Lue keskustelun säännöt.
Apua, mitä tehdä? Miehestä, syvä huoli
02.09.2012 |
Mies on ilmeisen uupunut, ja alkanut käyttäytyä törkeästi. Kiroaa, huorittelee työkavereita, jopa uhkailee meitä (ole kunnolla tai kohta räjähtää..), siis meillä kotona ja pienten lasten edessä. Sanon rauhallisesti että lapset eivät tällaista kestä, mies räyhää siihen että tämä maailma on paha ja ihmiset on pahoja, se on pentujen syytä oppia pienestä asti!
Normaalisti mies on rakastava, joskin aikalailla avuton, isä, kuitenkin pinnan alla äkkipikainen eikä meinaa kestää vastoinkäymisiä. Jos pinna alkaa kiristyä, mies aloittaa herkästi tuon puheen että maailma on paha, syyttää siis ulkopuolelta kaikkea.
Meillä on ollut rankkaa ja mies mitä ilmeisimmin nyt ihan finaalissa, pelottavinta vaan ettei itse välitä mitä puhuu - sanoo, että hänhän puhuu faktoja, koittakaa kestää. Ja antakaa hänen olla rauhassa. Ehdotin jotain terapiaa, voitte uskoa että sain haukut niskaani, koska _hänellähän ei ole mitään vikana_!
Olen neuvoton. Olen ollut lasten kanssa nyt poissa miehen luota ja antanut hänen levätä. Kun soitellaan, hän puhuu lempeästi, mutta jos alan puhumaan näistä vaikeista asioista räjähtää. Apua apua mitä tehdä?! Ajatus että eroasisi ja sitten lapset olisivat isällään ilman että minä siinä seuraamassa, on niin ahdistava, etten sitäkään halua ajatella. Tuntuu ettei ole mitään vaihtoehtoja. Hän on siis todella ollut myös hyvin lempeä mies, mutta "hermonsa täysin menettänyt" kuten minulle sanoi.
Kommentit (35)
kyllä se nyt jotain psyykkistä apua tarvii joka tapauksessa. Voisko joku miehen sukulainen olla avuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pään kasvaimet kannattanee myös poissulkea, jos käytös on äkillisesti muuttunut.
helpota niin, keskustele lempeästi mutta päättäväisesti tilanteesta miehesi kanssa.
helpota niin, keskustele lempeästi mutta päättäväisesti tilanteesta miehesi kanssa.
Onko mun turvallista soittaa neuvolaan tässä tilanteessa? Ettei kohta lapsia oteta minultakin tai jotai, vaikka taatusti teen aina kaikkeni lasteni eteen.
Onko tämä nyt liioiteltua minun osaltani, kuten mies varmasti ajattelee? Itse en todella asiaa niin näe.
Ei oteta lapsia sinulta pois, mutta saat terveydenhuollon ammattilaisen kanssa puhua miehesi tilanteesta. Ja samalla voisit kysyä neuvolan kautta lähetteen perheneuvolaan. Siellä saa jutteluapua psykologilta, jonka luona voit kaäydä yksinkin, ja jos mies suostuu niin yhdessä hänenkin kanssaan.
Yleensä siellä perheneuvolassa auttavat kriiseissä,esim erotilanteissa ja parisuhdekriiseissä.
Näin et jäisi ongelmiesi kanssa yksin ja olisi puolueeton ihminen antamassa neuvoja kuinka edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko kyse olla ihan masennuksesta? Tekeekö se tuollaista vihamielisyyttä maailmaa ja ihmisiä kohtaan?
Masennus, psykoottinen masennus, paranoidinen psykoosi, maaninen psykoosi, muu psykoosi... Lukaise hiukan noista tietoa, kuulostaako tutulta. Näiden vähien tietojen perusteella mikä tahansa noista on mahdollinen. Voi olla ettei kyse ole noista, mutta mahdollisuus kannattaa huomioida. Ja kaikki on sellaisia juttuja, joista voi toipua erittäin hyvinkin, joten jonkun ehdottamia eropapereita en lähtisi ensimmäisenä laatimaan. Jos joku noista kuulostaa todennäköiseltä, oikea osoite on lääkäri, ihan terveyskeskuksessa osaavat tehdä alustavan arvion tilanteesta ja ohjata hoitoon. Pakottaa ei valitettavasti voi, ellei tilanne mene todella pahaksi. Ja se joidenkin mainitsema aivokasvain voi myös aiheuttaa luonnemuutoksia.
