Neuvolantäti kyselee äideiltä
Mikä siinä oman iän ja toisen äidin iän vertailussa on niin kiehtovaa? Usein törmään kysymyksiin kuinka paljon parempia minun ikäiset äidit ovat kuin tuon toisen ikäiset äidit ja karkeaa vertailua siitä kuinka se oma ikä oli parempi?
Taas yksi ihmeellinen muka pohdinta täällä siitä, ovatko kolmekymppiset jotenkin tiedostavampia ja jos parikymppiset ovat yhtä hyviä äitejä, on se vain poikkeus. Anteeksi mitä ihmettä te hölötätte?
En ole työssäni huomannut mitenkään poikkeavasti erottuvia ikäryhmiä, ellei sitten verrata 15vuotiasta 45 vuotiaaseen, joka on jo suuri ero.
Siinä vaiheessa kuin 30v vertailee itseään 22vuotiaaseen, alkaa hymyilyttää.
Edes tilastollisesti näissä kahdessa iässä ei ole kovinkaan merkittäviä eroja ja suurin osa erostakin johtuu ainoastaan koulutustasosta. Mutta jos katsotaan akateemista 22vuotiasta ja 30vuotiasta, en huomaa eroa. Nuoremmat ehkä aavistuksen pirteämpiä ja rennompia äitejä. (karkea yleistys)
Mutta mikä siinä on niin kiehtovaa siinä IÄN vertailussa? Ymmärtäisin jonkun järkevämmän mitan kuin ikä, jos nyt on saatava vertailla.
Kommentit (44)
nuoria perheitä, jotka tekevät lapset siksi, kun on niin ihanaa kun on "oikea perhe" ja sitten kun tajutaan että oho, se vauva sitoo ja oho, siitä pitää pitää huolta koko ajan ja oho, se ei olekaan aina vaan hiljaa ja nätti, sitten ollaan ihan puhki jo kahden kuukauden kuluttua, kun on niin rankkaa olla isä ja äiti... Niin, itse en kuulu alle kolmekymppisiin enää, tai lähellekään, joten ei kettuillut minulle... Hmmm... mitä siitä nyt päättelis sitten.
kuten ap:n aloitus kommentteineen kielivät epäammattimaisesta asenteesta. Siis haloo, kommentoida keskustelupalstoilla, saatika suoraan asiakkaalle, toisten äitien paremmuudesta iän perusteella?
Onpas epäammattilaismainen terkkari. Kyllähän sitä kolmekymppisetkin tekevät kakaroita kun halutaan leikiä isiä ja äiti', söpöä. Ihan samoista itsekkäistä syistä kuin nuoremmatkin. Taisi muutenkin terkkasi puhua jostain alaikäisistä teiniäideistä.Minä taas olen terkkareilta kuullut kuinka ihana pirteitä nuoret äidit (parikymppiset!) ovat verrattuna venhmpiin. :) Mitä siitä päättelisi! ;)
22-vuotiaana tuore äiti, samoin 30-vuotiaana. Kyllä ikä vaan tuo jotain perspektiiviä, vaikka kyse olisikin kahdeksasta vuodesta. Ekalla kertaa olin ekakertalainen, siitä ei pääse eroon, mutta vaikka kolmekymppisenä lapsia oli useampi, se kokemus ja varmuus oli tullut myöskin muualta kuin äitinä olemisesta. 22-vuotiaana olin epävarma, nyt mua ei hetkauta tosiaankaan ne sen aikaset murheet ja osaan olla enempi mä välittämättä toisten kommenteista ja tekemisistä. Ja 22-vuotiaana jaksoin yövalvomista ihan erilailla kuin 30-vuotiaana. Joten jo sekin on ero.
mutta saadessani kolmannen lapseni 28-vuotiaana (ensimmäinen 20-vuotiaana) koen, että kaksi ensimmäistä lasta ovat kasvattaneet minut äidiksi, eikä minun tarvitse enää kokea äidiksi kasvamisen kipuja. Olen tottakai kasvanut myös aikuiseksi tässä välissä, mutta kolmas lapsemme on siitä paremmassa asemassa kuin kaksi ensimmäistä, että tiedän millainen äiti olen ja haluan olla. Itsevarmuus ja tasapainoisuus äitinä on paljon parempaa. Joskus koen syyllisyyttä, että olen kolmannelle lapselle heti alusta parempi äiti.
