Mitä jos joku olisi kohdannut sen murhatun 8-vuotiaan esim. näin:

Eihän hän ollut kertonut niistä äidilleenkään. Todennäköisesti niin opettaja kuin jotkut muutkin aikuiset ovat yrittäneet kysyä E:ltä, mitä on tapahtunut, mutta hän ei ole uskaltanut kertoa niistä.

lapsi vaan puolustaa vanhempaa jostain kumman syystä ja jos oikein paha tilanne häntä on peloteltu (ehkä tässä tapauksessa) ja ei uskalla kertoa. Ammattilaisten tulisi huomata lapsen oireet mitä tässä Eerikan tapauksessa ei huomattu/välitetty vaan uskotiin isää.

Jos aikuinen olisi vain taivutellut E:n mukaansa, olisiko juridisesti kyseessä kidnappaus, josta voi joutua syytteeseen?



ap

Jos aikuinen olisi vain taivutellut E:n mukaansa, olisiko juridisesti kyseessä kidnappaus, josta voi joutua syytteeseen? ap

tiedän omasta kokemuksestani

Kymmenet ihmiset kyseli Erikalta miten meneen mukaan lukien oma äiti mutta Erika ei kertonut kenellekään mitään.Se ei ole muiden ihmisten syy.

Usko jo!!!

JOku aika sitten huomasin mummelin harhailevan kadulla sairaalavaatteet päällä, luonnollisesti soitin poliisin ja mummeli pääsi sinne mistä oli kadonnut.



Kyllä ihmisten pitää puuttua. Jos erehtyy niin sitten erehtyy. Ei väkivallan merkeistä voi erehtyä jos ne ovat selkeät.

-kodissa oli paljon huutoa, ei niinkään väkivaltaa -tiedän mitä tuntuu kun lapsi vannotetaan olemaan kertomatta kenellekään. Pakko olla lojaali, vaikka porukat miten hulluja. Hiljaa, tai muuten käy huonosti. Noin pieni lapsi on helppo manipuloida, ja varsinkin tuollaisten 'rangaistusten' pelossa!!! VArmaan ovat sanoneet että sut tapetaan seuraavaksi jos kerrot mitään!

lapsi vaan puolustaa vanhempaa jostain kumman syystä ja jos oikein paha tilanne häntä on peloteltu (ehkä tässä tapauksessa) ja ei uskalla kertoa. Ammattilaisten tulisi huomata lapsen oireet mitä tässä Eerikan tapauksessa ei huomattu/välitetty vaan uskotiin isää.

Keksitty tapahtumaketju:

Aikuinen huomaa E:n pihalla leikkimässä. Hiuksista puuttuu suuria tuppoja ja iho on mustelmilla. Lapsi vaikuttaa pelokkaalta. Aikuinen menee lapsen luokse ja ottaa varovaisesti kontaktin. Esittäydytään puolin ja toisin. Aikuinen sanoo: "Mä olen hieman huolestunut sun voinnista, kun sulta puuttuu tukkaa ja noita mustelmiakin on. Onko sulla kaikki hyvin vai onko jotain kurjempaa sattunut?" E kertoo epäröiden jotakin kokemistaan pahoinpitelyistä. Aikuinen kysyy: "Onko teillä käynyt ulkopuolisia aikuisia katsomassa tilannetta? Kerroitko heillekin, että et halua asua isän kotona?" Saatuaan myöntävät vastaukset aikuinen ottaa E:tä kädestä ja lähtee poliisilaitokselle lapsi mukanaan. Poliisille hän ilmoittaa, ettei tule poistumaan lapsen seurasta ennen kuin asiaan on saatu sellainen ratkaisu, ettei lapsen tarvitse enää pelätä. Tarvittaessa hän tarjoutuu tilapäiseksi (tai pysyväksi, jos kokee voivansa tehdä niin) sijaishuoltajaksi lapselle.

