Onko sellainen nimi lapselle taakka

Mutta itse samassa tilanteessa ajattelen, että ne ihmiset joiden kanssa ollaan tekemisissä, niille selitetään nimen oikea ääntämys kerran tai kaksi, ja sen jälkeen osaavat. Ja satunnaisista kohtaamisista, kaupan kassoista jne ei niin väliä.



Eri asia on jos itse ääntämys tuottaaa vaikeuksia. Anoppi ei osannut lausua r-äännettä toisen konsonantin kanssa (kriisi = riisi, frakki = rakki jne) joten siksi meillä ei ole Frans-poikaa.

lapselle jos aina joutuu selittämään erikseen, kuinka nimi kirjoitetaan. Mutta kaitpa siihenkin tottuu, ei se nyt varmaankaan mikään suuri taakka ole lapsen elämässä

Etenkin, jos nimi vielä lausutaan usealla eri tavalla!



Lapsi joutuu kärsimään nimestään koko elämänsä ja se kärsijä nimenomaan on lapsi, et sinä!



Vanhempien itsekkyydellä lapsensa kustannuksella ei ole rajoja.

Jos se on joku Ophelia, jonka te ääntäisitte Uffeliia, mutta suomenkielinen ääntää Ofelia, niin voihan se olla hankalaa.



Eri asia on sitten se, että haittaako teitä se, että joku ääntää nimen toisin...

Daniel olisi vääntynyt Taneliksi, Iida olisi Iita, Heidi Heiri jne.

Anoppi ei osannut lausua r-äännettä toisen konsonantin kanssa (kriisi = riisi, frakki = rakki jne) joten siksi meillä ei ole Frans-poikaa.

moni ääntää suomalaisittain, eikä se haittaa lasta tai vanhempia. Lapsen isä on ulkomaalainen ja nimi lausutaan hiukan eritavalla. Viakeampi on joskus tunnistaa lapsen sukunimeä lääkäriasemilla yms, kun kutsutaan huoneeseen ( vaikka nimi ei todellakaan ole vaikea, ihan englanninkielinen)

Tosin lapsen luokalla on lapsia monesta eri kulttuuritaustoista ja nimetkin on osalla suomenkielelle vieraita. Ei tunnu olevan ongelmaa, lapset oppii lausumaan ihan hyvin kavereidensa nimet.

Meidän lapset on suomalais-italialaisia ja heillä on italialaiset etunimet. Ei niitä taakaksi ole koskaan koettu, ei lapset eikä vanhemmat. Kyllähän ne ihmiset joiden kanssa on tekemisissä oppivat äkkiä nimien kirjoitus- ja ääntämysasut.



Mutta jos itse on sellainen että kovasti häiritsee että nimiä äännetään "väärin" niin sitten toki ei kannata sellaisia nimiä laittaa lapsille. Minua se ei häiritse, oma nimenikin on sellainen että suomalaiset laittavat painon eri tavulle kuin kuuluisi ja venyttävät yhtä vokaalia mutta ei se minua haittaa. Joskus äännän nykyisin itsekin niin siksi että se istuu suomen kieleen paremmin kuin jos painotus on keskimmäisellä tavulla.

myös suomenruotsalainen, ja muistan Johannan, Julian ym aina tuskailevan, kun kukaan suomenkielinen ei osannut koskaan lausua heidän nimiään oikein.



Eli kannattaa ehdottomasti antaa nimi, joka lausutaan samalla tavalla molemmilla kielillä :) Helpottaa kummasti elämää.

jos teille nimen oikea kirjoitusasu on todella tärkeä asia ja vedätte herneet nenuun joka kerta kun nimi kirjoitetaan väärin.

Jos teitä taas ei hirveästi haittaa mahdolliset väärät kirjoitusasut, niin tuskin siitä taakkaa tulee.



Minulla on perinteinen suomalainen nimi mutta olen asunut useita vuosia ulkomailla, sellaisissa maissa joissa nimeni kirjoitusasa pidetään varsin erikoisena.

Minua ei haittaa jos kaikissa tilanteissa nimeä ei kirjoiteta aivan oikein. Riittää kunhan se tulee sinnepäin, tai kuulostaa luettuna suurinpiirtein oikealta :D



Sitä en kuitenkaan osaa sanoa kuinka lapsena olisin reagoinut siihen ettei kukaan vieraampi osaa kirjoittaa nimeäni oikein.

On sellaisia nimiä, joista on vaikea äännettynä päätellä, mikä se on kirjoitettuna. Ja jotka ovat suomalaiselle vaikeasti äännettäviä.

Esimerkkinä Jöri, kirjoitetaan Björn ja monet norjankieliset yhdistelmänimet. Per-Arne oli yksi sellainen, joka piti pyytää kirjoittamaan,kun ei millään saanut muuten selvää.

Mon kirjoittaa siihen h:n ja suomenruotsalaiset ääntää Estär, suomenkieliset Ester, mutta ei se minusta ole haitannut.