Välilevyn pullistumasta kärsineitä?

Pallo

Minulla on kolme pullistumaa kaularangassa yksi on leikattu kesäkuussa v.2014, sen jälkeen hirvittävät kivut,

olen saanut jos jonkinlaisia vastauksia koviin kipuihini, minulla on kuuelma likvoritilaa kaularangassa mutta joudun syömään kovia opioideja, olen sitä mieltä että kipujen syy on ne kolme pullistumaa ja kaularangassa   ja ahtaumia. Myös selkäni on vaivanut sitä särkee jatkuvasti lannerangassa L4/5 laakea pullistuma myös duurapussissa, selkääni sain  kipupuudutteen joka laitettiin tietokoneen avulla, kaikki yksityisellä joten ei ole halpaa, mutta kun olen yli 60 vuotias niin ei julkinen sairaanhoito ota minua todesta minulle tarjottiin masennusta ja masennuslääkkeitä mutta kun syy on kivut niin en syö mitään serotoniineja. Nyt menen yksityiselle neurologille katsotaan mitä sanoo toivottavasti saan avun.

Mulla vaivasi useita vuosia. Lapiohommien jälkeen särkyä polvilumpion vierestä. Särky kesti 2-4 päivää. Joskus meni vuosia ettei ollut mitään kipuja, joskus useita kymmeniä parin päivän jaksova vuoden aikana. Särkyyn oli tottunut 13 vuoden aikana, kunnes... eräänä päivänä normaalin punttitreenin jälkeen alkoi selästä etuvarpaaseen asti juimiva kipu. En pystynyt istumaan, kävelemään, seisomaan enkä nukkumaan. Kolmen päivän aikana useita kertoja lääkärissä, sairaalassa. Kipupiikkejä pakaraan ja tripla annos 4 eri särkylääkettä. 2 viikon helvetin jälkeen sain magneettikuvan tuloksen ja julkisen puolen lääkäri ehdotti leikkausta 2 viikon sisällä.

Leikkauksen jälkeen kivut loppui, mutta selkä oli arka noin 4 kuukautta. 13 kuukautta leikkauksen jälkeen huomasin ekan kerran jotta nyt kipeä jalka tuntuu samalta kun terve jalka. Ehkä tämä vielä palautuu ennalleen. 

Kipua ei ole, en tarvi särkylääkkeitä. Voin elää 98% kuten ennen. Tiettyjä asioita on vältettävä kuten kurottelua. Leikkauksesta toipuminen on pitkä tie, jos iskiaskivut saa helpottamaan jumpalla tms. keskivartalolihaksia vahvistamalla, suosittelen että ei leikata.

Kannattaa tutustua välilevyn pullistuman hoito-oppaaseen: https://www.sport2us.com/oppaat/

Siinä on selkeät ohjeet mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja miksi. Ohjeita noudattamalla pääsin hermokipulääkkeistä eroon alle viikossa. Suosittelen lämpimästi!