Meni lainaus v*turalleen. Siis: kuten ap:n aloitus kommentteineen kielivät epäammattimaisesta asenteesta. Siis haloo, kommentoida keskustelupalstoilla, saatika suoraan asiakkaalle, toisten äitien paremmuudesta iän perusteella?
nuoria perheitä, jotka tekevät lapset siksi, kun on niin ihanaa kun on "oikea perhe" ja sitten kun tajutaan että oho, se vauva sitoo ja oho, siitä pitää pitää huolta koko ajan ja oho, se ei olekaan aina vaan hiljaa ja nätti, sitten ollaan ihan puhki jo kahden kuukauden kuluttua, kun on niin rankkaa olla isä ja äiti... Niin, itse en kuulu alle kolmekymppisiin enää, tai lähellekään, joten ei kettuillut minulle... Hmmm... mitä siitä nyt päättelis sitten.
Onpas epäammattilaismainen terkkari. Kyllähän sitä kolmekymppisetkin tekevät kakaroita kun halutaan leikiä isiä ja äiti', söpöä. Ihan samoista itsekkäistä syistä kuin nuoremmatkin. Taisi muutenkin terkkasi puhua jostain alaikäisistä teiniäideistä.Minä taas olen terkkareilta kuullut kuinka ihana pirteitä nuoret äidit (parikymppiset!) ovat verrattuna venhmpiin. :) Mitä siitä päättelisi! ;)
Kuka tässä on niin väittänytkään? Suora lainaus ap:ltä: "Siinä vaiheessa kuin 30-vuotias vertaa itseään 22-vuotiaaseen, alkaa hymyilyttämään". Kukaan ei ole sanonut parikymppisiä huonoiksi äideiksi, kyllä ne johtopäätökset nyt on ihan teidän omissa päissänne.
Käsi pystyyn ne kolmekymppiset, jotka kokevat olevansa samanlaisia kuin 22-vuotiaana? Ei taida kovin montaa kättä nousta... :O
Tässä puhuttiinkin siitä, että 30v kokee olevansa parempi kuin se 22v äiti, vaikka todellisuudessa näin tuskin on, riippuu kehen vertaa. Mutta jos joku 30v vertaa juuri itseään tuntemattomaan 22vuotiaaseen äitiin, on hän aika hakoteillä.Mikä siinä on vaikea myöntää, että se 22v on aivan samalla tavalla äiti ja onnistunut kuin sinäkin? ;)
Ja hyvä 22v äiti ei ole poikkeus! :D
Käsi pystyyn ne kolmekymppiset, jotka kokevat olevansa samanlaisia kuin 22-vuotiaana? Ei taida kovin montaa kättä nousta... :O
Tässä puhuttiinkin siitä, että 30v kokee olevansa parempi kuin se 22v äiti, vaikka todellisuudessa näin tuskin on, riippuu kehen vertaa. Mutta jos joku 30v vertaa juuri itseään tuntemattomaan 22vuotiaaseen äitiin, on hän aika hakoteillä.Mikä siinä on vaikea myöntää, että se 22v on aivan samalla tavalla äiti ja onnistunut kuin sinäkin? ;)
Ja hyvä 22v äiti ei ole poikkeus! :D
SÄ voisit nyt hankkia sisälukutaidon tai hakea ammattiloukkaantujien yliopistoon. Missä täällä on kukaan väittänyt, että 20+ vee on huono äiti ja 30+ hyvä?
Niinkuin joku tuolla sanoikin, ei se tieto itsessään autuaaksi tai hyväksi äidiksi tee, todellakaan..
Mutta eihän se hyvään äitiyteen liity millään lailla. 20-vuotias voi olla hyvinkin läsnäoleva ja ihana äiti kun taas se paljon lukenut ja kokenut, kypsempi 35-vuotias kokemuksestaan tai iästään huolimatta keskittyä uraansa, omiin ongelmiinsa jne. enemmän kuin lapseen. Kyllä ihminen kehittyy parikymppisestä kolmekymppiseen paljonkin ja se näkyy myös tavassa olla äiti - eikä välttämättä aina edes hyvällä tavalla.
Hyvä olin minäkin äitinä 20- kesäsenä!
Mutta olen kypsynyt tässä välillä ja koen olevani hyvä äiti jälleen. Ei ole parempaa koska ei ole mielestäni äitinä parempi nyt kuin ennen vaan lähinnä ihminen minussa ei ole sitä kuin 20- vuotiaana.
