Menetin äidin kun se ei suostu tajuamaan että miehensä on pedari

halusin vain lisätä sen että tuo kaiken kieltäminen on erittäin yleistä ja tuttua. Eli minullakin äitini kieltää kaiken tapahtuneen, vaikka itsekin on saanut selkäänsä ja todella paljon. Väittää ja uskottelee (varsinkin itselleen) että mitään ei ole ikinä tapahtunut, isä ei ole koskaan hiuskarvaakaan katkaissut hänen eikä lastensa päästä.



Sillä ei ole siis väliä vaikka isä olisi hakannut tuhansia kertoja, vaikka yksilöisin ja erittelisin tapahtumat päivämäärineen, kellonaikoineen ja kuvauksineen, tätäkin on kokeiltu. Äiti ei vain usko. Väittää kivenkovaan että olen mielenvikainen ja keksin kaiken omasta päästäni vain kiusallani.



Tuo kaiken kiistäminen on uhrille todella uuvuttavaa, koska uhrin kokemus ja kärsimys mitätöidään ja vähätellään tyystin. Oikeastihan tekijän ja teon mahdollistajan pitäisi ottaa VASTUU teostaan, puhua asiat selviksi ja käsitellä asia sekä pyytää ANTEEKSI. Mutta tätä ei äitini eikä sinunkaan äitisi tule tekemään, ei heistä ole siihen. Kulissit ovat tärkeämpiä kuin suhde omaan lapseen.



Toisekseen tuo kaiken kiistäminen on suojakeino itselle, omalle psyykelle. On parempi teeskennellä että kaikki on hyvin, kuin myöntää että on elämässään tehnyt järkyttävän virheen josta on itse joutunut kärsimään, ja josta viattomat lapset ovat joutuneet kärsimään.



Omassa tapauksessani äidilleni tulee erittäin yksinäinen vanhuus. Ensin on vuosikymmenet hakkaavan ja haukkuvan psykopaatin puoliso miestään palvoen ja rinnalla seisten, sitten kun mies kuolee, niin kas, eipä olekaan niitä omia lapsia rinnalla lohduttamassa. Saa kitua kusivaipoissaan ihan itsekseen.



AP, asiaan auttaa vain aika, suru äidin hylkäämäksi tulemisesti ei häviä koskaan, mutta ajan kanssa helpottaa. Minulla joka kerta riipaisee sydämestä kun näen mummoja lastenlasten kanssa, äiti-tytär pareja shoppailemassa tai matkoilla, ylipäätään äidin ja tyttären aikuisikäistä kanssakäymistä. Minulta puuttuu kokonaan äiti. Ei sitä ollut oikeastaan lapsenakaan, mutta aikuisena on ollut pakko pärjätä kokonaan ilman. Ja lapsillani ei ole mummoa ollenkaan.



Voimahalaus ap:lle!

Katkasitko siis välit äitiisi sinä, vai katkasiko hän välinsä sinuun?

joten käytännössä välit äitiin ovat katkenneet. On valinnut miehen, joka ei anna esim. kyläillä yksin. Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jää.

Mua kiinnostaisi tietää, mistä tiedät, että miehensä on pedari, siis varmuudella?

Ja kyllä sen tiesin jo ennen kuin kertoivat, vaikka pahimmalta vältyin itse. Pervon tuntee kaukaa.



Voin olla puhelinyhteydessä äitiin, mutta tämä asia on rikkonut lapsuudenperheemme. En voi arvostaa äitiä joka uhraa lapsensa ja valitsee sairaan miehen rinnalle jäämisen. Tunnen itseni niin nöyryytetyksi, vihaiseksi ja hylätyksi vielä aikuisenakin - vaikka tunne ei ole lähellekään sitä mitä esim. siskoni tuntee.

Kuinka joku voi olla niin sokea toisen suhteen..

Ja kyllä sen tiesin jo ennen kuin kertoivat, vaikka pahimmalta vältyin itse. Pervon tuntee kaukaa. Voin olla puhelinyhteydessä äitiin, mutta tämä asia on rikkonut lapsuudenperheemme. En voi arvostaa äitiä joka uhraa lapsensa ja valitsee sairaan miehen rinnalle jäämisen. Tunnen itseni niin nöyryytetyksi, vihaiseksi ja hylätyksi vielä aikuisenakin - vaikka tunne ei ole lähellekään sitä mitä esim. siskoni tuntee.

