Kaikilla mun ystävillä on ns. virikelapsi

ja silti olen pitänyt pitkät äitiyslomat/hoitovapaat (toisen kanssa olin kotona yli 3v., toisen siihen asti, että lapsi oli yli 2 v).



Meillä oli sama tilanne, esikoinen oli 4v (tai 4,5 v.), kun toinen lapsi syntyi. Ekan kuukauden pidin häntä hoidossa 10 päivää/kuussa sopimuksella. Sen jälkeen esikoinenkin jäi kotiin kokonaan. Ja kaikki meni loistavasti!



Virikkeiden takia en pitäisi lasta hoidossa päivääkään! Mutta jos haluaa pitää hoitopaikan ja lapsi nauttii hoidossa olosta, niin valitsisin päiväkodin minimäärän hoitoa. Nelivuotiaskin on vielä tosi pieni, ja ainakin meillä nautti kotonaolosta yli kaiken! Tuntuu lapsenkin kannalta kurjalta, että hänet lykätään päiväkotiin sillä aikaa kun äiti on toisen lapsen kanssa kotona. Tietysti eri asia, jos lapsi tykkää hoidossa olosta ja lähtee sinne mielellään. (Siltikään en pitäisi kuin minimimäärän hoidossa)



Meillä esikoinen oli siis eskarin alkamiseen asti sitten kotona. Ja älyttömän iloinen, fiksu, sosiaalinen ja tykätty tokaluokkalainen on nykyään. :)

avoimen kerhotoiminnan kulut ovat useita satoja euroja kuussa pienemmät kuin päivähoidon, vaikka lapsia ohjaa ammattihenkilöstö. Sillä on kunnalle iso rahallinen merkitys, kun noita virikelapsia on hoidossa sadoittain.



Minun mielestäni monilla äideillä on äitinä huolestuttavan huono itsetunto. Osa tosissaan uskoo, ettei voi itse antaa lapselleen sitä mitä vieraat ihmiset päiväkodissa. En ymmärrä mistä se johtuu; näkeekö äiti itsensä vaan ihmisenä, jonka tehtävä on vaatettaa ja ruokkia ja kuskata lasta harrastuksiin? Eikö hän näe sitä tärkeintä, mitä kotihoito isommallekin lapselle antaa?

kun vanhemmat ei jaksa enää välittää lapsistaan. On edes joku siellä, joka antaa syliä kun kotona ei jakseta.



Toisaalta jos ei olisi aihevapaata ja nettiä, olisi mammoilla ihan oikeasti aikaakin niille lapsilleen enemmän.



Mutta onneksi on ne tädit siellä päiväkodeissa, että lapsilla on edes joku, joka heistä välittää.

Sitä samaa mitä pk:ssa tehdään voi tehdä avoimessa pk:ssa, kerhossa, puistossa, kotona jne. Musta on ihan ihmeellistä se, että äiti ei voi keskittyä muuhun kuin vauvaan. Toki erikseen erikoistilanteet, mutta näin normaalisti. Meille syntyy alkuvuodesta vauva. Esikoinen jatkaa eskarissa puolipäivää kuten nytkin. Nyt 4v jatkaa kotona oloaan niinkuin nytkin. Seuraa ja tekemistä löytää, kun viitsii itse nähdä vaivaa. Mutta onhan se toki helpompaa viedä lapsi sinne säilöön, kun itse touhuilisi sen lapsen kanssa!

Neljävuotias TARVITSEE jo päiväkodin ohjattua toimintaa, mutta vain osapäiväisesti. Koko päivästä ei lapselle hyötyä.Siis jos lapsellesi haluat parasta vie osapäivä hoitoon vaikka 4kertaa viikossa.

Mä otin 4 v pois päiväkodista, Helsingissä saa keskeyttää max kahdeksi vuodeksi niin ettei menetä paikkaansa. Kannattaa siis tarkistaa tilanne omasta kunnasta. Yksityisessä päivähoidossa tuskin on tätä mahdollisuutta.



Helsingissä muuten päivähoidon keskeyttäjät saavat kerhopaikan ilman muuta, kerho on muuten myös maksuton jos sillä on teille merkitystä.