Ja moni muukin puoli ihmisessä vaikuttaa kuin se että on ÄITI, ne jutut ja tyyli jolla puhua kehittyy. Näkee asioita monelta kantilta jne -siis toivottavasti näin käy.
11
-28
Ja mikä ihmeen "me"? Ketkä "me"? Sinäkö siellä työssäsi tapaat kaikki Suomen äidit? Vai niputtaisitko nyt ehkä _hieman_ suureellisesti...
Viitsitkö olla halkomatta hiuksia. Ihan tuntui uskottavalta tekstiltä terkan kirjoittamaksi. Mielenkiintoinen aihe btw.
nuoria perheitä, jotka tekevät lapset siksi, kun on niin ihanaa kun on "oikea perhe" ja sitten kun tajutaan että oho, se vauva sitoo ja oho, siitä pitää pitää huolta koko ajan ja oho, se ei olekaan aina vaan hiljaa ja nätti, sitten ollaan ihan puhki jo kahden kuukauden kuluttua, kun on niin rankkaa olla isä ja äiti... Niin, itse en kuulu alle kolmekymppisiin enää, tai lähellekään, joten ei kettuillut minulle...
Hmmm... mitä siitä nyt päättelis sitten.
vaikka ihan rauhassa että olen maailman paskin ja rumin ja tyhmin äiti. olenhan sentään vasta 22 vee ja ihan moukka kusimulkku. Onneksi kulta sinä olet minua vanhempi, viisaampi, koulutetumpi ja kaikissa asioissa niin pirun paljon parempi!
kyl ehtinyt neuvolakäynnillä vertailla itseäni eri ikäisiin äiteihin. Ihan se aika hurahti siinä, kun katottiin sen lapsen pituudet, painot, rokotukset sun muut. Ja sit ulos. Ja vapaa-ajallani en ole kokenut tarvetta olettaa itseäni paremmaksi / huonommaksi äidiksi iän perusteella. Mutta joskus olen jonkun äidin huomanneen osaavan tehdä jotain itseäni paremmin (tai huonommin). Hyvät ideat olen napannut käyttööni äidin ikään katsomatta.
sano niille kyselijöille juuri noin kun tänne kirjoitit. Jos 30v kyselee 22 v.stä, sano ettei ole eroa ja se siitä.
Miksi ihmiset eivät kestä kyselijöitä. Mitä haittaa vaikka ne kysyy?
se puhuu itse koko ajan viikoista, kuukausista ja vuosista. Mitä 3v:n pitää osata tai mitä 8 kk ikäinen jo tekee. Siksi äidit luulevat, ettei se mistään muusta mitään ymmärrä, puhutaan siis iästä.
aggressiiviset nuorten äitien vastineet täällä. Laittakaas suora lainaus siihen, missä joku väittää nuorten olevan HUONOMPIA äitejä kun vanhemmat?!? Ei kai nyt kukaan järkevä ihminen sellaista väittäisi! :D
- se vanhempi äiti, joka nostaa hattua nuorille äideille, mutta uskoo iästä olevan myös hyötyä
se puhuu itse koko ajan viikoista, kuukausista ja vuosista. Mitä 3v:n pitää osata tai mitä 8 kk ikäinen jo tekee. Siksi äidit luulevat, ettei se mistään muusta mitään ymmärrä, puhutaan siis iästä.
Suurinosa ihmisistä tajuaa, että tietyn ikäisten lasten oletetaan osaavan tiettyjä asioita. Näin varmistetaan, että kehitys etenee. Ei ole kysymys lasten arvostelusta vaan auttamisesta, jos kehitys ei etenekään suunnitellusti. Yksilöllisiä eroja on ja se on hyväksyttävää.
mutta kyllä näin 30-vuotiaana itse koen ainakin olevani varsin erilainen nyt kuin 8v sitten. On tässä kuitenkin vettä virrannut sillan alla, vaikka akateeminen olenkin ollut kummassakin vaiheessa.
Ihan hyviä äitejä ne 22v varmasti ovat ja huonoja on 30v ihmisissä, mutta eiköhän jokainen 30v ikään ehtinyt ole yhtä mieltä siitä, että elämä on muuttanut ja kasvua on tapahtunut.
mutta kyllä näin 30-vuotiaana itse koen ainakin olevani varsin erilainen nyt kuin 8v sitten. On tässä kuitenkin vettä virrannut sillan alla, vaikka akateeminen olenkin ollut kummassakin vaiheessa.
