Avovaimoni on kontrolloiva ja riidanhaluinen, mitä tehdä?

Natisevat naiset kuuluvat kierrätykseen. Hanki parempaa pillua.



Terveisin panomies. :D

Avokkisi odottaa sinulta jotain reaktiota Hän ei välttämättä kerro mitä sinä ajattelet, vaan ehdotteee kun ei osaa tulkita sinua. Jos et korjaa hänen väitettään, hän kuvittelee osuneensa oikeaan. Ryhdistäydy hyvä mies ja näytä tunteesi! Joskus on hyvä miettiä omaa käytöstään. Vaikuttaa siltä että olet todella etäinen etkä reagoi avokkisi pahaan oloon mitenkään. Se että pakoilet riitoja antaa sinusta todella epäkypsän kuvan.Se ei ainakaan auta. Kuunteletko sinä todella avokkiasi? Vai kuunteletko häntä vain näennäisesti? Haluatko ylipäätään jakaa elämääsi hänen kanssaan? Hän on selvästi analyyttinen, kun taas sinä et tahdo ajatella asioita lainkaan. Mitkä ovat näitä asioita jotka saavat avokkisi uhkailemaan erolla? Oletko pettänyt? Oletko ollut väkivaltainen? Vai ylipäätään pelkkä hyödytön palikka joka ei reagoi mihinkään eikä vahingossakaan tee ruokaa tai siivoa jälkiään?

mitä vittua? Näin naisen logiikka toimii? Jos ämmä on selvästi a) sekaisin tai b) vaikealuonteinen ihminen niin koko homma saadaan vieritettyä miehellä joka "ei ymmärrä"? Loppujen lopuksi vissiin nainen masentuu ja syy on miehen joka ei koskaan "keskustellut ja ymmärtänyt minua pahassa olossani"?

Ei kenenkään tarvitse olla edes kumppanin ammattiauttaja jos luonne on äärimmäisen vammautunut.

Hän ei välttämättä kerro mitä sinä ajattelet, vaan ehdotteee kun ei osaa tulkita sinua. Jos et korjaa hänen väitettään, hän kuvittelee osuneensa oikeaan. Ryhdistäydy hyvä mies ja näytä tunteesi!

Joskus on hyvä miettiä omaa käytöstään. Vaikuttaa siltä että olet todella etäinen etkä reagoi avokkisi pahaan oloon mitenkään. Se että pakoilet riitoja antaa sinusta todella epäkypsän kuvan.Se ei ainakaan auta.

Kuunteletko sinä todella avokkiasi? Vai kuunteletko häntä vain näennäisesti?

Haluatko ylipäätään jakaa elämääsi hänen kanssaan? Hän on selvästi analyyttinen, kun taas sinä et tahdo ajatella asioita lainkaan.

Mitkä ovat näitä asioita jotka saavat avokkisi uhkailemaan erolla? Oletko pettänyt? Oletko ollut väkivaltainen? Vai ylipäätään pelkkä hyödytön palikka joka ei reagoi mihinkään eikä vahingossakaan tee ruokaa tai siivoa jälkiään?

Jos ap:n kirjoitus ei ole oman mieheni (minkä epäilen kyllä olevan), niin ainakin sanat voisivat täysin hänen.

Tämä ensimmäinen vastaus on aika hyvin tajunnut tilanteen minun kannaltani. Yritän keskustella, yritän kiistellä, yritän riidellä, yritän puhua, yritän huutaa, mutta mitään vastakaikua ei tule, kun kyse on vaikeammasta asiasta, sellaisesta, mikä ei miestäni miellytä.

Mieheni pakenee joko sisäiseen maailmaansa tietokoneen taakse, tai jää työpaikalle "roikkumaan" töiden jälkeen, jottei tarvitsisi kohdata kotia ja kesken jääneitä riitoja. Kun yhtäkään riitaa/keskustelua ei käydä loppuun asti läpi ja ratkaisuja löydetä, niin ne odottavat aina seuraavaa kertaa yhtä tuoreena.

Kun toinen osapuoli ei kerro omaa kantaansa eikä muutenkaa puhu vaikeista asioista, niin silloin on pakko jotain lähteä itse olettamaan. Ja olen tämän miehellenikin sanonut; jos sinä et vastaa ja kerro, miten asia on, niin sitten minun on pakko elää oletuksissani - valitettavasti.

