Lue keskustelun säännöt.
Syytän koulua pojan edelleen jatkuvista oppimisvaikeuksista sekä motivaation puutteesta
30.08.2012 |
Ekalla luokalla heti kättelyssä alkoi ongelmat. Poika ei oppinut laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin hyvin kuin olisi pitänyt, että olisi ollut edellytyksiä siirtä tokalle.
Opettaja oli täysi natsi, ei hyvää sanaa pojasta koko vuonna. Aina negatiivista palautetta. Kotona luettiin läksyä itkun ja raivon kanssa useita tunteja illassa. Yritimme saada pojalle tukiopetusta pojalle, mutta opettajan mielestä kaikki on ok ja poika pysyy hyvin mukana. Valjastimme isovanemmat apuun läksyjen kanssa. Tappelin, soittelin, anoin apua. Ei tippunut. Opiskelutahti oli liian nopea. Koko luokka seurasi niiden fiksujen oppimistahtia.
Olin itse täysin loppuun ajettu vuoden jälkeen. Poika itki joka sunnuntai kun uusi viikko alkoi. Kaikki tämä on jättänyt jäljet meihin kaikkiin perheessä. Pojassa tämä näkyy motivaation puutteena. Ei halua mennä kouluun. Joka aamu on milloin pää kipeä, maha kipeä, nuha ym.
Näitä jälkiä korjaillaan ja paikkaillaan edelleen nyt kolmannen luokan alussa. Tokalle luokalle mennessä opettaja vaihtui erittäin mukavaan ja auttavaiseen opeen. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle. Viime keväänä saimme tehtyä sopimuksen, että poika tarvitsee tukipetusta ja tukea.
Olen itse vahvasti sitä mieltä, että mentiin metsään heti ekalta luokalta lähtien. Olisin opettanut poikaa lukemaan ja laskelmaan kotona jos olisin tajunnut tahdin ja opetuksen olevan sitä mitä se oli. Koska kaikki pohjataidot ovat hatarat, on vaikeaa oppia lisää.Ei taloakaan reknneta yhden pilarin varaan. Jossain vaiheessa se kaatuu rymisten.
Harmittaa pojan puolesta, että vietiin oppimisen into ja reimu heti kättelyssä. Jos asia on näin niin en yhtään ihmettele miksi lapset maleksii kaduilla, varastaa kaupoista eivätkä ole koulussa. Kuka sinne haluaisi mennä kun sua kohdellaan kuin nollaa?!
Kommentit (31)
lapsi nyt vitosella ja vieläkin useana aamuna valittaa jotain kipuilua... Nykyään on mukava opettaja, kaverit ihan kivoja jne, mutta on opituissa asioissa jäljessä muita, sillä oppiminen ei vaan kiinnosta kunnolla.
Ja kuinka onnellisena lapseni ekan luokan aloittikaan ja jouluun mennessä vihasi sitä maailman eniten. Vaativan opettajan lisäksi asiaa auttoivat muutamat kiusaajat.
Mahtaakohan tällainen lapsi ikinä selviytyä jatko-opintoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki samaan sulatusuuniin. Siinä karsiutuu sekä heikot että loppuu lahjakkuudet.
Kummallekaan normaali peruskoulu ei erityisemmin sovi.
Onko koulu huonomaineisempi vai ihan hyvämaineinen koulu?
Kaikki samaan sulatusuuniin. Siinä karsiutuu sekä heikot että loppuu lahjakkuudet.
Kummallekaan normaali peruskoulu ei erityisemmin sovi.