Kukaan ihminen ei ole niin tyhmä, että kun poliisit asiaan puuttuu ja ihminen tuomitaan, ettei joku vielä usko asiaa...

Mutta rikosilmoitus tais jäädä tekemättä?

äitisi kanssa puhuneet asiasta? Ja hän ei usko miehensä tehneen mitään???

mutta kirjeenvaihtoa on käyty. Ja äiti kieltäytyy täysin uskomasta asiaa. Pitää uhreja sairaina/huomionhakuisina. Ja vielä tänäkin päivänä mies tekee kaikkensa tuhotakseen uhrien mielenterveyden, muutenhan hänen versionsa asioista voisi tulla kyseenalaiseksi - tätä edelleen jatkuvaa kiusaa vain ei äitini tiedä.



Ja poliisitutkinnan puuttuminen on aivan oikein arvattu. Lähtisitkö sinä viemään asiaa poliisille, nyt kun rikoksista on vain sana sanaa vastaan, ja vaikka rikokset ovat joka tapauksessa vanhentuneet?

Lähtisitkö sinä viemään asiaa poliisille, nyt kun rikoksista on vain sana sanaa vastaan, ja vaikka rikokset ovat joka tapauksessa vanhentuneet?

uhrien oma moka tuon suhteen. Voi vittu, etten muuta sanois.

Ihmisten välit nyt joskus rikkoutuu. Tiedätpähän ainakin että olet tehnyt voitavasi asian eteen. Tottakai laitat lasten turvallisuuden kaiken edelle.

Lähtisitkö sinä viemään asiaa poliisille, nyt kun rikoksista on vain sana sanaa vastaan, ja vaikka rikokset ovat joka tapauksessa vanhentuneet?

uhrien oma moka tuon suhteen. Voi vittu, etten muuta sanois.

kun sanot omaksi mokaksi sitä, että on lapsena joutunut hyväksikäytetyksi, eikä oma vanhempi ole uskonut tai puolustanut, ja ei ole sitten osannut mennä poliisille asiasta informoimaan alaikäisenä (vanhan lain aikaan) - silloin kun ei ole edes kunnolla sanoja tai ymmärrystä sille mitä on tapahtunut.

hakutuisin keinolla millä hyvänsä miehen lähettyville puhumaan asiasta niin, että olisi joku nauhuri piilotettuna tms.



Pakkohan se äiti on saada uskomaan!! En vain voi käsittää miten äiti voi hylätä omat lapsensa tuolla tavalla??? Ja jos uhreja on vielä 2 kertomassa niin miten ei siltikään usko :(

Ja mitä tulee sana sanaa vasten tilanteeseen. Jos uhrit molemmat suostuvat todistamaan, ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada tuomiota.

Onko nuoremman tytönkin kohdalla rikos todella jo vanhentunut?

mutta kirjeenvaihtoa on käyty. Ja äiti kieltäytyy täysin uskomasta asiaa. Pitää uhreja sairaina/huomionhakuisina. Ja vielä tänäkin päivänä mies tekee kaikkensa tuhotakseen uhrien mielenterveyden, muutenhan hänen versionsa asioista voisi tulla kyseenalaiseksi - tätä edelleen jatkuvaa kiusaa vain ei äitini tiedä.

Ja poliisitutkinnan puuttuminen on aivan oikein arvattu. Lähtisitkö sinä viemään asiaa poliisille, nyt kun rikoksista on vain sana sanaa vastaan, ja vaikka rikokset ovat joka tapauksessa vanhentuneet?

Lähtisitkö sinä viemään asiaa poliisille, nyt kun rikoksista on vain sana sanaa vastaan, ja vaikka rikokset ovat joka tapauksessa vanhentuneet?

uhrien oma moka tuon suhteen. Voi vittu, etten muuta sanois.

kun sanot omaksi mokaksi sitä, että on lapsena joutunut hyväksikäytetyksi, eikä oma vanhempi ole uskonut tai puolustanut, ja ei ole sitten osannut mennä poliisille asiasta informoimaan alaikäisenä (vanhan lain aikaan) - silloin kun ei ole edes kunnolla sanoja tai ymmärrystä sille mitä on tapahtunut.

ennenkuin rikos vanhenee, siitä sanoin, että oma moka... Älä keksi tarkoituksiani. Itseasiassa minulla on asiasta kokemusta, toivottavasti sinulla ei ol.

tytöt ovat melkein samanikäisiä (eivät sisaruksia), minä paljon vanhempi. Kumpikaan ei halua viedä asiaa eteenpäin.