Muuten suosittelen lastensuojelua/perheneuvolaa. Jos sulla ap on puhtaat jauhot pussissa, ei tosiaankaan kukaan yritä lasta sulta viedä. Jos pidät lasta turvattomissa olosuhteissa etkä tee asialle mitään, joudutaan siihen tietysti puuttumaan, mutta nyt kai tarkoitus on, että tekisit asialle jotakin?
Tsemppiä!
Voi että ikävä tilanne sulla! Miehesi mielenterveys on selkeästi järkkynyt ja tarvitsette apua. Hyvä homma että olet vienyt itsesi ja lapsesi turvaan, olet selvästi peloissasi. Soita vaikka neuvolaan ( ilmeisesti teillä siis pieniä lapsia )ja pyydä apua, he kyllä ohjaavat, mihin kannattaa olla yhteydessä. Miehesi täytyy pystyä puhumaan käytöksestään rauhallisesti, ja ymmärrettävä tilanne, ennenkuin edes voit harkita takaisin paluuta. Voiko olla että ihan psykoottisia oireita hällä?
Voimia kovasti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu on jäänyt mieleeni. Miten teille kävi, ap?
Mä en ymmärrä miten lastenneuvola liittyy uupuneeseen mieheen? Mieshän sitä apua tarvitsee eikä lapset?
Mun mielestä neuvolaan ollaan yhteydessä kun lapsilla on hätä tai terapian tarve. Totta hitossa neuvolalla on velvollisuus olla yhteydessä mm lastensuojeluun jos äiti soittelee heille. Ei se mikään auttava korva ole vaan neuvoaln tehtävä on edistää ja tukea lapsen kasvamistaja kehitystä. Jos sinne soittaa niin samalla se kertoo että äiti ei pysty takaamaan lasten normaalia elämää.
Jos jokaisesta aviokriisistä soitellaan viranomaisille niin totta hitossa lastensuojelu on tukossa kohta.
Ap sä olet järkevästi vienyt lapset pois. Jatka samoin, sanot miehellesi että menee lääkäriin ja hakee apua tai et uskalla muuttaa kotiin. Jos ei suostu niin sitten etsit teille vuokra-asunnon ja pyydät jonkun ulkopuolisen mukaan kun lapset tapaavat isää. Ilmoitat miehelle että ehdot on nämä jos ei hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jokin aika sitten samantapaisessa tilanteessa. Ollut jo siis pidemmän aikaa. Ei siinä omakaan mielenterveys kestänyt ja lapsetkin oireilivat pahasti.
Mies ei nähnyt itsessään mitään vikaa, vaan minä olin paha akka ja kaikkeen syypää.
Ero ei välttämättä ole paras ratkaisu, jos parisuhteeseen tulee ongelmia.
Ero ei myöskään ole paras vaihtoeho, jos jompi kumpi parisuhteen osapuolista joutuu tilanteeseen missä omat voimat ei riitä.
Hiukan tuntuu, että meitä naisia on pikkuisen "aivopesty" kuvittelemaan, että parisuhde olisi jotenkin vain meidän hyvinvointiamme varten ja mies on siinä aktiivinen tekijä. Ikään kuin olisimme naisina parisuhteissa joko uhreja tai palvottuja.
Oman kokemukseni mukaan myös miehillä on tunteita eikä pelkästään tarpeita ja uskon siihen syvästi.
Itse olen joutunut seuraamaan liian läheltä, kun 90-luvun laman aikaan hyvät, taitavat, ahkerat ja sydämelliset isät joutuivat menettämään perheensä konkurssinsa tai muiden taloudellisten kriisien johdosta. Vaimot hankkivat uudet "helpot" elämät toisaalta.
Oman kokemukseni mukaan myös nuo killuttimia kantavat ovat ihan oikeita ihmisiä ja saattavat joskus kantaa melkoisesti enemmänkin kuormaa sisällään, luopua omista tärkeistä asioistaan ja koittaa jaksaa selkä suorana kauemmin, kuin monet meistä naisista.
Lääkäriä kannattaa ehdottomasti suositella ja erityisen tärkeää on muistaa, ettei solmut yleensä aukea kiristämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tilanne nyt? Soititko neuvolaan? Jos et vielä
soittanut niin kehotan vielä harkitsemaan. Itsellä vähän pistää silmiin tällä palstalla tuntemattomien neuvot tyylin soita neuvolaan, soita sossuille, soita lastenvalvojalle, soita turvakotiin...
Itse kirjoitin tunnekuohussa joitakin vuosia sitten tämän tyyliselle palstalle ja purin pahaa mieltäni mieheeni (meillä
myös lapsia) ja sain hyvin saman tyyppiset neuvot.