Olin kiltti tyttö, jolle peruskoulu sopi, paitsi että tulin kiusatuksi. Esikoiseni pärjää koulussa (nyt alakoulussa) ihan hyvin, mutta motivaatio on niin nolla. Poika on älykäs ja monessa lahjakas (sosiaaliset jutut ovat heikoin lenkki), mutta on koko ajan vaarassa ajautua aivan alisuoriutujaksi. Koulun matematiikka on mälsää ja poika tekee läksyjä hitaasti ja valittaen, vapaa-ajalla voi huvikseen laskeskella paljon vaikeampiakin tehtäviä, jos jossain leikissä, askartelussa tms. tarvii. Mutta mitä tehdä? Kamalan paikan edessä ovat opettajatkin.
Ekalla luokalla heti kättelyssä alkoi ongelmat. Poika ei oppinut laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin hyvin kuin olisi pitänyt, että olisi ollut edellytyksiä siirtä tokalle.
Opettaja oli täysi natsi, ei hyvää sanaa pojasta koko vuonna. Aina negatiivista palautetta. Kotona luettiin läksyä itkun ja raivon kanssa useita tunteja illassa. Yritimme saada pojalle tukiopetusta pojalle, mutta opettajan mielestä kaikki on ok ja poika pysyy hyvin mukana. Valjastimme isovanemmat apuun läksyjen kanssa. Tappelin, soittelin, anoin apua. Ei tippunut. Opiskelutahti oli liian nopea. Koko luokka seurasi niiden fiksujen oppimistahtia.
Ei kuulosta oikein uskottavalta. Jos ekaluokkalaisille olisi todella annettu läksyjä niin paljon, että niiden tekemiseen menee tuntikausia, muutkin vanhemmat olisivat valittaneet. Oletko varma, että et itse aiheuttanut lapsellesi kouluahdistusta noilla tuntikausien läksyrupeamilla?
Omat kokemukseni nykykoulusta ovat aivan päinvastaiset. Opetus ei suinkaan etene fiksuimpien tahtia, vaan melko verkkaista vauhtia. Ensimmäisellä luokalla on tarkoitus oppia lukemaan ja kirjoittamaan, eikä opetus todellakaan etene jo valmiiksi lukutaitoisten tahdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko koulu huonomaineisempi vai ihan hyvämaineinen koulu?
mutta kyseessä ruotsinkielinen koulu Helsingissä. Maineesta en tiedä, onko hyvä vai huono maine.
neljä tuntia päivässä läksyjä. Eikä oltu ainoita.
Ope oli vastavalmistunut ja sai burnoutin kolmen viikon työnteon jälkeen...
Ruotsinkielisissä kouluissa on varsinkin pk-seudulla ongelmia saada päteviä opettajia. Joko osaa kieltä kunnolla tai sittn on pätevä opettaja,mutta on vaikea löytää sellaisia, jotka olisivat molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi, joka ei osaa lukea ikä kirjoittaa, se läksyjen määrä tuntuu vähintään tuplalta niihin muihin verrattuna, jotka ehtivät tehdä tehtävänsä jo tunnilla ja siksi läksyä tulee luonnollisesti vähemmän.
Meidän lapsi ei saanut tunnin aikana tehtyä kuin ihan vähän, ja ne piti aina tehdä läksyjen lisäksi. Voit uskoa, että tunteja menee silloin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli osasiko suurin osa jo lukea ja laskea koulun alkaeassa? Kritisoivatko muut vanhemmat systeemiä, tiedätkö? Koska oman kokemukseni mukaan (fiksun lapsen äitinä) ekaluokalla edettiin kirjassa HYVIN hissukseen. Lapsellani meni hyvin harvoin läksyihin yli 10 minuuttia ja usein ei ollut läksyjä ollenkaan, koska oli tehnyt ne jo koulussa muita odotellessaan. Hämmentää tuo tilanteenne, ellei poikanne lähtötaso ole ollut huomattavasti heikompi kuin muiden ikäisten. Lapsethan oppivat yleensä laskemaan kotona jo hyvissä ajoissa ennen eskaria, kun vanhempien kanssa käytännön asioissa lasketaan erinäisiä esineitä tms. Luitteko pojallenne iltasatuja, nekin auttavat.
puhua "tosi fiksuista".
