Serkkujen merkityksestä lapsille...

Nyt ei lainkaan.



Omalle lapselleni ovat serkut tosi tärkeitä. Saa nähdä, tuleeko se tärkeys pysymään.

mulla on ollut aina paljon serkkuja, toistakymmentä molemmilta puolilta. Kyllä meillä on läheiset välit edelleen, ehkä 3 on sellaista joita en ole nähnyt vuosiin emmekä pidä yhteyttä, mutta muiden kanssa kyllä tavataan säännöllisesti; mummolassa, häissä, hautajaisissa. Vaihdellaan viestiä Facessa vaihtelevalla tiheydellä, osa tärkeämpiä ja läheisempiä kuin toiset, silti kaikki osa perhettä. Ovat ihan valtava rikkaus, ehkä juuri siksikin kun jotkut ovat sellaisia ihmisiä, joihin en muutoin tutustuisi, olemme niin erilaisia. Mutta kun olemme lapsesta asti tunteneet, niin on mielenkiintoista aina keskustella näkemyksistä.



Omalla lapsellani (9-v.) on vain kaksi serkkua, mutta ovat kyllä vielä omia serkkujani läheisempiä. Välimatkaa on parisataa km, mutta pitävät yhteyttä keskenäänkin. He ovat veljeni lapsia ja jo vanhempia (16 ja 18), mun lapsi on heille kuin pikkuveli. Soittelevat ja vaihtelevat sähköposteja ja koitetaan tavata mahdollisimman usein; kyläilemme viikonloppuja kerran parissa kuukaudessa ja vietämme kaikki juhlat yhdessä.



Heillä on tosiaan tuota ikäeroa paljon, mutta ei ole väleihin vaikuttanut, ihana juttu. =)

miten voi kaivata serkkuja, jos sellaisia ei ole?

ovat aina olleet rikkaus! Meillä on aivan ihana, läheinen suku, meitä serkuksia iskän puolelta yksistään 27. Osa vanhempia ja osa nuorempia. Mutta kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä minulle.



Nyt kun itse on äiti, ja sisarellani ja veljelläni on myös lapsia, serkukset tulevat juttuun mainiosti, ovat kuin sisaruksia, niin hyvässä kuin pahassa :)!

että ne ajattelee asioita omalta kannaltaan ja omien kokemustensa valossa, eikä tajua että lapsi ajattelee eri tavalla.



Sama näissä kun säälitään venäjän katulapsia tai alkoholistiperheen lapsia. Ei tajuta ettei niillä ole aavistustakaan jostain suomalaisten mielestä "hienoista oloista" joita niiden nyt pitäisi osata kaivata ja joita ilman ei voi toimeen tulla. Lapset pärjää hiton hyvin jos aikuiset ei sotke kaikkia asioita. Aina ei voi auttaa ja se mikä on aikuisen mielestä hyvä ei välttämättä ole lapsen mielestä ollenkaan tarpeellinen.

Meidän lapsilla on serkkuja. Osa on lapsille tärkeitä, osa ei. Minä en alkuunkaan usko siihen että sukulaisuus tuo automaattisesti mitään yhteyttä, kemiat kohtaa jos on kohdatakseen onpa sitten serkku, sisarus, naapuri tai koulukaveri kyseessä.

mulla on itselläni serkkuja 40+40 eli PALJON mutta en ole tekemisissä oikeastaan kenenkään kanssa, itse olen vanhin ja nuorimmat ovat hädintuskin kouluikäisiä.



Nähdään toki häissä ja hautajaisissa yms. ja yhden kanssa olen FB:ssäkin kaverina mutta emme muuten ole erityisen läheisiä. Olemme asuneet melko pitkän välimatkan päässä joten se voi olla osasyy ettei kunnolla edes tunneta, lapsena tietysti yökyläiltiin yhdessä mummolassa.



Omalla lapsellani ei ole serkkuja eikä ole koskaan osannut olla niitä edes vailla.

Tavataan kerran kuussa ja tehdään yhdessä reissuja. Äitini siskot ovat omille lapsilleni ikäänkuin varamummoja.



Voisin jopa sanoa että kaikki serkukset tuntuvat omilta sisaruksilta.

Minulla on neljä serkkua, huomattavasti minua ja sisartani vanhempia. He olivat suurimpia idoleitamme lapsuudessa, jaksoivat leikittää ja paapoa meitä prinsessoita.

Omilla lapsillani on neljä serkkua, kaksi minun ja kaksi mieheni suvusta. Mieheni suvun serkkuja näemme vain virallisissa tilaisuuksissa, mutta sisareni lapset ja omani ovat erittäin läheisiä - vaikka asumme eri maissa. Tapaamme tietysti lähinnä loma-aikoina, ja silloin meillä kaikilla on niin mukavaa.

miten voi kaivata serkkuja, jos sellaisia ei ole?

Minulla ei ole serkkuja ja olen kyllä kaivannut heitä :D

Miehelläni on kaksi serkkua, joista toinen on edelleen hyvin läheinen, toisen lapsemme kummi. Toinen hänen serkuistaan on niin paljon nuorempi että siksi eivät ole kovin läheisiä, mutta ollaan usein tekemisissä kuitenkin.

Meidän lapsemme saivat juuri ensimmäisen serkkunsa ja olin asiasta kovin iloinen koska minusta on ollut aina ikävää kun minulla ei ole serkkuja ollut. Lapsenikin ovat haltioissaan uudesta serkustaan. Ainut huono puoli on se että serkku asuu kovin kaukana joten serkukset tulevat näkemään toisiaan harvoin :(

Varsinkin, kun eivät edes paljoa näe, kun asutaan eripuolilla Suomea.

Itselläni on yli 20 serkkua ja pienenä oli ihana olla sukujuhlissa, kun aina oli muitakin lapsia paikalla. Lisäksi serkun sai vaikka viikoksi kylään, vierasta lasta vanhempani eivät ikinä olisi niin kauaa meillä katselleet.

Serkkujen kanssa on ollut kiva nyt vanhempana pitää tapaamisia.



Mutta nykyään perheet ovat pienempiä ja serkkujakin vähemmän. Eipä sille mitään voi ja loppujen lopuksi, tuskin se serkuttomuus nyt mitään haittaa.

Näin itse serkkuja paristi vuodessa, eikä niillä ollut muuta merkitystä kuin että ei tarvinu yksin leikkiä kun aikuiset joi kahvia.

Niitä koulukavereita näki pienellä paikkakunnalla joka päivä ja pyörittiin samoissa kuvioissa. Kun serkut tulivat kylään, niin aina tehtiin joukolla jotain kivaa ja he opettivat meille uusia pelejä ja me heille ja oli kiva saada kuulla millaista heillä oli muualla toisenlaisessa koulussa. Se oli kuin tuulahdus ulkomaailmasta. Ja oli myös hauska käydä heillä kylässä, kun oltiin aina yötäkin. Sittemmin aikuisiällä olemme muuttaneet toisiamme lähemmäs ja kun kaikki koulukaverit ja opiskelukaverit on lähteneet omille teilleen, niin nämä serkut on ja pysyy. Niistä on tullut aikuisiällä tärkeitä perhetuttuja. Veri on vettä sakeampaa!



Ja nyt yritän mahdollisimman paljon rakentaa omille lapsilleni yhteyksiä omiin serkkuihinsa, vaikka etäisyyttä on yli 500 km. Oli se niin arvokasta, kun meille tuo aikoinaan tehtiin, joten haluan antaa saman "lahjan" omille lapsilleni.