Koen, että mieheni ei kuule minua. Kuuntelee kyllä, mutta tuntuu, että kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän suodattaa ne epämiellyttävät asiat kokonaan.

Kotona hän ei normaalisti osallistu kotitöihin ollenkaan. Pari kertaa kuussa imurointia lukuunottamatta. Ja sitten hänen lempilauseensa: "Kyllä mä siivoon omat jälkeni." Mitä hän ei aina kylläkään tee, mutta meidän perheeseen kuuluu myös muita; 2 lasta ja minä. Hän ei ole lapseton sinkkumies, joka voisikin olla vain vastuussa itsestään ja omista sotkuistaan.

Kun minä olen todella sairaana, enkä pysty siivoomaan kotia, pyykkäämään, tiskaamaan, korjaamaan jälkiä, pyyhkimään pölyjä, kerämään lelua tai mitä tahansa muuta, mikä nyt kuuluu kodinhoitoon, niin niitä ei tee kukaan muukaan. Sitten ihmetellään, kun minä kuumeisena ja täysin voimattomana "flippaan", kun aikuinen mies ei voi edes tuolloin ottaa osaa kodin hoitamiseen!

Rakastan miestäni ja meillä on ollut pitkään riidan aiheena tämä, ettei mies tee kotona mitään, vaan kaikki kaatuu minun päälleni, minä olen vastuussa kaikesta, mutta hän haluaisi ajatella olevansa vain vastuussa itsestään.

Haluaisin hänen oikeasti kuuntelevan, kun ehdotan ratkaisuja tilanteeseen. En vaadi häntä tekemään kotona kaikkea, vain osallistumaan. Ehkä tiskien laitto pari kertaa viikossa, kerran viikossa pyykkien huolto ja sitten se imurointi ja lelujen keräilyä silloin tällöin. Mutta tällainenkaan ei ole miehelle sopinut. Tai hän sanoo, että sopii suusanallisesti, mutta koskaan ei mitään tapahdu. Ja sitten taas ihmetellään, miksi tämä äiti "kontrolloi ja on riidanhaluinen".

Ja mitä erolla uhkaamiseen tulee... Ainakin minä olen tasan kolme kertaa huudahtanut näin, kun mies on ollut töissä yli 35h putkeen ja tulee kotiin ilmoittamatta mitään jne... "Jää sitten vaikka sinne työpaikalle asumaan ja otetaan ero, jos et voi edes olemassaolostas ilmottaa!" Lienee inhimillistä tämäkin.

Mieheni oli työttömänä 4 kuukautta ja tuona aikana hän oli kotona 24/7 ja silloinkin siivoominen jäi. Hän teki kyllä ruokaa ja kävi kaupassa ja hoiti vauvaamme - sitä arvostin suuresti. Mutta monta tuntia vuorokaudesta meni pelatessa Diabloa tietokoneella... Ja sehän vie keskittymiskyvyn täysin... Hän oli yli puolet vuorokaudesta mikämikämaassa. Ja silloinkin ihmetteli, mistä minä pauhaan. Kun hän sai töitä, olivat työvuorot minimissään 10h, joskus lähes kaksi vuorokautta putkeen. Ääripäästä ääripäähän, mutta minä en saisi siitä keskustella, tuoda esille omaa tyytymättömyyttäni. Mikään asia ei korjaantunut hänen töihin menemisellään. Rahaakaan ei tule yhtään enempää, kun tuet putosivat. Ainoa ero tuntuu olevan se, että Diablo vaihtui työhön.

Toivottavasti jatkossa en joudu keskustelemaan yksin, enkä riitelemään yksin. Eniten toivon, etten joudu pitämään tätä huushollia pystyssä yksin. Uskon, että sillä hetkellä, kun mieheni kykeneen astumaan minun asemaani, kuulemaan "hätähuutoni" ja oikeasti paneutumaan ongelmakohtiin, niin silloin voi parisuhteemme ja perheemme elo alkaa jälleen kukoistaa. Nyt olemme jääneet noidankehään.

Tässä siis vähän toista näkökulmaa asiaan.

