mikä avuksi kun en rakasta lastani

mulla on 1,5v tytär. Hänen kanssaan on välillä ihan mukavaa, välillä todella ärsyttävää ja ahdistavaa. Alusta lähtien on ollut hankalaa, vauvana itki paljon ja edelleenkin parkuu, nyt onneksi öisin ei herätä enää kuin pari kertaa mutta sen sijaan päivisin huutaa kyllä kaikesta joka ei mene oman mielen mukaan. Lähtien siitä mitkä vaatteet laitetaan ja että ei haluaisi vaippaa aamulla. Tuntuu että itku, huuto ja raivo on hänen tapansa kommunikloida, ja yleensä ne kohdistuu minuun.

viime aikoina ei ole isäkään kelvannut juuri mmihinkään, joten olen lapsessa kiinni sen ajan kun en töissä.

ajattelin että töihin paluu helpottaisi tilannetta, mutta siitä on nyt jo 4kk ja edelleen ahdistunut olo tästä kaikesta kielteisestä palautteesta ja sitovuudesta.

Neuvolasta ei olla saatu mitään apua, vaikka olen tilanentta selittänyt. Sanovat aina vaan että levottomuus kuuluu tähän ikävaiheeseen, lapsen iästä riippumatta. Ja kehoittavat kokeilemaan tassutusta ym, ihan kuin ei oltaisi jo kokeiltu kaikkea. Puoliso hoitaa lasta sen verran kuin lapsi itse siihen suostuu, yleensä vaatii minut kaikkeen nukutukseen, syöttöön, vaipanvaihtoon, muuten parkuu hysteerisenä äitiä.

jos ette antaisi lapsen päättää siitä kuka häntä hoitaa.

Joo, varmasti huutaa alkuun kahta kauheammin, jos on nyt päässyt päättämään että isä ei saa hoitaa, kun hän vaan tarpeeksi huutaa. Mutta teidän pitäisi nyt yhdessä päättää, että lapsi EI päätä teillä tuollaisia asioita, vaan te aikuiset päätätte. Koska lapsenne on selvästi voimaksatahtoinen, nuo mittelöt tulevat vain pahenemaan kun lapsi kasvaa, eikä kenelläkään ole silloin senkään vertaa kivaa kuin nyt.

Lapsenne saattaa myös kaivata niitä selkeitä rajoja ja vahvaa vanhemmuutta, eikä tuollaista piilovihaista alistumista, se on pahinta mitä lapselle voi tehdä.

terveyskeskuksesta sairaalaan. siellä kiintymyssuhdeterapiaan, pikkulapsisykiatrialle tms. jos oikeasti on kyse kiintymyssuhteesta, se että tuntuu että et rakasta vaikeaa lastasi, saatte sieltä kyllä apua.



toinen vaihtoehto on perheneuvola, jos teidän perheneuvolassa on sellaisia palveluja.



ja kannattaa ottaa yhteyttä ihan tk-lääkäriin ja sanoa suoraan mistä on kysymys, jos ne neuvolan normaalit jutut ei auta.

tosiaan neuvolassa aina sanovat, että se johtuu ikäkaudesta. Ovat sanoneet suunnilleen joka kerta, kun siellä on käyty. Viimeksi sanoivat 1,5 v neuvolassa, että se on sitä alkavaa uhmaikää, ihan normaalia. Mutta ei sieltä mitään käytännön ohjeita olla saatu.



Viimeksi eilisiltana kokeiltiin, että jos mies vaan veisi iltatoimiin ja nukkumaan, vaikka lapsi parkuukin. Huusi hysteerisenä vartin, en sitten enää voinut kiustata lasta pidempään. Hän ei vaan suostu, enkä koe reiluna lasta kohtaan huudattaa häntä tarkoituksella pitkiä aikoja, kun itkee niin paljon muutenkin.