Voin rehellisesti sanoa että kaduttaa kun tunteiden vallassa soitin ties minne. Saimme nimittäin miehen kanssa asiat selvitettyä (tästä on jo 4 v) ja asiat on hyvin sen jälkeen, molemmat kasvaneet ihmisinä ja mä
myös kaipasin silloin vain kuuntelijaa.
No, jouduttiin ihan mahdottomaan pyöritykseen viranomaisten taholta, enkä vieläkään tiedä mitä ovat kirjoittaneet mun papereihin neuvolassa. Olen koko ajan siellä varpaillani enkä
uskalla enää sanoa jos olen esim väsynyt kun pelkään että rumba alkaa taas.
Olen siis sitä mieltä että jos toivot pysyväsi miehesi kanssa yhdessä, jos uskot että voitte tän selvittää, niin älä ilmianna tilannetta sos.viranomaisille/neuvolaa/lastensuojeluun tms. Menkää yksityiselle terapiaan tai juttele luotettavien ystävieni kanssa. Toki ystäville puhumisestakin on riskinsä, murenee sitte suhtautuvatkin siihen jos päätätte miehesi kanssa palata yhteen. Mutta pienempi paha kuin leimautua neuvolan yms rekisterissä.
Toki en tiedä teidän tilannetta eli jos todellinen syy pelätä miestäni yms ja olet varma ettette enää
palaa yhteen niin sitten kai helpompaa ottaa yhteyttä näihin paikkoihin.
Kuitenkaan kukaan ei voi taata sitä ettet sinäkin voisi menettää lapsiasi tai joutua leimatuksi jos sossuille herää se kuuluisa huoli...
Suomen kuvalehdessä hyvä artikkeli,
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
Ja Eerikan tapaus kertoo siitä että lastensuojelu ei toimi kuten pitäisi. Todellisessa hädässä olevat jäävät auttamatta mutta aiheettomasti taas toiset joutuvat tarkkailuun, on kyse henkilökemioista. Eli voi hyvin olla että jos teet ilmon saat itselles pahan riesan sossuista.
En ole vielä ainakaan ottanut yhteyttä minnekään, olen vain puhunut läheisten kanssa ja odottanut, mitä miehen pääässä tapahtuu. Hän ei ole ottanut yhteyttä. Katsotaan. Jännittynyt ja huolestunut olo koko ajan, mutta mies on ainakin selvästi uupunut ja annan nyt olla ensin yksin rauhassa ja miettiä, katsotaan lähteekö sitten puhumaan, katumaan, myöntämään väärät tekonsa..vai edelleenkö sama välinpitämättömyys ja vihamielisyys jatkuu. Stressaava tilanne tämä on minulle, se on selvä, mielessä joka hetki. Kiitos kun saan täällä jakaa ja saanut asiallisia kommentteja, todella mukava että välitätte. Suomessa tosiaankin liikaa välinpitämättömyyttä ja lapset siitä kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa, että heti aletaan miettimään eroa.
-niin kauan kuin olet epävarma lasten tai itsesi turvallisuudesta, pysyt kaukana
-miehen pitää itse hakea itselleen apua
ei ole mitään järkeä palata takaisin jos mies puhuu kauniisti ÄLÄ OTA RISKIÄ että jotain sattuu
vaan ennemmin pysy rauhallisena ja kaukana ja sano että olet valmis keskustelemaan kaikesta jahka mies osoittaa hakeneensa itselleen apua ja mielellään myös niin että tulokset alkaa näkyä eli kauan voi kestää
mutta olisin hyvin hyvin varovainen, näissä perhesurmissahan on tullut vihjeitä etukäteen
sanoisin vielä että älä laita miestä tilanteeseen jossa ns. menettää kasvonsa vaan anna aina mahdollisuus kunniakkaasti perääntyä siis ettei ole selkä seinää vasten, avain on että pysyt itse rauhallisena, kannustat hakemaan apua mutta älä mene mukaan tunnekuohuihin äläkä ahdista miestä (tuo avun edellyttäminen on vain "toteamus")
nämä näin äkkiä
mutta varaudu siihen että aikaa kulunee...ja se kannattaa jos tulevaisuutta ajattelet...ongelmat ei synny hetkessä eikä ne hetkessä poistukaan jos ihminen on puhki
Mikä tilanne nyt? Soititko neuvolaan? Jos et vielä
