Lue keskustelun säännöt.
Monilla kauniilla naisilla on aika rankkaa keski-iässä
29.08.2012 |
He ovat tottuneet olemaan niitä kauniita joka paikassa, naisia, joihin kiinnitetään huomiota ulkonäön vuoksi, ja se oma identiteetti on muodustunut aika tavalla ulkonäköpainotteiseksi. Mutta kun ikää alkaa tulla, eikä luonto ole aina kovin armelias, tuleekin kriisi, kun kukaan ei enää huomaakaan ja kaunis muuttuu tavikseksi.
Tavallisemman näköinen nainen ei ole koskaan ollutkaan niin kiinni ulkonäköpaineissa ja elää paljon vapautuneemmin myös keski-iässä.
Kommentit (26)
Mun itseluottamus romuttui jo ennen keski-ikäistymistä.
Nimittäin kiitos lapsien,olin nätti ja hoikka nyt olen se tälläkin palstalla haukuttu kulahtanut laihaläski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä nuo edelleen tuijottelevat ja tulevat juttusille, nuoret ja vanhat. Olen 41-vuotias. Voi olla, että muutaman vuoden sisään saan olla ihan rauhassa, mutta ajatus tästä kuulostaa - kuten jo edelliset ovat kirjoittaneet - lähinnä helpottavalta. Että saa lopultakin sulautua massaan.
Eikä ulkonäkö nyt niin tärkeää ole, ilman meikkiä olen tähänkin asti pärjännyt. Tosin haluan olla terveen ja hyväkuntoisen näköinen, sanoisin, että keski-ikäisiä naisia vanhentavat eritoten tupakka suupielessä, siideri kädessä ja vararenkaat vyötäröllä.
keski-ikäistyminen on rankkaa, vaikken ole kaunis, vaan "ok"-näköinen. Tylsää luopua edes siitä vähäisesti huomiosta mitä on saanut. Joo henkistä kasvua odotellessa...
Mun hyvä ystävä oli nuorena todella kaunis. Nyt on viisikymmpinen ja näyttää siltä. Mutta enpä ole huomannut, että kärsisi mitenkään "rupsahtamisestaan", koska hänelle kauneus ja miesten ihailevat katseet eivät koskaan ole olleet kovin tärkeitä asioita. Hän on hyvin älykäs, kiinnostavassa työssä, matkustaa paljon jne. eli elää täyttä elämää ja on onnellinen.
Toinen kaunis ystäväni puolestaan on niin persoonallainen ja karismaattinen, että saa ihailua osakseen, vaikka lähenetelee jo kuuttakymppiä! Hän on taiteilijana tottunut saamaan kiitosta ja kunniaa työnsä, ei ulkonäkönsä kautta.
Minä taas en ole ollut mikän kaunotar, jos nyt en rumakaan, mutta olen parantunut vanhetessani. Olen mielestän nyt paremman näköinen kuin nuorena. Siis tietenkään iho ei kimmoisa jne. mutta olen löytänyt oman tyylini. Olin jo nuorena pullea teini, mikä ei ollut kivaa. Nyt aikuisena naisena luontainen pulleuteni "pukee" minua. Tässä iässä miesten ihailu ei kiinnosta minua pätkän vertaan. Kiva, että oma mies tykkää ;)
Ikä tekee tehtävänsä meissä kaikissa. Nuoret miehet eivät enää katso, mutta ei tarvitsekaan. Omanikäiset ja vanhemmat näyttävät kyllä katselevat edelleen. Oikeastaan on ihan mukavaa olla vaihteeksi tavis ja hukkua massaan. Eikä ole enää sitäkään ongelmaa, että joutuisi todistelemaan olevansa myös älykäs eikä pelkästään kaunis.
Oman ikäisten miesten huomio ei lopu vanhenemisen myötä. Normaalia ja fiksua 50-v miestä kiinnostaa 50-v naiset. 50-v mies joka vilkuilee kiinnostusmielessä nuoruudenkauniita 20-v naisia on omituinen ja hänen kiinnostuksensa "kauneuteen" on surullisesti jäänyt kehityksessä jälkeen.
Kauneus muuttuu iän myötä, se on totta, mutta olen nähnyt myös hyvin kauniita vanhoja naisia, jotka selvästikin saavat huomiota ikäsiltään miehiltä.
Tottakai jo vanheneminen sinänsä on kurjaa, mutta eise siitä johdu että jäisi nuorempien jalkoihin. Sitä vaan kilpailee eri sarjassa! ;)
Ja tärkein ja ihanin huomio on aina omalta mieheltä. Juhlien keskellä on ihana kuulla oman vanhentuneen ja komean miehen kommentti siitä, kuinka hän on taas päässyt juhlimaan salin kauneimman naisen kanssa. Subjektiivinen mielipide, mutta aivan ihana silti.
Ikä tekee tehtävänsä meissä kaikissa. Nuoret miehet eivät enää katso, mutta ei tarvitsekaan. Omanikäiset ja vanhemmat näyttävät kyllä katselevat edelleen.
Oikeastaan on ihan mukavaa olla vaihteeksi tavis ja hukkua massaan. Eikä ole enää sitäkään ongelmaa, että joutuisi todistelemaan olevansa myös älykäs eikä pelkästään kaunis.