Kunnan palveluista en tiedä, hyvä vinkki tuo terveyskeskuslääkäri, jos ei apua tarvitsekaan saada aina neuvolan kautta (niinkuin luulin)

Meillä saman tyyppinen lapsi, kohta jo 2v. Jopa kauppareissut ja autoilut huutanut äitin syliin, äitin kannettavaksi..aivan todella rankkaa ollut. Ollut ollut muutamien kuukausien aikana välillä niin uupunut, että tein esim yksi viikonloppu sellaisen että lähdin ystävän luokse la-aamusta su-iltapäivään ja lapsi jäi isälle. Jännitti aivan hirveästi jättää, miten lapsi suhtautuu yöraivonsa aikana kun äitiä ei ole jne. Mutta menikin hienosti!! Ja näiden juttujen jälkeen lapsi on ollut paljon enemmän isänkin perään, tuntuvat todella hyvältä. Varmaan auttaa kun ikäkin lähestyy 2v:tä, mutta se että minä poistun kotoa enkä ole saatavilla, lapsi hyväksyykin isän aivan toisella tavalla. Kun olen kotona, vaatii ja itkii minua.

theraplay.

Mitä pitempään odotat, sitä vaikeampi tilannetta on korjata eli hakeudu mahdollisimman nopeasti. Älä sitten yhtään vähättele ongelmaa, mieluummin päinvastoin, muuten voi olla vaikea saada lähetettä julkiselle puolelle.

Joo, varmasti huutaa alkuun kahta kauheammin, jos on nyt päässyt päättämään että isä ei saa hoitaa, kun hän vaan tarpeeksi huutaa. Mutta teidän pitäisi nyt yhdessä päättää, että lapsi EI päätä teillä tuollaisia asioita, vaan te aikuiset päätätte. Koska lapsenne on selvästi voimaksatahtoinen, nuo mittelöt tulevat vain pahenemaan kun lapsi kasvaa, eikä kenelläkään ole silloin senkään vertaa kivaa kuin nyt.

ihan kokonaisuudessaan.

Lähde muutamaksi päiväksi - viikoksi pois niin, että isä on kasvatusvastuussa yksin. Lapsi oppii hyväksymään isän, kun äiti ei ole tarjolla.

Olen sairastanut uupumuksen juuri tällaisen äiti-riippuvaisen vauvan/lapsen vuoksi. Mutta ei ole koskaan rakkaudentunne kadonnut. Olen ollut aivan puhki, mutten ole tuntenut, että rakkauteni olisi muuttunut tai vähentynyt.

Mielestäni ap:n kommenteista kyllä paistaakin rakkaus lapseen läpi.

http://SEURUSTELU AVOLIITTO TYTTÖ YSTÄVÄ TYTTÖ KAVERI NAIS YSTÄVÄ NAIS KAVERI SURAKKAVELI KYLLÄ SEURUSTELEE ITSELLENI TÄRKEESI ROHKEESTI KSII ISKEE SURUSTELEE ITSE POIKAYSTÄVÄ KAVERI MIES YSTÄVÄ KAVERI SILLE TÄRKEESTINOLENITSE MIEHENÄ TÄRISEVÄ TÄRÄYTTÄVÄ PORNOSTTAAT PORNOSEKSI PETOFIILI NÖRTTI NYGRI TIPSA TAPSI TAKAHUONE PÄÄ TAKAREIKÄ SILMÄ MURSI MURMELI PINA PIMPPA PIMPERO TENA MUKSI AVOLIITTO VAIMONA EUKKONA KULTA ROUVA PUOLISO EMÄNTÄ SURAKKA VELI MIEHENÄ SURAKKA VELI PARISUHDE PARINA PARISKUNTA RASKAANA SYNNYTTÄÄ TYTTÖPOIKA VAUVA VAIMONA ITSELLENI SEN LAPSEN ÄITINÄ SEN LAPSEN MIEHENÄ ISÄNÄ ISÄNTÄ LASTEN TARHA PÄIVÄ KOTI KERHO ESKARI ESIKOULUTYTTÖ ALA ASTE KUMMUNKOULUTYTTÖ 3216325 YLÄASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 97 POHJOISAHONKADU28D9 OUTOKUMPU