Lue keskustelun säännöt.
Herranjumala tätä touhuani..
22.08.2012 |
Nyt otan joka kiven niskaani, jonka jaksatte vaan heittää.
Olen ollut naimisissa 4 vuotta, parisuhteessa 7 vuotta ja yksi 4-vuotias tyttökin on maailmaan saatettu. Avioliittomme tai koko parisuhteemme on ollut tosi vaikea, riitoja on ollut vaikka muille jakaa.. Vaikken minäkään syytön ole, on sanottava että valtaosa ongelmista johtuu miehen vaikeasta luonteesta. Ei ole asiaa, jota mies ei suhteessamme olisi tehnyt (nyrkistä on tullut, mies on käynyt vieraissa, mies on lukinnut mustasukkaisuuksissaan mut kotiin, kun piti mennä töihin, on kadonnut useiksi päiviksi juomaan, on jättänyt mut oman onneni nojaan, kun olen ollut vakavasti sairas ja lähtenyt ryyppäämään - tässä muutama esimerkki mitä olen antanut auliisti anteeksi vuosien mittaan, uskoen että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja meistä tulee onnellinen perhe.) Emme olisi yhdessä, ellei suhteessamme olisi myös hyvääkin, ja myös taloudelliset seikat sitoo meitä yhteenn.
No, viimeiset pari kk on mennyt aivan penkin alle. Miehellä on ollut joku kriisi päällä, on halunnut erota/ ei erota/ erota. Ollaan kolmekymppisiä, ja on aivan selvää että miehellä on kolmenkympin kriisi. Mies on saanut itsetuntoni loukkaavilla sanomisillaan täysin nollaan..
Ja sitten ärsyttävän pitkän alkusepostuksen jälkeen itse juttuun.. Olen aloittanut aivan äskettäin uudessa työpaikassa. Törmäsin muutaman päivän jälkeen erääseen johtoportaan henkilöön, ja se oli _aivan samantien_ menoa. En ole tuntenut sellaista kemiaa kenenkään kanssa, siis puhun nyt täysin fyysisestä vetovoimasta, sillä emme juuri puhuneet. Oli selvää että tunne oli molemminpuoleinen. Vatsanpohjasta otti oikein kunnolla.
Muutama päivä meni ja päädyimme suutelemaan TYÖPAIKALLA (!) tämän herran kanssa. Älkää kysykö miten se meni siihen, tai miten se on ylipäätään mahdollsta, mutta näin kävi. Mies on perheellinen, kuten minäkin. Teimme selväksi ettemme kumpikaan ole jättämässä perhettämme, emmekä hakeutumassa mihinkään suhteeseen.. Tuon episodin jälkeen oli hiljaisuutta puolin ja toisin muutama päivä..
Eilen teimme töitä yhdessä, fiilis oli käsinkosketeltava. Sain oikeasti taistella, etten käynyt kiinni tuohon mieheen. Työtilassa oli muitakin, joten emme puhuneet tapahtuneesta, hienovaraisia vihjailuita miehen osalta kuitenkin tuli..
Illalla mies laittoi sähköpostia, mikä fiilikseni on. Viestittelimme asiallisesti, ihan hiukan flirttaillen.
Oloni on sekava, toisaalta pelkään mitä tapahtuu jos petän miestäni: toisaalta koko keho huutaa että anna mennä, kerrankin.. Seksuaalista vetovoimaa en ole tuntenut mieheeni (tai kehenkään muuhun) sen jälkeen kun mies jäi pettämisestä kiinni. Seksi on ollut suorittamista, minulta siis.
Onko kohtalotovereita? Varoitelkaa mua, puhukaa järkeä, kannustakaa, ihan mitä vaan.
Kommentit (8)
että ilman muuta eroaisin tuollaisesta pahoinpitelijästä. Tyttösi tulee kärsimään vielä.
Suhteesta toiseen, en ota kantaa. Sinä teet ratkaisusi sen suhteen ja kannat siitä vastuun. Olet itse asiassa jo tehnytkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidetään kaksi asiaa erillään toisistaan: nykyinen suhde ja se työpaikan komistus.
Ensinnäkin haet itsesi ulos tuosta vankilasta, jota jostain syystä haluat kauniisti avioliitoksi kutsua. Väkivaltaa, pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta sekä alkoholismin alkua. Puuttuuko tästä vielä jotain? Ei. Lähdet nyt.
Sen työpaikan flirttaavan pukumiehen (?) kanssa ei tarvitse mennä sen pidemmälle. Hänestä on kuitenkin ollut se apu, että hän on saanut herätettyä tunteesi eloon. Hyvä!
Tapaat vielä oikean rakkauden, joka arvostaa sinua ja kohtelee sinua kunnioittavasti. Silloin ihmettelet, miksi tuhlasit elämäsi parhaita vuosia väkivaltaisessa helvetissä.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!
Ja siinä on se pointti missä teet väärin.
Miehesi kusipäisyys on miehesi ongelma ja sinun kusipäisyytesi sinun ongelmasi. Oman kusipäisyytesi vaan yrität vierittää kusipäämiehesi kontolle pitkällä sepustuksella miehesi vioista.
Sinulla on oikeus ja mahdollisuus tehdä miten haluat, mutta älä selittele tekosiasi miehesi tekosilla, vaan ota tekosistasi itse vastuu, kävi miten kävi.
