Lue keskustelun säännöt.
Syytän koulua pojan edelleen jatkuvista oppimisvaikeuksista sekä motivaation puutteesta
30.08.2012 |
Ekalla luokalla heti kättelyssä alkoi ongelmat. Poika ei oppinut laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin hyvin kuin olisi pitänyt, että olisi ollut edellytyksiä siirtä tokalle.
Opettaja oli täysi natsi, ei hyvää sanaa pojasta koko vuonna. Aina negatiivista palautetta. Kotona luettiin läksyä itkun ja raivon kanssa useita tunteja illassa. Yritimme saada pojalle tukiopetusta pojalle, mutta opettajan mielestä kaikki on ok ja poika pysyy hyvin mukana. Valjastimme isovanemmat apuun läksyjen kanssa. Tappelin, soittelin, anoin apua. Ei tippunut. Opiskelutahti oli liian nopea. Koko luokka seurasi niiden fiksujen oppimistahtia.
Olin itse täysin loppuun ajettu vuoden jälkeen. Poika itki joka sunnuntai kun uusi viikko alkoi. Kaikki tämä on jättänyt jäljet meihin kaikkiin perheessä. Pojassa tämä näkyy motivaation puutteena. Ei halua mennä kouluun. Joka aamu on milloin pää kipeä, maha kipeä, nuha ym.
Näitä jälkiä korjaillaan ja paikkaillaan edelleen nyt kolmannen luokan alussa. Tokalle luokalle mennessä opettaja vaihtui erittäin mukavaan ja auttavaiseen opeen. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle. Viime keväänä saimme tehtyä sopimuksen, että poika tarvitsee tukipetusta ja tukea.
Olen itse vahvasti sitä mieltä, että mentiin metsään heti ekalta luokalta lähtien. Olisin opettanut poikaa lukemaan ja laskelmaan kotona jos olisin tajunnut tahdin ja opetuksen olevan sitä mitä se oli. Koska kaikki pohjataidot ovat hatarat, on vaikeaa oppia lisää.Ei taloakaan reknneta yhden pilarin varaan. Jossain vaiheessa se kaatuu rymisten.
Harmittaa pojan puolesta, että vietiin oppimisen into ja reimu heti kättelyssä. Jos asia on näin niin en yhtään ihmettele miksi lapset maleksii kaduilla, varastaa kaupoista eivätkä ole koulussa. Kuka sinne haluaisi mennä kun sua kohdellaan kuin nollaa?!
Kommentit (31)
voi olla muille oppilaille ihan toisenlainen.
Meidän ujo ja hiljainen kuopus joutui silmätikuksi. Mikään mitä hän teki ei kelvannut. Ikinä. Mikään.
Samainen ope suosi sitten taas sumeilematta muita, eikä näissä ollut ikinä mitään vikaa. Ikinä. Mitään.
En tiedä purkiko jotain omia traumoja, mutta kuulin, että tämä malli hänellä oli ollut ennenkin ja aina uhrit olivat näitä kilttejä, ujoja ja hiljaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä lasen koulumotivaation taustalla on vähintään yhtä paljon merkitystä vanhempien asenteella kuin koululla, sanoisin, että vanhempien osuus on jopa paljon merkittävämpi!
Jos lapsi ei joudu mitään koulumaisia juttuja harjoittelemaan ennen koulua ja vanhempien asenne on se, että itsessä ei ole mitään vikaa, vaan kaikki syy on koulussa tai opessa, mennään aika metsään. Sinä vanhempana pystyt tekemään paljon lapsesi eteen. Eihän ope ole pelkästään sinun lastasi varten koululla. Hän opettaa ja fiksut vanhemmat varmistavat, että oma tenava pysyy vauhdissa mukana.
Sitä niittää, mitä kylvää - pätee tässäkin tapauksessa!
kyllä lasen koulumotivaation taustalla on vähintään yhtä paljon merkitystä vanhempien asenteella kuin koululla, sanoisin, että vanhempien osuus on jopa paljon merkittävämpi!
