Onko ihan oikeasti olemassa tuollaisia perheitä, joista opettajat mediassa puhuvat?

Mutta aika vaikea sitä on koulusta käsin tietää tuollaisia juttuja, siis opettajien. Se, että lapset maanantaina syö kouluruokailussa paljon ei välttämättä johdu siitä, etteikö kotona olisi ruokaa...

Sitä ruokaa ei kukaan hae monta lautasellista, jos ei ole nälkä!

Johtua myös siitä, että viikonloppuna pn herkuteltu ja vatsa on juuri tottunut syömään tavallista enemmän...

että kuulen ne suoraan lasteni koulun opettajilta.



Itse olen käynyt koulua pikkukaupungissa ja kyllä juu, sielläkin juoruttiin.

kolmen yläkoulun ja reilun kymmenen vuoden oppilashuoltotyön kokemuksella voin sanoa, että ei ne teidän asianne niin kiinnostavia ole, että niitä jaksaisi "vapaa-ajalla" vatvoa.



Jos aikuinen on jostain lapsesta tai hänen käytökestään huolissaan, on mielestäni ihan normaalia kysyä, että onko tuohon syy tiedossa ja asia hoidossa...? Koulussamme ei todellakaan kerrota kaikille opettajille mitään ylimääräistä, vaan riittää että opettajat tietävät, että joku on hoitamassa lapsen asioita eteenpäin. Eli aika usein vastaan tuollaisiin opettajien esittämiin huolestuneisiin kysymyksiin, että "asia on OHR:n tiedossa ja sitä hoidetaan". Tuo tieto on jokaiselle opettajalle (ja huolestuneelle aikuiselle) aina riittänyt.

Kyseessä 2.luokkalainen tyttö. Äiti yksinhuoltaja, isä ei ollut mukana kuvioissa. Tytöllä myös vuoden vanhempi isoveli. Äidillä ei työpaikkaa, mielenterveysongelmia, kaikenlaista sairastelua koko ajan.



Tytön piti itse herätä aamulla, tehdä aamupala ja lähteä kouluun. Sanomattakin selvää, että tuli nälkäisenä kouluun ja usein myöhässä, kun koirankin ulkoilutus oli hänen kontollaan aamuisin.



Tytöllä ei ollut sukkia. Likaiset ja liian pienet vaatteet. Likaiset hiukset ja tahmainen naama. Talvella ei ollut toppatakkia tai kunnon kenkiä. Kovilla pakkasilla en päästänyt häntä välitunnille. Toin hänelle oman lapsen vanhat talvikengät, mutta ei halunnut ottaa koska äiti olisi suuttunut.



Läksyt melkein aina tekemättä, äiti ei osannut auttaa. Sosiaalisissa suhteissa paljon ongelmia, tappeli ja puhui rumia. Muut oppilaat syrjivät häntä, koska hän oli olemukseltaan ja käytökseltään outo.



Sosiaalipuoli ja lastensuojelu olivat koko ajan kuvioissa mukana. Kerroin huolistani jatkuvasti kuraattorille ja hän eteenpäin sosiaalipuolelle. Kotona käytiin tarkastamassa tilannetta, lapsille hankittiin jotain "tukihenkilöitä", ja lopulta kun huostaanottoa oli valmisteltu jonkin aikaa, perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Sen koommin en ole tytöstä kuullut :( Toivon, että hänen elämänsä olisi saanut paremman suunnan.



Koin, että tein kaiken minkä pystyin ja huoleni otettiin vakavasti, mutta ihmeisiin ei opettajakaan pysty.

Määkin oon keksiny kaikkien mun oppilaiden taustat.

Ja sekin on puppua että varhaislapsuus muka jotain vaikuttais.

Tai viinan juominen.

Kippis sen kunniaks!

mutta kun vein lastani harrastukseen, oli siellä erään lapsen isä maistissa perjantaina. Päiväkoti-ikäistä lasta vei harrastukseen ja odotteli viinalle haisevana pukuhuoneessa.



Samalla seudulla lasten päiväkotikavereiden vanhemmat istuivat keväisin viikonloppua paikallisen terassilla.



Alakerrassa kävi poliisi yöllä, kun meno kävi liian äänekkääksi. Lapset juoksivat keskenään rappukäytävässä päivisin.



Mutta ei varmaan ole ongelmanperheitä... Nämä vain ihan ohikulkiessa huomattuja juttuja. Stadin huonompaa seutua.



Muutettiin toisaalle.

Kun minä olin ala-asteella tuli yhden tytön isä vanhempainiltaan tms ihan tuhannen päissään riehumaan. Muut vanhemmat käskivät mennä kotiin selviämään, mutta ei kai tuon tytön kotioloja kukaan miettinyt (isä lähihuoltaja, joten sinne tytön seuraksi se sitten rähinäviinoissaan lähti). En muista että tämä isä olisi muuten ikinä käynyt yhdessäkään koulun tapahtumassa tai vanhempainilloissa.



