Monet luulee et niiden duunikaverit on niiden kavereita/ystäviä. Paljastus:

Emme ole olleet samassa työpaikassa 15 vuoteen ja olemme edelleen ystäviä. Jännä juttu, eikö?

ja ihan täyspäinen olen.

Miksi työkaveri ei muka voisi olla ystäväkin? Ihmeellisiä ootte.

...olisi aika pikasesti "oikeita ex-ystäviä". Äläkä yhtään luule et ei sun kohdalla silleen tapahtuis ku nimenomaan te ootte sillee iha Tosi Oikeita Ystäviä

Okei, yksi kaveri on jäänyt töistä kaveriksi, mutta sen tiesi jo silloin. Oltiin niin paljon yhteyksissä vapaa-ajalla ja synkkasi hyvin. Muut on olleet hyvänpäiväntuttuja. Kahvilla juoruttu, puhuttu henkilökohtaisetkin asiat, on vietetty saunailtoja jne. Tavallaan ne ihmiset on ollut bestiksiä sillä hetkellä, mutta silti sen on tiennyt, ettei homma jatku työn vaihduttua. Niinhän siinä on käynytkin. En ole pitänyt yhteyttä ja eipä ole parjon perään soiteltu. Tottakai jutellaan, jos törmätään, mutta siinä kaikki.

harvaan niistäkään mitään yhteyttä pitää sen ajanjakson päätyttyä

Okei, yksi kaveri on jäänyt töistä kaveriksi, mutta sen tiesi jo silloin. Oltiin niin paljon yhteyksissä vapaa-ajalla ja synkkasi hyvin. Muut on olleet hyvänpäiväntuttuja. Kahvilla juoruttu, puhuttu henkilökohtaisetkin asiat, on vietetty saunailtoja jne. Tavallaan ne ihmiset on ollut bestiksiä sillä hetkellä, mutta silti sen on tiennyt, ettei homma jatku työn vaihduttua. Niinhän siinä on käynytkin. En ole pitänyt yhteyttä ja eipä ole parjon perään soiteltu. Tottakai jutellaan, jos törmätään, mutta siinä kaikki.

- eli: "ystävyys" on sana joka ei sovi samaan lauseeseen sanan "työpaikka" kanssa, ja ehkä hyvä niin, ei mene puurot & vellit sekaisin.



Eli: duunit duunina ja ystävyysjutut sitten vapaa-ajalla, niin on oikein hyvä ja selkeätä. Toivon mukaan riittävät monet tajuavat että tämä on pelin henki eivätkä elättele illuusioita että duunipaikkojen "sosiaalinen elämä" olisi aitoa, rehellistä ja jotenkin pyyteetöntä. Jos eivät tajua niin pettyvät jossain vaiheessa kun raadollinen totuus, muodossa tai toisessa, läsähtää kasvoille kuin märkä ja kylmä rotanraato

Ehkä näin on ollut sun työpaikoillasi sun kohdallasi.

ja ns. ystävyyssuhteet rajoittuvat käytännössä duuniympyröihin



- korjaan: ehkä se ei ole ensisijaisesti säälittävää vaan surullista... kun nimittäin nuo ihmiset vielä joskus (lue: usein) ovat ylpeitä kun heillä on niin fantsut sosiaaliset kuviot ja m-a-h-t-a-v-a fiilis työpaikalla. Puistattavaa, t-o-d-e-l-l-a puistattavaa

ja ns. ystävyyssuhteet rajoittuvat käytännössä duuniympyröihin - korjaan: ehkä se ei ole ensisijaisesti säälittävää vaan surullista... kun nimittäin nuo ihmiset vielä joskus (lue: usein) ovat ylpeitä kun heillä on niin fantsut sosiaaliset kuviot ja m-a-h-t-a-v-a fiilis työpaikalla. Puistattavaa, t-o-d-e-l-l-a puistattavaa

olemassaolon? t.2

saatuaan fudut sitä ei kukaan enää muistanut ja firman sosiaalisen elämän keskipisteeksi valikoitui eräs toinen sanavalmis ja puhelias täti



- kun väkeä sitten 3 vuoden kuluttua taas vähennettiin niin tuo uusi sos.elämänkeskustäti sai lähteä ja häntä ei enää sen jälkeen kukaan muistanut



- ja tarina jatkuu kuten arvaatte...

Ap olet itse tainnut luulla noin ja nyt olet oivaltanut tuon asian vasta. Surullista! Hankihan oikeita ystäviä.

Vaihdoin työpaikkaa ja yritin hetken pitää yhteyttä vanhoihin työkavereihin. Oli se karua, kun ei niilläkään, joiden kanssa oli jaettu ilot ja surut monen vuoden ajan, ollut mitään intoa pitää enää yhteyttä. Työpaikan kaveruus ei välttämättä ole todellista ystävyyttä. Mulla on kyllä ekasta työpaikasta toisaalta työkavereita, joiden kanssa ystävyys jatkuu edelleen.

on entinen työkaveri.



