Tulisiko sinulle paha mieli jos kaverisi....

ämmä tuo Anna, ja Veerakin vähän.

Minulle tuli sellainen ylimääräinen olo, kuin tunkisin heidän joukkoonsa. Kun kävelimme jätskipaikkaan, kaduin jo sitä, ei olisi pitänytkään mennä. En vastannut siihen tekstariin mitään vaan menimme vain sinne. Tuntuu, kuin olisin jokin kuokkija, tunkeuduin vain mukaan. Veerakin varmaan ajatteli sitä. Kuulin, kun tulimme jätskipaikkaan, että Anna sanoi Veeralle, että XY tuli tuolta leikkipuiston kautta tänne. XY olen siis minä.

Olisi pitänyt vain jäädä sinne leikkipuistoon eikä lähetellä mitään tekstareita.

Tuli sellainen olo että en ole niin tärkeä kaveri, minulle voi sanoa mitä vaan ja tehdä miten haluaa. Menin sinne leikkipuistoon kun Anna pyysi sitä aamulla. Olisin voinut olla kotonakin vaikka imuroimassa.

Tuli vähän nolo-olo :(((((

Ehkä Annalla on niin paljon mullistuksia elämässään, että ei muista kaikkea mistä sopi aamulla? Ehkä hänellä on kuukautiskierto lopuillaan ja siksi ei käy aivan täysillä? Ehkä voisit vinkata uudesta tapaamisesta paremmalla ajalla?

Tulisi paha olo!(Ja on tullutkin). Toivottavasti kyse on vain tästä kerrasta.

Joskus Anna on saattanut kysellä tulenko leikkipuistoon ja olen sanonut että voin tulla ja olemme puhuneet kellonajasta, mutta hän ei ole tullut, mutta en ole ottanut sitä pahalla, luullakseni hän on vain kysellyt lämpimikseen että jos jaksaa lähteä ulos niin onko siellä kenties muitakin.

Mutta nyt tuntui pahalta kun otti Veeran mukaan eikä kukaan sitten jutellut minulle.

Nyt minusta tuntuu etten kirjoittele enää viestejä enkä ota mitenkään yhteyttä Annaan, ottakoot itse jos tarvitsee minua vielä.

Olen auttanut häntä paljon (nämä mullistukset) ja olen tarjonnut apuani, autan kyllä jatkossakin, jos hän haluaa. Mutta nyt minusta tuntuu, että olen turhake.

He varmaan unohtivat minut samantien kun poistuivat jumppasalilta. Päättivät mennä jätskille.

Jos olisin ollut Anna, olisin laittanut minulle heti tekstaria, että olemmekin jätskillä, tulisitko tänne? Mutta ei mitään, minun piti itse udella mikseivät ole leikkipuistossa :(

olen palannut töihin niin on muutakin sisältöä elämässä kuin kuka odotti kuinka monen metrin päässä puiston portista ja ketä...

no ompas kyllä tökeröä käytöstä annalta. Jos sopii tapaamisen jonnekkin paikkaan toisen kanssa niin fiksu ihminen saapuu paikalla tai ilmoittaa mikäli ei tulekkaan/pääse eli esim laittaa sulle viestiä, että hei mentiinkin jäätelölle veeran kanssa että tulekkin tänne...



valitettavasti tilanteesta tulee se kuva, että anna ei arvosta sinua ystävänä, ehkä sinä olet niin kiltti, että hän vaan käyttää sinua hyväksi (sopiva kuuntelija silloin kun ei hänen mielestään parempaa seuraa ole saatavilla)



kuulostat mukavalta ihmiseltä ja osaat varmaan olla hyvä ystävä. Sellaisia ei kasva joka oksalla, toivottavasti löydät vielä sellaisia ystäviä jotka osaavat arvostaa sinua.

tosin ei leikkipuistossa, vaan baarissa yhden kaverin kanssa. Olin aluksi tosi käärmeissäni, mutta en antanut tapauksen vaikuttaa myöhempään suhteeseemme. Tämä kyseinen tyyppi on kuulemma vähän sellainen persoona, että häneltä voi tuollaista joskus odottaa eikä hän tarkoita sitä pahalla. Toisaalta paljon voi riippua myös "Veeran" persoonasta. Ehkä heidän juttunsa tahattomasti kävi niin kiinteäksi, että sinulle ei ollut tilaa. Niin voi joidenkin ihmisten kanssa käydä. Tai sitten voi olla, että vittuilivat ihan tarkoituksella. Mene tiedä. Jotain voi päätellä siitä, miten Anna suhtautuu sinuun jatkossa.

mulle ei ole ton ap:n tyylisiä tilanteita sattunut koskaan kotiäitivuosina. Sen sijaan työelämässä törmää älyttömän usein naisiin, jotka tarvitsevat sen "bestiksen", jonka kanssa käydään jopa vessassa yhdessä. Ja samoissa porukoissa tulee sitten myös tämänkaltaisia tilanteita. Eli kyllä ne huonosti toimivat ihmiset toimivat huonosti niin kotiäiteinä kuin työelämässäkin.