Jos lapsi ei joudu mitään koulumaisia juttuja harjoittelemaan ennen koulua ja vanhempien asenne on se, että itsessä ei ole mitään vikaa, vaan kaikki syy on koulussa tai opessa, mennään aika metsään. Sinä vanhempana pystyt tekemään paljon lapsesi eteen. Eihän ope ole pelkästään sinun lastasi varten koululla. Hän opettaa ja fiksut vanhemmat varmistavat, että oma tenava pysyy vauhdissa mukana.
Sitä niittää, mitä kylvää - pätee tässäkin tapauksessa!
Kouluun mennessä ei tarvitse osata lukea eikä laskea. Se ei ole perusedellytys. Sen sijaan on tärkeää osata kuunnella ohjeita ja toimia ohjeiden mukaan. On tärkeää, että vanhemmat auttavat läksyjen muistamisessa ja ylläpitävät positiivista asennetta koulua kohtaan.
Jos lapsi todella tekee läksyjä joka ikinen päivä iltaan asti, niin opelle soitto ja sovitaan, että lapsi tekee läksyjä esim. tunnin ja siten loput jää tekemättä. Viikonloppuna voi tehdä rästitehtäviä tunnin toisena päivänä, ja sitten ei enempää. Jos lapsi jää jatkuvasti jälkeen, on selvää, että hän tarvitsee tukiopetusta, ja jos se ei riitä, tutkimuksia ja erityisopetusta sekä todennäköisesti ekaluokan kertauksen.
Vanhempien ei tarvitse eikä kuulu opettaa lapselle lukemista tai laskemista, mutta heidän kuuluu pitää yllä opiskelumotivaatiota ja seurata tarkasti lapsensa etenemistä. Huolista pitää nostaa sellainen älämölö, että ope joutuu vaikka väkisin kuuntelemaan.
Minä taas inhoan näitä etukäteen opettavia vanhempia, joiden lapset osaavat ekaluokan asiat jo kättelyssä ja joille on koko ajan keksittävä muuta puuhaa. Jos vanhemmat rakastavat opettaa lapselleen kaikki asiat, niin mitä se lapsi enää koulussa tekee. Oppii vain, että ei tarvitse kuunnella eikä tehdä läksyjä, kun kaikki on jo tehty etukäteen. Siinä on opiskelutekniikat täysin hukassa!
Toki hitaasti etenevän lapsen vanhemmat joutuvat tekemään työtä lapsensa kanssa, auttamaan läksyissä jne, mutta open hommia ei tarvitse tehdä. Näin lapsi saadaan tarpeellisen avun piiriin ajoissa.
Ekalla luokalla heti kättelyssä alkoi ongelmat. Poika ei oppinut laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin hyvin kuin olisi pitänyt, että olisi ollut edellytyksiä siirtä tokalle.
Opettaja oli täysi natsi, ei hyvää sanaa pojasta koko vuonna. Aina negatiivista palautetta. Kotona luettiin läksyä itkun ja raivon kanssa useita tunteja illassa. Yritimme saada pojalle tukiopetusta pojalle, mutta opettajan mielestä kaikki on ok ja poika pysyy hyvin mukana. Valjastimme isovanemmat apuun läksyjen kanssa. Tappelin, soittelin, anoin apua. Ei tippunut. Opiskelutahti oli liian nopea. Koko luokka seurasi niiden fiksujen oppimistahtia.Olin itse täysin loppuun ajettu vuoden jälkeen. Poika itki joka sunnuntai kun uusi viikko alkoi. Kaikki tämä on jättänyt jäljet meihin kaikkiin perheessä. Pojassa tämä näkyy motivaation puutteena. Ei halua mennä kouluun. Joka aamu on milloin pää kipeä, maha kipeä, nuha ym.
Näitä jälkiä korjaillaan ja paikkaillaan edelleen nyt kolmannen luokan alussa. Tokalle luokalle mennessä opettaja vaihtui erittäin mukavaan ja auttavaiseen opeen. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle. Viime keväänä saimme tehtyä sopimuksen, että poika tarvitsee tukipetusta ja tukea.