On työkavereita, jotka jää kun työpaikka vaihtuu ja on työkavereita, jotka jää kaveriksi. Ihan sama juttu eri kouluissa tai vaikka naapuriporukoissa. Kotiäitivuosilta jäi kymmenistä mammatutuista kaveripiiriin pysyvästi kaksi.



Normaalia meininkiä.

Mistä niitä "oikeita" ystäviä pitäisi löytyä, niin että se ystävyys olisi varmasti sellaista ettei katkea? Opiskelu on varmaan ihan rinnastettavissa töissäkäyntiin, kauppajonossa ei kannata alkaa puhumaan kenellekkään, sehän olisi hullua, naapureiden kanssa yleensä vain riidellään, mites harrastukset? Teeskennelläänkö sielläkin?



Oikeesti vähän hassu aloitus. Työpaikoilla on niitä samoja ihmisiä mitä muuallakin. Ei se ole mikään este ystävyydelle että on ollut samassa työpaikassa.

Eli olen jo kauan ollut muissa töissä, mutta näiden ihmisten kanssa olemme ystäviä edelleen ja kuukausittain tekemisissä.

- näin omien ja ystävieni kokemuksien mukaan (iso osa ko. ystävistäni saanut lähteä henkilöstövähennysten seurauksena viime vuosien aikana)

on entinen työkaveri.

On työkavereita, jotka jää kun työpaikka vaihtuu ja on työkavereita, jotka jää kaveriksi. Ihan sama juttu eri kouluissa tai vaikka naapuriporukoissa. Kotiäitivuosilta jäi kymmenistä mammatutuista kaveripiiriin pysyvästi kaksi.

Normaalia meininkiä.

Mulla on muutama hyvä ystävä, jotka ovat entisiä työkavereita. Ja sitten on tietysti kymmeniä entisiä työkavereita, joille ei uhraa koskaan ajatustakaan, nimiäkään välttämättä muista.

Mun mielestä oli vähän pelottavaa, kun tutustuin netissä mieheen, joka sitten myöhemmin kysyi, kuinka suuri osa ystävistäni on nettituttuja. Sanoin, että en ole tavannut tosielämässä esim. ketään ihmisistä chatissä, jossa häneenkin tutustuin. Hänellä taas kaikki kaverit olivat netistä (/netissä). Miekkonen oli aivan ihmeissään, kun sanoin, että oikeat ystäväni ovat kyllä ihan muista kuvioista.

Mistä niitä "oikeita" ystäviä pitäisi löytyä, niin että se ystävyys olisi varmasti sellaista ettei katkea? Opiskelu on varmaan ihan rinnastettavissa töissäkäyntiin, kauppajonossa ei kannata alkaa puhumaan kenellekkään, sehän olisi hullua, naapureiden kanssa yleensä vain riidellään, mites harrastukset? Teeskennelläänkö sielläkin?

Oikeesti vähän hassu aloitus. Työpaikoilla on niitä samoja ihmisiä mitä muuallakin. Ei se ole mikään este ystävyydelle että on ollut samassa työpaikassa.

että tässä kritisoidaan pääasiassa sitä, että ihmiset joskus kuvittelevat pelkkää työkaveruutta syväksi ystävyydeksi, koska siellä työpaikalla keskustellaan kuin ystävät, ehkä käydään joskus työajan ulkopuolellakin jossain jne.

Toki voi syntyä kestävä ystävyys työssä tavattuun ihmiseenkin, mutta aika usein työtuttavuudet on tietyllä tapaa pinnallisesti hämäävän läheisen oloisia, jaetaan lounaspöydässä perheasiat ja huoletkin, mutta sitten tosiaan useimmat ajattelee sitä pelkäksi ajan kuluttamiseksi - puhutaan nyt jotain kun tässä täytyy yhdessä olla - eikä oikeiden ystävyyksien rakentamiseksi.

Mutta juu, en kuvittele että esim. nykyisten työkamujen kanssa pitäisimme hirveästi yhteyttä tämän työn jälkeen ja tuskin kuvittelevat hekään.



Mutta siis jos ajatellaan että minä luulisin heitä tosiystäviksi ja he minua niin eikös se ystävyys silloin siitä synny..? Jos kerran tämä niin kovin yleinenkin ilmiö on.

läheisiä ystäviä erityisesti entisistä työpaikoista. Paras ystäväni on 15 vuoden takaa eräästä työpaikasta. En pidä nykyisiin työkavereihin yhteyttä työajan ulkopuolella, mutta vanhoihin pidän.

Kyllä ne työkaverit paljon ystävän virkaa ajaa siinä tilanteessa. Kun on päivät töissä ja illat lapsissa kiinni, niin tottakai työkavereiden osuus ystävyyssuhteissa on korostunut. Niitä oikeita ystäviä näkee oikeasti paljon vähemmän kuin työpaikan väliaikaisystäviä. enemmän ne töissä tietää toisen päivittäisestä elämästä ja hetken murheista kuin oikeat ystävät.



Mutta tärkeintä on ymmärtää se, että elämä jatkuu. Uusi työ ja uudet väliaikaisystävät jne.