Ja olis kyllä ap harmittanut minuakin

Veera on selvästi sitä ykköskastia.



Sellaista julmaa tämä elämä on.

Annalla oli alunperin sulle paljon asiaa, purettavaa ja niin edelleen. Mutta ihan niin kuin sinä olit kiltti kaveri Annalle, Anna oli myös kiltti kaveri Veeralle, jolla taas oli hänelle paljon purettavaa ja huolia ja murheita. Hän koki myös - ihan niin kuin sinäkin - ystävän velvollisuudekseen kuunnella toista, kun hänellä murheita oli. Eli kun Veera tuli siihen murheineen ja tarpeineen, Anna pani omansa sivuun ja ryhtyi tukemaan ystäväänsä. Koska sulla ei näyttänyt olevan mitään välitöntä hätää, hän automaattisesti oletti, että sinäkin voit joustaa tarpeinesi sen hyväksi, jolla on akuutimpi ongelma.



Musta tämä on ihan luonnollista. Ja koska sinä ja Veera olitte lähinnä hyvänpäiväntuttuja, on ihan luonnollista, että sitä ongelmaa ei ruvettu purkamaan sinulle sen pitemmästi.



Ja musta tämä ei ole mitenkään ykkös- ja kakkoskastiin jakamistakaan. Eri asia voisi olla, jos myös ap olisi sanonut Annalle, että hänellä on suruja ja murheita, joista pitäisi saada jollekulle puhua. Mutta näinhän ei ollut, he olivat puhuneet vain Annan elämän suurista muutoksista.

Olisi nyt edes laittanut viestin että suunnitelma muuttui eikä jättää tuolla tavalla leikkipuistoon yksin odottelemaan.

Tuollaisiin ihmisiin törmää aina välillä, ei heistä ole ystäviksi, hyvänpäiväntutuiksi vain.

Annalla oli alunperin sulle paljon asiaa, purettavaa ja niin edelleen. Mutta ihan niin kuin sinä olit kiltti kaveri Annalle, Anna oli myös kiltti kaveri Veeralle, jolla taas oli hänelle paljon purettavaa ja huolia ja murheita. Hän koki myös - ihan niin kuin sinäkin - ystävän velvollisuudekseen kuunnella toista, kun hänellä murheita oli. Eli kun Veera tuli siihen murheineen ja tarpeineen, Anna pani omansa sivuun ja ryhtyi tukemaan ystäväänsä. Koska sulla ei näyttänyt olevan mitään välitöntä hätää, hän automaattisesti oletti, että sinäkin voit joustaa tarpeinesi sen hyväksi, jolla on akuutimpi ongelma.

Musta tämä on ihan luonnollista. Ja koska sinä ja Veera olitte lähinnä hyvänpäiväntuttuja, on ihan luonnollista, että sitä ongelmaa ei ruvettu purkamaan sinulle sen pitemmästi.

Ja musta tämä ei ole mitenkään ykkös- ja kakkoskastiin jakamistakaan. Eri asia voisi olla, jos myös ap olisi sanonut Annalle, että hänellä on suruja ja murheita, joista pitäisi saada jollekulle puhua. Mutta näinhän ei ollut, he olivat puhuneet vain Annan elämän suurista muutoksista.

mutta kyllä tässä selvästi on ykkös-kakkosketjutilanne. Sen huomaa tästä:

"Kuulin, kun tulimme jätskipaikkaan, että Anna sanoi Veeralle, että XY tuli tuolta leikkipuiston kautta tänne."

voi tietty edeleen olla että Anna on vaan sosiaalisesti kömpelö, mutta kyllä tosta välittyy se, että Veeran ja Annan suhde on luottamuksellisempi kuin Annan ja XY:n ja että XY on selvästi nyt epätoivottua seuraa. Jos Annan arvostaisi molempia ystäviä yhtä paljon, hän olisi selvittänyt Veeralle että on syytä jutella vasta kahden kesken myöhemmin luottamuksella ja ollaan nyt kaikki kolmistaan kun XY:kin tulee mukaan.