Tiedän, että ns. oikea tapa edetä näissä tilanteissa on lastensuojeluilmoituksen tekeminen. Tässä tilanteessa lukuisat ihmiset olivat sen tehneet, mutta tästä huolimatta tilanne jatkui. Jos joku olisi toiminut yllä kuvaamallani tavalla, olisiko hän joutunut itse vaikeuksiin?

Te mammat, joiden mielestä jokaisen tulisi puuttua vain omiin asioihinsa: oletteko edelleen samaa mieltä? Minä ainakin aion tästedes puuttua, jos tulkitsen jonkin tilanteen lapsen kannalta vaaralliseksi. Silläkin uhalla, että myöhemmin tulkintani paljastuu virheelliseksi. Siitä seuraava mahdollinen haitta tulee minulle, ei lapselle. Ja minä kestän pienen imagohaitan mielihyvin, jos voin asioihin puuttumalla estää lapsiin kohdistuvaa, paljon pahempaa haittaa edes yhden kerran.

Todella keksitty juttu. Oikeassa elämässä se ei mene noin, noin se menee elokuvissa, mutta niissä käsikirjoittaja laittaa ne lauseet suuhun.

Kuvittelen tilanteen, että olisin hiekkalaatikolla omien lasten kanssa ja siinä olisi myös toinen lapsi, joka on naama mustelmilla.

Jos lapsi ei ota kontaktia ja karttelee, tuskin tunkisin itseäni siihen utelemaan tai juttelemaan.

Jos tulisi mahdollisuus tai lapsi itse ottaisi aloitteen, voisin sanoa, että sullahan on iso mustelma, oletko pudonnut tai kaatunut tms.

Mutta ap hyvä: KUKAAAN lapsi ei juttele avoimeseti tuntemattomalle, että "isi hakkasi minut eilen illalla, ja äitipuoli repi tukasta, niin sitten tuli tämä kalju kohta.." tai vastaavaa.

Tiedän eroperheen. Lapset asui äidillään, joka suuttuessaan löi ja repi tukasta. Nuorempi lapsista muutaman kerran meinasi sanoa jotain, muisti ja vaikeni tai sitten isompi ennätti sanoa "sisko!" ja lapsi vaikeni.

Kyse ei ollut edes tuon tasoisesta väkivallasta, eli mustelmia ei ollut eikä kaljuja kohtia päässä.

Ja luuletko oikeasti että se lapsi lähtisi sinun mukaasi - kävellen !!!!! helsingissä !!?? - poliisilaitokselle ! Luultavasti lapsi juoksisi paikalta pois.

Se, että kerrotaan - lapsi pelkää, että jää kiinni kun kertoo, ja kotona seuraa vielä pahempi pahoinpitely.

Onko ketjun aloittaja jotenkin jälkeenjäännyt? On se helppoa olla neuvomassa muita mutta itse jos olisit ollut yksi näistä ohikulkevista aikuisista, olisit ollut vähintään yhtä huono kuin ne muutkin.



On varsin tavallista, että lastensuojeluilmoituksia tehdään samasta lapsesta useita; kymmeniä, jopa satoja, eivätkä ne johda mihinkään. En puolusta lastensuojelua tässä E.n tapauksessa, koska todennäköiseltä näyttää, että oikeita virheitä ja laiminlyöntejä on tapahtunut karmein saurauksin. Mutta. Lastensuojelu ei voi ilman todisteita esim. huostaanottaa ja sijoittaa. Näytön hankkiminen voi näissä asioissa olla todella vaikeaa ja aina jää jossittelun varaa siihen mikä on riittämätöntä tai riittävää näyttöä. Ihan vastaava tilanne on mielenterveyspuolella psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, jossa maallikot kirkuvat keskustelupalstoilla miksei sitä ja sitä oteta pakkohoitoon, ja toisaalta miksi se ja se otettiin turhaan pakkohoitoon ja vapaus riitettiin. Well, lain soveltaminen on näissä asioissa paikoin hyvin vaikeaa, ja aina joutuu miettimään mitä seuraa jos teen näin tai jätän tekemättä näin. Tämän lisäksi on aina mukana ihmillinen puoli (yksilön etu, mikä se onkaan), joka ei välttämättä ole linjassa lain kanssa.