Olen nainen ja juuri tällainen kun sinun avokkisi, paitsi en väitä olevani oikeassa. Mökötän jatkuvasti ja vihjailen erolla koska mieheni ei mitenkään näytä tai kerro tunteitaan ja yhteinen aika valuu aina ohitse koska hän ei jaksa/muista ilmoittaa minulle esim. työvuorojaan. Mulla on ns. läheisyysriippuvuus tiedän sen, mutta paha en luonteeltani ole, menettämisen pelko vaan on niin kauhea että on pakko koko ajan "kokeilla" reagoiko mies edes siihen jos tulisinkin ero. :( Jos haluat jatkaa suhdetta pyri kertomaan tunteistasi ja huomioimaan vaimoasi edes jotenkin vaikka sinulla tietenkin saa ja pitääkin olla omaa elämää.

Tosiaan kertomuksesi on hyvin yksipuolinen. Asioilla on yleensä syy ja seuraus. Oletko koskaan koittanut asettua naisesi asemaan? Hoitaa kotia, mahdollisia lapsia? Keskellä seinien, ja päivästä toiseen samoja rutiineja hoitaen? Saattaisi ehkä avata silmäsi näkemään asian toisenkin puolen. Harvoin kukaan paasaa täysin turhasta.

Yhdessä ovat olleet yli 30 vuotta, ja päivittäistä riitelyä ja erolla uhkailua jatkunut ilmeisesti koko tuon ajan.



Eli hyvinkin kestävällä pohjalla voi olla suhteenne.

Olen nainen ja juuri tällainen kun sinun avokkisi, paitsi en väitä olevani oikeassa. Mökötän jatkuvasti ja vihjailen erolla koska mieheni ei mitenkään näytä tai kerro tunteitaan ja yhteinen aika valuu aina ohitse koska hän ei jaksa/muista ilmoittaa minulle esim. työvuorojaan. Mulla on ns. läheisyysriippuvuus tiedän sen, mutta paha en luonteeltani ole, menettämisen pelko vaan on niin kauhea että on pakko koko ajan "kokeilla" reagoiko mies edes siihen jos tulisinkin ero. :( Jos haluat jatkaa suhdetta pyri kertomaan tunteistasi ja huomioimaan vaimoasi edes jotenkin vaikka sinulla tietenkin saa ja pitääkin olla omaa elämää.

Jos nainen haluaa miehen, joka osoittaa tunteensa ja on ekstrovertti, niin miksi ihmeessä ei voi ottaa sellaista miestä.

Miksi pitää ryhtyä suhteeseen introvetin kanssa ja yrittää muuttaa häntä ekstrovertiksi.

Sellaisessa suhteessa kärsii kumpikin osapuoli.

Eikö se ero juuri silloin olisi paras vaihtoehto, ihan kaikille?

Tämä on tässäkin viestiketjussa tullut useassa viestissä vastaan, ei pelkästään tässä jota tähän lainasin.

Mies katselee myös todella paljon muita naisia, porno ei riitä vaan töissäkin pitää katsella naisia ja tiedän hänen ajatelleen heitä seksin aikana.

t. n 40 v.

Aikamoinen telepaatti taidat olla, kun osaat lukea miehen ajatukset seksin aikana! Opetatko meille muillekin miten se tehdään?

ja sen pohjalta vastaan: jätä se nainen.



Varmaan kun olet lähdössä hänestä kuoriutuu katuva enkeli, mutta tuo kuulostaa pahasti narsistisuuteen vivahtavalta käytökseltä, ja on selvää, että tuollainen parisuhde on hajottavaa laatua. Parempia naisia löytyy ja olet onnellisempi yksinkin. Tsemppiä ap ja voimia ratkaisun tekemiseen!

Kuulostaa ihan yhdeltä Heidiltä!

Ja yhdeltä muulta, joka on nyt exä. En ikävä kyllä ymmärtänyt hänen erouhkauksissa sanoa, että lähde vaan, otetaan ero, mene, etsi kämppä, että se on nyt sitten ero kun raivoamalla sitä vaadit. Otin itse sitten eron vähän myöhemmin. Pakko, en kestänyt sitä nirsoilua ja valittamista, vaikka yritin.

Mitä vittua tollasen kanssa vietät aikaasi kun maailma on täynnä kauniita ja fiksuja naisia, esim Venäjällä, Aasiassa, itä-Euroopassa jne jne.

Ettekö huomaa että nainen yrittää epätoivoisesti puristaa jotain tunnereaktiota apsta ulos? Sen sijaan AP vain pakenee. Apn tulisi harjoitella tunteidensa ilmaisua, se tulee helpottamaan.