Olen itse vahvasti sitä mieltä, että mentiin metsään heti ekalta luokalta lähtien. Olisin opettanut poikaa lukemaan ja laskelmaan kotona jos olisin tajunnut tahdin ja opetuksen olevan sitä mitä se oli. Koska kaikki pohjataidot ovat hatarat, on vaikeaa oppia lisää.Ei taloakaan reknneta yhden pilarin varaan. Jossain vaiheessa se kaatuu rymisten.
Harmittaa pojan puolesta, että vietiin oppimisen into ja reimu heti kättelyssä. Jos asia on näin niin en yhtään ihmettele miksi lapset maleksii kaduilla, varastaa kaupoista eivätkä ole koulussa. Kuka sinne haluaisi mennä kun sua kohdellaan kuin nollaa?!
miksi olet sulkenut sen vaihtoehdon pois?
Ekalla luokalla heti kättelyssä alkoi ongelmat. Poika ei oppinut laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin hyvin kuin olisi pitänyt, että olisi ollut edellytyksiä siirtä tokalle.
Opettaja oli täysi natsi, ei hyvää sanaa pojasta koko vuonna. Aina negatiivista palautetta. Kotona luettiin läksyä itkun ja raivon kanssa useita tunteja illassa. Yritimme saada pojalle tukiopetusta pojalle, mutta opettajan mielestä kaikki on ok ja poika pysyy hyvin mukana. Valjastimme isovanemmat apuun läksyjen kanssa. Tappelin, soittelin, anoin apua. Ei tippunut. Opiskelutahti oli liian nopea. Koko luokka seurasi niiden fiksujen oppimistahtia.Olin itse täysin loppuun ajettu vuoden jälkeen. Poika itki joka sunnuntai kun uusi viikko alkoi. Kaikki tämä on jättänyt jäljet meihin kaikkiin perheessä. Pojassa tämä näkyy motivaation puutteena. Ei halua mennä kouluun. Joka aamu on milloin pää kipeä, maha kipeä, nuha ym.
Näitä jälkiä korjaillaan ja paikkaillaan edelleen nyt kolmannen luokan alussa. Tokalle luokalle mennessä opettaja vaihtui erittäin mukavaan ja auttavaiseen opeen. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle. Viime keväänä saimme tehtyä sopimuksen, että poika tarvitsee tukipetusta ja tukea.
Olen itse vahvasti sitä mieltä, että mentiin metsään heti ekalta luokalta lähtien. Olisin opettanut poikaa lukemaan ja laskelmaan kotona jos olisin tajunnut tahdin ja opetuksen olevan sitä mitä se oli. Koska kaikki pohjataidot ovat hatarat, on vaikeaa oppia lisää.Ei taloakaan reknneta yhden pilarin varaan. Jossain vaiheessa se kaatuu rymisten.
Harmittaa pojan puolesta, että vietiin oppimisen into ja reimu heti kättelyssä. Jos asia on näin niin en yhtään ihmettele miksi lapset maleksii kaduilla, varastaa kaupoista eivätkä ole koulussa. Kuka sinne haluaisi mennä kun sua kohdellaan kuin nollaa?!
miksi olet sulkenut sen vaihtoehdon pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa, että monet uransa alussa olevat lapsettomat opettajat antavat paljon läksyjä. Sitten kun itse saavat lapsia ja nämä tulevat kouluikään, he itsekin tajuavat kuinka paljon läksyt saattavat viedä aikaa perheen arjessa, ja alkavat itsekin antamaan vähemmän läksyjä.
Minulla on opettajana sellainen periaate, että jos läksyihin menee yli tunti päivässä 1.-4. luokkalaisella niin se on liikaa. Pyydän vanhempia ilmoittamaan jos jollain menee tuon yli ja sitten otan sen huomioon tämän oppilaan kohdalla. Tietysti on myös olemassa sellaisia tunnollisia oppilaita(usein tyttöjä), jotka mielellään pakertavat kauan läksyjensä parissa. Kirjoittavat pitkiä tarinoita kauniilla käsialalla jne..., mutta en ovat sitten asia erikseen.