Hei, Minulle tuli iso välilevyn pullistuma reilu kaksi vuotta sitten. Olen nuori ja hyväkuntoinen urheilullinen mies. Sain työterveyden kautta parin kuukauden ja parin käynnin jälkeen "kiireellisen" lähetteen yleiselle sairaalalle joka kuulema sitten hukkui johonkin järjestelmään. Kävin odotellessa omatoimisesti ja omalla kustannuksella yksityisellä fysiatrilla, joka diagnosoi välilevyn pullistuman. Sitten kävin omalla kustannuksella ottamassa magneettikuvat yksityisellä. Kelakorvauksien jälkeen jäi jotain vajaa 300euroa kuville hintaa. Ei kovin paha hinta siitä että tiesi tarkemmin mikä selässä mättää. Sen jälkeen menin kuvien kanssa pätevälle omt-fysioterapeutille, joka sitä hieroi ja jumppasi ja teki kaikenlaisia liikkeitä. Kävin hänen luonaan kolme käyntiä. Hän tsemppasi että kyllä se jumppaamalla tulee kuntoon ja sanoi että ei kannata mennä leikkaukseen. Silloin se tuntui toivottomalta ja olin jo hieman leikkauksen kannalta jotta pääsisi vaivasta eroon. Jatkoin jumppaamista. Tein lukemattomia määriä erilaisia liikkeitä selälle, joka päivä jotakin. Vesijuoksua uimahallilla, perus kävelylenkit vaikka kävely oli kinkkasua, fysioterapeutin  antamat liikkeet, vahvistavat liikkeet, venyttelyt ym.. parhaana tuntui juuri vesijuoksun, kävelyn ja kuntosalilla crosstrainerin liikkeet mutta varmasti kaikesta oli apua. Syvät lihakset minulla oli jo kuvissakin hyvässä kunnossa, mutta vahvistelin niitäkin erilaisilla lankutuksilla ja lantion nostoilla. Pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta selkä alkoi mennä parempaan suuntaan. Tilanne saattoi viikkokohtaisestikin vaihdella ja selkä saattoi joskus hieman ärtyä mutta kuukausittain se meni parempaan suuntaan. Sitten pääsin vihdoin sairaalan ortopedille, joka katsoi tuomiani kuvia ja ihmetteli isoa pullistuma ja sanoi että leikkaus on vielä vaihtoehto ja kysyi mielipidettäni siihen. Sovittiin että seurataan. Sain vahvempaa kipulääkitystä, joka poisti hermokipua ja jatkoin jumppailua. Söin puolivuotta vielä hermokipulääkettä ja jumppailin. Sitä ei sitten alettu leikkaamaan enkä sitä halunnutkaan kun se meni parempaan suuntaan kokoajan. Lopulta hermojuureeni laitettiin vielä röngtenillä hermojuuripuudute/kortisooni piikki joka vielä antoi loppusilauken. Selkä oli jo siinä vaiheessa kohtalaisen hyvä. Lopetin hermokipulääkkeiden syönnin vähitellen. Oireet ei vielä kokonaan loppunut. Pullistuman alusta oli kulunu noin vuosi. Meni vielä noin puoli vuotta että vähäisetkin oireet harveni ja lopulta meni ohi. Jätti se kuitenkin pääkoppaani sellaisen jäljen, että huomioin aina jatkossa selkäni mitä teen. Myös edelleen teen tiettyjä hyväksi havaitsemia liikkeitä jaksoissa välillä muutamana päivänä peräkkäin ja sitten saattaa olla taukoa useampi viikko. Urheilen jo normaalisti ja kuntoilen paljon. Tässä tällainen kuntoutumiskokemus isosta pullistumasta tsempatakseni jumppaamaan selkä kuntoon. Kuuntele kroppaa, tee jokapäivä jotakin jumppaa, älä väkisellä kipua vasten vaan kevyesti. En minä täysin leikkausta vastaankaan ole, on siitä moni saanut apua. 

Lisätäkseni vielä että suosittelen syömään esimerkiksi kuukaudessa yksi viikon buranakuuri 3x600mg päivässä, joka hoitaa hermojuuressa olevaa tulehdusta. Nimenomaan kuuriluontoisesti eikä popsia niitä miten sattuun, Itse jouduin syömään akuuttivaiheessa kuukauden yhtäsoittoa buranaa jokapäivä tuon saman määrän, mutta sitten aloin syömään kuureina. Panadolista ei ollut apua. 

Mulla fysiot. totesi jonkinlaisen välilevyongelman, tutkiminen jäi siihen kun en jaksa rampata lääkärissä.

Mulla riittää yksi kumarrus eteen sentin liikas ja se on siinä. Viikko pari yhtä tuskaa, pahimmillaan en pääse eteenpäin kuin konttimalla ja ylös hitaasti miehen nostamana.

Huomasin että mulla auttaa tilannetta ja jotenkin vahvistaa tuota vikapaikkaa se että makaan selälläni sängyssä (huom. pehmeä alusta) ja hitaasti nostelen käsiä ja jalkoja suorana ylös samaan tahtiin.

Ns. linkkuveitsi kevyenä ja rauhallisena, ei liian ylös.