Ei lapsi joka ei ekalle mennessään ole mitenkään erityisen "tyhmä".
Ja tuleeko mieleen, että eri koulut on erilaisia?
Meidän esikoinen ei koko ekalla luokalla tuntunut saavan läksyjä.
Nyt kuopuksellani on joka päivä vähintään kolmesta aineesta pitkät läksyt.
Iltasadut ja kotona laskemiset ei kuulu tähän nyt mitenkään... Meidän esikoinen oppi lukemaan ekan luokan marraskuussa, on nyt neljännellä äidinkielessä luokkansa paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ehtisi kerrata niitä ykkösen ja kakkosen asioita ja vasta ensi syksynä kolmoselle.
Lapsi ehtisi saada hommasta kiinni ja hänelle olisi kakkonen helppo ja saisi onnistumisen kokemuksia.
Ikävää jos ekan luokan opettajan kanssa eivät kemiat kohdanneet pojalla eikä vanhemmilla.
Ihmettelen kylläkin sitä mitä ihmeen haastavaa on ykkösellä. Useimmat osaa ne ykkösen taidot jo eskarissa jotkut jo 5-vuotiaana.
Jos on oppimisen ongelmia pitää hakeutua ja taistella lapselle tukimuotoja. Neuropsykologisiin testeihin ja tutkimuksiin. Jos on jotain häikkää niin kuntouttavaa toimintaa.
Ei opettajakaan ole mikään Jumala joka saisi kaikki oppimaan jos oppijalla ei ole innostusta ja lahjoja. Myönnettävä tosiasia on että osa väestöstä on keskimääräistä tyhmempää älykkyydeltään ja nekin pyörii peruskouluputkessa vuodesta toiseen. Heille on mukautetut eli helpotetut sisällöt, ehkä poikasi kuuluu tähän ryhmään.
Nykyään käytetään hienoja termejä näille oppimisen ongelmille. Diagnooseja on moneen lähtöön.
että oppimisenhäiriöitä on olemassa, meidän lapsella esim visuaalisenhahmottamisenhäiriö sekä lukihäiriö. Ei niistä ennen koulua tiedetty mitään. Vasta ekan keväällä saatiin faktaa.
ehkä kolmonen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on geeniperimällä ja kotikasvatuksella tässä tapauksessa.
Helppo on syyllistää muita ja ei nähdä omaa osuuttaan asiassa. Yleensä oppimisvaikeudet kulkee suvuttain.
Naapurin neljästä lapsesta kolme on jollain tavalla oppimisvaikeuksissa. Vanhemmilla samoja ongelmia ollut aikoinaan, koulumenestys kehnoa. Kolmella tukitoimia peruskouluajan.
Näitä heikkolahjaisia sitten osuu kaksi yhteen ja naps lisäännytään ja tulee vielä lisää jotka ova vielä heitäkin heikkolahjaisempia.
Ekalla luokalla heti kättelyssä alkoi ongelmat. Poika ei oppinut laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin hyvin kuin olisi pitänyt, että olisi ollut edellytyksiä siirtä tokalle. Opettaja oli täysi natsi, ei hyvää sanaa pojasta koko vuonna. Aina negatiivista palautetta. Kotona luettiin läksyä itkun ja raivon kanssa useita tunteja illassa. Yritimme saada pojalle tukiopetusta pojalle, mutta opettajan mielestä kaikki on ok ja poika pysyy hyvin mukana. Valjastimme isovanemmat apuun läksyjen kanssa. Tappelin, soittelin, anoin apua. Ei tippunut. Opiskelutahti oli liian nopea. Koko luokka seurasi niiden fiksujen oppimistahtia.