Jaa olet unelma opettaja ;)
Kun se ei vaan mene noin, avaa silmäsi ja mieti mitä kolleegasi tekevät. Vai kuulutko porukkaan en minä tiennyt, ei meidän koulussa, mulla on muutakin tekemistä en ole huomannut.
Siis jo esikouluun mennessä pitää osata lukea ja laskea. Ensimmäisen luokan syksylllä tarkastetaan, ettö lapset osaavat lukea ja laskea. Missään tapauksessa ei pidä tuudittautua siihen että ensimmäinen vuosi käytettäisiin näiden asioiden oppimiseen.
Olin itse siinä harhaluulossa että esikoulussa ja ensimmäisellä luokalla opetellaan näitä asioita ja nyt olemme hankaluuksissa, kun luokalla on vain muutama saman tasoinen oppilas.
Joten suosittelen kaikille että hankkivat lapsille nämä taidot ajoissa. On olemassa yksityisellä taholla paikkoja josta voi ostaa ko. palvelun.
Esikoulu ja koulu on muuttunut paljon vuosien saatossa, ne ovat paikkoja joissa lähinnä tarkastetaan lasten muualla opitut taidot. Näin ainakin Sipoossa.
Se että kotiin annetaan vain vähän läksyjä. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Meillä kyllä annetaan jokaiseksi illaksi moniste sarja kotiin luettavaksi. Seuraavana päivänä on sitten tentti osaamisesta. Näin sitten edetään. Iltaohjelmana: ruoka, 15 min matikkaa, 2 tuntia lukemista ja tunnin väittely opetan väärin. Nukkumaan. Kyllä perheen elämä on nykyään opettajan toiveiden toteuttamista ja ensimmäisen luokan opettamista.
Koen itseni todella surkeaksi, kun en osaa opettaa lukemaan liuttamalla jne. Lukemisen tekniikkani on yli 30 vuotta vanhaa ja sitä ei sovelleta enää.
Opettajilla on huomattavasti tärkeempiäkin tehtäviä: suunnitelmien laatiminen, osallistuminen valtakunnalliseen suunnitteluryhmiin, oppilainen arvioiminen ja negatiivisen palautteen antaminen. (posiitiivista paulautetta he eivät osaa antaa edes kympin oppilaalle. Mikään ei riitä, kukaan ei ole riittävän hyvä)
Ankee alku nuorille; riittämättömyys, kyvyttömyys, suuri kysymys missä voin oppia, kun koulu on vain tiedon tarkastuspaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa olet unelma opettaja ;)
Kun se ei vaan mene noin, avaa silmäsi ja mieti mitä kolleegasi tekevät. Vai kuulutko porukkaan en minä tiennyt, ei meidän koulussa, mulla on muutakin tekemistä en ole huomannut.
Siis jo esikouluun mennessä pitää osata lukea ja laskea. Ensimmäisen luokan syksylllä tarkastetaan, ettö lapset osaavat lukea ja laskea. Missään tapauksessa ei pidä tuudittautua siihen että ensimmäinen vuosi käytettäisiin näiden asioiden oppimiseen.
Olin itse siinä harhaluulossa että esikoulussa ja ensimmäisellä luokalla opetellaan näitä asioita ja nyt olemme hankaluuksissa, kun luokalla on vain muutama saman tasoinen oppilas.
Joten suosittelen kaikille että hankkivat lapsille nämä taidot ajoissa. On olemassa yksityisellä taholla paikkoja josta voi ostaa ko. palvelun.
Esikoulu ja koulu on muuttunut paljon vuosien saatossa, ne ovat paikkoja joissa lähinnä tarkastetaan lasten muualla opitut taidot. Näin ainakin Sipoossa.