Kannattaa miettiä sitä päivän rytmitystä. Mä itse koin helpommaksi, että kerho on iltapäivällä niin ei tarvitse aamusta lähteä aikataulussa mihinkään. Päiväkotiin voi tietty mennä mihin aikaan vain, mutta kyllähän siellä silti noudatetaan ohjelmaa, joten jos vie aina kesken, niin lapsi voi tuntea olonsa vähän ulkopuoliseksi.



Aina puhutaan siitä, että leikkipuistoissa ei isompia lapsia ole. Mulla oli sama tuntuma. Mutta itse asiassa kerhon kautta löytyi paljon saman ikäisiä kavereita, joiden kanssa oli helppo sopia leikkitreffejä, kun olivat valtaosin kotona.

Jos noin on, kannattaa kyllä jättää ne lapset kokonaan tekemättä!

Teet vain omasta arjestasi vaikeampaa ja väsyttävämpää,

päiväkodista niin päätös on varmaan vaikea.



Meidän muksut ei ikinä tykänneet niin paljon että olisi ollut vaikea päättää. Lisäksi päiväkotilapset sairastavat niin paljon, että miettisin kaksi kertaa haluanko esikoisen juuri vauvan ensimmäisen vuoden ajan tuovan sieltä kaikki mahdolliset pöpöt. Kerkeää myöhemminkin.



Meillä lapset aina odotti perjantaita (kun olin aluksi osittaisella hoitovapaalla) ja myöhemmin viikonloppuja että saa olla KOTONA. Oliko sitten tottuneet liian hyvään kun saivat toinen olla kotona viisi vuotta ja toinen kolme.



Nyt koululaisina kyllä tykkäävät koulua käydä ja ovat motivoituneita. Tosin kyllä viikon odotetuin päivä on edelleen se perjantai.



Sen vain haluaisin sanoa virikehoitoon vieville, että se aika kun lapsellanne on TEILLE aikaa on lyhyt! Oikeasti! Kohta lapsella on omat velvollisuutensa (koulu) ja omat kaverit ovat sitten niin tärkeitä ettei enää vanhempien kanssa niin jouda olemaan. Älkää antako niitä ekoja vuosia päiväkodin aikuisille jos ei ole pakko! Kun lapsilla on mahdollisuus olla teidän kanssa niin käyttäkää se.

ei tarkoita, että hän olisi välttämättä kotona. Vaikka tekisi täyttä päivää töissä äitiyslomalla, saa silti sen minimiäitiyspäivärahan. Samoin vaikka saisi kotihoidontukea, voi olla töissä ja joku muu hoitaa lasta. Näin ollen pelkkä tietojen tarkistus Kelalta EI takaa sitä, että siellä kotona oikeasti on se äiti valmiina hoitamaan päiväkotiin vietyä lasta.

on ollut todella tarpeellinen koko vuoden, jonka olen ollut kotona. Muuten olisi tullut avioero miehen kanssa - mies jäi kiinni pettämisestä 2 kk ennen vauvan syntymää (oli yli vuoden pettänyt mua usean naisen kanssa). Olemme käyneet molemmat terapiassa yhdessä ja yksin koko vuoden, tehneet olan takaa töitä pelastaaksemme tämän avioliiton, ja täytyy sanoa, että en olisi jaksanut vauvan kanssa valvomisia enkä muutakaan, ellei päiväkotia olisi ollut.



Esikoinen oli täyttänyt 2 kun aloitin tän äitiysloman, ja lopetti päiväunet 2 vuoden iässä, ja on tosi aktiivinen, just ja just jaksaa päiväkodissa olla puoli tuntia hiljaa lepoaikana. Ellen olisi päivisin saanut nukkua vauvan päikkäreiden aikaan, elämästä ei olisi tullut mitään. Ja ellen olisi päässyt kerran viikossa terapiaan (vauva kainalossa), olisin varmasti ottanut eron.



Lapsi on joka päivä mennyt iloisesti päiväkotiin, siellä on kivat tädit ja hyvät kaverit.



Ja joo, jonkun mielestä joku muu olisi tarvinnut tuon päivähoitopaikan enemmän kuin minun lapseni, mutta hetkeäkään en ole katunut tätä valintaani.



