Mitä jos joku olisi kohdannut sen murhatun 8-vuotiaan esim. näin:

Jokainen sivustakatsoja on osa ongelmaa, ellei halua olla osa ratkaisua.

Tietysti nyt kaikki osaisivat puuttua tilanteeseen ja tietäisivät mitä tehdä.

että tossa tapauksessa lapsi ei olisi edes suostunu juttelee tälle ventovieraalle aikuiselle. ei ainakaan paljoa. ja lapsi on aina lojaali vanhemmilleen, pienet lapset siis. eli taatusti ois ennemmin valehdellu miksi hiustuppo on poissa tai pari mustelmaa löytyy. tai vain juossu kotiinsa sanomatta mitään.



ei kukaan randonm aikuinen voi mennä ruhjeista lasta ottamaan mukaan. lapsi on voinut joutua muunkin kuin vanhempansa pahoinpitelemäksi/loukkaantua tms joten aivan väärä keino toimia on kidnappaus. jos taustoja ei tiedä, ainoa mitä voi tehdä on lastensuojeluilmoitus. sekin tosin lienee vaikeeta jos lapsi ei mitään sano eli jos et edes nimeä tiedä.

mutta aina näissä auttamisfantasioissa lapsi on reppana ja "pelokkaan oloinen" leikkien yksin jossain puistossa.

onpahan niitäkin kaltoin kohdeltuja jotka oireilevat juuri päinvastoin, ollen itsekkin väkivaltaisia ja häijyjä esimerkiksi toisia lapsia ja aikuisia kohtaan. juuri vaikka siellä puistossa. niistä av-mamma tuleekin kouhkaamaan palstalle toisessa hengessä: kun toinen lapsi töni ja heitti hiekkaa silmille, nauroi ilkeästi vielä perään.

joo, hieman off topic - mutta aika naiivi aloitus. hyvällä asialla tosin ap.

Ja sattumoisin kyllä tiedän että toiseenkin tapaan käyttäytyviä on: olen työskennellyt sellaisen henkilökohtaisena avustajana. Siinä kotiolot eivät olleet ihan noin pahat, mutta pojan käytös puolestaan oli jo todella häiriintynyttä johtuen kasvuolosuhteistaan. Poika sai kyllä kotona toisinaan turpaansa ja kertoi asiasta myös minulle. Tapaus oli vaikea, kun kukaan ei halunnut ottaa kantaa siihen, olisiko pojalla asiat paremmin huostaan otettuna (jota yh-äitinsä vastusti aggressiivisesti) vai kotona (siitä huolimatta että äiti oli aggressiivinen myös lasta kohtaan). Kun kukaan ei osaa sanoa, miten tulisi toimia, on helppoa olla tekemättä mitään. Eli lapsi jäi kotiinsa. Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä hänellekin mahtaa nykyisin kuulua..

Mutta on myös tapauksia, joissa huostaanotto on ilmiselvästi paras vaihtoehto, ja Eerikan tapausta pidän olemassaolevilla tiedoilla sellaisena. Olihan lapsi itsekin toivonut, ettei hänen tarvitsisi palata kotiin.

Aloitus oli tarkoituksella yksinkertaistettu ja raakile. Tarkoitus oli, että siihen tulee kommentteja ja lopulta päädytään johonkin tulokseen, miten tuollaisessa tilanteessa olevan aikuisen kannattaisi toimia, jos ls-ilmoitukset eivät ole auttaneet.

ap

satunnainen av-mammakin. Av-mammalla on tosin käytössään jälkiviisautta ja tietoa, jota ammattilaisilla ei ollut, joten hänellä on hiukan etulyöntiasema.



Mun lapsi ei kerro kaikista kurjista kokemuksistaan (jota eivät tosin ole läheskään Eerikan kokemaa luokkaa) edes äidilleen niin miten kuvittelet, että joku lapsi avautuisi satunnaiselle naiselle hiekkalaatikolla?



Mitä kuvittelet tapahtuvan, jos ottaisit pihalta tuntemattoman lapsen mukaasi ilman hänen vanhempiensa lupaa ja kieltäydyt luovuttamasta häntä?



