-95 syntynyt nuori naisen alku joka on alkanut yrittämään lasta, täällä moi!:)

vaikka kauan olen palstaa seurannutkin.



Olen aina ollut sitä mieltä, että tänne AV-palstalle ei todellakaan kannata tulla kommentteja hakemaan, jos niitä negatiivisia ei kaipaa. Niitä nimittäin varmasti tulee. Etkös kuitenkin kommentteja halunnut? Kaikki kommentit kannattaa kuitenkin ottaa aina rakentavasti



En halua kuitenkaan tulla sinua tänne moittimaan, mielestäni kaikki ihmiset tekevät omat ratkaisut ja päätökset sitten kun oikealta tuntuu. Miettisit kuitenkin vielä päätöstäsi, olet kuitenkin vielä alaikäinen, joten sinulla on rutkasti vielä aikaa hankkia koulutus pohjalle ja saada lapset sitten!



Itsekin olen vielä "nuori", 22-vuotias. Olen kuitenkin vakaassa parisuhteessa, ammatin saaneena, vakituisessa työsuhteessa, koira ja kaksi autoakin löytyy. + Oma asunto (Pankin;)) Olen myös itse potenut vauvakuumetta nuoresta asti, ja tiedän että on vaikeaa odottaa. Onneksi kuitenkin odotin, sillä erosin kamalasta, helvetillisestä viiden vuoden suhteesta. Ja nyt olen täysin onnellisessa parisuhteessa oikean ihmisen kanssa. Enkä siltikään ole 30+risat niinkuin aiemmin mainitsit.



Joka tapauksessa haluan toivottaa sinulle onnea yritykseen päätät mitä päätät! Muista kuitenkin että koskaan ei ole liian myöhäistä :-)

Hanki ensin ammatti ja työkokemusta ja sitten se lapsi.



Onko huonot kotiolot, joita yrität paikata perustamalla oman perheen alaikäisenä?

Jos muuten ajattelet että tämä on se juttu joka sitoo tuon poikaystäväsi sinuun, niin ettei hän koskaan jätä sinua, voit olla pahasti väärässä. Mies voi aina lähteä. Kun kloppi kyllästyy vauvan itkuun ja rahapulaan hän vain yksinkertaisesti lähtee. Kohta hän on jonkun kivan lapsettoman tytön kanssa, viettää hauskoja viikonloppuja, matkustelee, hengaa kavereiden kanssa... Sillä aikaa sinä kykit vauvan kanssa ja mietit miten saat vuokran maksettua.



Onko poikaystäväsi käynyt vielä edes inttiä? Tiedätkö miten vähän hän saa rahaa sen aikana?

Hurjan hyviä kysymyksiä, joihin hieman kypsä ihminen ei vastaa "JOO", vaan miettii nöyränä, että onpa paljon haastavia uusia asioita on edessä, jotka eivät edes ole pelkästään itsestä kiinni. Jos koet että yksinkin voisit lapsen kanssa selvitä, niin sit varmaan olet valmis. Kyllähän siihen äitiyteen kasvaan, vaikka et juuri elämästä mitään tiedäkään..siis juuri mitään teini-iän ihmakausu sulla viel on viesteistäsi päätellen. Mut jokainen tavallaan.

Joka tekstissä lukee jotain voi pieni, voi raukka, voi kultapieni, voi tyttöriepu ja niin edelleen..



Hei toi on jo ällöttävää ja ennen kaikkea SÄÄLITTÄVÄÄ, luettavaa!! ja jotain vastenmielistä!!



Kun tietää ettei toi ees sydämmestä tule. VAAN HALVEKSIEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! HÄVETKÄÄ!!!

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/art-1288494889716.html?pos=ok-nln

Joka tekstissä lukee jotain voi pieni, voi raukka, voi kultapieni, voi tyttöriepu ja niin edelleen..

Hei toi on jo ällöttävää ja ennen kaikkea SÄÄLITTÄVÄÄ, luettavaa!! ja jotain vastenmielistä!!

