Lapseni sai syöpähoidoista vihdoin puhtaat paperit, mitä tekee isä?

Jotkut vaan on. Vähän huonompia kuin toiset. Ei kai tähän voi muuta sanoa. Olen tosi pahoillani. Mutta kaikkein tärkeintä on, että lapsi on saanut puhtaat paperit ja siitä voi vain onnitella täysin sydämin!



Koita sinä iloita lapsen/lasten kanssa ja ignoorata miehen moukkamainen käytös. Varmasti tilanne on ollut miehellekin niin sietämätön, että hän purki jännityksen noin, vaikka se kurja temppu olikin. Sinä itse tiedät onko hän oikeasti paskamainen, vai oliko tämä joku poikkeuksellinen tilanne. Lapsen sairauskaan tai muu kurja asia ei välttämättä muuta ihmistä paremmaksi tai paranna parisuhdetta.

Isä on siis lapsen biologinen isä, en vaan jaksa tuota "pilkunviilausta", kun ei ollut se pointti tässä.

Mutta totta on, ei kai mies muutu, vaikka mitä elämässä tapahtuisi. Sitä vaan aina luulee ja toivoo... ja aina pettyy.

me ollaan niin erilaisia surujen ja ilojen kanssa, tavallaan ymmärrän miestäsi, pääsee ehkö paremmin purkamaan tuskansa ja nyt ilonsa jonkun ehkä ihan tuntemattoman kanssa tai hyvän ystävänsä.

Jos miehellä ei yleensä ole ongelmia alkoholin kanssa, niin yrittäisin ehkä katsoa tätä läpi sormien (kunhan ei pitemmän päälle jatku - korostan toki vielä, etten tunne tapausta vaan kirjoitan ihan mitä mieleen tulee). Onhan isäkin tuossa tilanteessa ollut aivan hirvittävän kovilla, eikä ehkä ole osannut/voinit/kehdannut avoimestti näyttää hätäänsä, kun tilanne oli päällä.

Joka tapauksessa on ihanaa, että lapsi on nyt terve! Henkinen toipuminen on tietysti pitkä juttu, mutta fyysinen tervehtyminen auttaa sen käyntiin.

Ikävä tilanne sinulla. Asiaa voi toki katsoa monelta eri kantilta, kuten tässä ketjussa tullut jo ilmi. Ymmärrän toisaalta miestäsi. Pääasia kuitenkin on lapsi. Juhli hänen kanssaan, tee hänelle selväksi, kuinka onnellinen olet odotetusta tilanteesta.



Mies on tehnyt oman valintansa. Elä sen kanssa, mutta älä heittäydy marttyyriksi. Sulla on ehkä hetkittäin ollut haastavaa, mutta eiköhän se pahin tilanne ole ollut lapsellasi. Älä ratsasta sillä!



Juu, mulla on itselläni syöpä. Ymmärrän lähipiiriäni, jos haluaa tyhjentää pään hetkeksi alkoholin voimalla.

Kiitos hyvästä tsempistä (erityisesti kakkosen mielipide lämmittää)! =)

Isä ei ole ollut hoidoissa mukana ollenkaan, koko 2,5v aikana hän on ollut kolmannella viikolla sairaalassa, koska miun piti käydä kotona hoitamassa asioita kuntoon. Silloinkin joutui olemaan kolme päivää yksin sairaalassa, kun minä olin 4vk. Ei ole siis ottanut minkäänlaista vastuuta mistään, olen ollut yksin kaikessa.

Hänellä on ollut alkoholin kanssa ongelmia (ei siis tietenkään omasta mielestä) nuoruudesta lähtien. On kk:ssa 1-4x juomassa. Harvoin on kuukautta, jolloin hän ei olisi vähintään 1x menossa.

Eikä meillekään varmaan ois ketään kutsuttu, olisin vaan toivonut, että olis voitu juhlistaa tätä hetkeä hyvällä ruualla ja tehty lapsen kanssa joku kiva kakku ilouutisen kunniaksi.

ja aloittaa lapsen vieroitus isästään lopullisesti. Ensin kerrot neuvolassa miehesi alkoholiongelmasta ja tuosta ryyppäämään lähtemisestä -olettaisin siis, ettei miehesi ole kiinnostunut neuvolakäynneistä pätkääkään..?