Paljon helpommalla pääsee kun vaihtaa naista. Rakkaus kun tuossa suhteessa on muuttunut yksipuoliseksi jo iät ja ajat sitten.

Ettekö huomaa että nainen yrittää epätoivoisesti puristaa jotain tunnereaktiota apsta ulos? Sen sijaan AP vain pakenee. Apn tulisi harjoitella tunteidensa ilmaisua, se tulee helpottamaan.

Paljon helpommalla pääsee kun vaihtaa naista. Rakkaus kun tuossa suhteessa on muuttunut yksipuoliseksi jo iät ja ajat sitten.

Miksi juuri ap:n pktää muuttua? Entäs jos aö oikeasti on niin tasainen luonne, että suuria tunteita ei ole, eikä tarvetta niistä keskustella?

Ärsyttää, kun aina se naisen tapa suorittaa suhde onse oikea ja mies muokataan siihen.

Vastuu ja osallistuminen arkeen ovat kyllä asioita, joista voi odottaa panosta, oli puoliso luonteeltaan mitä vaan.

osuuko se aina tiettyyn aikaan kuukautiskiertoa?



Rauhoittavat luontaistuotteet voisivat pelastaa teidän elämän, jos kyse onkin vain hormonaalisista ongelmista.

miettiä jatkoa. Tuskin tulee tilanne paranemaan. Varsinkaan jos ei ole lapsia, suosittelen että lähdet suhteesta mahdollisimman pian.

Hän ei välttämättä kerro mitä sinä ajattelet, vaan ehdotteee kun ei osaa tulkita sinua. Jos et korjaa hänen väitettään, hän kuvittelee osuneensa oikeaan. Ryhdistäydy hyvä mies ja näytä tunteesi!

Joskus on hyvä miettiä omaa käytöstään. Vaikuttaa siltä että olet todella etäinen etkä reagoi avokkisi pahaan oloon mitenkään. Se että pakoilet riitoja antaa sinusta todella epäkypsän kuvan.Se ei ainakaan auta.

Kuunteletko sinä todella avokkiasi? Vai kuunteletko häntä vain näennäisesti?

Haluatko ylipäätään jakaa elämääsi hänen kanssaan? Hän on selvästi analyyttinen, kun taas sinä et tahdo ajatella asioita lainkaan.

Mitkä ovat näitä asioita jotka saavat avokkisi uhkailemaan erolla? Oletko pettänyt? Oletko ollut väkivaltainen? Vai ylipäätään pelkkä hyödytön palikka joka ei reagoi mihinkään eikä vahingossakaan tee ruokaa tai siivoa jälkiään?

Miten oikeasti onnistut vääntämään tämän asian näin? Nainen on selvästi epäkypsä ja kykenemätön parisuhteeseen omien ongelmiensa takia. Hän kaipaa jämptiä otetta mieheltä, eli osoitusta, ettei moinen toisen ihmisen huonosti kohtelu käy päinsä sekä keskusteluapua omiin kontrollointi- ja ihmissuhdeongelmiinsa. Kovin moni nuorinainen kärsii samanlaisista piirteitä ja kuvittelee itse olevansa ihmissuhdetaituri, vaikka tosiasiassa on manipuloiva kiukutteleva keskenkasvuinen ihminen.

Miehenä miettisin, mitä itse jaskat? Kuinka pitkään voit elää noin? Jos rakastat naistasi, vedät pelin poikki ja etkä anna pompotella itseäsi enää, etkä anna kohdella itseäsi ja sinun tunteitasi huonosti. Ohjaat periksiantamatta naisen hoitoon.

Jos taas, et enää jaksa edes välittää, niin lähde pois ja etsi onnesi muualta.

Eihän ap ole kommentoinut tähän ketjuun ekan viestin jälkeen. Hirveän vaikea sanoa, kuka tässä on pahis ja kenen pitäisi muuttua. Itse en ainakaan lähde arvailemaan.

meillä tilanne oli miltei samankaltainen, kuin Ap:n kotona. Olen siis se nalkuttava ämmä.