Kun tietää ettei toi ees sydämmestä tule. VAAN HALVEKSIEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! HÄVETKÄÄ!!!

Hyvä ihminen opettelisit edes kirjoittamaan ilman miljoonaa huutomerkkiä, caps päällä kaiken aikaa. On nimittäin vastenmielistä luettavaa, kun ei tajuavat ihmiset osaa kirjoittaa edes sen vertaa, että jaksaisi ottaa tosissaan. Ymmärrän että olet tuohtunut, mutta joku raja sentään ulosannissa.

Harvempi ihminen täällä halveksii, vaan antaa hyviä neuvoja. Jos kirjoittaa teinitekstiä huutomerkein ja capsit päällä, voi vastauksia saada hieman äidillisempään tapaan, jonka tarkoitus ei kuitenkaan ole halveksia, vaan antaa niitä elämänohjeita.

juujuu :) pelkkä peruskoulu riittää mulle, ainakin tältä erää :)

ja niin on riittänyt minun miehellekkin.

molemmat ollaan päästy jo hyvissä ajoin työllistymään.

Se kuule vituttaa sitten 10-15 vuoden kuluttua kun koulutusta ei ole peruskoulua enempää ja palkkaa tulee niin että saa juuri ja juuri vuokran maksettua ja varhaisteiniin puretaan sitten katkeruutta, kun sen takia nuoruus meni sivu suun. Se 1600 euron tili saattaa vaikuttaa sinun iässäsi isolta summalta, mutta sitten kun on asuntokulut maksettavana (lapsen kasvettua en todellakaan usko että riittää pelkkä 50 neliön kaksio koko perheelle) ja ruokaa pitää ostaa kolmelle ja kustantaa vaatteet ja muut eivätkä isovanhemmat enää ole kovin halukkaita auttamaan aikuisia lapsiaan, alkaisi varmaan se kunnon ura kuulostaa mukavammalta. Teinille simppeli kahvilatyö kuulostaa varmasti mukavalta kun omanikäiset ovat suurimmaksi osaksi mansikkamaalla kesätöissä, mutta entä 30-vuotias vieläkin kahvilan tiskarina?

Mieti kuule herranjumala uudelleen, tiedän monta perhettä joissa äiti päätti 16-vuotiaana ettei tarvitse kuin peruskoulun ja nyt sitten katkerana painaa jotain matalapalkkaista, tylsää paskaduunia ja raha ei meinaa riittää edes lasten ruokiin. Olette seurustelleet vasta vuoden, mikä takaa ettei eroa tule kun kasvetaan erilleen parikymppisenä?

siihen asti, kun lapsi on nelivuotias? Tuskin "mies" on valmis kustantamaan elantoanne sinne asti? Ja tuskin yhden pieni palkka edes riittää.



Tiesitkö, että kotihoidon tuki (jota saa vanhempainvapaan jälkeen kunnes lapsi on kolmevuotias) on noin kolmesataa euroa kuussa?



Tiesitkö, että lapseen menee rahaa ihan hirveästi, vaikka tavarat käytettynä ostaisikin? Siis ihan ruokaan, vaippoihin, vakuutuksiin...



Baariin menoa vauva/lapsi saattaa hidastaa vaikkapa siitä syystä, että jonkun pitää hoitaa lasta sekin aika. Juuri tätä useimmat eivät tajua, että LAPSESTA ON HUOLEHDITTAVA JOKA SEKUNTI hänen syntymänsä jälkeen. Siis että hetkeäkään et ole vapaana vastuusta.

Vai onko tämä pariskunta isinsä yrityksessä töissä?

25-vuotiaana, ja jälkeenpäin ajateltuna olin ihan liian nuori. Vaikka oli koulut käyty (lukio + amk), oli työpaikka ja avioliitto. Paljon parempaa olisi ensimmäisen lapsen elämä ollut vähän kypsemmän äidin hoivissa.



Ongelmia ap:lle tuovat esim.



RAHA. Pitäisi ITSE pystyä elättämään sekä itsensä että lapsi. (Ymmärtäneekö poikaystävä, että seuraavat 20 vuotta hänelle ei itselleen jäisi palkastaan mitään, kun kaikki menee perheen elatukseen???)