Kun materiaalia on tarpeeksi eikun ero vireille ja saat mieheltäsi edes rahat lapsen kasvatukseen eikä tarvi tapella mistään, kun menneisyys on jo viranomaisten tiedossa.

joka juhlii lapsen selviytymsitä pahasta sairaudesta kavereidensa kanssa ryyppäämällä.

kyllä 1-4kertaa/kk parin päivän putki on alkoholiongelma. Minäkään en usko että voisin elää tuollaisen miehen kanssa (käytös sairauden aikana ja nyt jälkeen), mutta teitysti en tiedä voisinko jättääkkään. Oletko kertonut miehellesi että sinusta tuntuu että olet yksin hoitanut kaiken sairauteen liittyen ja nytkin kun asiat on paremmin mies vain hylkää?

Entäpä jos mies on harkinnut tahollaan avioeroa?



Yleinen mielipide olisi tuominnut ankarasti miehen, joka jättää syöpäsairaan lapsen, mutta nythän on tilanne toinen: lapsi on saanut terveen paperit.

joo, olen pyytänyt miestä osallistumaan hoitoihin (edes niihin kotipaikkakunnalla tapahtuviin), mutta ei. Tai jos hän on lähtenyt, niin silloin kaikkien pitää olla mukana, eli silloin tilanne on aivan sama, vaikka olisin mennyt yksin. Olisin kovasti halunnut olla joskus poikani kanssa kotona kaksin ja antanut isän joskus olla vastuussa tytöstä. miehellä on joku asennevamma, että nainen hoitaa lapset ja talon, eli silloin tämäkään tilanne ei häntä kosketa.

Noh, jos on miettinyt eroa, niin antaisi sitten mennä... mie en nyt enää oikeesti jaksais ;(

niin, ja jos olen perustellusti (töiden järjestelyt, pojan kanssa oleminen, oma jaksaminen...) yrittänyt saada miestä lähtemään, niin sitten olen nalkuttava ja nariseva akka.

En nyt näe tuossa mitään hirveää,isä purkaa pelot ja tunteet tuolla lailla. Jos muuten hyvä isä ja puoliso,niin onko tuo nyt niin vakavaa?

Kun tulee kotiin niin alatte järjestää yhteisiä juhlia.

Relaa.

Ja ihana uutinen, että lapsesi on terve! :)))

Jos muuten hyvä isä ja puoliso,niin onko tuo nyt niin vakavaa?

Ap:lle onnea lapsen paranemisesta. Vaikka koko mies katoaisi reissullaan, sinulla on terveet lapset ja varmasti ikuinen kyky muistaa olla kiitollinen ja iloita siitä.

miehen kanssa. Sinulla on kaksi mahdollisuutta: joko siedät nykytilannetta tai muutat sen... tiedän että suuriin muutoksiin ei ole voimia, mutta olethan selvinnyt jo hoidoistakin niin...

Ei meidän ystäväpiirissä pahana pidetä jos kerran käy baarissa jos arki muuten hoituu. Liian tiukkapiposuus ei ole hyvästä.

Paska tyyppi, ei siinä mitään. Mutta itse olet valintasi tehnyt, sitä ei helpolla takaisin oteta.

Onko miehellä ongelmia alkoholin käytön kanssa? Vai oliko tekosyy lähteä pois kotoa?



En ole tilanteessa ollut, mutta ihan mahdoton kuvitella ajatuskulkua tuolle. Luulisi juhlivan lapsen kanssa...



Valtavasti onnea ja suuri halaus sinulle ap lapsesi parantumisesta!!

me ollaan niin erilaisia surujen ja ilojen kanssa, tavallaan ymmärrän miestäsi, pääsee ehkö paremmin purkamaan tuskansa ja nyt ilonsa jonkun ehkä ihan tuntemattoman kanssa tai hyvän ystävänsä.

Isä on jaksanut hoitojen ajan olla hyvä isä ja ollut mukana kaikessa tarpeellisessa?

Ehkä on joku miehinen juttu, että pitää purkaa pitkä stressi tuolla tavalla. En toki puolustele miestä, mutta tuli vaan mieleen, että käytökselle voi olla joku "oikea" syykin.



Onnittelut kuitenkin lapsen paranemisesta! Se on mahtava juttu!