Niille teistä, jotka olette lukeneet tilastotiedettä, kaivakaa esiin mitä on herkkyys ja tarkkuus (aivan eri käsitteitä kuin arkikielellä). Jos herkkyyttä lisätään tarkkuus kärsii AINA ja päin vastoin. Näiden kahden välillä ei ole muita kuin kompromisseja. Arkikielellä tämä tarkoittaa sitä, että jos huostaanottojen ja sijoitusten kynnystä lasketaan, sijoitetuiksi joutuu myös lapsia liian helposti/väärin perustein. Jos taas tarkkuutta lisätään, väärinperustein sijoitettuja tulee vähemmän, mutta niitä, joita olisi pitänyt sijoittaa (kuten tapaus E), jää tekemättä.

Kidnappaus?

Lapsi puolustaa vanhempiaan loppuun asti koska häpeää tiedän omasta kokemuksestani

Mitä ulkopuolinen olisi siis voinut tehdä?

On varmasti muitakin lapsia, joilla koko lähipiiri on siinä määrin kujalla, että lapsi ei heiltä apua saa. Miten näitä lapsia voi OIKEASTI auttaa, jos sellaisen joskus tapaa? Järjestelmät, kuten lastensuojelu, ovat kuitenkin vain järjestelmiä. Eivät koskaan yhtä tehokkaita, tarkkanäköisiä ja kaikkialla läsnä olevia kuin me tavalliset kanssaihmiset. Täytyy olla jotain, mitä tällaisessa tilanteessa voi lapsen hyväksi tehdä!

ap

Kymmenet ihmiset kyseli Erikalta miten meneen mukaan lukien oma äiti mutta Erika ei kertonut kenellekään mitään.Se ei ole muiden ihmisten syy.

Usko jo!!!

Mistä tiedät mitä Eerika kertoi? Ainakin ilmaisi selkeästi, että ei halua sinne enää takaisin.

Tässä on monta "muuta ihmistä", jotka ovat syyllisiä ja ansaitsevat kuoleman.

Esim. sieltä koulusta tai vaikka naapurit, jotka kuulivat tytön itkua öisin? Vai oliko kaikki soitot kohdistettu lastensuojeluviranomaisille - kellään tietoa tästä?

Onko ketjun aloittaja jotenkin jälkeenjäännyt? On se helppoa olla neuvomassa muita mutta itse jos olisit ollut yksi näistä ohikulkevista aikuisista, olisit ollut vähintään yhtä huono kuin ne muutkin.

Kiitos ymmärryksestä..

Tarkoitus onkin tässä crowdsourcingia hyväksi käyttäen laatia etukäteen paras mahdollinen tapa toimia, jotta sitten osaisin sitä soveltaa jos joskus osuu omalle kohdalle tällainen tapaus. En tosiaan ajatellut neuvoa tai syyllistää ketään menneistä; ei se Eerikaa enää auta. Tulevaisuuden Eerikoja puolestaan täytyy voida auttaa enemmän. En usko, ettei olisi kerta kaikkiaan yhtään mitään, mitä tästä voisi oppia.

