Lue keskustelun säännöt.
Poikalapset ärsyttää!
22.08.2012 |
En voi sille mitään, mutta en vain pidä useimmista poikalapsista. Hermostuttaa ja ärsyttää ne hirveän rajut ja järjettömät TSÄDÄDÄÄÄÄ huutamisleikit ja riehuminen. Mulla on kaksi rauhallista ja kilttiä tyttöä, joten ehkä siksi vielä enemmän ihmetyttää tuo poikalasten leikkityyli. Miten te poikien vanhemmat jaksatte sitä kotona?
Tietty on myös hyväkäytöksisiä poikia ja kyllä musta lapsilla saa olla myös menoa ja meininkiä leikeissä, mut se jatkuva huutaminen ja "nyt mä tapan sut!!!!"-aggressiivisuus... En vaan jaksa sitä. Onko kukaan muu samoilla linjoilla?
Kommentit (28)
Omista pojista toinen on juuri tuollainen "tsädäää" riehuja. Desibelit nousevat jatkuvasta kieltämisestä huolimatta usein korkeiksi. Välillä (lue usein) menee hermot, mutta koska lastaan rakastaa, ei asiaa voi muuksi muuttaa. Rajoja voi ja pitää asettaa, mutta leikin tiimellyksessä nekin helposti unohtuvat. Voin vaan kuvitella miten helposti arki tyttölasten kanssa sujuu, kun tavarat pysyvät kutakuinkin järjestyksessä ja ehjinä ilman riekaleisia hermoja. Onneksi kasiveellä alkaa jo olemaan sen verran järkeä päässä, että koti alkaa muistuttaa kotia ilman jatkuvaa jöötä.
harrastan ns. miesten lajeja, ihan hyvin olen kestänyt enkä itsekään ole mikään hiljainen hissukka. Mulla on 2 omaa ja 1 poikapuoli, enkä vaihtaisi noita kymmeneenkään tyttöön ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ne vaan on niin ihania. Vaikka välillä riehuvatkin.
Kai se on vaan tyypillisempää pojille että pitää olla niitä fyysisiä ja äänekkäitä leikkejä, taistelua ja painia
Sitten he vastapainoksi osaavat väkertää legoja ihan hissukseen, piirtää (taistelukuvia!), lukevatkin aika paljon
Mutta ei mun poika ole koskaan tuollainen riehuja on. Mutta puhetta kyllä tulee, mutta ei huutaen. Latsa voi myös kasvattaa käyttäytymään järkevämmin.
Hyvin kestän. Pojan kaveritkin ovat rauhallisia.
Monestako pojasta ap sulla on tuo galluppi tehty?
leikkivät paljon "seikkailuleikkejäkin": juoksevat metsässä, kepit aseina yms.
Ero poikiin on ehkä kuitenkin siinä että leikkivät myös paljon perinteisiä hoivaleikkejä ja riehumiset on helppo katkaista ohjaamalla esim. askartelemaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat poikani osaavat leikkiä kotona rauhallisesti ja rakennella legoilla vaikka tuntitolkulla, mutta kavereiden seurassa "tyhmyys tiivistyy" ja ihanat poikani muuttuvat yllättäen myös uhoaviksi apinoiksi.
Niihin leikkeihin tottuu.
Mutta se mikä minua ärsyttää tytöissä on se kirkuminen. Likat kirkuu niin, että koko asuinalue helisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kuukautta sitten pihan samanikäinen tyttölapsi huitoi kepillä poikaani silmään. Oli useamman päivän sairaalareissu.
en minäkään aina oikein ymmärrä niitä poikien riehumis- ja kilpailuleikkejä. Itse leikin siskoni kanssa pelkästään tyttöjen juttuja, joten olen vähän "out" joistakin jutuista. Mieheni "ymmärtää" paremmin, joten olen vähän ulkopuolinen välillä.
No, ei haittaa, kunhan riehuminen ei vahingoita tai häiritse ketään. Molemmat pojat osaavat kyllä tarvittaessa käyttäytyä esim. kylässä ei riehuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt tosiaan vähän ärsyttävä kun on ystävältään (joka on tyttö) oppinut sellaisen ininän ja vinkunan ja sen kirkumisenkin. Selän takana puhutaan toisista pahaa ja jätetään pois leikeistä.
