Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan oikeasti olemassa tuollaisia perheitä, joista opettajat mediassa puhuvat?
22.08.2012 |
Siis lapset ei saa viikonloppuna ruokaa, vanhemmat kännissä joulujuhlassa jne...
Tunnetteko tälläisiä perheitä Suomessa? Missä sosiaalihuolto?
terveisin pikkukaupungin kyläkoululaisten äiti
Kommentit (56)
oli huostassa 10 003 lasta. Kiireellisesti sijoitettiin 3 432 lasta.
Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2010 aikana sijoitettuna 17 064 lasta ja nuorta.
Kodin ulkopuolisia sijoituksia ei ollut lainkaan 16 kunnassa.
Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 78 500 lasta ja nuorta.
Tästä voitte pienissä päissänne laskea mikä on tilastollinen todennäköisyys sille, että lapsenne koululuokassa on ainakin yksi ls-tapaus. Eli asiat on kotona niin huonosti, että yhteiskunnan on puututtava asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aiheettomien ls-ilmoitusten luvattu maa, josta jo EU:kin on huolissaan.
Huostaanottobisnes on suuri huolenaihe.
Usein jäin ilman ruokaa ja pistelin poskeeni mm. kotipihalta ruohoa tai talouspaperia, kun keksin sen auttavan nälkään. Ketsuppia, sinappia...mitä nyt kaapeista löytyi. Äitini laittoi ruokaa, mutta skitsofreenisenä juoppona raivostui nopeasti ja silloin lensivät ruoat lattialle. Isäni muistaa useamman kerran tulleensa kotiin ja minä syön pöydän alta jotain perunanpalasia. Needless to say, kehitin syömishäiriön josta pääsin eroon vasta viime vuonna (kovalla työllä).
Olen jutellut useamman samaan ikäluokkaan kuuluvan kanssa ja kyllä melkein jokaisella lama-ajan lapsella oli vanhempien kanssa jotain ongelmia. Ei ehkä tarvinnut ruohon nyhtää pihalta, mutta osaa käytettiin valtataistelussa vanhempien välillä, useampi joutui huolehtimaan pitkiäkin aikoja pikkusisaruksistaan jne. niin että se on kyllä jättänyt jälkensä heihin. Esim. pienemmistään jatkuvasti huolehtineet eivät tahdo lapsia ollenkaan, kokevat vastuun ahdistavana.
Toki kokemus rajoittuu omiin koulukavereihin ja lasten luokkakavereihin. Jos jonkun vanhempi tulisi humalassa kouluun, en voisi mitenkään uskoa todeksi.
Kun olin itse ala-asteella, luokallani oli kahden eri alkoholistiperheen lapsia, ja toisen vaatteet olivat isoveljien vanhoja, mutta kyllä siinäkin perheessä lapset saivat syödäkseen.
Asioita,joista eiole mitään todisteita pelkkienennakkoluulojen perusteella. Miellä esimerkiksi on neurologisesta oireyhtymästä kärsivä lapsi ja olen melko montamelko kummallista -ja täysin epätotta -tarinaa kuullut itsesstäni ja miehestäni. Niissäkin oli välillä väkivaltaa, välillä ruoattomuutta ja likaisuutta ja välillä ties mitä. Paitsi mitään perää niissä ei ollut. Mut kuvaavaa oli, että tapahtui mitä hyvänsä, opettajat kuulivat aina sen oman ennakkoluulonsa. Jopa niin pitkälle, että kun lapsi kertoi, että äiti tekee hänelle aamuisin hirmu hyvää ruismarjapuuroa, opettajn vastaus surkutteli että voivoi, toivottavsti ei kovin usein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että opettajilla on valtaisa tarve nostaa sitä omaa häntää joka asiassa. Pienimmätkin kärhämät vanhempien kanssa paisuu käsittämättömiksi, kun niitä aikansa puidaan siellä opettajainhuoneessa.
Olen työskennellyt opettajana yläkoulussa jo monta vuotta, mutta vielä koskaan en ole kuullut opehuoneessa ruoditun kenenkään kotiasioita. Ja itse asiassa tavallinen aineenope ei edes saa tietää, vaikka siellä kotona olisi mitä. Ellei häntä erikseen kutsuta oppilashuoltoryhmään asiasta kuulemaan. Tarkin tieto on kuraattoreilla, erityisopeilla ja varmaan rehtorillakin. Mutta ei me saada edes puhua erkkaopelle kenenkään lapsen ongelmista, ellei kysytä ensin lupaa oppilaan vanhemmilta.