soittanut niin kehotan vielä harkitsemaan. Itsellä vähän pistää silmiin tällä palstalla tuntemattomien neuvot tyylin soita neuvolaan, soita sossuille, soita lastenvalvojalle, soita turvakotiin...Itse kirjoitin tunnekuohussa joitakin vuosia sitten tämän tyyliselle palstalle ja purin pahaa mieltäni mieheeni (meillä
myös lapsia) ja sain hyvin saman tyyppiset neuvot.Voin rehellisesti sanoa että kaduttaa kun tunteiden vallassa soitin ties minne. Saimme nimittäin miehen kanssa asiat selvitettyä (tästä on jo 4 v) ja asiat on hyvin sen jälkeen, molemmat kasvaneet ihmisinä ja mä
myös kaipasin silloin vain kuuntelijaa.No, jouduttiin ihan mahdottomaan pyöritykseen viranomaisten taholta, enkä vieläkään tiedä mitä ovat kirjoittaneet mun papereihin neuvolassa. Olen koko ajan siellä varpaillani enkä
uskalla enää sanoa jos olen esim väsynyt kun pelkään että rumba alkaa taas.Olen siis sitä mieltä että jos toivot pysyväsi miehesi kanssa yhdessä, jos uskot että voitte tän selvittää, niin älä ilmianna tilannetta sos.viranomaisille/neuvolaa/lastensuojeluun tms. Menkää yksityiselle terapiaan tai juttele luotettavien ystävieni kanssa. Toki ystäville puhumisestakin on riskinsä, murenee sitte suhtautuvatkin siihen jos päätätte miehesi kanssa palata yhteen. Mutta pienempi paha kuin leimautua neuvolan yms rekisterissä.
Toki en tiedä teidän tilannetta eli jos todellinen syy pelätä miestäni yms ja olet varma ettette enää
palaa yhteen niin sitten kai helpompaa ottaa yhteyttä näihin paikkoihin.Kuitenkaan kukaan ei voi taata sitä ettet sinäkin voisi menettää lapsiasi tai joutua leimatuksi jos sossuille herää se kuuluisa huoli...
Suomen kuvalehdessä hyvä artikkeli,
<a href="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa" alt="http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa">http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa</a>Ja Eerikan tapaus kertoo siitä että lastensuojelu ei toimi kuten pitäisi. Todellisessa hädässä olevat jäävät auttamatta mutta aiheettomasti taas toiset joutuvat tarkkailuun, on kyse henkilökemioista. Eli voi hyvin olla että jos teet ilmon saat itselles pahan riesan sossuista.
Tiedot on ylhäällä koska ne pitää kirjata
yhtään_ketään_ei_jaksa_kiinnostaa_asiakkaiden_leimaaminen
tuliko tarpeeksi selvästi
vielä on ihmisiä jotka tekee työtään ihan siksi että haluavat auttaa joten "leimaamisen" ja muun vastaavan lietsomista voisi vähän harkita - kuinka monelle apua tarvitsevalle annat mallin että mieti nyt vielä haetko sittenkään apua, saatat vaikka vaikuttaa siltä että oikeasti tarviit sitä?!?
tarvitsee sairaslomaa. Siis totaalista lomaa töistä. Voisiko miehellä olla ikäkriisi? Kokisiko teidän elämän jämähtäneeksi(hyvässäkin suhteessa tulee ajoittain kausia,jolloin toinen kyllästyttää,ärsyttää,masentaa ym). Saisitko vietettyä miehen kanssa kahdestaan yhden viikonlopun? Se voisi piristää kumpaakin ja saisitte jutellakin. Ja riippuvuus aiheuttaa myös ärsyyntymistä. Netti,porno,alkoholi,ym.
Onko työrintamalla tai yksityiselämässä tapahtunut jotain joka olisi saanut miehen hetkellisesti raiteiltaan?
Jos mies ei terapiaan tai lääkäriin suostu, niin pakottaakaan ei voi, mutta kuulostaa sen verran vakavalta että hyvä olisi selvittää oireiden perimmäinen syy ja saada hoitoa sen mukaan.
Kerro miehelle rauhallisesti, että alat järjestellä eroa ja myös syyt siihen. Kerro myös kaikille lähellä oleville ihmisille tilanteestanne.
Onko siis niin, että asutte erillänne tällä hetkellä? Älä vie lapsia miehen luo, ennenkuin tilanne on selkiytynyt ja mies päässyt hoitoon.
Voisiko kyse olla ihan masennuksesta? Tekeekö se tuollaista vihamielisyyttä maailmaa ja ihmisiä kohtaan?