Ja taas RAHA. Että voi mennä töihin, pitää olla hoitopaikka, joka MAKSAA. Jos aikoo olla kotona, tarvitsee jostain rahaa. Ei sitä katosta tipu!



Hoitovapaata työpaikalta voi anoa kunnes lapsi täyttää 3. Mistä se ylimääräisen vuoden vapaa?



Elämänkokemus. Lapsi saa vanhemmiltaan liian rajoittuneen maailmankuvan, jos molempien koulutus rajoittuu peruskouluun. Jos vaikka menisit viettämään välivuotta jossain ulkomailla edes, että näkisit hiukan maailmaa?



Mitäs jos vauva/lapsi ei vaikkapa nuku? (Minun nuorimmaiseni nukkui ensimmäistä kertaa läpi yön 2,5-vuotiaana!)



Ja kokemuksen syvällä äänellä...vauvan kanssa oleminen on rankkaa, vaikka olisi terve kiltti vauva. Ja tylsää. Parin vuoden jälkeen olet valmis lataukseen, noin rankasti sanottuna.



Eikä kukaan, kukaan voi tajuta millaista lapsiperheen elämä on. Se ei todellakaan ole ruusunpunaa ja vaahtokarkkia. Se on ripulikakkaa, korvatulehduksia, itkua, huutoa, vaatimuksia, vaatimuksia, vaatimuksia, unettomuutta, riitelyä... et pääse edes vessaan rauhassa jos on vauva. Et IKINÄ syö ruokaasi lämpimänä jos on vauva. Et voi käydä rauhassa suihkussa, et saa nukkua silloin kuin haluat, tai välttämättä juuri koskaan.

ekan sain saman ikäisenä. Vanhin on jo täysi-ikäinen ja opiskelen vasta ammattia. Töissä olen kyllä ollut. Ei nyt mitään huippupalkkaa ilman koulutusta saa, mutta ihan normaaleja duuneja voi saada kyllä ihan peruskoulupohjaltakin. Itse tehnyt lastenhoitajan, postinjakajan, siivoojan ja myyjän töitä. Ammattitutkinnon jälkeen aion yliopistoon taikka ammattikorkeaan.

On se elämä tietty tällä tavalla materiaalisesti köyhempää mutta perusasioihin on varaa ollut aina kun osaa rahat käyttää oikein. Helpompaa toki on opiskella ilman lapsia, muttei mahdotonta. Minua kyllästyttää se mantra miten pitää olla vakityö ja omistusasunto jotta voi lapsia hankkia. En todellakaan olisi voinut tehdä asioita toisessa järjestyksessä, tämä sopi minulle.

Tsemppiä ap, oma lapseni on ikäisesi enkä voisi kuvitella lapsia haluavan kymmeneen vuoteen. Mutta ihmiset ovat erilaisia. Älä välitä näistä täällä, monet vaan pelkäävät lasten saamista pitkälle kolmikymppisiksi ja heijastavat pelkojaan muihin ihmisiin.

koulut on meillä molemmilla käyty :)

heh, miksi sä myöskään kauhuissasi olisit lapsen lapsesta, olisit ennemmin onnellinen jos sellaisen saat ja jos tyttärestäsi olisi äidiksi niin mikäs siinä sitten olisi? täysi-ikäinen kuitenkin lapsen saadessaan :)

Meinasitko pelkällä peruskoululla pärjätä? Oikeasti? Järki käteen hyvä ihminen. Nykymaailmassa kun et taida siivoamaankaan päästä ilman koulutusta.

Olet muka aikuinen ja koulutettu ja tällä tavalla puhut nuorelle?

Ja mitä ihmettä, ap ja miehensä ovat töissä! Luuletko että kukaan tarjoilija tai raksamies ei pysty lapsilleen harrastuksia ja bussilippuja maksamaan? Ja ap:n lapsen bussilipun ostoon taitaa olla vielä aika monta vuotta aikaa..