On varsin tavallista, että lastensuojeluilmoituksia tehdään samasta lapsesta useita; kymmeniä, jopa satoja, eivätkä ne johda mihinkään. En puolusta lastensuojelua tässä E.n tapauksessa, koska todennäköiseltä näyttää, että oikeita virheitä ja laiminlyöntejä on tapahtunut karmein saurauksin. Mutta. Lastensuojelu ei voi ilman todisteita esim. huostaanottaa ja sijoittaa. Näytön hankkiminen voi näissä asioissa olla todella vaikeaa ja aina jää jossittelun varaa siihen mikä on riittämätöntä tai riittävää näyttöä. Ihan vastaava tilanne on mielenterveyspuolella psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, jossa maallikot kirkuvat keskustelupalstoilla miksei sitä ja sitä oteta pakkohoitoon, ja toisaalta miksi se ja se otettiin turhaan pakkohoitoon ja vapaus riitettiin. Well, lain soveltaminen on näissä asioissa paikoin hyvin vaikeaa, ja aina joutuu miettimään mitä seuraa jos teen näin tai jätän tekemättä näin. Tämän lisäksi on aina mukana ihmillinen puoli (yksilön etu, mikä se onkaan), joka ei välttämättä ole linjassa lain kanssa.

Niille teistä, jotka olette lukeneet tilastotiedettä, kaivakaa esiin mitä on herkkyys ja tarkkuus (aivan eri käsitteitä kuin arkikielellä). Jos herkkyyttä lisätään tarkkuus kärsii AINA ja päin vastoin. Näiden kahden välillä ei ole muita kuin kompromisseja. Arkikielellä tämä tarkoittaa sitä, että jos huostaanottojen ja sijoitusten kynnystä lasketaan, sijoitetuiksi joutuu myös lapsia liian helposti/väärin perustein. Jos taas tarkkuutta lisätään, väärinperustein sijoitettuja tulee vähemmän, mutta niitä, joita olisi pitänyt sijoittaa (kuten tapaus E), jää tekemättä.

Niin, lastensuojelu on järjestelmä, ja järjestelmät toimivat aina tavalla tai toisella epäoptimaalisesti. JUURI SIKSI tarvitaan rinnalle yksittäisten ihmisten puuttumista, jolla paikataan pahimmat aukot järjestelmän toiminnassa. Minä kysyn nyt, millä tavalla me kaikki voimme arkielämässä (niissä tilanteissa joissa lastensuojelu ei ole paikalla) toimia, jotta Eerikan kohtalon toistumiselta vältytään.

ap

Okei. Tässä sulle vastaus. Kehitä itsetuntemusta ja intuitiota, jotta erotat tutkallasi sadoista ja tuhansista ne kaikkein huonovointisimmat, jotka on hengenvaarassa. Intuitiota keitetään elämällä ja myös sen varjopuolia kokemalla, vähän niin kuin viisautta.



Voit myös opiskella jollekin ihmisalalle jos et sitä jo tee. Lue psykologiaa, erityisesti tutustu psykopatia-käsitteeseen ja sen ilmenemismuotoihin. Opiskele myös lastenpsykologiaa ja lasten + nuorten psykiatriaa (voit aloittaa esim. Rutterin parituhatta sivuisesta Child and Adolescent Psychiatry). Älä tule itkemään että tämä on hankalaa, koska tämä on ainoa tie, ja vaikka seuraisit sitä, tulet silti tekemään isoja virheitä.



Jos sua kiinnostaa politiikka niin pyri ja pääse eduskuntaan jonkun suuren puolueen listoilta jotta päset hallitukseen. Saa paljon ääniä jotta pääset ministeriksi. Sen jälkeen kaksinkertaista lastensuojelutyöntekijöiden ja lasten- ja nuorisopsykiarian (ehkä vanhusten palvelujen) palkat ja sido ne tulosvaastuuseen niin että onnistumisista seuraa rahallinen palkkio. Näin alalle saadaan laatua ja parempia työntekijöitä ja virheiden määrä vähenee, ja kenties E:kin olisi voitu pelastaa.