Ja en muuten tiedä todellakaan mitään lasten vanhempien ammatteja - eikä kiinnostakaan. Tietysti oppilaat joskus kertoilevat jotain, joihin sitten voi tietyllä suodattimella suhtautua.
Ja siellä opehuoneessa painetaan ihan hulluna hommia ja jos perheistä (harvoin) puhutaan, niin omistamme...
Juuri eilenhän uutisissa sanottiin, että työikäisistä suomalaisista 60% juo liikaa. Kyllähän se näkyy lasten arjessa. Ja sitten on niitä, jotka muuteen vaan ovat edelleen vapaan kasvatuksen linjoille, ehkä siksi etteivät järjestystä saa. Ja sitten nämä maahanmuuttaperheet, joissa on myös monenlaisia perheitä, myös niitä joiden mielestä lasten kasvatuksella ei nyt ole niin väliä.
Olin sijaisena Keski-Suomessa, ja minun luokallani oli 11-v. tyttö, joka pyysi päästä nukkumaan aamulla. Lapsi nukkui aina maanantaisin tunnin tai pari ennen kuin osallistui koulutyöhön. Ja tyttö todellakin nukahti ilman patjaakin kylmälle ja kovalle lattialle heti kun pääsi sisälle. Vanhemmat tappelivat koko viikonlopun, sossu teki minkä pystyi.
Se, että maanantaina tarjotaan lapsille aamupala koulussa ei ole Suomessakaan mitään uutta. Näin todella tapahtuu joissakin kouluissa, koska muutamia lapsia ei voi opettaa ennen kuin ovat saaneet enimmän nälkänsä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että ei ruodita. Älä viitsi puhua paskaa!
äidin joka ruokki lapsiaan suklaapatukoilla... narkkari oli ja viikonloput varmasti aika kauheita. Olin niin tyhmä tyhmä TYHMÄ etten tajunnut mitään vaikka merkit olivat ihan selkeät. Onneksi lapset ovat nyt jo huostaanotettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei me saada edes puhua erkkaopelle kenenkään lapsen ongelmista, ellei kysytä ensin lupaa oppilaan vanhemmilta.
että niissä käydään ääneen läpi kunkin oppilaan kuulumisia ja niissä kysellään ihan avoimesti että miksi sejase on ollut viimeaikoina niin outo, tietääkö joku. Mä yleensä kuulen näistä jälkikäteen siltä erkkaopelta, kun esim meidän lasten asioista on puhuttu. Mitään lupia eivät ole kyselleet...
Ai että ei ruodita. Älä viitsi puhua paskaa!
Kai meillä on sitten tärkeämpääkin tekemistä. Ja mistä hitosta me edes tiedetään, mitä siellä kotona tapahtuu?
Kyseessä iso koulu Uudellamaalla, jossa suurin osa opettajakunnasta asuu kymmenien kilsojen päässä ja eri kunnissakin.
Ja olen minä työskennellyt kyläkouluissakin. Ei sielläkään haukuttu vanhempia.
Luulen, että nämä väitteet kumpuavat vaan vanhoista omista koulukaunoistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kun on näkymätöntä. Ruokkimattomat ja pahoipidellyt lapset näkyvät onneksi ennenpitkää terveydenhuollon kontrolleissa.
Yhdessä vaiheessa oli trendi puhua maanantaina ahmivista ja levottomista lapsista. Itse tiedän oman lapseni olevan levoton maanantaisin, koska viikonloppu rikkoo aina rytmin (ei koulua) ja se on rutiinihakuiselle lapselle iso asia. Vaikka muut rytmit pysiskin samana (uni, ruoka-ajat, iltasadut jne.) Eikä ne aikuisetkaan maanantaita rakasta, miksi lapset sitten?
En ole silti tavannut ihan tuollaisia vanhempia. Huonoja ja ongelmaisia kyllä, mutta he eivät taida pahemmin piitata sitten koko joulujuhlista, että sinne viitsisivät kännisenä raahautua.
Ja kotona on yleensä jotain ruokaa, sitä ei vain viitsitä laittaa lapselle ateriaksi asti, vaan lapsen pitää kaivella kaapista itse jotain.
Joskus näkee lähi-siwassa lapsia ostamassa keräämiensä pullojen panttirahoilla mikropitsaa tai hampurilaista ja silloin olen kieltämättä miettinyt, hakevatko ne niitä nälkäänsä vai ihan vaan "herkutellakseen" roskaruualla. Mene ja tiedä.