MUTTA turhasta en nalkuttanut, en todellakaan. Meillä on 2-vuotias lapsi, jota olen käytännössä hoitanut yksin koko tämän ajan. Mies on toki töissä, mutta kun tulee kotiin, 100% vastuu lapsesta on edelleen minulla. Mies kokee, että koska on päivisin 8h töissä, voi hän illat ja vloput tehdä mitä lystää. Hänellä on mm. oikeus harrastaa 4 iltana viikossa, käydä joka vloppu kavereiden kanssa pelaamassa biljardia, syömässä, baarissa, katsomassa urheilua, nukkua niin pitkään kuin haluaa jne. Hän elää kuin sinkkumiehenä kodissamme. Tulee nukkumaan milloin moneltakin, katsoo televisiota, pelaa, pyörii netissä jne. Kolistelee, tekee ruokaa keskellä yötä ym.



Lapsemme on huono nukkuja edelleen ja minäkin käyn tätänykyä töissä. Minä olen edelleen se, joka aina herää lapsen huutoihin yöllä. Minä vien hänet päiväkotiin, haen päiväkodista, hoidan lapsen tarpeet iltaisin ja vloppuisin. Mies käy joskus lapsen kanssa puistossa, että saan kunnolla siivota ilman että lapsi pyörii jaloissa.



Ja ihan yhteistuumin lapsen teimme. Olimme 12 vuotta yhdessä ennen lapsen saamista ja molemmat tiesimme, mitä lapsen saapuminen tarkoittaa, kuinka se muuttaa elämän ja mitä muutoksia meidän tulee omissa elämissämme tehdä. Mutta kuinkas kävikään. Mies elää elämäänsä, kuin lasta ei tavallaan olisikaan. Ja tästä me riitelemme. Tai minä riitelen, yritän epätoivoisesti vääntää rautalangasta miehelle, että tilanne on täysin kohtuuton minun kannaltani. En voi harrastaa mitään, en juuri koskaan nähdä ystäviäni ilman, että lapsi on aina mukana. En ole 2 vuoteen nukkunut kokonaisia yöunia, koska mies haluaa nukkua korvatulpat korvilla, ettei herää lapsen kitinöihin.. Olen ehkä 10 kertaa 2 vuoden aikana nukkunut klo 10 asti, kun olen vaatimalla vaatinut miestä nousemaan lapsen kanssa. Ja aina, ihan aina sen jälkeen kun olen noussut. Mies menee takaisin nukkumaan ja saattaa nukkua klo 2 asti iltapäivällä. Ja kaikkina noina kertoina lapsi on vielä klo 10 ollut yövaipassaan pissaisena, puuroa ei ole annettu, yövaatteet on edelleen päällä. Mies makaa sohvalla ja pyörii netissä, lapsi katsoo lastenohjelmia kolmatta tuntia putkeen. Minä siis teen kaiken lapseen liittyvän sitten klo 10 noustuani, lähden puistoon, syötän, laitan päiväunille jne.



Tilanne oli täysin käsittämätön ja itskin lähes päivittäin, että ei elämän näin pitänyt mennä. Olisin toisenkkin lapsen halunnut, mutta en voi sellaiseen lähteä, sitten minulla olisi 2 pikkulasta yksin hoidettavana.



Yritin siis jutella asiasta miehelle hyvinä hetkinä, ei niin hyvinä hetkinä, puhumalla, huutamalla, kirjoitin jopa pitkän kirjeenkin. Tilanne meni siihen, että joka päivä nalkutin samoista asioista, itkin ja rukoilin. Siis minun vastuullahan oli myös kodin hoitaminen 99%. Mies laittoi omat roskat roskiin ja likaiset vaatteet pyykkikoriin. Sänkyäkään ei saanut ikinä pedattua. Ruuanlaitto oli täysin minun vastuullani, kuten myös kaupassa käyminen.



Sitten tilanne paheni yllättäen. Mies alkoi pitää sairauslomapäiviä töistä ja nukkui joopa kellon ympäri useaan otteeseen. Oli aivan omissa maailmoissaan, lopetti harrastuksessaan käymisen, ei juurikaan enää tavanut kavereitaan. Nukkui tai makasi sohvalla. Silloin sanoin miehelle, että nyt on sellainen tilanne, että olen vakavissani miettinyt avioeroa. Olen muutenkin lapsemme "yksinhuoltaja", helpompaa minun olisi oikeastikin hänen kanssaan kahden. Ei olisi miehen sotkuja siivottavana, eikä tarvitsisi raahata kaupasta hänelle ruokaa, pestä hänen pyykkejään, heräillä yöllä hänen kolisteluihinsa ym ym. Mies sai sanottua, että epäilee olevansa pahasti masentunut.