Tsempit kirjoitti:

Hei, Minulle tuli iso välilevyn pullistuma reilu kaksi vuotta sitten. Olen nuori ja hyväkuntoinen urheilullinen mies. Sain työterveyden kautta parin kuukauden ja parin käynnin jälkeen "kiireellisen" lähetteen yleiselle sairaalalle joka kuulema sitten hukkui johonkin järjestelmään. Kävin odotellessa omatoimisesti ja omalla kustannuksella yksityisellä fysiatrilla, joka diagnosoi välilevyn pullistuman. Sitten kävin omalla kustannuksella ottamassa magneettikuvat yksityisellä. Kelakorvauksien jälkeen jäi jotain vajaa 300euroa kuville hintaa. Ei kovin paha hinta siitä että tiesi tarkemmin mikä selässä mättää. Sen jälkeen menin kuvien kanssa pätevälle omt-fysioterapeutille, joka sitä hieroi ja jumppasi ja teki kaikenlaisia liikkeitä. Kävin hänen luonaan kolme käyntiä. Hän tsemppasi että kyllä se jumppaamalla tulee kuntoon ja sanoi että ei kannata mennä leikkaukseen. Silloin se tuntui toivottomalta ja olin jo hieman leikkauksen kannalta jotta pääsisi vaivasta eroon. Jatkoin jumppaamista. Tein lukemattomia määriä erilaisia liikkeitä selälle, joka päivä jotakin. Vesijuoksua uimahallilla, perus kävelylenkit vaikka kävely oli kinkkasua, fysioterapeutin  antamat liikkeet, vahvistavat liikkeet, venyttelyt ym.. parhaana tuntui juuri vesijuoksun, kävelyn ja kuntosalilla crosstrainerin liikkeet mutta varmasti kaikesta oli apua. Syvät lihakset minulla oli jo kuvissakin hyvässä kunnossa, mutta vahvistelin niitäkin erilaisilla lankutuksilla ja lantion nostoilla. Pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta selkä alkoi mennä parempaan suuntaan. Tilanne saattoi viikkokohtaisestikin vaihdella ja selkä saattoi joskus hieman ärtyä mutta kuukausittain se meni parempaan suuntaan. Sitten pääsin vihdoin sairaalan ortopedille, joka katsoi tuomiani kuvia ja ihmetteli isoa pullistuma ja sanoi että leikkaus on vielä vaihtoehto ja kysyi mielipidettäni siihen. Sovittiin että seurataan. Sain vahvempaa kipulääkitystä, joka poisti hermokipua ja jatkoin jumppailua. Söin puolivuotta vielä hermokipulääkettä ja jumppailin. Sitä ei sitten alettu leikkaamaan enkä sitä halunnutkaan kun se meni parempaan suuntaan kokoajan. Lopulta hermojuureeni laitettiin vielä röngtenillä hermojuuripuudute/kortisooni piikki joka vielä antoi loppusilauken. Selkä oli jo siinä vaiheessa kohtalaisen hyvä. Lopetin hermokipulääkkeiden syönnin vähitellen. Oireet ei vielä kokonaan loppunut. Pullistuman alusta oli kulunu noin vuosi. Meni vielä noin puoli vuotta että vähäisetkin oireet harveni ja lopulta meni ohi. Jätti se kuitenkin pääkoppaani sellaisen jäljen, että huomioin aina jatkossa selkäni mitä teen. Myös edelleen teen tiettyjä hyväksi havaitsemia liikkeitä jaksoissa välillä muutamana päivänä peräkkäin ja sitten saattaa olla taukoa useampi viikko. Urheilen jo normaalisti ja kuntoilen paljon. Tässä tällainen kuntoutumiskokemus isosta pullistumasta tsempatakseni jumppaamaan selkä kuntoon. Kuuntele kroppaa, tee jokapäivä jotakin jumppaa, älä väkisellä kipua vasten vaan kevyesti. En minä täysin leikkausta vastaankaan ole, on siitä moni saanut apua. 

