltiin,..



huomena mennään helsinkiin femedaan, halusin sinne, oltiin siellä viime kerrallakin , kun odotin tyttöä.on se vaan niin upea kokemus ja kun siitä saa kotiin oman dvd:n tai videon <3



mutta nyt pötköttelemään sohvalle =)

Meillä on vähän yli vuoden ikäiset kaksoset. Syntyivät rv 36+3 ja olivat ihan hyvän kokoisia syntyessään (molemmat vähän yli 2kg). Päästiin ihan normaalisti muutaman päivän kuluttua synnytyksestä kotiin. Ehkä kaksi ensimmäistä viikkoa meni ihan hyvin eikä se pyöritys tuntunut vielä pahalta, mutta sitten alkoi väsymys painaa. Herättiin parin tunnin välein yöllä ja aluksi syötettiin miehen kanssa lapset aina yhtä aikaa, että sais nukkua edes vähän välillä. Lapset ei kuitenkaan alkaneet nukkumaan heti syötön jälkeen ja siinä menikin sitten usein monta tuntia ennenkuin taas päästiin nukkumaan. Tämän vuoksi muutettiin taktiikkaa ja alettiin mennä lastentahtisesti, että sais edes joskus itsekin nukkua eikä todellakaan herätetty nukkuvaa lasta syömään. Molempi parempi eli tarkoitan, että tehtiin niin tai näin niin aina meni valvomiseksi ja oltiin yliväsyneitä. Neuvolan kautta saatiin perhetyöntekijä avuksi ja hän kävi meillä kerran viikossa puolen vuoden ajan ja se oli kyllä mahtava homma! Mies oli siinä vaiheessa jo palannut töihin ja minä jouduin yleensä valvomaan lasten kanssa yksin. Perhetyöntekijä hoiteli lapset ja minä nukuin.



Perhetyöntekijän lisäksi meillä oli apuna useita sukulaisia ja kaikki apu oli todella tarpeen!!!!! Missään vaiheessa en varsinaisesti masentunut, mutta kyllä olin monta kuukautta epätoivoinen sen väsymyksen kanssa.



Puolisen vuotta oli pahinta ja silloin oli vaikea edes iloita omista kullannupuista, mutta nyt on jo hienoa katsoa lasten leikkimistä ja kehittymistä ja kyllähän rakkaus omiin lapsiin on jotain aivan uskomattoman voimakasta. Yöt saadaan nukkua ja se jos mikä tuntuu mahtavalta. Lapset nukkuu nykyisin 12 tuntia yössä ja yhdet päikkärit.



Toivotan onnea raskausajalle ja voimia perheellesi kaksosten syntymän jälkeen.

pojat ja olen ihmetellyt miten hyvin kaikki tähän saakka mennyt!

Synnytyksestä toivuin tosi nopeesti, ihan muutamassa päivässä. Vaikka hb laski 74 ja toksemiaoireetkin pysyi aika pahoine, eli lähinnä verenpaine oli turhan korkea. Omassa olossa en sitä kyllä mitenkään huomannut. Viidentenä päivänä päästiin kotiin. Isä ei voinut pitää isyyslomaa, mutta oma äitini oli ekan viikon auttamassa. Kunhan rutiinit alkoi kotonakin sujua ja verenpaine laskea, pärjäsin päivät jo itsekseni.

Pojat syntyi viikolla 37+4, hieman pienipainoisina mutta muuten täysin terveinä. Molemmille alettiin alhaisen syntymäpainon takia antaa korviketta ja sitä jatketaan edelleen. Toinen poika on hyvä imemään ja hänen kanssaan yritetään nyt eroon korvikkeesta kokonaan. Toisenkin kanssa ruvetaan pikkuhiljaa vähentämään kun jaksaa imeä paremmin. Syövät vaihtelevasti 2-5 tunnin välein. Yöhön osuu yleensä pidempi syötönväli, joten untakin saan jonkin verran. Syöttöön menee yleensä 30-45 min, jonka jälkeen vielä pumppailuun vähän aikaa. Ja tuntuu että aikaa omiin hommiin jää ihan reilusti.

Liikuttu ollaan paljon. Lenkkeilty kahden koiran ja tuplayhdistelmien kanssa, autoiltu ja shoppailtu. Enkä koe mitenkään hankalaksi liikkeelle lähtöä kahden pienen kanssa.

Meillä hommia tietysti helpottaa se että pojat ovat, osittain kyllä pakolla samassa rytmissä ja syövät ja nukkuvat hyvin. Eli lapsentahtiusuutta en kaksosten kanssa kuvittelisi toteuttavani!

Tilanteita ja lapsia on toki erilaisia, mutta itse ainakin vielä koen vauva-arjen ihan mukavana!

Tsemppiä ja voimia Sinulle,

Sankku ja tuplapojat 3 vkoa 4 pvää