Lähtisitkö sinä viemään asiaa poliisille, nyt kun rikoksista on vain sana sanaa vastaan, ja vaikka rikokset ovat joka tapauksessa vanhentuneet?

uhrien oma moka tuon suhteen. Voi vittu, etten muuta sanois.

kun sanot omaksi mokaksi sitä, että on lapsena joutunut hyväksikäytetyksi, eikä oma vanhempi ole uskonut tai puolustanut, ja ei ole sitten osannut mennä poliisille asiasta informoimaan alaikäisenä (vanhan lain aikaan) - silloin kun ei ole edes kunnolla sanoja tai ymmärrystä sille mitä on tapahtunut.

ennenkuin rikos vanhenee, siitä sanoin, että oma moka... Älä keksi tarkoituksiani. Itseasiassa minulla on asiasta kokemusta, toivottavasti sinulla ei ol.

Silti minua loukkaa se että uhria syytetään. Tiedät varmaan että ennen lain muuttumista rikosilmoitus piti tehdä 10v kuluessa tapahtuneista. Aika saattoi siis mennä umpeen vielä kun uhri on alaikäinen, kuten tässäkin tapauksessa. Voiko se olla oma moka silloin?

Kamalaa ja niin surullista....

Uhreille asia on varmaan niin kipeä, ettei osaa eikä uskalla saattaa syyllistä tilille, eikä äiti halua uskoa että mies voisi olla niin sairas pervo. Tekee se äidistäkin osasyyllisen, jos ei ole huomannaut tai halunnut huomata tyttöjen käytöksestä jotain muutosta tai pahaa oloa.

Minusta on jokaisen äidin velvollisuus suojella omaa lastaan, eikä siinä rakkaus tai riippuvuus mieheen saisi paljon painaa.

Ihan luonnollista ettei voi tuollaista äitiä kunnioittaa, joka ei usko omaa lastaan vaan jotain äijää.

Eikös tuo ole hyvä asia, sillä äitisihän on osasyyllinen näihin rikoksiin...

isäni on pahimman luokan narsisti-psykopaatti joka hakkasi aina lapsia ja vaimoaan. Siis monta kertaa viikossa, ihan ilman syytä, oli täysin mielivaltaista ja arvaamatonta milloin hän purki paineitaan, eli siis jatkuvasti piti elää pelossa, kauhussa ja varpaillaan (ja mikään kilttinä olo ei auttanut, isä kun saattoi vaikka keskellä yötä repiä lapsen sängystä ylös piiskattavaksi kun vaan sattui päästä viiraamaan).



Isäni kanssa on välit mennyt poikki, kun 10 vuotta sitten kauniisti ja nätein sanankääntein avauduin siitä, että lapsuus on jättänyt minuun aikamoiset jäljet. Isäni kiisti kaiken, ja äitini kiisty myös, väittävät että keksin kaiken. Äiti on saanut isältä monta mustaa silmää, tukka on revitty pois päästä ja ties mitä. Ja äiti on vierestä katsonut montasataa kertaa kun lapsia pahoinpidellään.



Äiti vain yksitotisesti ilmoitti että seisoo isän rinnalla, puolustaa viimeiseen asti miestään "vääriä" syytöksiä vastaan, ja valitsee aina isän jos valita on pakko.



Eli eipä ole mulla äitiä sitten. Isästä ei niin väliä, mutta äidin puute harmittaa. Ei tullut lasteni ristiäisiin, ei ole ollut kertaakaan synttäreillä, jouluna, ikinä ei soita, ei laita korttia tai lahjaa tai mitään lapsille. Lapseni ovat äitini ainoat lapsenlapset ja hän vain elää niinkuin minua ja perhettäni ei olisi olemassakaan.



Mutta mitäpä voi tehdä, ei mitään. Isä on väkivaltaisella käytöksellään tehnyt äidistäni niin surkean ovimaton jota kengällä potkaistaan harva se päivä. Eipä äidillä varmaan ole enää mitään suhteellisuudentajua siitä mikä on normaalia tai hyväksyttävää parisuhteessa.



Emme ole nähneet seitsemään vuoteen, puhuttu on viimeksi lyhyt puhelu joskus 5 vuotta sitten joka päättyi siihen että äiti raivosi ja huusi että "olisi sinutkin s***ana pitänyt abortoida tai tappaa".



Se siitä sitten.