Onko ketjun aloittaja jotenkin jälkeenjäännyt? On se helppoa olla neuvomassa muita mutta itse jos olisit ollut yksi näistä ohikulkevista aikuisista, olisit ollut vähintään yhtä huono kuin ne muutkin. On varsin tavallista, että lastensuojeluilmoituksia tehdään samasta lapsesta useita; kymmeniä, jopa satoja, eivätkä ne johda mihinkään. En puolusta lastensuojelua tässä E.n tapauksessa, koska todennäköiseltä näyttää, että oikeita virheitä ja laiminlyöntejä on tapahtunut karmein saurauksin. Mutta. Lastensuojelu ei voi ilman todisteita esim. huostaanottaa ja sijoittaa. Näytön hankkiminen voi näissä asioissa olla todella vaikeaa ja aina jää jossittelun varaa siihen mikä on riittämätöntä tai riittävää näyttöä. Ihan vastaava tilanne on mielenterveyspuolella psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, jossa maallikot kirkuvat keskustelupalstoilla miksei sitä ja sitä oteta pakkohoitoon, ja toisaalta miksi se ja se otettiin turhaan pakkohoitoon ja vapaus riitettiin. Well, lain soveltaminen on näissä asioissa paikoin hyvin vaikeaa, ja aina joutuu miettimään mitä seuraa jos teen näin tai jätän tekemättä näin. Tämän lisäksi on aina mukana ihmillinen puoli (yksilön etu, mikä se onkaan), joka ei välttämättä ole linjassa lain kanssa. Niille teistä, jotka olette lukeneet tilastotiedettä, kaivakaa esiin mitä on herkkyys ja tarkkuus (aivan eri käsitteitä kuin arkikielellä). Jos herkkyyttä lisätään tarkkuus kärsii AINA ja päin vastoin. Näiden kahden välillä ei ole muita kuin kompromisseja. Arkikielellä tämä tarkoittaa sitä, että jos huostaanottojen ja sijoitusten kynnystä lasketaan, sijoitetuiksi joutuu myös lapsia liian helposti/väärin perustein. Jos taas tarkkuutta lisätään, väärinperustein sijoitettuja tulee vähemmän, mutta niitä, joita olisi pitänyt sijoittaa (kuten tapaus E), jää tekemättä.

lapsi voi hyvin hei latenkodissa ..oli iloinen ja ei olut mustelmia ja kunkotiutettiin tuli mustelamt ynm EI TARPEEKSI VAHVA TODISTE SIITÄ, ETTÄ LASTA PAHOINPIDELLÄÄN JA RANKASTI KOSka mUSTELAMT oLI JOkAPÄIVÄISIÄ EI OLE RIITÄVÄ TODISTE huostaanotolle..

Kerro wiseman MIKÄ V..TTU SITTEN ON????

Puhumattakaan kaikista muista seikoista mitä tässä tapauksessa on tullut ilmi..LAPSI HALUAA OLLA MIELUUMIN LASTENKODISSSA KUIN ISÄN LUONA...

haloo s***tana EIKÖ JO SE OLISI OLLUT PAIKKA MISSÄ HÄLYTYSKELLOT ALKAAA SOIDA.

Tässä on sossut mokannet niin, että en edes viitis sanoa..

Kyllä tämä tapaus osoittaa juuri sen, että jos näen lapsen joka toistuvasti mustelmilla niin käytän oman käden oikeutta ja välitän paskat viranomaisista ..ihan niin kuin ap sanoi ..lapsen henki on minulle tärkeämpi kuin esim syyte lapsen kidnappauksesta.

Tähän pitää mennä kun meillä on täysin paska lastensuojelu..

Tästä on muuten facebook sivustoto avattu..käykää vanhemmat.com sivuille..olen mukana..

Ap kuvittelee itsensä kohtaamaan pahoinpidellyn lapsen, ottavansa itse asian suoraan puheeksi ja lapsen kertoilevan hänelle suoraan ja avoimeisti.



Vastaajat miettivät, miten itse soittaisivat poliisin paikalle, kun naapurissa lapsi yöllä itkee.



Oikeassa elämässä se ei mene näin.