On niin helppo kuittailla virikehoidosta ja äitien laiskuudesta - eipä meilläkään päiväkodissa kukaan tiedä meidän perheen taustoista. Eikä tule tietämäänkään, saimme nimittäin parisuhteen kuntoon eli lapsilla on edelleen samassa osoitteessa asuvat isä ja äiti. Ja avioliittomme on nyt parempi kuin ikinä 10 vuoden aikana. Kokonaisvaltaisesti voisi sanoa, että on ollut lasten ja tietysti vanhempienkin parhaaksi, että on ollut mahdollista käyttää subjektiivista päivähoito-oikeutta. Hienoa, että Suomessa tällainen on mahdollista!!!

että kun tämä kaveri joskus tulee pois, lapsi jatkaa silti osa-aikaisesti päivähoidossa. Syystä, että palaan kuitenkin äitiyslomalta takaisin töihin jossain vaiheessa ja täällä vain yksi vuoropäiväkori eikä paikkaa sieltä saa noin vain. Kolme kertaa täytyi yrittää ennen kuin paikan sain. :)

Neljävuotiasta ei tarvi laittaa "päiväsäilöön" jotta äiti saa olla vauvan kanssa kaksin. Toki vaatii sen, että äiti on ns. normaali (eli ei näitä nykyajan masis-palstamammoja) ja jaksaa lähteä lasten kanssa vaikkapa puistoon (HUI!!!) ja ottaa esikoisen mukaan vauvanhoitoon.

Koulua varten ehtii harjoitella sitten eskarissa.

Neljävuotias TARVITSEE jo päiväkodin ohjattua toimintaa, mutta vain osapäiväisesti. Koko päivästä ei lapselle hyötyä.Siis jos lapsellesi haluat parasta vie osapäivä hoitoon vaikka 4kertaa viikossa.

on tosi innoissaan kolmena päivänä viikossa pk:ssa ja yhtä innoissaan myös kotona hoitamassa vauvaa äidin kanssa :) Meillä tämä on hyvä ratkaisu..

Ymmärrän, että isommat lapset kaipaavat seuraa ja ehkä ohjattuakin toimintaa, mutta näissä keskusteluissa aina ihmetyttää sellainen tietty omanapaisuus. Asiaa voisi ajatella myös omaa perhettä laajemmassa perspektiivissä: eikö olisi reilumpaa, että hoitopaikan saavat ne, jotka sitä tarvitsevat = ne, joiden vanhemmat ovat töissä...

Vai onko joku niin naiivi, että luulee virikehoidon lopettamisen lisäävän pk-paikkojen määrää? Eiköhän kaikki asiaa vähänkin ajattelevat ymmärrä, että sellaisessa tilanteessa hoitopaikkoja vähennettäisiin ja päiväkoteja suljettaisiin vastaava määrä.

Hoitopaikkapula ei johdu virikelapsista, vaan siitä, että kunnat säästävät. Päivähoitoon ei laiteta rahaa yhtään enempää kuin on aivan pakko. Jos virikelapsia ei olisi, hoitopaikkoja olisi vielä vähemmän ja niistä vähentyneistä paikoista olisi aivan samanlainen pula.

Rahaa ei tällä tavoin kuitenkaan todellakaan säästettäisi, koska päiväkotien viriketoiminta jouduttaisiin korvaamaan jollain muulla, erilaisilla kerroilla ym, jotka parhaassa tapauksessa päiväkodeista erillään maksaisivat vielä enemmän kuin päiväkodin yhteydessä järjestetty virikehoito. Puhumattakaan byrokratiasta, jota tarvittaisiin päiväkotipaikkojen tarveharkintaan palatessa (joka oli niin toimimaton ja perheille hankala systeemi, että sitä ei kukaan asioista tietävä halua takaisin)

Kelasta saa kaikki tarvittavat tiedot vauvalomilla ja hoitovapaalla olevasta jengistä. Ei muuta kuin näiden esikoislapset pihalle päiväkodista, hoitopaikkatakuu 6 kk varoitusajalla ja jos hoitopaikan haluaa, niin hinta voisi olla vaikkapa 500 eur/kk. Masistelijat ja puheterapian tarpeessa olevat voivat pyytää lääkärin lausunnon suoraan päiväkotiviranomaisille.

Neljävuotiasta ei tarvi laittaa "päiväsäilöön" jotta äiti saa olla vauvan kanssa kaksin. Toki vaatii sen, että äiti on ns. normaali (eli ei näitä nykyajan masis-palstamammoja) ja jaksaa lähteä lasten kanssa vaikkapa puistoon (HUI!!!) ja ottaa esikoisen mukaan vauvanhoitoon.

Koulua varten ehtii harjoitella sitten eskarissa.