Minulla melkein identtinen tarina, olen 45-vuotias hoikka urheilullinen nainen (mutta istumatyö). Fysiatri sanoi, että leikkauksista ollaan siirtymässä enenevästi pois ja povaili, että kolmen kuukauden kuluttua kivut olisivat hellittäneet. Määräsi tulehduskipulääkkeitä ja hermokipulääkkeitä. En ole lääkevastainen ja nostin vähitellen hermokipulääkkeen tarvitsemalleni annokselle (joka oli aika iso). Minulle ei tullut mitään haittavaikutuksia eikä tullut myöskään mitään euforioita lääkkeestä. Sain nukuttua, urheilin joka päivä, pystyin käymään töissä. Otin personal trainerin, joka teki minulle keskivartalon vahvistusohjelman (vaikka korsetti olikin ok kunnossa, mutta oli hyvä vielä vahvistaa). Yllättävästi juoksu, etenkin ylämäkeen oli minulle tosi hyvä kipuun (lääkärin lupa). Muistan yhdenkin lauantaiaamun, kun heräsin kuudelta kipuun, pakko oli nousta. Lähdin kuntosalille juoksemaan matolle ylämäkeen, se lievitti. Ilman noita lääkkeitä en olisi nukkunut, en olisi pystynyt treenaamaan enkä olisi pärjännyt töissä. Neljän kuukauden päästä aaltoileva kipu oli vähentynyt sille tasolle, että aloin ajaa lääkettä alas hyyvin hitaasti. Viiden kuukauden jälkeen saatoin lopettaa lääkkeen ja kuuden kuukauden jälkeen olin lähes kivuton. Vielä nyt 10 kk jälkeen on välillä jäännösoireita (varmaan loppuelämän) mutta pärjään hyvin. Olin tosi tyytyväinen fysiatrin antamaan ohjeistukseen. Hän antoi toivoa, mutta ei kuitenkaan lupaillut ihmeparantumisia mutta ei myöskään tehnyt asiasta katastrofia. Minulle muuten myös OMT-fysioterapeutti tutkittuaan totesi, ettei kyse ole välilevynpullistumasta. Magneettikuvissa kuitenkin näkyi selvä pullistuma.

Vierailija kirjoitti:

Tsempit kirjoitti:

Hei, Minulle tuli iso välilevyn pullistuma reilu kaksi vuotta sitten. Olen nuori ja hyväkuntoinen urheilullinen mies. Sain työterveyden kautta parin kuukauden ja parin käynnin jälkeen "kiireellisen" lähetteen yleiselle sairaalalle joka kuulema sitten hukkui johonkin järjestelmään. Kävin odotellessa omatoimisesti ja omalla kustannuksella yksityisellä fysiatrilla, joka diagnosoi välilevyn pullistuman. Sitten kävin omalla kustannuksella ottamassa magneettikuvat yksityisellä. Kelakorvauksien jälkeen jäi jotain vajaa 300euroa kuville hintaa. Ei kovin paha hinta siitä että tiesi tarkemmin mikä selässä mättää. Sen jälkeen menin kuvien kanssa pätevälle omt-fysioterapeutille, joka sitä hieroi ja jumppasi ja teki kaikenlaisia liikkeitä. Kävin hänen luonaan kolme käyntiä. Hän tsemppasi että kyllä se jumppaamalla tulee kuntoon ja sanoi että ei kannata mennä leikkaukseen. Silloin se tuntui toivottomalta ja olin jo hieman leikkauksen kannalta jotta pääsisi vaivasta eroon. Jatkoin jumppaamista. Tein lukemattomia määriä erilaisia liikkeitä selälle, joka päivä jotakin. Vesijuoksua uimahallilla, perus kävelylenkit vaikka kävely oli kinkkasua, fysioterapeutin  antamat liikkeet, vahvistavat liikkeet, venyttelyt ym.. parhaana tuntui juuri vesijuoksun, kävelyn ja kuntosalilla crosstrainerin liikkeet mutta varmasti kaikesta oli apua. Syvät lihakset minulla oli jo kuvissakin hyvässä kunnossa, mutta vahvistelin niitäkin erilaisilla lankutuksilla ja lantion nostoilla. Pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta selkä alkoi mennä parempaan suuntaan. Tilanne saattoi viikkokohtaisestikin vaihdella ja selkä saattoi joskus hieman ärtyä mutta kuukausittain se meni parempaan suuntaan. Sitten pääsin vihdoin sairaalan ortopedille, joka katsoi tuomiani kuvia ja ihmetteli isoa pullistuma ja sanoi että leikkaus on vielä vaihtoehto ja kysyi mielipidettäni siihen. Sovittiin että seurataan. Sain vahvempaa kipulääkitystä, joka poisti hermokipua ja jatkoin jumppailua. Söin puolivuotta vielä hermokipulääkettä ja jumppailin. Sitä ei sitten alettu leikkaamaan enkä sitä halunnutkaan kun se meni parempaan suuntaan kokoajan. Lopulta hermojuureeni laitettiin vielä röngtenillä hermojuuripuudute/kortisooni piikki joka vielä antoi loppusilauken. Selkä oli jo siinä vaiheessa kohtalaisen hyvä. Lopetin hermokipulääkkeiden syönnin vähitellen. Oireet ei vielä kokonaan loppunut. Pullistuman alusta oli kulunu noin vuosi. Meni vielä noin puoli vuotta että vähäisetkin oireet harveni ja lopulta meni ohi. Jätti se kuitenkin pääkoppaani sellaisen jäljen, että huomioin aina jatkossa selkäni mitä teen. Myös edelleen teen tiettyjä hyväksi havaitsemia liikkeitä jaksoissa välillä muutamana päivänä peräkkäin ja sitten saattaa olla taukoa useampi viikko. Urheilen jo normaalisti ja kuntoilen paljon. Tässä tällainen kuntoutumiskokemus isosta pullistumasta tsempatakseni jumppaamaan selkä kuntoon. Kuuntele kroppaa, tee jokapäivä jotakin jumppaa, älä väkisellä kipua vasten vaan kevyesti. En minä täysin leikkausta vastaankaan ole, on siitä moni saanut apua. 