En myöskään ymmärrä että jos kerran on työtä ja pärjää niin miksi pitäisi pyrkiä muuhun jos on tyytyväinen elämäänsä? On niitä kuule paljon akateemisia tällakin palstalla työttömänä, että ei se koulutus mitään työpaikkaa takaa.

Mitäpä jos jättäisit sen lasten tekemisen siihen aikaan, jolloin olet jo vastuullinen aikuinen. Jutuistasi päätellen olet vielä täysin keskenkasvuinen kakara. Vai ei koulutuksella ole väliä? Jos sinä nyt teet vaikka neljä mukulaa, millä rahalla aiot syöttää ja vaatettaa heidät ja maksaa harrastukset, luokkaretket, bussiliput, vapaa-ajan tuotteet jne.? Ihan vain pullaa leipomallako? Vai sossun rahalla?

Nyt hyvä lapsi ensin opiskelet itsellesi ammatin. Mistäpä sinä tiedät, mitä siellä koulussa tehdään ja opitaan, kun et ole siellä edes ollut! Tavallista pullaa osaa kyllä kuka vain leipoa ja vaihtorahat laskea, mutta koulutuksessa on kyse paljon muustakin. Se, joka on hankkinut koulutuksen, osaa todellakin paljon enemmän kuin se, joka on vain leivoskellut ja kannellut kahvikuppia asiakkaalle pöytään.

Häpeä vähän!

Sinä ja miehesi vaikutatte sellaisilta tyypeiltä, jotka eivät ole saaneet edes peruskoulun päättötodistusta. Ja tuollaiset sitten vielä lisääntyvät...

Meillä on 44 neliöö... ollaan nelikymppisiä ja lapsikin teini-ikäinen. Nyt on vaan pakko muuttaa tästä pois. :(



Oikeasti meillä on ihan helvetin ahdasta, ahdistaa ja vituttaa, kun ei ole tilaa edes kääntyä.

Ai että lapsi saa vanhemmiltaan rajoittuneen maailmankuvan jos molempien koulutus rajoittuu peruskouluun? Perustelepa vähän. Ihan älytön ajatus.

Minä en kyllä ole tarvinnut koulutusta opettamaan ajattelemaan itse, kiinnostumaan asioista, ottamaan selvää, tekemään asioita, elämään elämää. Väitän kyllä että maailmankuvani on todella paljon laajempi kuin monen muun. Niin monessa olen ollut mukana ja etsinyt omaa tietä ja maailmankuvaa, ihan peruskoulupohjalta. Jos olisin nyhvännyt sitä samaa kaavaa jota kaikkien kuuluisi kulkea olisin paljon vähemmän nähnyt, kokenut ja oppinut.

Tuskinpa monellakaan opiskeluputkesta valmistuneella kovin laaja maailmankuva on. Johan sinä jo omalla puheellasi sen todistat kun oletat peruskoulupohjalta ihmisten olevan tietynlaisia.

t. 18 ja 19v lapsensa saanut

25-vuotiaana, ja jälkeenpäin ajateltuna olin ihan liian nuori. Vaikka oli koulut käyty (lukio + amk), oli työpaikka ja avioliitto. Paljon parempaa olisi ensimmäisen lapsen elämä ollut vähän kypsemmän äidin hoivissa.

Ongelmia ap:lle tuovat esim.

RAHA. Pitäisi ITSE pystyä elättämään sekä itsensä että lapsi. (Ymmärtäneekö poikaystävä, että seuraavat 20 vuotta hänelle ei itselleen jäisi palkastaan mitään, kun kaikki menee perheen elatukseen???)

Ja taas RAHA. Että voi mennä töihin, pitää olla hoitopaikka, joka MAKSAA. Jos aikoo olla kotona, tarvitsee jostain rahaa. Ei sitä katosta tipu!

Hoitovapaata työpaikalta voi anoa kunnes lapsi täyttää 3. Mistä se ylimääräisen vuoden vapaa?