Suomessa koulu aloitetaan todella myöhään. Nykyään lapset kehittyy ja kasvaa todella nopeasti. Omasta mielestäni 4-vuotiaan lapsen on hyvä olla jo ohjatussa toiminnassa ainakin osan aikaa päivästä. Monessa maassa 4-vuotiaan käyvät jo esikoulua, opettelevat lukemaan ja laskemaan, oppivat samalla sosiaalisia taitoja. Se on sitten täysin eri asia kuuluuko yhteiskunnan maksaaa ylipäätään päivähoito. Nämä kai ovat poliittisia päätöksiä. En ota siihen kantaa. Se että joku laittaa lapsensa päivähoitoon ei tee ihmisestä laiskaa eikä tyypillistä palstamammaa eikä läskipersettä.

Neljävuotias TARVITSEE jo päiväkodin ohjattua toimintaa, mutta vain osapäiväisesti. Koko päivästä ei lapselle hyötyä.Siis jos lapsellesi haluat parasta vie osapäivä hoitoon vaikka 4kertaa viikossa.

onnekas olin kun pystyimme hoitamaan lapset kotona. Nyt kun lapset on melkein aikuisia, ymmärtää sen, kuinka lyhyt se lapsen lapsuus on.



Kuinka iso onni oli, että sai itse viettää aikaa omien lasten kanssa. Sitä aikaa ei takaisin saa koskaan. Kun lapset tietää, että heitä rakastettiin niin paljon, että heidän kanssaan haluttiin viettää aikaa.



4 vuotias ei ole tarvinnut päiväkotia, koska meillä kotona ei ollut tylsää. En ymmärrä vieläkään, mihin lapsi päiväkotia tarvitsee jos äiti on esim. vauvalomalla kotona.



Koulussa aikoinaan kehuttiin, kuinka lapsista näki, että heistä välitettiin ja olivat olleet kotihoidossa. Kohteliaita, kärsivällisyyttä riitti ja moraali oli kunnossa.



Mutta toisaalta sain kyllä kannustusta aina sille, että lapset saivat olla kotona. Niin moni ammatti-ihminen (puheterapeutti, lastenlääkäri, muutama lastentarhanopettaja, koulun opettajat) kehuivat, että parasta, mitä pystyt lapsellesi antamaan lahjaksi, on kotihoito ja se aika, minkä vietät heidän kanssaan. Sen takia olikin helppo olla vahva ja pitää lapset kotona, vaikka virikehoito oli silloin juuri kasvava buumi.

Meidän syymme:

1. Aluksi pidimme päivähoitopaikan varuille, kun pelkäsimme voimavarojamme. Perheessämme oli sattunut kuolemantapaus juuri ennen vauvan syntymää ja voimat oli käytetty loppuun. Ei olisi riittänyt enää koliikkivauvalle, kun vasta nukuimme univelkojamme pois.



2. Vauva olikin sairas. Kun ramppailimme sairaalassa/minä ja vauva olimme sairaalassa/3 kertaa viikossa kävimme sairaalassa, oli ihanaa, että esikoisen tuttu ja turvallinen arki jatkui. Nautti todella kavereiden seurasta, ja järjesteltiin ekoja kaveritreffejäkin loma-aikoina.



3. 3 kk:n jälkeen saimme lopettaa sairaalajaksot ja arki alkoi, joten esikoinenkin jäi kotiin. Otin hänet kuitenkin alkuun hoidon keskeytykselle 4 kk:ksi, koska olimme jonottaneet siirtoa esikoisen päiväkotiin 1,5 (!) vuotta, emmekä ihan tuosta vaan halunneet sitä menettää. Mietinnässä oli myös arjen sujuminen ja vauvan mahdollinen sairastuminen uudelleen.



4. Esikoinen oli myös aika yksinäinen. Asumme useiden kilometrien päässä naapureista, kerhot olivat tupaten täynnä ja sinne oli jono ja avoin päiväkoti muutti kauemmaksi (10 km päähän). Kavereiden kanssa treffattiin vain loma-aikaan, kun iltaisin olivat päiväkodista väsyneitä ja viikonloppuisin ohjelmaa täynnä. Kyllä keskeytyksen aikana monta kertaa mietittiin, mikä todella on esikoisen kannalta järkevää.