Minulla melkein identtinen tarina, olen 45-vuotias hoikka urheilullinen nainen (mutta istumatyö). Fysiatri sanoi, että leikkauksista ollaan siirtymässä enenevästi pois ja povaili, että kolmen kuukauden kuluttua kivut olisivat hellittäneet. Määräsi tulehduskipulääkkeitä ja hermokipulääkkeitä. En ole lääkevastainen ja nostin vähitellen hermokipulääkkeen tarvitsemalleni annokselle (joka oli aika iso). Minulle ei tullut mitään haittavaikutuksia eikä tullut myöskään mitään euforioita lääkkeestä. Sain nukuttua, urheilin joka päivä, pystyin käymään töissä. Otin personal trainerin, joka teki minulle keskivartalon vahvistusohjelman (vaikka korsetti olikin ok kunnossa, mutta oli hyvä vielä vahvistaa). Yllättävästi juoksu, etenkin ylämäkeen oli minulle tosi hyvä kipuun (lääkärin lupa). Muistan yhdenkin lauantaiaamun, kun heräsin kuudelta kipuun, pakko oli nousta. Lähdin kuntosalille juoksemaan matolle ylämäkeen, se lievitti. Ilman noita lääkkeitä en olisi nukkunut, en olisi pystynyt treenaamaan enkä olisi pärjännyt töissä. Neljän kuukauden päästä aaltoileva kipu oli vähentynyt sille tasolle, että aloin ajaa lääkettä alas hyyvin hitaasti. Viiden kuukauden jälkeen saatoin lopettaa lääkkeen ja kuuden kuukauden jälkeen olin lähes kivuton. Vielä nyt 10 kk jälkeen on välillä jäännösoireita (varmaan loppuelämän) mutta pärjään hyvin. Olin tosi tyytyväinen fysiatrin antamaan ohjeistukseen. Hän antoi toivoa, mutta ei kuitenkaan lupaillut ihmeparantumisia mutta ei myöskään tehnyt asiasta katastrofia. Minulle muuten myös OMT-fysioterapeutti tutkittuaan totesi, ettei kyse ole välilevynpullistumasta. Magneettikuvissa kuitenkin näkyi selvä pullistuma.

Lisään vielä että minulla ei varmaan ollut suuri pullistuma. Ja senkin lisään, että en ole ikinä elämässäni kuntoillut niin paljon. Oli ihan pakko. Olen jatkanut kuntoilua, jotta lihakset pysyisivät kunnossa. Valmistudun henkisesti ja fyysisesti siihen, että se voi uusia (epäilen itse, että tämä oli minulla todellisuudessa 3. episodi, aiempia vain ei kuvattu eikä diagnosoitu).