Tiedän yhden perheen, jossa ei koskaan laiteta ruokaa. Lapset saavat esim. viikonloppuna pelkkää leipää. Ovat ls-asiakkaita (muista syistä), mutta sossu sanoi että he eivät voi pakottaa antamaan ns parempaa ruokaa tai puuttua tähän muutenkaan koska lapset saavat kuitenkin ravintoa (leipää). Varmasti on maanantaina lapsilla nälkä.

osa lapsista joutuu viettämään yönsä rappukäytävässä kun kotona ryypätään, osa ei saa kunnollista ruokaa kotona koko viikonloppuna. On yleisesti tiedossa, että tiettyjen asuinalueiden kouluissa täytyy varata maanantaisin normaalia enemmän ruokaa, koska maanantaisin ruokaa kuluu paljon enemmän kuin muina viikonpäivinä. Lapsilla ei ole kunnollisia, puhtaita vaatteita, koulunkäynnistä ei piitata jne. Arkea monessa perheessä :(



En minäkään näistä tiennyt, en ollut koskaan törmännyt tällaiseen - asia valkeni minulle vasta kun kouluttauduin opettajaksi ja lähdin koulumaailmaan töihin.

tietää, että silmämunasta löytää helposti suonen, jos käsistä jo pahasti rustottuneet. Eli on näitäkin, jotka eivät varmasti oo saanu kotoa yhtään mitään. Toki tää on kaikista pahin mun urani aikana.

nälkäisiin lapsiin ja humalaisiin vanhempiin, mutta en kyllä omaa häntäänsä nostaviin opettajiin. Ehkäpä yhtä erityislastentarhanopettajaa lukuunottamatta. Mä en ymmärrä näillä palstoilla havaittavaa kaunaa ja katkeruutta opettajia, sossuja ja päiväkodin henkilökuntaa kohtaan.

Ainakin 90-luvun laman aikaan suurin oa koulukavereiden perheistä oli sellasia. Nälkäisiä kavereita ja vanhemmat aika tuiskeessa usein. Tuttua lapsuudesta. Yks luokkakaveri ihmetteli meillä pihvejä kun ei ollut ennen syönyt. Heillä oli kuulemma ainoastaan silykepurkeista kaikki ruoka.

Itse muistan tuollaisia lapsia ja perheitä lama-ajalta, jolloin olin itsekin kersa. Osa lapsista joutui kantamaan vastuuta itsestään ihan liian varhain ja esim. ajatus siitä, että joku muu kuin tämä lapsi itse olisi tehnyt ruokaa, oli ihan vieras.



Nyt kun olen tehnyt töitä nuorten parissa (en sossuna, huom!) niin huomaan, että tuollaisia perheitä on nykyäänkin. Yksi työkaveri sanoi hyvin, että ihmiset elävät nykyään niin omissa kuplissaan, että heidän on joskus vaikea kuvitella että kaikkea sitä pahaa oikeasti tapahtuu mitä lehdissä kirjoitetaan. Suurimmalla osalla ihmisistä menee tosi hyvin (jos vertaa menneisyyteen) ja siksi meillä on aikaa murehtia toppavaatteiden väriä, virikehoitoa, eläinten oikeuksia. Toisissa perheissä taas (vähimmistössä onneksi tosin) ei osteta vaatteita, ei ruokaa eikä siivota. Tai äiti kännää koko ajan eikä isää ole. On insestien ja pahoinpitelyn uhreja.



Osa joutuu sosiaalihuollon asiakkaaksi, lapset huostaanotetaan. Osa on sosiaalihuollon asiakkaana, mutta lapsia ei huostaanoteta. Osasta taas sossut ei ikinä kuule mistään mitään. Ja sitten on myös ne tapaukset, että lastensuojeluilmoitus tehdään mun silmin täysin turhin perustein.



Pointti oli siis, että totta ne tarinat on.

Meiltä on ollut huostassa nuori jolla selvät masennusoireet, hoidettiin huostaanotolla vaikka pyysimme psykiatrista apua. Sitä emme kuitenkaan saaneet vaikka vuosia haimme. Lasta vaan palloteltiin paikasta toiseen ja uhkailtiin tiukemmilla paikoilla jos ei mene kouluun. Meni muutama vuosi ja uudessa paikassa uudet työntekijät ja uusi lääkäri joka vihdoinkin kirjoitti masennuslääkereseptin ja ongelmaa ei enää ollut koska lääkkeet tepsi. Kokoajan ollut kyseessä vain aivokemian häiriö.