5. Puheterapeutilta ja toimintaterapeutilta tuli 4 kk:n kotijakson päätteeksi viestiä, että lapsi oli taantunut ja 3 kertaa viikossa päiväkodissa on heidän ehdoton suositus.



Näiden perusteella lapsi jatkoi päiväkodissa 8 kk. Sai taas pitkän kesäloman, kun otettiin kotiin keskeytykselle kevään ja kesän ajaksi, ja sitten jo palasinkin töihin.



En ole kertonut kenellekään lapsemme tukitoimista tai terapeuttien arvioista. Ei kuulu muille. Päiväkodin henkilökunta tosin tiesi, mutta silti yksi heistä kävi lähes viikottain kyselemässä, enkö ottaisi esikoista kotiin ja sanoi kerran esikoisellekin, että sieltä se äiti ja vauva tulee, kun ovat kotona loikoilleet koko päivän. Pahaa mieltä siis osataan aiheuttaa sille lapselle, jonka parasta muka ajatellaan.



Olen täysin vakuuttunut, että jokainen perhe miettii itse sen oman perheensä kannalta parhaimman vaihtoehdon ja nämä laiskaperseiksi haukkujat ovat katkeria toisten elämään sekaantujia, joilla on tarve kontrolloida muita ja osoittaa omien ratkaisujensa olevan niitä parhaita. Sanoisinpa jopa, että tietynlaista narsistista toimintaa osoittaa se, että ei vain päästä yli muiden oikeudesta omanlaisiinsa ratkaisuihin vaan niitä pitää haukkua ja pilkata ja ivata - vaikka sitten sen lapsen kuullenkin. Kun tässä kohtaa sen lapsen parhaan ei tarvitse toteuta vaan palstamamman omat oikeudet arvostella ja haukkua menevät ohi sen!

kertomaan, kuinka heidän erityislapsensa tarvitsee virikepaikkaa.



Kyllä osa naisista on laiskaperseitä. En ymmärrä, miksi pitää tehdä lisää ja lisää niitä vauvoja jos niitä edellisiäkään ei viitsi hoitaa.



Totuus sattuu.

kertomaan, kuinka heidän erityislapsensa tarvitsee virikepaikkaa.

Kyllä osa naisista on laiskaperseitä. En ymmärrä, miksi pitää tehdä lisää ja lisää niitä vauvoja jos niitä edellisiäkään ei viitsi hoitaa.

Totuus sattuu.

Ja osa naisista on empatiakyvyttömiä idiootteja. Ei osata ollenkaan eläytyä toisen ihmisen elämään eikä tajuta että on olemassa erilaisia lapsia ja erilaisia elämäntilanteita.

t. kotiäiti

Teet vain omasta arjestasi vaikeampaa ja väsyttävämpää, ja lisäksi et sitten tulevaisuudessa saa välttämättä lasta ja pikkusisarusta takaisin samaan tarhaan.



Myös isomman lapsen kannalta parempi pitää tarhassa. Noin iso tarvitsee jo muiden lasten seuraa ja ohjattua tekemistä ja se aika kotona on isommallekin kivempaa kun äiti ei ole aivan rättipoikki koko ajan. Lapselle pitää ja tietysti selittää asia niin, ettei tule sellaista tunnetta että hänet sysätään pois tieltä kotoa. Tehkää siitä sellainen hänen oma juttunsa: isot tytöt/pojta pääsevät jo tarhaan, vauvat ei vielä osaa, olenpas ylpeä sinusta tms. Päivät on tottakai hyvä pitää lyhyenä kun siihen on mahdollisuus.

Kun on ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt niitä virikelapsia.

Niin totuut on, että laiskat läskiperseet vain lisääntyy siksi, että halutaan breikki töistä. Mutta ei jakseta olla niiden lapsien kanssa.

Totuus sattuu ja en tunne empatiaa näitä läskiperseitä kohtaan vaan säälin niiden lapsia.

kertomaan, kuinka heidän erityislapsensa tarvitsee virikepaikkaa.

Kyllä osa naisista on laiskaperseitä. En ymmärrä, miksi pitää tehdä lisää ja lisää niitä vauvoja jos niitä edellisiäkään ei viitsi hoitaa.

Totuus sattuu.

Ja osa naisista on empatiakyvyttömiä idiootteja. Ei osata ollenkaan eläytyä toisen ihmisen elämään eikä tajuta että on olemassa erilaisia lapsia ja erilaisia elämäntilanteita.

t. kotiäiti