Toivonkin että poika löytäisi poikaseuraa itselleen, ei tuollaista kestä kukaan!
tyttö ja poika. Poika on rauhallinen ja viihtyy omissa oloissaan, tyttö on kunnon "adhd"-tapaus, huutaa, kiljuu, juoksentelee, ei viihdy sekuntiakaan yksin jne. jostain kumman syystä pidän tuosta pojasta paljon enemmän... Mulla ei vaan pää kestä sitä jatkuvaa meteliä ja huutoa. En ymmärrä, miten jotkut lapset tarvitsevat koko ajan huomiota, meillä kotona oli 3 lasta ja kaikki viihdyttiin hyvin keskenämme tai itseksemme. Todella raskasta vanhemmalle tuollainen metelöinti ja vaatiminen. Lasten äiti ja lähihuoltaja siis saa kaiken sympatiani, että jaksaa kotihoitaa noita kahta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin oma poika on rauhallisempi tapaus ja hän on mitä ihanin poika :)
Kuitenkin voin sanoa että siedän vieraiden lapsista niitä tyttöjä paremmin kuin poikia.
Omat poikani osaavat leikkiä kotona rauhallisesti ja rakennella legoilla vaikka tuntitolkulla, mutta kavereiden seurassa "tyhmyys tiivistyy" ja ihanat poikani muuttuvat yllättäen myös uhoaviksi apinoiksi.
Kotona leikkii pikkusiskon kanssa "kotia", hoivaa nukkeja, leikkii rauhallisesti legoilla jne. Mutta auta armias, kun ulkona päätyy ikäistensä poikien seuraan. On ihan eri poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mulla on 2 tyttölasta iät 10v ja 8v...eivät koskaan inise, vikise tai jätä toisia leikeistä ulos. Tässä naapurissa asuu kyllä muutama poikalapsi jotka tekevät niin.
Ei nää asiat sukupuolesta kiinni ole!
ja täytyy sanoa että kyllä se on tyttö kenestä lähtee enemmän ääntä ja jonka leikkityyli on "ärsyttävämpi", jos näin voi sanoa. Yhdessä naapurin saman ikäisen tytön kanssa pitävät välillä sellaista mekastusta että korvat soi. Ja kinastelevat jatkuvasti, siitä mitä leikitään ja miten, kuka saa päättää jne. Poika kaverinsa kanssa on paljon rauhallisempi, potkii palloa, pomppii trampalla, leikkii salapoliisia, sisällä leikkivät autoilla ja legoilla, pelaavat pelejä. Ei mitään päätöntä riehuntaa. Melkoista yleistämistä mielestäni tuo aloitusviesti.
poikien leikit ovat keskimäärin aggressiivisempia kuin tyttöjen sitä on ihan turhaa yhdenkään rauhallisen poikalapsen äidin kieltää.
Mulla ollut myös ongelmia sietää sitä mutta kun sain tämän oman pojan niin olen karaistunut. Oma poika on rauhallisempi kuin yleensä muut samanikäiset pojat mutta tosiaan jotenkin poikajoukossa se hulina vie mukanaan.
Niin ja mulla on myös tyttöjä jotka ovat kyllä poikaa rauhallisempia ja tottelevaisempia sitä en voi kieltää.
leikkejä kun taas joku oli lyönyt toista, toinen itki ja kolmas jatkoi riehumista trampalla. Kyllä joskus on sietämistä en voi kieltää...
Onneks näistä vain yksi on oma!
tätä lasten maailmaa paljon seuranneena voin sanoa että kertaakaan mun ei ole tarvinnut selvitellä tyttöjen välejä saati puuttua lyömisiin yms.
Poikalapsen ja hänen kavereidensa kanssa sen sijaan tulee usein konflikteja ja puutun aggressiiviseen käytökseen. Todella usein esim meidän pihassa joudun ihan huutamalla komentamaan poikia jotka eivät vaan usko.
vaikka sellainen löytyy ihan omasta takaakin, mutta pahin ärsytys vaihe kesti sen 10v, nykyään nuo pojat on ihan hauskoja heppuja kavereineen!
Tytöt ovat edelleen mukavan helppoja, vaikka jo teinejä ovatkin.
Itselläni 6v ja 7v pojat joiden myötä olen päässyt mukaan mielenkiintoiseen seikkailuun tutustumaan pienten miesten maailmaan.
Häsäävät, kiusaavat toisiaan, pitävät melua, hyppivät ja pomppivat yms yms yms jatkuvasti, kaikkea tuota pienten poikien puuhaksi kategorisesti ajateltua. Tekevät kaikkea tätä kodin lisäksi kaupungilla, kylässä jne. Kotona hermostun siihen tsiljoona kertaa päivän aikana. Ja silti viehätyn tästä uskomattomasta energista ja fyysisyydestä, joka oli minulle vierasta aikaisemmin.
Mutta päiväkodista ja koulusta tulee aina vaan positiivista palautetta keskittymisestä, käyttäytymisestä jne. Ekaluokan ope kehui esikoista todistuksessakin aktiivisesta liikunnan harrastamisesta välitunneilla (pelaa sählyä, fudista jne välitunnit).
Kaikesta tästä hässäkästä huolimatta olen ikionellinen ja ylpeä pienistä pojistani. Eikä mua haittaa, vaikka heidän käytöksensä jotakuta nirppanokkaa haittaisi :).