Mä en ainakaan hoitaisi tilannetta noin julmasti ikinä, jos mulla olisi kaksi tasa-arvoista ystävää, joiden seurassa olla. Enkä mä olisi noin julma, vaikka mä en siitä kolmannesta pyörästä edes kovin pitäisi. Muistaisin vastuuni, kun kerran alun perin kutsuin mukaan.

aikuisiällä on ihan turhia. Miksi pitää olla ystäviä, bestiksiä? Mulle riittää että mulla on riittävästi tuttuja, joiden kanssa joskus käy syömässä, juttelee niitä näitä, vaihtaa kuulumisia. Ei mitään riippuvuuksia suuntaan sun toiseen. Tosin mulla on hyvä aviomies, jolle sitten uskoudun ja joka on se luottoystävä. Mutta että muista naisista ottaisin mieheni tasoisen ystävän, niin en ikinä.

kuulostat siltä, että olet syystä tai toisesta aika herkillä. Huono itsetunto,masennus, raskas elämäntilanne tms.? Minulla oli n. kolmekymppiseksi asti huono itsetunto (ja lisäksi ajoittain aika raskaita elämäntilanteita) ja kuulostat ihan minulta silloin.



Toki kaverisi olisivat voineet ottaa sinua huomioon enemmän, eikä heidän käytöksensä ollut mitenkään moitteetonta. Kuitenkin kuulostaa siltä että teet kärpäsestä härkäsen ja luet rivien välistä asioita joita siellä ei välttämättä ole.



Minun neuvoni on, että lakkaa murehtimasta ja yritä ajatella, että kaverisi käyttäytyivät epähuomaavaisesti, mutta se ei välttämättä kerro mistään yleisemmästä asenteesta sinua kohtaan. Ilmeisesti olet (ainakin tässä tilanteessa) sellainen ettet tuo itseäsi kovin paljon esiin ja ns. vaadi tilaa ja huomiota? Sitten, jos tilanteet toistuvat, voit miettiä, arvostaako ystäväsi sinua riittävästi ja kohteleeko hän sinua tarpeeksi kunnioittavasti.



En tarkoita tätä millään pahalla, mutta olen huomannut (myös itsestäni) että ihmiset joilla on huono itsetunto, ovat usein aika itsekeskeisiä. Siis niin, että kuvittelevat kaikkien ihmisten kaikkien tekemisten liittyvän itseensä, ja usein myös olettavat, että muut antavat heille huomiota ilman että he itse sitä "ottavat". Toki ihmisten pitäisikin olla kilttejä ja huomaavaisia toisiaan kohtaan, mutta esim. tässä tapauksessa ystävilläsi oli ilm. molemmilla jotain omia murheita. Ehkä he eivät vaan tulleet huomioineeksi sinua sen takia, ei sen tarvitse liittyä mitenkään sinuun tai siihen mitä he sinusta ajattelevat.

Periaatteessa vastaava kuvio kuin usein koulukiusaamisessa ja työpaikkakiusaamisessa toistuu. Yksi on kuin ilmaa toisille.

Älä välitä moisesta, pää pystyyn. Tytöt nyt vaan on tuollaisia, eikä tuo mikään oikea kaveri ole, pikemminkin hyvänpäiväntuttu ja pitää sinua myös sellaisena vaikka luulitkin että välillä on jotain ystävyyttä. Moni nainen on ystävällinen kaikille ketkä kohdalle osuu, mutta ystävä vain harvoille ja et nähtävästi kuulu siihen joukkoon.

Menet leikkipuistoon, siellä ei ole ketään. Et lähettele tekstareita tms. vaan joko olet lapsen kanssa siellä tai mennette kotiin. Jos Anna ottaa yhteyttä, vastaat siihen, että puistossa ollaan, mutta muuten et tee asialle mitään. Sinä olet siellä, missä sovittiin, hän ei ole, joten hänen tehtävänsä on halutessaan ottaa yhteyttä.



Jos Annaa ei näy, unohdat koko jutun ja elät omaa onnellista elämääsi.

ei sinulle. Anna olisi halunnut olla kanssasi, mutta tunsi velvollisuutta kuunnella Veera.



Kyllä se Anna vielä leikkii sun kanssa. Veera ei ehkä tykkää susta.

aikuisiällä on ihan turhia. Miksi pitää olla ystäviä, bestiksiä? Mulle riittää että mulla on riittävästi tuttuja, joiden kanssa joskus käy syömässä, juttelee niitä näitä, vaihtaa kuulumisia. Ei mitään riippuvuuksia suuntaan sun toiseen. Tosin mulla on hyvä aviomies, jolle sitten uskoudun ja joka on se luottoystävä. Mutta että muista naisista ottaisin mieheni tasoisen ystävän, niin en ikinä.

Joillekin jää teiniajan bestis-juttu päälle, takerrutaan johonkin henkilöön, joka tosiasiassa on vain tuttava. Tämä toinen henkilö ei luultavasti edes tiedä olevansa niin tärkeä.