Poikalapset ärsyttää!

Siis kaikki pikkupojat onkin kotona kilttejä ja vaan seurassa/ihmisten ilmoilla riehuvat päättömästi. Tämä helpotti huomattavasti ahdistustani, kun kaikesta huolimatta haaveilemme myös vielä pojasta jossain vaiheessa. :)



ap

rauhallinen, säyseä = hyvä

eloisa, vilkas = huono



Tähänkö on tultu. Ei ihme että suomalaiset on niin juroja kun eloisaa ja reipasta toimeliaisuutta, jota pikkupojilla olisi luonnostaan, pidetään huonona juttuna ja sitä yritetään kitkeä pois.

jos meteli yltyy kovaksi. Ei ole ongelmaa.

Jaa että pojat ärsyttävät. Voi kiesus. Eikö voisi sanoa, että huono käytös ärsyttää? Minulla on kaksi poikaa, enkä tunnista ap:n kuvausta. Minua ärsyttää yleistäminen, ennakkoluulot, syrjiminen, tyhmyys, rasismi, epäoikeudenmukaisuus jne. Mutta ei, lapset; olivat he kumpaa merkkiä tahansa, eivät noin kategorisesti ottaen ärsytä. Tulipa taas voimaton olo...

Sama täällä, olen lapsesta asti inhonnut syvältä sydämestäni juuri tuollaista "poikamaisuutta" ja sellaista jonninjoutavaa mekkalaa, hälinää, syljeskelyä ja ylipäätään sellaista tiettyä reteää tyyliä, millä poikaporukat usein liikuskelevat. En tiedä sitten, onko esim. ala-asteen koulukiusaamisella tekemistä asian kanssa, sitä olen monesti miettinyt.



Valitettavasti oma poikani on juuri tuollainen, ja tosiaankaan en aina kestäkään sitä =( Jatkuva syyllisyys siitä, että kertakaikkiaan tyttäreni kanssa kemiat kohtaavat paremmin... Lisäksi olen raskaana ja tiedän odottavani toista poikaa...huoh.

Enpä jaksa muuta sanoa kuin että koita kestää ja ymmärtää poikia, he ovat erilaisia kuin tytöt, mutta myös yksilökohtaisia eroja on, jos et sitä vielä ole huomannut.

Itsellä on kaksi suloista pientä poikaa, ehkä ovat vilkkaampia kuin useimmat tytöt, mutta esim leikkipuistossa "pahin" kohtaamani tapaus on ollut raju 2-v tyttö joka heitti samanikäisen poikani kasvoihin suoraan hiekkaa, juoksi ottamaan lelut poikani kädestä, repi vaatteista ja olisi tehnyt varmaan muutakin ellen olisi mennyt väliin ja kieltänyt napakasti. En yleensä puutu leikkeihin ihan pienestä, mutta tuon tytön totesi olevan sen varran ärhätkkä tapaus, että parempi vahtia ihan vieressä.

Samoin yksi toinen kaksivuotias tyttö, puree jatkuvasti jos jokin ei mene mieliksi. Ymmärän ettei pieni joka ei osaa vielä kunnolla puhua, voi purra, mutta se on ehdottomasti estettävä. Poikani joka on nyt 3v, ei oikein osannut ensin puolustautua, joten tyttö puri häntä pari kertaa niin, että tuli pahat puremajäljet. Toki poikanikin saattoi viedä tytöltä leluja kädestä tms, jonka takia tyttö puri. Yritän pitää kiinni siitä, ettei leluja viedä käsistä, mutta aina ei vaan ehdi seurata leikkejä ihan vierestä kun on vauvakin joka vaatii huomiota. Opetin pojalleni että ensin huudat tytölle "EI SAA PURRA!" ja jos se ei tehoa niin tönäiset. Ja poikahan oppi! Samaa taktiikkaa hän saa käyttää pikkuveljeenkin jos hän puree mutta toistaiseksi puremavaihetta ei ole ilmennyt.

Sama täällä, olen lapsesta asti inhonnut syvältä sydämestäni juuri tuollaista "poikamaisuutta" ja sellaista jonninjoutavaa mekkalaa, hälinää, syljeskelyä ja ylipäätään sellaista tiettyä reteää tyyliä, millä poikaporukat usein liikuskelevat. En tiedä sitten, onko esim. ala-asteen koulukiusaamisella tekemistä asian kanssa, sitä olen monesti miettinyt. Valitettavasti oma poikani on juuri tuollainen, ja tosiaankaan en aina kestäkään sitä =( Jatkuva syyllisyys siitä, että kertakaikkiaan tyttäreni kanssa kemiat kohtaavat paremmin... Lisäksi olen raskaana ja tiedän odottavani toista poikaa...huoh.

Omista pojista toinen on juuri tuollainen "tsädäää" riehuja. Desibelit nousevat jatkuvasta kieltämisestä huolimatta usein korkeiksi. Välillä (lue usein) menee hermot, mutta koska lastaan rakastaa, ei asiaa voi muuksi muuttaa. Rajoja voi ja pitää asettaa, mutta leikin tiimellyksessä nekin helposti unohtuvat.



Voin vaan kuvitella miten helposti arki tyttölasten kanssa sujuu, kun tavarat pysyvät kutakuinkin järjestyksessä ja ehjinä ilman riekaleisia hermoja. Onneksi kasiveellä alkaa jo olemaan sen verran järkeä päässä, että koti alkaa muistuttaa kotia ilman jatkuvaa jöötä.