Lastensuojelu ei onnistunut tässä kyseisessä tapauksessa, mutta ei se anna jokaiselle oikeutta alkaa ottaa huostaansa lapsia. Viranomaistie on ainoa mahdollinen vaihtoehto, vaikka se ei tässä kohtaa jotain syystä toiminut. Se on kuitenkin toiminut lukuisten lasten kohdalla: he eivät ole päätyneet lööppeihin.

Ideana on juuri se, että jo ENNEN kuin joutuu tuollaiseen tilanteeseen, miettii miten toimia. Silloin todennäköisemmin myös onnistuu toimimaan järkevästi. Jos sellaista järkevää toimintatapaa nyt edes keksitään.



ap

Jos kerta avustajana toimit? eli eikai siitä täällä kannattaisi puhuu?

Ideana on juuri se, että jo ENNEN kuin joutuu tuollaiseen tilanteeseen, miettii miten toimia. Silloin todennäköisemmin myös onnistuu toimimaan järkevästi. Jos sellaista järkevää toimintatapaa nyt edes keksitään. ap

Jos epäilet että lasta pahoinpidellään niin soita poliisille tai ota yhteyttä lastensuojeluun, se on se _sinun kanavasi_ vaikuttaa asiaan.

uskoisin kuitenkin tällaisten Eerika-tapausten olevan todella harvinaisia. Suurimmalla osalla pahoinpidellyistä lapsista saattaa joskus olla joku mustelma, mutta niin on tavallisilla onnellisilla lapsillakin. Suurin osa pahoinpidellyista lapsista vaikuttaa aivan tavallisilta kaikin puolin, koska suurin osa pahoinpidellyistä lapsista Suomessa on ns. säällisen kuritusväkivallan 'uhreja', joita vielä muutama vuosikymmen sitten oli suurin osa lapsista.



On hyvin epätodennäköistä että kukaan av-mamma törmää vakavasti pahoinpideltyyn lapseen, ellei sitten ole töissä laitoksessa tai muuten lastensuojelutyössä.

Haluamatta vähätellä ongelmaa



Vierailija - 01.09.12 07:22 (ID 15493318)



uskoisin kuitenkin tällaisten Eerika-tapausten olevan todella harvinaisia. Suurimmalla osalla pahoinpidellyistä lapsista saattaa joskus olla joku mustelma, mutta niin on tavallisilla onnellisilla lapsillakin. Suurin osa pahoinpidellyista lapsista vaikuttaa aivan tavallisilta kaikin puolin, koska suurin osa pahoinpidellyistä lapsista Suomessa on ns. säällisen kuritusväkivallan 'uhreja', joita vielä muutama vuosikymmen sitten oli suurin osa lapsista. On hyvin epätodennäköistä että kukaan av-mamma törmää vakavasti pahoinpideltyyn lapseen, ellei sitten ole töissä laitoksessa tai muuten lastensuojelutyössä.













Näitä lapsia on paljon! Tavalla tai toisella asia peitetään. Vnhempi/vanhemmat/lapsi. HÄPEÄ!! Se hiljentää lapsen! Oli iso tai pieni. Vain kourallinen kertoo totuuden.



T.minua ei uskottu

vahvasti epäilisin, että esim. naapurissa lapsia hakataan tai joutuvat kokemaan väkivaltaa, olisi, että soittaisin lastensuojeluviranomaisille (mahdollisesti "nimettömänä" jotten saisi naapurieni vihoja niskaani jos he saisivat tietää että kuka on soittanut ja mikäli epäilykseni osoittautuisivat vääräksi.) Soittaisin siis ja kertoisin näille lastensuojeluviranomaisille kaikki mitä vain tiedän perheen lasten tilanteesta ja pyytäisin, että voisivatko tsekata tilanteen.



Enpä oikein tiedä mitä muuta voisin tehdä? Tietty jos jonain päivänä riidan äänet nousisivat pelottavan pahoiksi, soittaisin naapuriin poliisit.



Kokemuksesta tiedän, että häpeä on lapsena niin valtavan suuri tuollaisissa tilanteissa, että ei puhettakaan että niistä kävisi vieraille kertomaan. Paremminkin puolustaisi perhettään, vaikka kuinka itse kärsisi. Ja etenkin jos joku naapuri kävisi tilanteeseen sekaantumaan se tuntuisi lapsestakin sietämättömältä ja todella hävettävältä. Lapsi kun muutenkin häpeää sitä, että perheen riidat kuuluvat naapuriin ym.