Oikeassa elämässä se menee näin:



Neiti Näppärä oli vahvasti sitä mieltä, että naapurin lapsiperheen lapsia hakataan, pahoinpidellään. Hän näki lapsia ikkunastaan pihalla, kun perhe tuli ja meni. Pihalla ei ollut leikkipaikkaa tms., joten lapset eivät oleskelleet piha-alueella. Hän näki koululaisen rappukäytävässä. Nti Näppärä oli sitä mieltä että lapsi on sulkeutunut.

Kerran koululainen soitti ovikelloa ja jäi käytävään odottamaan. "Pääsetkö" kysyin Näppärä. "Pääsen", vastasi lapsi mutta Näppärä ei ollut varma pääsikö lapsi.



Yöaikaankin siellä naapurissa raivottiin ja huudettiin, uhattiin hakata lapset. Näppärä oli vakuuttunut siitä, että perheessä on väkivaltaa ja että lapsilla on vammoja sen takia. samaa mieltä oli Näppärän ystävätkin.

Näppärä jutteli alkuun muutaman sanan perheen äidin kanssa. Hän ei koskaan kysynyt, miten menee, kuinka voit, eikä viitannut mitenkään ääniin, mitä arveli perheestä tulevan. Sitten Näppärä alkoi vältellä perheenäitiä. Hän ei tuollaisten luusereiden kanssa aio olla tekemisissä.



Näppärä työskentelee lasten ja nuorten parissa. Silti hän ei koskaan kysynyt tapaamaltaan lapselta, koululaiselta, esim. että "teiltä kuului eilen illalla huutoa, lyötiikö sinua, riitelikö vanhempasi" Koskaan Näppärä ei soittaut ovikelloa ja kysynyt, mitä täällä tapahtuu NYT tai mitä tapahtui EILEN. Näppärä ei myöskään soittanut poliiseja paikalle, vaikka valvoi ja pelkäsi, kun napurissa oli Näppärän mielestä vakava väkivaltatilanne menossa.



Näppärä teki perheestä lastensuojeluilmoituksen.

Näppärä oli vakuuttunut oikeellisuudestaan: lapsia hakataan ym.

Perhe järkyttyi väittämistä.

Kun lapsia ei edes tukisteta, eikä anneta luunappeja, sanoivat vanhemmat.

Ei meillä raivota öitä läpeensä, me nukutaan, aamulla on työ, koulu, päiväkoti.

Sossut eivät uskoneet, vaan selvittivät perheen tilannetta pitkään ja hartaasti eivätkä siltikään voineet todistaa mitenkään, että perheessä kukaan hakkaisi ketään. He eivät saaneet selvityksestään huolimatta vahvistusta väkivaltaväittämälle.



Loppuyhteenvedossa sossutädit eivät enää kirjoittaneet mitään väkivallasta, luultavasti siksi, etteivät voineet sitä mitenkään todentaa olevan.

Sitten he kirjasivat perheestä ajatuksia, joista he eivät olleet koko pitkällisen selvityksen aikana keskustelleet perheen kanssa ollenkaan.

Asiakkuudelle ei ole tarvetta, mutta olemme huolissamme, kirjoittivat sossutädit.



Perheessä ei edelleenkään, vieläkään, ole väkivaltaa, eikä kukaan hakkaa ketään, mutta sen jälkeen perheessä ei ole isoon ääneen leikitty, riehuttu, eikä riidelty ja lasten äänekäs itku on kielletty.



Neiti Näppärä ja perhe eivät enää ole naapureina, mutta perhe tietää että samanlaisia näppäriä putkahtaa ihan mistä tahansa esiin, ja ovat varuillaan kaiken aikaa. Nti Näppärä taas lukee tätä tapaus Eerikaa ja miettii, missä vaiheessa tuo perhe tappaa lapsensa, ja toivoo että ne olisi huostattu.

