Miten muka joidenkin on niiin vaikeaa saada töitä?

Mä en ole muuten ikinä saanut työpaikkaa, johon olisin soitellut kysyäkseni lisätietoja tai käynyt paikalla. Oon saanut osakseni vaan todella tylyä kohtelua. :D Ehkä sen sitten vaan osaa tai jotain. Mutta hakemuksia ja CV:itä lähettämällä tai suhteilla olen kaikki paikat saanut.

Tähän vielä joitain nykypäivän työllistymisongelmia:

1. Jos on AMK- tai yliopistokoulutus, mutta ei saa oman alan töitä, voi olla hyvin vaikea saada mitään muutakaan. Luulisi, että kaikki pääsisivät edes siivoojaksi tai Mäkkiin tms. Usein tällaisiin hommiin ei kuitenkaan mielellään otetta korkeakoulutettuja, jos on yhtään varaa valita, vaikka kokemusta alalta olisikin. Syynä on se, että pitkäaikaisempia työntekijöitä kaipaavat tuppaavat olettamaan, että korkeakoulutettu kuitenkin saisi parempia töitä nopeasti, eikä jaksaisi heidän firmassaan olla. Tästä syntyy noidankehä, kun oman alan töitä ei ole tarpeeksi tarjolla, eikä muuhun kelpuuteta.

2. Jotkut tarjotut työsopimukset ovat yksinkertaisesti niin huonoja, ettei ihmisillä olisi varaa käydä töissä niillä ehdoilla. Jos esim. homma olisi siivousta 25 h/vk, ja töihin pitäisi ajaa joka päivä 10 km suuntaansa ja lapset laittaa päiväkotiin, niin voi olla, että työssäkäynnistä jäisi niin vähän käteen, että hädin tuskin tulisi toimeen.

3. Työttömyystuet ovat niin isoja verrattuna joihinkin palkkoihin, ettei ihmisiä todellakaan kiinnosta mennä töihin, jos on yhtään varaa valita. Aika harvaa kiinnostaisi tienata jotakuinkin saman verran siitä huolimatta, käykö töissä vai ei.

4. Helsingissä osa-aikaisen kassamyyjän paikkaa saattaa hakea jopa 400 ihmistä, kun vain 1 ihminen valitaan. Erittäin pienet todennäköisyydet saada töitä näissä tapauksissa.

5. Elämme informaatioyhteiskunnassa, jossa suuri työttömyys on normaali asiantila. Aiemmassa teollisuusyhteiskunnassa tilanne oli toinen. Tässä tietoa aiheesta: http://www.arthis.jyu.fi/digicult/pages/johdatus_2_3_04/siframes.html

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:26"]

3. Työttömyystuet ovat niin isoja verrattuna joihinkin palkkoihin, ettei ihmisiä todellakaan kiinnosta mennä töihin, jos on yhtään varaa valita. Aika harvaa kiinnostaisi tienata jotakuinkin saman verran siitä huolimatta, käykö töissä vai ei.

[/quote]

Jos ei ole aiempaa työkokemusta, jolla itseään mainostaa, niin tuolla perusteella kotiin jäämisellä vain varmistaa että siellä kotona saakin sitten olla aika tovin.

Itse aloitin kesätyöt rappusiivoojana 16 vuotiaana. Erilaisten hanttihommien (ml hese, hotellisiivous) jälkeen sain ensimmäisen työpaikan opiskelemaltani alalta, jonka jälkeen olen päässyt etenemään alalla. Myöhemmin kuulin, että minut valittiin, koska aiempi "hanttihommakokemus" osoittaa minun olevan työtä pelkäämätön ja ahkera. Ja mutisijoille, ensimmäisestä työpaikasta alkaen työt hankittu ilman suhteita.

Opetus: ahkeruus palkitaan.

Selväksi on ainakin tullut se, että ap ei ajattele mitään, eikä kuuntele mitä muut sanovat. Kuitenkin osaa neuvoa kaikkia. Selvää ministeriainesta.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:38"]

En päässyt edes mäkkiin olen liian korkeasti koulutettu ja ymmärsivät varmaan että olisin siellä vain sen rahan takia ja samalla etsisin oman alan töitä.