Elämänkokemus. Lapsi saa vanhemmiltaan liian rajoittuneen maailmankuvan, jos molempien koulutus rajoittuu peruskouluun. Jos vaikka menisit viettämään välivuotta jossain ulkomailla edes, että näkisit hiukan maailmaa?

Mitäs jos vauva/lapsi ei vaikkapa nuku? (Minun nuorimmaiseni nukkui ensimmäistä kertaa läpi yön 2,5-vuotiaana!)

Ja kokemuksen syvällä äänellä...vauvan kanssa oleminen on rankkaa, vaikka olisi terve kiltti vauva. Ja tylsää. Parin vuoden jälkeen olet valmis lataukseen, noin rankasti sanottuna.

Eikä kukaan, kukaan voi tajuta millaista lapsiperheen elämä on. Se ei todellakaan ole ruusunpunaa ja vaahtokarkkia. Se on ripulikakkaa, korvatulehduksia, itkua, huutoa, vaatimuksia, vaatimuksia, vaatimuksia, unettomuutta, riitelyä... et pääse edes vessaan rauhassa jos on vauva. Et IKINÄ syö ruokaasi lämpimänä jos on vauva. Et voi käydä rauhassa suihkussa, et saa nukkua silloin kuin haluat, tai välttämättä juuri koskaan.

juu siis ollaan me joskus äitin kanssa aika usein vauvoista puhuttukin just jo siitä lähtien sillon kun mä olin 13v.

sanoin sit äitille et mitä ajattelisit jos mulla ois 18-vuotiaana vauva.

niin äiti sano et ei se sitä pahanakaan juttuna pitäis kun tietää kumminkin et mä oon ihan fiksu ja kypsä ollut aina ikäisekseni niin ei yhtään epäilis sitä ettenkö vauvan kanssa pärjäis ja elämä sit kyllä järjestää ne raha-asiat et kerkee nimenomaan hankkia koulutusta myöhemminkin jos siihen on sitten tarvetta ja niin edelleen.

isän kaa ei olla vielä tästä oikein koskaan puhuttu ja emmä itse oikein uskaltaskaan. mut sit jos mä raskaaks tulen niin äiti varmaan ensimmäiseks keskustelee siitä asiasta isän kanssa ja saa näin ottamaan sen asian ihan ok niin se ei vedä pulttia siitä. :) koska kyllä sekin lapsenlapsestaan tulis hirveesti varmasti tykkäämään! oishan ne niinku kanssa 52-vuotiaita kun heistä tulis isovanhempia että ei silleen yhtään paha ikä siihenkään kahtoen heillä ois vaan aika sopiva.

"elämä sit kyllä järjestää ne raha-asiat "

elämä = sossu

Mutta kannattaa miettiä, haluaako mennä lapsen teossa ihan eri tahdissa kuin kaverit ja muut ikätoverit.



Itse sain lapseni 25-26-vuotiaana, täysin aikuisena siis, ja silti joskus tuntuu että lastentekoa olisi voinut lykätä muutamalla vuodella. Kaverit alkoivat saada lapsia vasta kolmikymppisenä, ja olisi ollut kiva elää vauva-aikaa yhdessä.



Myös raha- ja työasiat olisivat olleet paremmalla tolalla 5 vuotta myöhemmin, olisi esim. voinut muuttaa saman tien kivemmalle alueelle ja kivempaan asuntoon.



Mutta näillä mennään ja kaikessa puolensa. Sinuna silti vähän jarruttelisin.

ettei sinulla ole omaa rahaa mihinkään. Mieheltäsi joudut pyytämään jos jotain haluat ostaa. Ihanaksi suunniteltu elämä lapsen ympärillä voi muuttua painajaismaiseksi vankilaksi.



Vauva on ihana asia ja iso osa elämää, mutta se ei ole kaikki. Onko lasta kohtaan oikein, että tulet hänen kauttaan onnelliseksi.

Siinä työssään voisi vielä pohdiskella lisääntymisasiaa.

Hei, eksyin tälle sivulle ihan sattumalta, jos saan kysyä, miten kävi, näin parin vuoden jälkeen? :)