Voi hyvää päivää urpo. Mähän sanoin viestissäni että lastensuojelu todennäköisesti tehnyt ison virheen karmein seurauksin. Mutta ymmärtääkö imbesilli että kamalia asioita voi tapahtua, vaikkei kukaan olisi tehnyt ns. virhettä? Luuletko lisäksi pässinpää että jonkun fb-ryhmän perustaminen auttaa asiaa mitenkään. Waste on everybodys time. Paljon tehokkaampaa olisi lisätä lapsia ja nuoria tukevien palveluiden laatua, jotta alalle saadaan hyviä ihmisiä, jotta tällaista ei tapahtuisi. Mitkään pykälät tai jälkikäteisrangaistukset eivät nimittäin niitä estä.



Mitä sitten yksittäinen ohikulkija voi tehdä. Uskaltaa puuttua ja mennä auttamaan tavalla tai toisella silloinkin kuin kaikki muut sulkevat silmänsä. Mutta helppoa tämä ei ole, koska vaatii viisautta ja intuitiota havaita tilanteet ja kykyä ja keinoja viedä ne eteenpäin niin että jotain oikeesti tapahtuu. Fb-ryhmiä, yeah rite dummies.

Voi hyvää päivää urpo. Mähän sanoin viestissäni että lastensuojelu todennäköisesti tehnyt ison virheen karmein seurauksin. Mutta ymmärtääkö imbesilli että kamalia asioita voi tapahtua, vaikkei kukaan olisi tehnyt ns. virhettä? Luuletko lisäksi pässinpää että jonkun fb-ryhmän perustaminen auttaa asiaa mitenkään. Waste on everybodys time. Paljon tehokkaampaa olisi lisätä lapsia ja nuoria tukevien palveluiden laatua, jotta alalle saadaan hyviä ihmisiä, jotta tällaista ei tapahtuisi. Mitkään pykälät tai jälkikäteisrangaistukset eivät nimittäin niitä estä.

Mitä sitten yksittäinen ohikulkija voi tehdä. Uskaltaa puuttua ja mennä auttamaan tavalla tai toisella silloinkin kuin kaikki muut sulkevat silmänsä. Mutta helppoa tämä ei ole, koska vaatii viisautta ja intuitiota havaita tilanteet ja kykyä ja keinoja viedä ne eteenpäin niin että jotain oikeesti tapahtuu. Fb-ryhmiä, yeah rite dummies.

en ole ap. Olen edellisen kanssa samoilla linjoilla.

Tässä on sama ilmiö kuin siinä tapauksessa, kun joku idiootti ajoi ylinopeutta tai punaisia päin ja kouluikäinen lapsi jäi alle ja kuoli.

Nousi jos jonkinlaista kampanjaa "hiljennä jo keltaisilla", rakennttiin töyssyjä, alennettiin nopeutta. Eivät ne silti poista sitä, että jossain muualla tai samalla tieosuudella joku hullu ajaa toisen ihmisen yli.

Painopiste ja resurssit pitäisi siirtää siihen, että ihmiset tajuaisi noudattaa liikennesääntöjä joka puolella.

En kuitenkaan usko, että mitkään lastensuojelun resurssi poistaisi em. tapauksia tulevaisuudesta. Eikä kyse ole ammattitaidottomuudestakaan.

Pitäisi jo ihan normaalijärkisen ihmisen tajuta, että jos tulee useita ilmoituksia lapsesta, joka on ennenkin ollut huostattuna, ettei kaikki ole silloin kohdalaan ja pitäisi tomia heti ja nopeasti. Ja ilmoituksethan eivät olleet mitään epämääräisiä vaan selkeitä pahoinpitelyn jälkiä oli havaittu.

Sitten taas aikaa ja resursseja on sellaiseen, missä ei ole kukaan mitään konkreettista nähnyt, tyyliin "äiti huutaa lapset itkee" tai lapsella risaiset vaatteet tms. Näitä sitten vatvotaan, lapsia haastatellaan, perheoloja käydään läpi moneen kertaan, koti tarkastetaan.

Eli jonkinalinen järjen käyttö puuttuu sossulasta aivan kokonaan. He elävät jossain aivan muunlaisessa todellisuudessa.