Ei kuulosta oikein uskottavalta. Jos ekaluokkalaisille olisi todella annettu läksyjä niin paljon, että niiden tekemiseen menee tuntikausia, muutkin vanhemmat olisivat valittaneet. Oletko varma, että et itse aiheuttanut lapsellesi kouluahdistusta noilla tuntikausien läksyrupeamilla? Omat kokemukseni nykykoulusta ovat aivan päinvastaiset. Opetus ei suinkaan etene fiksuimpien tahtia, vaan melko verkkaista vauhtia. Ensimmäisellä luokalla on tarkoitus oppia lukemaan ja kirjoittamaan, eikä opetus todellakaan etene jo valmiiksi lukutaitoisten tahdissa.
Jos oikein muistan niin läksyt esim näin:
Matikkaa: 15-20 laskua.
Äidinkieli: lukuläksy 2 sivua + sanelu noin 10 sanaa tai kirjareferaatti.
Poika ei osannut edes kaikkia kirjaimia kouluun mennessä, saati osasi lukea. Ekan luokan keväällä sanelua oli jo lauseita. Kirjareferaatissa piti kirjoittaa kokonaisia lauseita.
Jotta saimme kaikkia läksyjä tehtyä, niin teimme läksyjä todella monta tuntia. Jos joskus meni mahdottomaksi, jätimme kesken. Nämä tekemättömät läksyt tuli tehtäväksi noin muutaman kuukauden välein normaalien läksyjen päälle. Ope esim korjasi matikankirjaa noin kaksi kertaa per lukukausi ja kaikki virheet piti korjata seuraavalle päivälle. Eli "sen minkä taakseen jättä, sen edestään löytää". Ja kun kaikki on vaikeeta, niin maku ja intohan siinä menee.
Harvoin poika ehti ulos illalla, vaan suoraan läksyjen teosta mentiin iltapesulle ja nukkumaan. Harrastuksia ei voinut ajatellakaan.
ap
on geeniperimällä ja kotikasvatuksella tässä tapauksessa. Helppo on syyllistää muita ja ei nähdä omaa osuuttaan asiassa. Yleensä oppimisvaikeudet kulkee suvuttain. Naapurin neljästä lapsesta kolme on jollain tavalla oppimisvaikeuksissa. Vanhemmilla samoja ongelmia ollut aikoinaan, koulumenestys kehnoa. Kolmella tukitoimia peruskouluajan. Näitä heikkolahjaisia sitten osuu kaksi yhteen ja naps lisäännytään ja tulee vielä lisää jotka ova vielä heitäkin heikkolahjaisempia.
mutta kotikasvatus ei sitä häiriötä oikein voi saada tuotettua.
mutta kun se valitettava totuus on, että tietynlainen älykkyys näkyy hyvin selvästi jo varsin pienistä lapsista.... Enkä tarkoita tällä käytöstä; luokan villein Kalle voi olla hyvinkin fiksu - tarkoitan sitä, että jotkut ihmiset nyt vain käyvät "hitaammalla" kuin toiset, jo lapsena.
Jotain perusasiaa pitää ehkä selittää MONTA kertaa lapselle, kun suurin osa muista on tajunnut asian jo ekalla kerralla (jos ovat keskittyneet kuuntelemaan). Eli jotenkin vain ovat yksinkertaisempia ja hahmotuskyky on heikko. Eikä välttämätta taustalla ole edes mitään diagnosoitavaa, jotkut vain ovat "tyhmiä"
Ja harva vanhempi on tätä valmis myöntämään oman lapsensa osalta. Tai ovat itse niin tyhmiä, että syyttävät kaikkia muita :)
kuulostaa ekaluokkalaisella olleen. Meidän lapsella oli pari kolme kertaa viikossa läksyjä, ja vain vähän kerrallaan. Max sivu matikan kirjasta, jossa niitä laskuja oli harvakseltaan vain, olisiko puoli tusinaa-tusina ollut. Ja ope viikoittain katsoi tehtävät läpi, ja jos oli virheitä, niin joko laps korjasi heti tunnilla tai sit tuli kotiin, mut ei mitään kuukausien virheiden kertymää lapsi saanut korjattavaksi kerrallaan. Itse ajattelin, että helpollapa näyttää lapset nykyään pääsevän läksyjen osalta, kun niihin läksyjen tekoon meni 5-10 minuuttia. Ja mun lapsella on kans joku visuaalisen hahmottamisen häiriö, mutta se näkyy lähinnä siinä, että ässät ja 5:set menee sattumanvaraisesti oikeinpäin tahi nurinpäin. Ja huo,imattomuusvirheitä tuo tuppaa tekemään, mutta ei lapsi niitä joudu korjaamaan muuta kuin silloin, jos on useampi lasku mennyt psokelleen. Ope ei puutu yksittäisiin virheisiin, ainoastaan toistuviin.
