Kuka teillä valkkaa (urheilu)harrastuksen laps(e)ille?
Ohjaisiko lapsen jonnekin (suosittujen)urheilulajien harrastuksiin vai olisiko parempi antaa lapsen itse jonakin päivänä ehdottaa ja ihmetellä miten hän on voinut valita " sen lajin" jolla on vain pieni määrä marginaali ryhmä harrastamassa sitä?
Meidän 5v. on ikäisekseen aika lyhyt ja laiha, joten lätkäätä ei kannattaisi mutta futiksessa varmaankin pärjäisi paremmin ja varmaankin vähän halvempi vaihtoehto. Saas nähdä mitä tulee vastaan.
Kommentit (2)
Esiokoisemme (nyt 5 v tyttö) on lähes aina harrastanut jotain. Aloitimme vauvamuskarilla ja siitä siirryimme äiti-lapsi jumppaan. Lapsi itse halusi 2 vuotiaana jatkaa jumppaa naperoissa ja jumppaa erittäin mielellään edelleen. Ratsastuksesta hän myös oli haaveillut jo pidemmän aikaa ja aloitti ratsastuksen vähän alle 5 vuotiaana omassa ohjauksessani (tuskin olisin laittanut ratsastamaan noin pienenä ellei se olisi myös itselle läheinen harrastus). Myös kerhossa tyttäremme on käynyt alle kolme vuotiaasta lähtien ja käy sielläkin edelleen.
2 v tyttäremme odotti innolla jumppaan pääsyä, mutta ei sitten uskaltanutkaan käydä siellä monesta yrityksestä ja tutusta opettajasta huolimatta. Ratsastamaan hän myös haluaisi, mutta on vielä liian pieni. Uiminen on mieluista ja hän käy siskonsa ja mummon ja papan kanssa muutaman kerran kuussa uimassa.
että kun lapsi löytää oman harrastuksensa, häntä tulisi siinä tukea ja hänen tulisi saada harrastaa sitä. (tietenin järki kädessä eli jos harrastus on liian kallis niin sitten ei tietty voi) Mutta siis lapsi kyllä löytää oman harrastuksensa, jos hänen annetaan sitä etsiä.
Naapureilla on vahempia lapsia (meillä esikoinen 4) eli kouluikäisiä ja heillä osassa on voimakkaasti ohjattu urheiluharrastuksiin, mutta on kokeiltu erilaisia lajeja. Toisessa perheessä harrastuksia on vaihdettu puolen vuoden - vuoden välein (tyyliin kuvataidekoulu, voimistelu, tanssi, tms mikä ei vaadi kovia investointeja alkuun) niin lapset näkevät erilaisia juttuja ja löytävät sitten omansa ajan kanssa.
Meillä esikoinen sai aloittaa oman harrastuksen kun oli 3v (siis kerhon/tarhan lisäksi). Tämä oli hänelle hyvin tärkeää, sillä pihan muilla lapsilla oli kaikilla jokin harrastus ja hän halusi oman. JOka tapauksessa, kävi 3-4v iässä luistelukoulussa (se oli lähellä ja ajateltiin ettei taito haitaksi ole koulua ja mitä tahansa urheiluharrastusta ajatellen). Kesällä kun täytti 4 hän halusi kovasti päästä balettiin tai tanssiin ja syksyllä aloittikin esibalettitanssitunneilla. On niin innoissaan edelleen harrastuksesta, juoksee aina tunnille ja kaverit jää kun kuulee että on aika sinne lähteä, ym. Tunti on kerran viikossa.
Eli näyttäisi, että meillä on harrastus löytynyt, ainakin vähäksi aikaa. Kovasti tyttö haluaisi myös uimakouluun, mutta meillä on kolme lasta (vaikka muut ovat vasta 2,5v ja 6kk) joten periaate on ja tulee olemaan (ainakin toistaiseksi), että yksi harrastus per lapsi saa riittää. Ei ole rahaa enempään ja sitä paitsi minä haluan, että lapsilla on myös vapaata aikaa (" tylsää aikaa" ) elämässään eli kaikki ei saa olla ohjelmoitua vaan vapaata leikkiä pitää myös " harrastaa" .
Mutta mikä tahansa liikunta olisi ihana saada lapsille harrastukseksi, kun nykyään puhutaa niin paljon lasten lihomisesta ja kaiken maailman niskavaivoista sun muista. KUn lapsesta oppisi liikkumaan niin se olisi hyödyksi elämän varrelle. Toisaalta jos joku lapsistamme haluaa esim. soittaa jotain soitinta niin tuemme sitten sitä eikä liikuntaa hänen kohdallaan.