Meillä on muitakin lapsia joita ei sossu ollut edes kiinnostunut näkemään, eikä koskaan nähnytkään. Kukaan ei epäillyt mitään vikaa perheen olosuhteissa eikä sossua kiinnostanut edes vilaukselta nähdä koko perhettä.

Noissa tilastoissa ei todellakaan näy miten monella on asiat niin huonosti että yhteiskunnan on puututtava asiaan. Niissä näkyy myös ne nuoret joilla kotona asiat hyvin, mutta esim mielenterveysongelmia tai päihteidenkäyttöä joihin tarvittaisiin ihan muunlaista apua kuin huostaanottoa. Samoin karkailevat kapinalliset joilla on kotona kovakin kuri ja välittävät vanhemmat mutta haluavat tehdä oman päänsä mukaan ja ajautuvat tyhmyyksiin.

Kiireellisesti sijoitetaan myös jos vanhempi/vanhemmat yllättäen sairastuu niin että joutuu sairaalaan eikä ole läheisiä jotka voisivat lapset ottaa. Se ei todellakaan ole mikään luku laiminlyödyistä ja juoppoperheiden lapsista.

Voisi ottaa asioista selvää ennen besserwisseröimistä, mutta toiset ne vaan vetää mutkat suoriksi kun maailma on mustavalkoisena niin paljon helpompi käsittää.

oli huostassa 10 003 lasta. Kiireellisesti sijoitettiin 3 432 lasta.

Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2010 aikana sijoitettuna 17 064 lasta ja nuorta.

Kodin ulkopuolisia sijoituksia ei ollut lainkaan 16 kunnassa.

Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 78 500 lasta ja nuorta.

Tästä voitte pienissä päissänne laskea mikä on tilastollinen todennäköisyys sille, että lapsenne koululuokassa on ainakin yksi ls-tapaus. Eli asiat on kotona niin huonosti, että yhteiskunnan on puututtava asiaan.

Alko ei aina ole se demoni. Tiedän perheen jossa nautitaan esim. pari lasia viiniä joka päivä päivällisellä, joskus lounaallakin ja isä vetää vielä pari kaljaa päälle. harvemmin näkee lasta joka saa niin paljon halia, hellittelyjä ja huomiota kuin heidän lapsensa.



Tuli vaan mieleen tuosta kun monien mielestä on kamalaa jos vähän haiskahtaa. Se ei merkkaa välttämättä mitään.



Usein se alkoholi taas on se pahin ongelmien aiheuttaja. Ongelmia on niin paljon erilaisia että niistä on vaikea pitää mitään lukua.



Ihmisiä ei saa kategoriosoida ongelmaisiksi vanhemmiksi yhden osa-alueen perusteella vaan asioita tulee aina tarkastella kokonaisuuden kannalta.

tietää, että silmämunasta löytää helposti suonen, jos käsistä jo pahasti rustottuneet. Eli on näitäkin, jotka eivät varmasti oo saanu kotoa yhtään mitään. Toki tää on kaikista pahin mun urani aikana.

Aivan kamalaa. Ihmiset ovat usein hirviöitä!

Näiden vanhempien lapset ovat kylläkin empaattisempia ja ymmärtäväisempiä kuin moni muu ja he arvostavat apua, jonka saavat. Lisäksi heistä kasvaa yhteiskunnassa mukana olevia, pääsääntöisesti. Heille kehittyy tarve auttaa. Jos siis ongelmat ovat pelkästään vanhemmissa. Nykyään kyllä on enenemässä määrin lapsia/nuoria, jotka itse pilaavat elämänsä. Minusta on väärin ajatella, että vanhemmat ovat aina syyllisiä. Monesti tapaan vanhempia, jota itkevät ja kärsivät kun lapsensa tekee mitä tahtoo. On hyvin vaikea puuttua, nuoret hyppivät ikkunoista, lyövät, uhkailevat jopa teräaseilla ym. jos heitä rajoittaa. Ja oikeasti, nyky-Suomessa lapsilla on liikaa oikeuksia. Harvemmin enää törmään tilanteeseen, jossa vanhemmat ovat yksin "syyllisiä". Tietenkään en halua lapsen kärsivän, mutta jos joutuu lapsena huolehtimaan itse ruoastaan ja rahoistaan niin selviää yhteiskunnassa ja pääsee elämään kiinni ja myöhemmin terapiaan kun siihen on itse valmis. Suomessahan elää edelleen suuri sukupolvi, jossa on totuttu siihen, että "yöllä lumihankeen". Ehkä se toimisi yhä paremmin kuin nykyinen systeemi. Kuulostaa ehkä karulta, mutta se opettaa elämään. Terv. Töissä lastensuojelussa, laitospuolella