[/quote]Niin tai sitten sulla oli vaan niitä papereita näyttää, etkä ollut tehnyt työtä ollenkaan, ottivat sitten sinne ravintola-alan työntekijöitä ja muita joilla asiakaspalvelu työtä takana. Se on aika hektistä se homma ja sinne otetaan asiansa osaavia henkilöitä. Silloin kun itse olin mäkissä töissä niin kaksi lukiolaista ei pärjännyt ja heille osoitettiin ovea, kun ei vaan pysynyt työtahdissa mukana.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:55"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:27"] No aika monessa paikassa käsketään tekemään hakemus netissä. Äidinkielenopettajani kertoi, miten olivat tehneet kaverilleen työhakemuksen. Olivat jättäneet huomioimatta, kun ainoastaan nettihakemukset otettiin huomioon. Ja sitten asiaan. Tällä hetkellä alalla, jolle valmistun on huono työllisyystilanne. Porukkaa lomautetaan ja irtisanotaan. Toista se oli silloin, kun aloitin opinnot. Näyttää siis aika huonolle. [/quote]   Tottakai käsketään, mutta sitä hakemusta ei "löydy" sieltä satojen muiden seasta ellei soita. Kyllä se yritys kiinnostuu 99% todennäköisemmin Liisan hakemuksesta, joka soittaa ja kertoo, että on kiinnostunut kyseisestä työstä, kuin Maijan hakemuksta ilman muuta kontaktia. Siinä vain käy niin, että se Maija tihrustaa muille kun on niin kova hakemaan töitä, mutta ei tipu. Alan huono tilanne mielestäni eri. Silloin ei ole kyse tästä asiasta, että "mitään töitä ei löydy". [/quote] No tuo soitteluhan ei kyllä myöskään mikään automaattinen onnenavain ole. Ei meillä ainakaan työpäivän aikana ole yksinkertaisesti aikaa vastailla niihin kyselyihin, tästä syystä ohjataan tekemään verkkohakemus. [/quote] Meillä ei ainakaan edes tällaisia puheluita yhdistetä pomolle, joka siis on pienessä työpaikassamme ainut joka työhakemuksia voi ottaa vastaan. Paikanpäällekään ei ole asiaa ilman ajanvarausta ja sekin on ainoastaan asiakkaillemme. Sähköpostiviesti on ainut tapa meillä siis kysellä töiden perään, eipä silti, ei niitä ole, kun alallamme on säästövaatimuksia.

[/quote]

Sama. Pomo on kieltänyt työnhakijapuhelut ja antanut ohjeet, että pyydä laittamaan postia. Meillä kyllä ole säästöjä ja tällä hetkellä on töitä, mutta ei oikein viitsi tilapäiseen kiireen takia alkaa hommata kaikkea. Kun se työntekijän palkkaaminen ei ole ainoastaan palkka sivukuluineen, vaan meillä on järjestettävä myös työpiste, tietokone ja ohjelmat. 

Moni sanoo hankkivansa työt ilman suhteita, mutta usein taustalla on kuitenkin piilosuhteita. Esimeriksi jos olet jonkun paikkakunnan silmäätekevän lapsi, saat helposti töitä pelkän nimesi perusteella. Ainakin pikkupaikkakunnilla tämä on näin. Minä itsekin olen hankkinut työpaikkani aina itse, mutta kotikunnassa, 3000 asukasta, yrittäjäisäni nimellä oli suuri merkitys. Turha sitä on vähätellä. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 23:26"]

3. Työttömyystuet ovat niin isoja verrattuna joihinkin palkkoihin, ettei ihmisiä todellakaan kiinnosta mennä töihin, jos on yhtään varaa valita. Aika harvaa kiinnostaisi tienata jotakuinkin saman verran siitä huolimatta, käykö töissä vai ei.

[/quote]

Jos ei ole aiempaa työkokemusta, jolla itseään mainostaa, niin tuolla perusteella kotiin jäämisellä vain varmistaa että siellä kotona saakin sitten olla aika tovin.
[/quote]

Juuri näin. Nuorena mulle oli selvää, että työkokemus ja merkintä cv:ssä on olennaista seuraavan työnhaun kannalta, ei se, onko iso palkka. Ja olen tehnyt mm. osa-aikaisia siivoustöitä, jotka rahallisesti varmaan olivatkin plus miinus nolla. Nykyään olen päällikkötason asiantuntijatöissä.