Ihan hyviä äitejä ne 22v varmasti ovat ja huonoja on 30v ihmisissä, mutta eiköhän jokainen 30v ikään ehtinyt ole yhtä mieltä siitä, että elämä on muuttanut ja kasvua on tapahtunut.
Tottakai, olen minäkin erilainen kuin kaksi vuotta sitten, sensijaan millään tavalla parempi/huonompi äiti en ole ollut missään iässä. :)
mutta kyllä näin 30-vuotiaana itse koen ainakin olevani varsin erilainen nyt kuin 8v sitten. On tässä kuitenkin vettä virrannut sillan alla, vaikka akateeminen olenkin ollut kummassakin vaiheessa.
Ihan hyviä äitejä ne 22v varmasti ovat ja huonoja on 30v ihmisissä, mutta eiköhän jokainen 30v ikään ehtinyt ole yhtä mieltä siitä, että elämä on muuttanut ja kasvua on tapahtunut.
Vanhemmat voivat olla uraorientoituneita liiallisesti, heillä ei välttämättä ole "maalaisjärkeä" lapsenhoitoon liittyen. Voidaan olla myös ylivarovaisia tai ylihuolehtivia.
Nuorilla taas menojalka saattaa vipattaa, ihmissuhteet eivät välttämättä ole pysyväisiä, imetyksen lyhyempiä, tupakointi/päihteet yleisempiä.
Ja nämä nyt olivat todella karkeita yleistyksiä.
Hyviä ja huonoja äitejä löytyy kummastakin ikäryhmästä.
mutta kyllä näin 30-vuotiaana itse koen ainakin olevani varsin erilainen nyt kuin 8v sitten. On tässä kuitenkin vettä virrannut sillan alla, vaikka akateeminen olenkin ollut kummassakin vaiheessa.
Ihan hyviä äitejä ne 22v varmasti ovat ja huonoja on 30v ihmisissä, mutta eiköhän jokainen 30v ikään ehtinyt ole yhtä mieltä siitä, että elämä on muuttanut ja kasvua on tapahtunut.
Vanhemmat voivat olla uraorientoituneita liiallisesti, heillä ei välttämättä ole "maalaisjärkeä" lapsenhoitoon liittyen. Voidaan olla myös ylivarovaisia tai ylihuolehtivia.
Nuorilla taas menojalka saattaa vipattaa, ihmissuhteet eivät välttämättä ole pysyväisiä, imetyksen lyhyempiä, tupakointi/päihteet yleisempiä.
Ja nämä nyt olivat todella karkeita yleistyksiä.
Hyviä ja huonoja äitejä löytyy kummastakin ikäryhmästä.
Itse voin aoinakin tyytyväisenä sanoa, etten tupakoi. Imetän parhaani mukaan ja menojalka vipattaa juuri sopivan verran, eli ei ole tarve lähteä joka viikonloppu tai edes joka kk baareihin. :) Olen nuori jaksava ja suht rento kuitenkin. Onnellisesti naimisissa myös ja kaikki niin hyvin kuin mahdollista.
Ainoa mistä voisin itseäni moittia, on liian lyhyt imetys. Olisin halunnut sen onnistuvan vuoden.
:)
No itse en ole verrannut muihin enkä muita äitejä keskenään, mutta itsessäni tiedän kyllä olleen tooosi suuri ero 22- ja 30-vuotiaana. Ja tähän omaan kokemukseeni perustan sen väitteen että _itse_ olen parempi äiti nyt yli 30-vuotiaana. Muut puhukoot omasta puolestaan.
Se miksi tähän asiaan otan keskusteluissa kantaa ja miksi pidän sitä ainakin omalla kohdalla oleellisena, on mielenkiinto elämänkaariajatteluun ja ihmisen kehitykseen yleensä. Jos tutkimuksista puhutaan, juuri jokin aika sitten oli juttua tutkimuksesta jossa todettiin ihmisen harkintakyvyn kehittyvän ainakin 25-vuotiaaksi ast - ja ehkä sillä harkintakyvyllä voi katsoa olevan jotain vaikutusta lastenkasvatukseen ja mm. puolisovalintaan ;-).
Mutta olin tällöin epävarma monessa ei lapseenkaan liittyvässä asiassa, kuten mainitsinkin. Miettinyt sellaisia asioita, mitä ei nyt tosiaankaan tarvitse.