Onko miehen alkoholin käyttö minun
ongelmani? (Kyseessä seurustelukumppani, ei asuin-)
Olemme olleet pari vuotta yhdessä ja vasta viimeisen puolen vuoden kuluessa olen havahtunut miehen alkoholimääristä. Ehkä olen ollut sokea tai sitten olen vaan alkanut hakea syytä suhteen lopettamiselle.
Pari esimerkkiä: jos menemme baariin miehen kuvaamille "yksille", tarkoittaa tämä hänen kohdallaan kolmea kaljaa ja terävää. On pakko saada joku snapsi, joka nykyään on pelkkää kirkasta.
Ostaa meille viikonlopuksi pullon tai laatikon viiniä, vaikka tietää, etten juo viiniä. Lipittelee sitten itse.
Saunakaljaa menee kaksi ja tarvitsee sitten vielä yhden myöhäisiltana.
En halua olla mikään nipo, mutta määrät ovat mielestäni suuria ja tarvetta juoda on joka viikonloppu. Kaveripiirikin koostuu kaljan ystävistä. Mies hoitaa työnsä, on lahjakas alallaan, mutta tuntuu, että alkoholi valtaa enemmän ja enemmän tilaa vapaa-ajasta.
Olen sanonut asiasta muutaman kerran,mutta ei mielestään ole juovuksissa koskaan.
Suhtautuminen esim. työpaikan ryyppäjäisiin on aika kehuskelevaa, kertoo mielellään määristä ja hinnoista, joita viinaan juhlissa on mennyt.
Saattaa myös autoilla parin viinilasillisen jälkeen.
Auttakaa minua, ennen kuin olen sitoutunut tuohon mieheen liikaa. Joku osa-alue minussa varoittaa hänestä, mutta toisaalta olen myös kiintynyt häneen. Minulla ei ole aiempaa kokemusta lähipiiristä alkoholiongelmaisista.
Kommentit (5)
Minulla oli vastaavanlainen mies, joi viiniä, vaikka inhosin koko hajua. Tarjosi merkkipäivinäni kuoharia aamulla (vaikka juominen aamuisin ei ole mielestäni asiallista) ja oli varannut kaksi lasia. Tarkoitus oli ilmeisesti saada itse juoda jo aamulla olevinaan luvan kanssa. Tuli tuntu, että minun merkkipäiväni naamioitiin hyväksi syyksi juoda.
Siinä ei ole puolison toiveilla mitään merkitystä. Alkoholisti on henkisesti sairas ja ei parane koskaan, ellei itse myönnä ongelmaansa. Lisäksi hän on alkoholisti koko ikänsä, vaikka raitistuisikin. Kuka haluaa elää tuollaisen ihmisen kanssa uhraamalla itsensä ja olemalla jatkuvasti pelossa, milloin taas on aihetta aloittaa dokaaminen.
Jos ei, niin äläpä ota asuinkumppaniksi lainkaan.
mitään tipattomia kuukausia.On työstressiä, tarvii rentoutua, firman juhlia, edustusta, saunailtaa.
Viime aikoina olen kuulostellut puhelimessa- siis iltoina, kun ei nähdä- että puhe kuulostaa hivenen epäselvältä. Onko sitten omaa mielikuvitustani, en tiedä. Pitäisikö kysyä tuosta? Jos ongelma on noin todellinen ja sitähän tuo viikottainen käyttö täytyy olla, en voi miettiäkään suhteen jatkumista.
ap
Ole onnellinen, että havahduit asiaan jo nyt. Voit todellakin vielä irtautua, ja löytää jonkun paremman.
Ajanmyötä pahenee koko ajan, ja määrät/kerrat lisääntyy.
Sie et siihen pysty vaikuttamaan, mutta se vaikuttaa siun elämään 100%sesti.
Ota jalat alle, kun vielä voit.
Kokemusta, valitettavasti, on.