Minä siis väitän, että sähköposti on nykyään tehokkaampaa kuin soittelu tai paikan päälle meneminen. Sillä tavoittaa kun tavoitettavissa ja aikaa säästyy. Useimmat työnantajat, lukuunottamatta jotain korjauspajoja, kahviloita ja kampaamoja yms., joissa sähköposti ei ole niin aktiivinen työväline, pitävät sitä parempana tapana hakea töitä. Minä olen tehnyt sivutyötä kotoa käsin sellaiselle ihmiselle, jolle en ole itse soittanut ikinä. Ihan pelkkää sähköpostia lähettänyt sekä töitä kysyessäni että työasioita hoitaessani. Hän on kyllä minulle pari kertaa soittanut. tuon homman lopetin kun tuli elämään muuta hommaa riittävästi. 

Mulla on työkokemusta ja osaan olla edukseni, ne ovat varmasti plussaa, mutta kyllä mun mielestä uuden työpaikan saanti on usein myös osittain tuurista kiinni. Nykyiseen vakipaikkaani oli aikoinaan useita kymmeniä hakijoita - Ei ole mitenkään mahdollista, että olisin muka ollut ainoa pätevä/sopiva hakija, varmasti oli muitakin hyviä. Omilla ansioillani pääsin varmasti sinne kärkikastiin, mutta sen lisäksi olo hieman tuuriakin mukana. Ehkä rekrytoijan kanssa natsasi, ehkä oli hakemuksessa/cv:ssä pieni vivahde-ero verrattuna ei-valittuihin, ehkä olin vain työyhteisöön sopivalta vaikuttava persoona, ehkä sanoin jonkin juuri oikean asian haastattelussa...

Silloin kun hakijoina on paljon hyviä, eli aika usein, voi se ratkaiseva juttu olla joku pienikin asia. Se on sit vähän tuurista kii keksiikö itse juuri sen asian.

Mä olen nuorempana vastaanottanut ns. paskaduuneja ja tehnyt töitä huonoilla työehdoilla. Mun mielestä vitsa työnteon suhteen kannattaa vääntää jo nuorena. Siinä oppii parhaiten rahan arvon, ja tämä kannustaa myös opiskeluun. Sittemmin olen tehnyt noresta aikuisesta lähtien opintojen jäljeen jatkuvasti töitä. En edes omista CV:tä (mielestäni pitkä CV kertoo aina jotain). Usein vain soitan, että halauaisin tulla töihin ja yleensä otetaan. Itse asiassa kerran on sanottu ei. Sieltäkin soitettiin myöhemmin perään, että tulisitko sittenkin töihin.

Tämä ilmiö minua ihmetyttää: täällä kilvan kehuskelevat he, jotka ovat "ansainneet itse jokaisen työpaikkansa täysin omilla ansioillaan", jotka ovat "raataneet aamusta iltaan" ja "painaneet useampaa työtä peräkkäin pientä palkkaa vastaan". He julistavat, että ahkeruus palkitaan, ja jos ei palkita niin... Kyllä nyt vain kuuluu tehdä töitä hinnalla millä hyvänsä ja sillä sipuli. 

Eikö kukaan ymmärrä, että tuo on yksi iso epäkohta, että ihmisen ylipäätään tulisi raataa aamusta iltaan huonoillakin sopimuksilla saadakseen ehkä hippusen enemmän kuin mitä saisi työttömänä? Ei tuon jaksaminen ole kiiltävä kruunu otsalle, vaan jättimäinen miinus "hyvinvointi"valtiolle. 

Sekään ei ole missään määrin tavoiteltavaa, että työpaikat on varattu vain parhaimmille ja uutterimmille (ja tässä keskustelussa olen tulkinnut, että paras ja uutterin on se, joka on valmis myymään kaiken itsestään pientäkin pestiä vastaan). Työttömyysongelma on ratkaistava tavalla tai toisella niin, että myös meille tavallisille työntekijöille rajallisilla voimavaroilla on tarjottavana töitä. Se ratkaisu ei ole se, että me ryhdymme nyt kaikin kilpailemaan asioista, joista ei ole mitään järkeä kilpailla: kuten vaikkapa siitä, kuka on solminut eniten työsopimuksia samalle ajalle ja kuka on joutunut tiskaamaan sukkansakin järvivedessä selvitäkseen.