Ysätäväni lapsella muuten oli opettaja, joka antoi lapsille ekasta luokasta alkaen ihan hullun paljon läksyjä. Sivukaupalla, ja sit se lapsi niitä tuntikaupalla väänsi. Tää ope oli ihan urnsa alkuvaiheessa. Ehkä se on sellaista kokemattomuuden ja innookkuuden mukanaan tuomaa ylisuorittamista. Mun lapsen opettaja on pitkän linjan konkari, ja nähnyt useat vuosikerrat jo lapsia ja alun yli-innostus on vaihtunut relaismiksi.
mutta kun se valitettava totuus on, että tietynlainen älykkyys näkyy hyvin selvästi jo varsin pienistä lapsista.... Enkä tarkoita tällä käytöstä; luokan villein Kalle voi olla hyvinkin fiksu - tarkoitan sitä, että jotkut ihmiset nyt vain käyvät "hitaammalla" kuin toiset, jo lapsena.
Jotain perusasiaa pitää ehkä selittää MONTA kertaa lapselle, kun suurin osa muista on tajunnut asian jo ekalla kerralla (jos ovat keskittyneet kuuntelemaan). Eli jotenkin vain ovat yksinkertaisempia ja hahmotuskyky on heikko. Eikä välttämätta taustalla ole edes mitään diagnosoitavaa, jotkut vain ovat "tyhmiä"
Ja harva vanhempi on tätä valmis myöntämään oman lapsensa osalta. Tai ovat itse niin tyhmiä, että syyttävät kaikkia muita :)
Luulen, että tämä pitää paikkansa, mutta mitä sitten? Laitetaanko "hitaalla käyville" asiasta varoittava tarra paidan etumukseen? En ole itse ollut mikään penaalin terävin kynä, joskaan en se tylsinkään, kun taas mieheni ja lapsemme ovat tosi teräviä. Silti se peruskoulu on tarkoitettu ihan kaikille, eikä ihmisarvo todellakaan ole kiinni mistään älykkyydestä. Jos lapsella on vaikeuksia, kuuluu opettajan ammattitaitoon muokata opetustaan ja läksyjä tälle lapselle sopivaksi, ohjata jatkotutkimuksiin tai mikä nyt milloinkin on järkevää. Lapsemme ekatokan opettaja eriytti opetustaan hyvinkin selvästi, sillä osa osasi lukea kouluun tullessaan, osa tiesi pari kirjainta. Ja läksytkin olivat erilaisia. Ja opettaja painotti aivan erikseen kouluun tutustumisessa, että kouluun tullessa ei todellakaan tarvitse osata lukea!
"Koulukutoiset oppimisongelmat".
Minun kuopuksellani oli eskarissa natsi maikka, joka solvasi ja pilkkasi lasta julkisesti. Ivasi ja haukkui.
Lopulta lapsi kieltäytyi kokonaan puhumasta.
Me vaihdoimme lapsen kokonaan toiseen kouluun, koska en halunnut, että kusipään herjat seuraavat lasta raporteissa läpi koko kouluajan.