Se että kotiin annetaan vain vähän läksyjä. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Meillä kyllä annetaan jokaiseksi illaksi moniste sarja kotiin luettavaksi. Seuraavana päivänä on sitten tentti osaamisesta. Näin sitten edetään. Iltaohjelmana: ruoka, 15 min matikkaa, 2 tuntia lukemista ja tunnin väittely opetan väärin. Nukkumaan. Kyllä perheen elämä on nykyään opettajan toiveiden toteuttamista ja ensimmäisen luokan opettamista.
Koen itseni todella surkeaksi, kun en osaa opettaa lukemaan liuttamalla jne. Lukemisen tekniikkani on yli 30 vuotta vanhaa ja sitä ei sovelleta enää.
Opettajilla on huomattavasti tärkeempiäkin tehtäviä: suunnitelmien laatiminen, osallistuminen valtakunnalliseen suunnitteluryhmiin, oppilainen arvioiminen ja negatiivisen palautteen antaminen. (posiitiivista paulautetta he eivät osaa antaa edes kympin oppilaalle. Mikään ei riitä, kukaan ei ole riittävän hyvä)
Ankee alku nuorille; riittämättömyys, kyvyttömyys, suuri kysymys missä voin oppia, kun koulu on vain tiedon tarkastuspaikka.
Meillä tyttö kertasi tokaluokan , kun ei pysynyt tahdisa. Siinä sitten sai muut kiinni ja alkoi saada onnistumisen kokemuksia. ope sanoi, että ongelma on yleensä se, että vanhemmat eivät suostu että lapsi kertaa jonkun luokan. Sitten hampaat irvessä mennään eteenpäin ja moititaan opettajia, eikä oteta vastaan tukitoimia.
Meillä tytöllä on lukihäiriö ja oppiminen on hieman hitaampaa kuin muilla. Tukea on saatu erityisopelta ja luokanvalvojalta aivan mahtavasti. Tyttö on nyt yläasteelle siirtymässä ja pärjää melko hyvin. Käy koulua , joka ei ole maineeltaan hyvä , mutta jossa on ihan mahtavat opettajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2012 klo 15:14"]
Ekalla luokalla heti kättelyssä alkoi ongelmat. Poika ei oppinut laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin hyvin kuin olisi pitänyt, että olisi ollut edellytyksiä siirtä tokalle. Opettaja oli täysi natsi, ei hyvää sanaa pojasta koko vuonna. Aina negatiivista palautetta. Kotona luettiin läksyä itkun ja raivon kanssa useita tunteja illassa. Yritimme saada pojalle tukiopetusta pojalle, mutta opettajan mielestä kaikki on ok ja poika pysyy hyvin mukana. Valjastimme isovanemmat apuun läksyjen kanssa. Tappelin, soittelin, anoin apua. Ei tippunut. Opiskelutahti oli liian nopea. Koko luokka seurasi niiden fiksujen oppimistahtia.
Ei kuulosta oikein uskottavalta. Jos ekaluokkalaisille olisi todella annettu läksyjä niin paljon, että niiden tekemiseen menee tuntikausia, muutkin vanhemmat olisivat valittaneet. Oletko varma, että et itse aiheuttanut lapsellesi kouluahdistusta noilla tuntikausien läksyrupeamilla? Omat kokemukseni nykykoulusta ovat aivan päinvastaiset. Opetus ei suinkaan etene fiksuimpien tahtia, vaan melko verkkaista vauhtia. Ensimmäisellä luokalla on tarkoitus oppia lukemaan ja kirjoittamaan, eikä opetus todellakaan etene jo valmiiksi lukutaitoisten tahdissa.
Jos oikein muistan niin läksyt esim näin:
Matikkaa: 15-20 laskua.
Äidinkieli: lukuläksy 2 sivua + sanelu noin 10 sanaa tai kirjareferaatti.
Poika ei osannut edes kaikkia kirjaimia kouluun mennessä, saati osasi lukea. Ekan luokan keväällä sanelua oli jo lauseita. Kirjareferaatissa piti kirjoittaa kokonaisia lauseita.