Aluksi asia tuntui naurettavalta, että tuollaisen tekosyyn keksi itsekkyydelleen. Mutta saimme pitkästä aikaa juteltua kunnolla ja mies kertoi, että hän ei vaan kykene osallistumaan mihinkään. Kaikki tuntuu valtavalta ponnistelulta, misään ei löydä iloa, haluaisi vain nukkua ja olla rauhassa. Hän oli pahoillaan, että olen joutunut yksin pyörittämän huushollia ja huolehtimaan lapsesta, mutta kaikki on ollut hänelle todella vaikeaa, ajatuskin siitä, että heräisi aamulla ja touhuaisi lapsemme kanssa on ollut ylitsepääsemättömän vaikea jo pelkkänä ajatuksena.



Mies meni sitten lääkäriin ja sai lääkityksen. Pikkuhiljaa tilanne on alkanut parantua. Lääkityksen aloittamisesta on nyt n. 2 kk ja nyt jo tuntuu, että mies on palaamassa takaisin siksi mieheksi, jonka tunsin vuosia sitten. Aktiivinen, osallistuva, oma-aloitteinen jne. Enää ei ole sairauslomallakaan, työteko maistuu jälleen.



En nyt vihjaa, että ap:lla olisi masennus, mutta että ei ne naiset aina nalkuta vain nalkuttamisen ilosta. Harva nainen haluaa olla koko ajan vihainen, huonotuulinen ja nalkuttava ämmä. Se on vaan niin käsittämättömän epätoivoinen tunne, kun huomaat että mkitään sanomisiasi ei oteta todesta, sinua ei kunnoiteta, sinun tarpeesi mitätöidään täysin ja jaksamisesi on yhdentekevää omalle puolisollesi.



Neuvoisin sinua ap, ota asia puheeksi puolisosi kanssa hetkellä, kun olette molemmat hyväntuulisia, eikä teillä ole riita päällä. Kerro, että haluat hänellä olevan suhteessanne hyvä olla ja haluat kuulla mitä voisit oikeasti tehdä, että tilanne paranisi. Kerro myös omista toiveistasi. Voit kertoa, että et tahallisesti loukkaa häntä tai jätä huomiotta.



Ainainen ongelmissa vatvominenkin saattaa hyvällä tod.näköisyydellä sysätä parisuhdetta vain huonompaan suuntaan. toista kun ei lopulta oikein voi muuttaa mieleisekseen. Pitäisi keskittyä toisessa niihin hyviin puoliin, eikä vatvoa niitä huonoja puolia.



Tsemppiä.

jos olette olleet yhdessä vasta vuoden ja asuneet yhdessä noin vähän aika ei tuolla suhteella ole tulevaisuutta. älä ainakaan suostu lapsia tekemään hänelle tai et pääse ikinä eroon hirviöstä. perheellisellä ihmisellä on vähän eri asia silloin kannattaa lastenkin takia yrittää sovitella elämää kumppanin kanssa yhteen, mutta jos on lapseton, ei kai ole mikään pakko kuunnella toisen kiukuttelua päivästä toiseen? totuushan on se että joillain ihmisillä niin miehillä kuin naisillakin menee maku suhteeseen tai tulee kyllästyminen tai rakkaus vaan loppuu mutta ei osata sitä sanoa ja silloin kumppani alkaa ärsyttää ihan sietämättömästi. luultavasti vaimollesi on käynyt juuri näin ja hän koittaa huonolla käytöksellään saada sinut lähtemään jotta itse voisi olla se suhteen "hyvis" jätetty osapuoli. pidä pintasi, älä anna huonon avovaimon pilata loppuelämääsi vaan lähde menemään mahdollisimman nopeasti.

..tavalliselta naiselta. Menkää naimisiin ja hankkikaa lapsia. Kyllä sen naisesi luonne tasaantuu eläkeikään mennessä.

Ne on kaikki hulluja, tavalla tai toisella. Ns. täydellistä naista ei ole olemassakaan.

Naisen kanssa on tärkeintä se, että antaa höpinöiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli lopetat sen kuuntelun ja murehtimisen. Jos akka uhkailee erolla, niin sano, että senkus menet.