Sulla on vaan käynyt flaksi tai oot edennyt reittä pitkin :)

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:50"]Itse soitin paikalliselle makkaratehtaalle viime syksynä. Pyysin vaihteeseen ja sanoin että etsin töitä ja kuka teillä hoitaa tällaiset asiat. Yhdisti suoraan jolleki vastaavalle, jolle esitin asian. Yksi savustaja oli lähdössä pois ja sain harjoittelupaikan tapaamisen jälkeen. Nyt puolivuotta kisällinä, koska näihin hommiin voi kouluttautua vain oppimalla senioreilta.
[/quote]

Hienoa, juuri näin! Itselläni samanlaisia kokemuksia. Käymällä firmassa paikan päällä kysymässä sain ensimmäisen kesätyöni, jossa olin kaksi kesää. Seuraavaksi kesäksi halusin työpaikan enemmän omalta alalta ja sain sen soittamalla konttoriin ja tiedustelemma mahdollisia kesätöitä. Siellä olin kaksi kesää, ekan kesän pienen pienellä harjoittelurahalla. Näiden lisäksi solmin opiskeluaikana suhteita opiskelutovereihin ja alueen työnantajiin sillä seurauksella, että valmistumisen jälkeen sain heti työpaikan juuri sieltä mistä halusin. Esimies tunsi minut, koska olin gradun merkeissä ollut häneen aiemmin yhteydessä ja olimme tavanneet myös messuilla sen jälkeen. Rohkeus, aktiivisuus ja päämäärätietoisuus ovat oman kokemukseni mukaan toimineet hyvin ja siksi suosittelen niitä muillekin. Ei saa olla liian kranttu sen ekan paikan suhteen ja palkastakin voi aluksi tinkiä todella reilusti.

Tuo perään soittelu on aivan menneen ajan tapoja. Meille ei ainakaan kannata soitella kun ei kukaan ehdi sellaisia puheluita hoitaa. Jos on kysyttävää niin sähköpostilla. Itse en ole koskaan soittanut yhdenkään työpaikan perään ja onhan noita töitä silti saanut. Mitenköhän muka hakija erottuu muista jos jokainen soittaa? Tätä logiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt. Aivan naurettava ja turha neuvo. Monessa paikassa vieläpä mainitaan että ei puhelintiedusteluja.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 07:17"]

Tuo perään soittelu on aivan menneen ajan tapoja. Meille ei ainakaan kannata soitella kun ei kukaan ehdi sellaisia puheluita hoitaa. Jos on kysyttävää niin sähköpostilla. Itse en ole koskaan soittanut yhdenkään työpaikan perään ja onhan noita töitä silti saanut. Mitenköhän muka hakija erottuu muista jos jokainen soittaa? Tätä logiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt. Aivan naurettava ja turha neuvo. Monessa paikassa vieläpä mainitaan että ei puhelintiedusteluja.

[/quote]

Sehän se logiikka. Harva Sofia sohva älyää soittaa tai ottaa mitään kontaktia yritykseen. Toisaalta toimii myös karsintana.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 07:12"]

Tämä ilmiö minua ihmetyttää: täällä kilvan kehuskelevat he, jotka ovat "ansainneet itse jokaisen työpaikkansa täysin omilla ansioillaan", jotka ovat "raataneet aamusta iltaan" ja "painaneet useampaa työtä peräkkäin pientä palkkaa vastaan". He julistavat, että ahkeruus palkitaan, ja jos ei palkita niin... Kyllä nyt vain kuuluu tehdä töitä hinnalla millä hyvänsä ja sillä sipuli. 

Eikö kukaan ymmärrä, että tuo on yksi iso epäkohta, että ihmisen ylipäätään tulisi raataa aamusta iltaan huonoillakin sopimuksilla saadakseen ehkä hippusen enemmän kuin mitä saisi työttömänä? Ei tuon jaksaminen ole kiiltävä kruunu otsalle, vaan jättimäinen miinus "hyvinvointi"valtiolle. 