Harvinaisen järkevä viesti kakkoselta. Ei lisättävää.
vaikka vaikeaahan se on ja ymmärrän jos haluat suhteessa jatkaa... mutta lyöminen ja pettäminen on jo vähän liikaa. Sun pitää kunnioittaa itseäsi sen verran ettei sulle tehdä noin.
Mutta sen varmaan ymmärrät ettet tule koskaan tätä toista miestä saamaan. Mutta myös se että voisit saada sen saman tunteen jonkun uuden miehen kanssa, jossain voi olla joku sulle kun vaan uskallat lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos haluat erota miehestäsi, anna palaa. Jos et halua, niin ei kannata sotkea asiaan kolmansia osapuolia. Pettäminen tekee sinulle kotona olemisen aina vain vaikeammaksi, oma mies tuntuu yhtä vastenmielisemmältä ja alat huomaamattasikin haaveilla elämästä ilman omaa ukkoa - kenties tämän toisen miehen kanssa. Suhteenne on jo valmiiksi huono, pettäminen veisi sitä vain surkeampaan suuntaan.
Siispä mieti - haluatko erota vai et? Sanot, ettet halua, mutta miksi et? Taloudellisten syidenkö takia, vai koetko velvollisuudeksesi olla rikkomatta perhettä? Teillä on kyllä niin ikävää taustaa miehen kanssa (väkivalta, pettäminen jne), että tuosta on varmaan aika vaikea nousta... Jos nousettekin, se tapahtunee vasta monen vuoden kuluttua.
Sinä taas tunnet itsesi imarrelluksi, kun oma mies haluaa erota ja joku muu himoitsee sinua. Luonnollista ja ymmärrettävää.
Toinen juttu - olihan tällä toisellakin miehellä perhe. Siinä on mielestäni painava syy jättää koko episodi väliin. Vaikka oma suhteesi onkin retuperällä, ei tämän miehen avioliitto sitä välttämättä kuitenkaan ole. Tuossa hommassa saattaa mennä kaksi perhettä rikki, vaikkei tarkoitus olisikaan jättää perheitä. En ole itsekään mikään moraalinvartija ja olen aikanani aiheuttanut yhden avioeron - tämän myötä sain oman perheeni ja ihanat lapseni, mutta ei se silti välttämättä kannata.
että jos haluat erota miehestäsi, anna palaa. Jos et halua, niin ei kannata sotkea asiaan kolmansia osapuolia. Pettäminen tekee sinulle kotona olemisen aina vain vaikeammaksi, oma mies tuntuu yhtä vastenmielisemmältä ja alat huomaamattasikin haaveilla elämästä ilman omaa ukkoa - kenties tämän toisen miehen kanssa. Suhteenne on jo valmiiksi huono, pettäminen veisi sitä vain surkeampaan suuntaan.
Siispä mieti - haluatko erota vai et? Sanot, ettet halua, mutta miksi et? Taloudellisten syidenkö takia, vai koetko velvollisuudeksesi olla rikkomatta perhettä? Teillä on kyllä niin ikävää taustaa miehen kanssa (väkivalta, pettäminen jne), että tuosta on varmaan aika vaikea nousta... Jos nousettekin, se tapahtunee vasta monen vuoden kuluttua.
Sinä taas tunnet itsesi imarrelluksi, kun oma mies haluaa erota ja joku muu himoitsee sinua. Luonnollista ja ymmärrettävää.
Toinen juttu - olihan tällä toisellakin miehellä perhe. Siinä on mielestäni painava syy jättää koko episodi väliin. Vaikka oma suhteesi onkin retuperällä, ei tämän miehen avioliitto sitä välttämättä kuitenkaan ole. Tuossa hommassa saattaa mennä kaksi perhettä rikki, vaikkei tarkoitus olisikaan jättää perheitä. En ole itsekään mikään moraalinvartija ja olen aikanani aiheuttanut yhden avioeron - tämän myötä sain oman perheeni ja ihanat lapseni, mutta ei se silti välttämättä kannata.
Olet täysin oikeassa. ..Syy miksi miehen kanssa ollaan yhdessä on ehkä osittain myös se että näin on "helpompaa". Minä voin harrastaa (liikun paljon) ja mies voi harrastaa (urheiluhullu myös), koska jompi kumpi on kotona lapsen kanssa. Jos jäisin yksin, ei minulla olisi muuta elämää.. Lisäksi en missään tapauksessa halua lapselleni rikkinäistä perhettä. Tyttö on harvinaisen tasapainoinen ja onnellinen lapsi, miksi rikkoa kaikki? Rakastaa isäänsä yhtä lailla kuin minua, olisi väärin viedä lapsi pois isältään. Mieheni on kuitenkin -uskomatonta kyllä- mitä parhain isä ja kasvattaja.
Ja kyllä mulla on huono omatunto tuon "toisen miehen" perheenkin takia. Mitä olen ymmärtänyt, hän on onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen isä, avioliittonsa on yli 10 vuotta kestänyt. Ja miestä pidetään täällä töissä oikein hyvän perheenisän perikuvana, joka ei muita naisia vilkuile (vaikka varmasti tilaisuuksia olisi, mies on aivan tajuttoman komea, ei taida itse sitä ymmärtää).
Jään sydän kurkussa odottamaan mitä tänään töissä tapahtuu. Itse en ota yhteyttä, perjantaina meillä on yhteinen palaveri.. Jospa saisi siihen mennessä halut laantumaan.
AP
HALUA tätä toista miestä työpaikaltani ns. omakseni, en koe häntä kohtaan muuta kuin ihan hullun vahvaa vetoa.
AP