Mutta aika vaikea sitä on koulusta käsin tietää tuollaisia juttuja, siis opettajien. Se, että lapset maanantaina syö kouluruokailussa paljon ei välttämättä johdu siitä, etteikö kotona olisi ruokaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempia pitäis kyllä asiasta infota, mutta lupaa ei tartte kysyä, koska mukana on vain talon omaa väkeä.
että opettajilla on valtaisa tarve nostaa sitä omaa häntää joka asiassa. Pienimmätkin kärhämät vanhempien kanssa paisuu käsittämättömiksi, kun niitä aikansa puidaan siellä opettajainhuoneessa.
olet selvästi niitä "parasta VAIN minun lapselle"-yökötysäitejä. Ja kyllä, sinua haukutaan openhuoneessa!
On niitä Ja yllättävän paljon. Toki alue vaikuttaa. Itse olen töissä alueella, jossa paljon työttömyyttä, kaupungin vuokrataloja, maahanmuuttajia. Joka luokassa on useampi lapsi, jonka elämää seuratessa tulee välillä todella paha olo. Ei meillä opettajilla ole mitään tarvetta keksiä näitä juttuja.
siinä, onko koulu ns. hyvällä vai ns. slummiseudulla :D
Mutta aika vaikea sitä on koulusta käsin tietää tuollaisia juttuja, siis opettajien. Se, että lapset maanantaina syö kouluruokailussa paljon ei välttämättä johdu siitä, etteikö kotona olisi ruokaa...
Sitä ruokaa ei kukaan hae monta lautasellista, jos ei ole nälkä!
Vanhempia pitäis kyllä asiasta infota, mutta lupaa ei tartte kysyä, koska mukana on vain talon omaa väkeä.
Oppilashuoltoryhmäänhän kuuluu vain kymmenkunta valikoitua ihmistä. Nämä ovat tietyn luokkatason opettajien suunnilleen kuukausittaisia kokouksia, joissa osanottajia on isossa koulussa muutama kymmenen opettajaa.
Ja itse puhut myös siitä, että edes erkkaopelle ei saa muka jutella ilman vanhempien lupaa. Nyt sit sitä ei enää tarvitakaan, jos on "oman koulun väkeä". Jos erkkaoppe ei ole oman koulun väkeä, niin kyseessä lienee myös pikkukoulu, jossa puolet oppilashuoltoryhmästäkään ei ole oman koulun ja tarkkaanottaenhan esim koululääkäri, kouluterkka, psykologi ja kuraattori eivät milloinkaan ole "omaa väkeä" koska ovat hallinnollisesti ihan eri momentilla kuin koulut ylipääns
. Sä et taida olla oikeasti edes opettaja, kun et näitä tiedä?
Mutta aika vaikea sitä on koulusta käsin tietää tuollaisia juttuja, siis opettajien. Se, että lapset maanantaina syö kouluruokailussa paljon ei välttämättä johdu siitä, etteikö kotona olisi ruokaa...
Sitä ruokaa ei kukaan hae monta lautasellista, jos ei ole nälkä!
en sanonut, etteivätkö olisi nälkäisiä, vaan sanoin, että nälkäisyys ei välttämättä johdu siitä, etteikö kotona olisi ruokaa.
Voi olla esim. sitä, että ollaan koko sunnuntai oltu harrastuksissa eikä maltettu istua lämpimälle aterialle, aika yleistäkin nykyään.
Voi olla sitä, ettei aamupala ole maistunut, kun on haluttu nukkua viikonlopun jälkeen aamulla mahd. pitkään.
Voi olla sitä, kuten meillä, että koska harrastamme ruuanlaittoa, teemme viikonloppuna hienoja menyitä, siis 3-5 ruokalajin aterioita. Pari kertaa on sattunut, että menyy on ollut vähän eksoottista nirsolle kolmasluokkalaiselle, ja syöminen on ollut vähän näykkimistä. Syö toki iltapalaa, mutta silti se maanantainen makaronilaatikko maistui koulussa kuulemma tosi hyvältä...
Että onhan näitä syitä.
Meidän perhe oli tuollainen, ja minä siis se lapsi. Nyt olen 20 vuotta ja sain esikoiseni juuri. Minun lapseni ei joudu ikinä kokemaan samanlaista lapsuutta, minkä minä elin!