Sekään ei ole missään määrin tavoiteltavaa, että työpaikat on varattu vain parhaimmille ja uutterimmille (ja tässä keskustelussa olen tulkinnut, että paras ja uutterin on se, joka on valmis myymään kaiken itsestään pientäkin pestiä vastaan). Työttömyysongelma on ratkaistava tavalla tai toisella niin, että myös meille tavallisille työntekijöille rajallisilla voimavaroilla on tarjottavana töitä. Se ratkaisu ei ole se, että me ryhdymme nyt kaikin kilpailemaan asioista, joista ei ole mitään järkeä kilpailla: kuten vaikkapa siitä, kuka on solminut eniten työsopimuksia samalle ajalle ja kuka on joutunut tiskaamaan sukkansakin järvivedessä selvitäkseen.

[/quote]

Hyvä kirjoitus. Itse näen myös työn henkisenä voimavarana (=muita ihmisiä, tekemistä yms) En pelkästään ahkeruutena tai pakkopullana. Itse vain mielummin olisin töissä vaikka tienaisinkin saman summan sussosuta. En silti osaa uskoa, että työttömyys ratkeaisi koskaan.

Minäkään en ymmärrä. Puhelinmyyjiö etsitään kokoajan ja sinne kyllä pääsee...Ja oikeasti pärjääkin jos vain haluaa. Kaikilla on vain paska asenne :)

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 00:26"]

Selväksi on ainakin tullut se, että ap ei ajattele mitään, eikä kuuntele mitä muut sanovat. Kuitenkin osaa neuvoa kaikkia. Selvää ministeriainesta.

[/quote]

Et kyllä ole ensimmäinen joka ministerin pestin heittää vittuillakseen, tosin ensimmäinen netissä. Pitäisi varmaan todenteolla ruveta harkitsemaan! En tiedä mitä tarkoitat kuuntelulla, mutta kyllä on vähän pöyristyttänyt tämä hirveä vastarinta esim soittelua kohtaan. Lietsotaan, että yritykset vihaavat puheluita ja kyllä se CV on paras, että ihan tuurista kiinni saako töitä vai ei. No onneksi ei vaikuta minuun ja ihmiset saavat ajatella mitä haluavat. Omat kokemukseni ja mielipiteeni  ja keskusteluni työntantajien kanssa  nähtävästi vain eroavat täältä valtavirrasta. Kuten joku sanoi ensimmäisellä sivulla olevani kanssani samaa mieltä, mutta kehotti ettei täällä kannatta asiasta huudella. No miksei. Tosin muutaman kerran kaduin kärkästä kirjoitustani kun luin joidenkin oikeasti työttömien tilanteesta. En todellakaan halunnut loukata heitä. Kuitenkin itse ainakin tykkään keskustella ja tässähän sitä keskustelua kerrakseen. Onhan se hieman outoa, että jotkut yrittävät keksiä henk.koht. loukkauksia (en tarkoita sinua), mutta no ihmiset ovat netissä hieman pipipäitä. Tottakai haluan neuvoa Sofia sohvaa ja kannustaa rimpauttamaan. On se mielestäni parempi kuin sanoa "juu odottele kotona, juu ei kannata soittaa kun sieltä vastaa vaan vihainen pomo, siis älä vain mene paikanpäälle sillä siellä on vartija, laita sormet ristiin ja toivo että saat töitä!"

Ajat ovat nyt vaikeat. Työttömyys on tavallista eikä kerro ihmisen laiskuudesta. Olen 40 v. ja olen nähnyt erilaisiakin aikoja. Vielä vuosituhannen alussa oli mahdollista saada työpaikka suurinpiirtein firman ovesta sisään kävelemällä. Tänään ei. Ap opiskelee eikä tunne tämänhetkistä työnhakutilannetta. Helppo huudella sieltä amk:sta, jossa opiskelijan ominaisuudessa ei tule huomanneeksi, että yt:t ovat pyörineet sielläkin ja henkilökuntaa irtisanottu.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:01"]

Ajat ovat nyt vaikeat. Työttömyys on tavallista eikä kerro ihmisen laiskuudesta. Olen 40 v. ja olen nähnyt erilaisiakin aikoja. Vielä vuosituhannen alussa oli mahdollista saada työpaikka suurinpiirtein firman ovesta sisään kävelemällä. Tänään ei. Ap opiskelee eikä tunne tämänhetkistä työnhakutilannetta. Helppo huudella sieltä amk:sta, jossa opiskelijan ominaisuudessa ei tule huomanneeksi, että yt:t ovat pyörineet sielläkin ja henkilökuntaa irtisanottu.

[/quote]

Lue keskustelu. Kyse oli hanttihommista