Jotta saimme kaikkia läksyjä tehtyä, niin teimme läksyjä todella monta tuntia. Jos joskus meni mahdottomaksi, jätimme kesken. Nämä tekemättömät läksyt tuli tehtäväksi noin muutaman kuukauden välein normaalien läksyjen päälle. Ope esim korjasi matikankirjaa noin kaksi kertaa per lukukausi ja kaikki virheet piti korjata seuraavalle päivälle. Eli "sen minkä taakseen jättä, sen edestään löytää". Ja kun kaikki on vaikeeta, niin maku ja intohan siinä menee.
Harvoin poika ehti ulos illalla, vaan suoraan läksyjen teosta mentiin iltapesulle ja nukkumaan. Harrastuksia ei voinut ajatellakaan.
ap
Täysin kohtuuton läksymäärä ja vaatimustaso ekaluokkalaiselle.
Yritä saada lapsesi uskomaan, että vika ei ollut hänen älyssään tai kyvyssään oppia, vaan täysin kohtuuttomassa vaatimustasossa ekaluokkalaiselle. Opettajalla on ollut jotkut älyttömät tavoitteet... ei lapsellasi ole oppimisvaikeuksia, ei kukaan tavallinen ekaluokkalainen tuollaisia voi hallita.
Joissakin kouluissa, luokissa, ekaluokalla ei edes tarvitse oppia lukemaan. oman lapseni opettaja sanoi näin; ei tarvitse vielä osata lukea ekaluokalla. Minä tosin olin toista mieltä, minun mielestäni se että edes pääsiäiseen mennessä lukee, on jo alisuoriutumista, jouluun pitäisi. Vaadin omalleni tukiopetusta ja hän sai sitä. Siksi, että kun oppi kirjaimet ja ääntämään ne, ja alettiin lukea tavuja, ei osannut. Opettaja ei ollut huolissaan, minä olin, koska kyseessä oli kolmas lapsi eikä muilla ollut samanlaista ongelmaa; lapsi lukee tavut: A-I. Pitäisi sanoa sitten "ai", mutta lapsi sanookin: SUI. Tähöän tyyliin.
Nyt lukee sujuvasti, matematiikka vaatii edelleen lisäapua ja tukiopetusta. Mutta ei ole mitenkään innokas koululainen, laiska.
En taida uskoa. Meidän tyttäremme ei osannut lukea kouluun mennessään, eikä hän silti joutunut tuntikausia läksyjään tekemään.
On varmasti olemassa huonoja opettajia ja jopa kouluja, mutta silti minusta tuntuu melko epäuskottavalta, että missään annettaisiin ekaluokkalaisille läksyjä, joiden tekeminen vie tuntikausia.
Ja sekin on mahdollista, että opettaja ei ole välittänyt vanhempien huolista. Tietysti myös vanhempien tapa esittää asiansa voi vaikuttaa siihen, ymmärtääkö opettaja, mitä vanhemmat haluavat. Onko varmaa, että oppimisvaikeuksien syynä on opettaja tai koulu, eikä esimerkiksi koulukiusaaminen, jota koulussa ei ole huomattu ja josta lapsi ei ole halunnut kertoa?
Jos opettaja on todella ollut sellainen kuin täällä on kerrottu, sen pitäisi näkyä myös muiden lasten koulunkäynnissä. Mitä muut vanhemmat sanoivat? Aivan erityisesti kiinnostaisi, mitä mieltä tilanteesta olivat ne vanhemmat, joilla oli ylemmillä luokilla olevia lapsia ja joilla siksi oli kokemusta ensimmäisen luokan vaatimustasosta.
Samaisella tyttärellämme on todennäköisesti lievä lukihäiriö. Ala-asteen aikana hän sai tukiopetusta ja kävi parilla luokalla silloin tällöin erityisopettajan luona harjoittelemassa kirjoittamista. Nyt hän on yläasteella ja ehdottomasti luokkansa parhaita.
Minun mielestäni opettajat ovat koulussa aina tehneet parhaansa ja ottaneet vakavasti sekä lapsen, että vanhempien huolet. On todella ikävää, että joissain kouluissa on opettajia, jotka eivät ole tehtävänsä tasalla.