Lue keskustelun säännöt.
En ole tavannut isääni 2 vuoteen
20.08.2012 |
Lapsuuteni oli rankkaa aikaa. Oli jonkin verran fyysistä väkivaltaa ja uhkaa ja vielä enemmän henkistä väkivaltaa sekä minua, sisaruksiani ja etenkin äitiä kohtaan. Isäni on kaksijakoinen persoona. Hän osaa olla todella mukava ja välittävä ja seuraavassa hetkessä muuttua pedoksi. Häntä kai voisi kuvailla narsistiksi.
Rakastin häntä mutta samalla vihasin ja vielä aikuisiällä hän sai minulle paljon pahaa mieltä ahdistusta aikaan kunnes 2v sitten totesin että minun on pakko katkaista välit jos haluan mielenrauhaa. Välit katkesivat kunnon välienselvittelyyn sillä hän kielsi kaiken paskan mitä perheessämme tapahtui silloin aikoinaan. Väitti minua mielenvikaiseksi. Jos olen sitä niin sitten ovat myös sisarukseni.
Nyt kun en ole häntä nähnyt yli 2 vuoteen olen surullinen mutta helpottunut. Sammalla olo raskas sillä tiedän että hän on sairas ihminen ja iäkäs eikä elä enää kauan. En vaan jaksa enää sitä samaa paskaa eikä hänkään halua olla tekemisissä ennen kuin minä pyydän anteeksi. Sitä taas en voi tehdä koska en todellakaan koe tehneeni mitään väärin. Myöskään veljeni ei ole hänen kanssa tekemisissä, siskoni on kuollut.Yksi veljeni on tekemisissä koska saa häneltä rahaa.
En muuten edes tiedä miksi tästä kirjoitin mutta kiitos kun jaksoit lukea!
Kommentit (6)
vaikka mun isäni ei ole mikään alkkis eikä ole joka päivä meitä hakannutkaan niin silti vaan lapsuus jätti aika suuret arvet sieluun. Lähinnä lapsuudesta muistan sen arvaamattomuuden ja pelon kun ei koskaan tiennyt onko hyvä vai huono päivä.
Jotenkin sitä vaan edelleen jostain tuolta takaraivosta kumpuaa ikävä en osaa oikein selittää :( johtuu varmaan siitä kun muistan monet hyvätkin hetket isäni kanssa jolloin hän todella näytti tunteitaan. Ei hän läpeensä paha ihminen ole. En vaan jaksa häntä enää...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se vaivaa sinua jonkinverran ja tulee vaivaamaan hautaan asti, koska eihän oman isän pidä edustaa mitään "pahaa" tai ikävää vaan päinvastoin.
Mutta elämässä ei asiat aina mene niin ja sen mukaan elettävä ja oltava, armahda itseäsi äläkä anna hänen enää vaikuttaa negatiivisesti elämääsi.
Ihminen on vaan sillä tavalla rakennettu että hän ikävöi myös aikuisena sitä jotakin mitä ei lapsena ollut tai saanut ja henkiset arvethan eivät parane koskaan täysin.
Täytyy vain mennä eteenpäin ja prosessoida asiat ja tarvittaessa hakeutua terapiaan ja olla omille lapsille jotakin aivan muuta:)
-2-
että tein tämän ratkaisun itseni vuoksi ja siitä on pidettävä kiinni. Aika paljon siskoni kanssa puhuimme asioista ennen hänen kuolemaansa ja toisaalta sekin jo helpotti.
ap
Minäkään en ole tavannut isääni pikään aikaan... yli 20v. mutta en jaksa/voi/kykene.
ja onko isäsi yrittänyt ottaa yhteyttä.
Mun isäni ei ole ja toisaalta miksi olisikaan kun tein erittäin selväksi että se oli siinä.
ap
Et ole _mitään_ velkaa isällesi!! Hän sen sijaan on sinulle velkaa onnellisen lapsuuden omalta osaltaan.
Paskan kanssa ei tarvitse olla tekemisissä jos ja kun se aiheuttaa henkistä pahoinvointia.
Terv.väkivaltaisen alkkiksen aikuinen tytär joka ei ole nähnyt isäänsä ainakaan 10-vuoteen eikä edes puh puhunut n.5-vuoteen.
Evvk vaikka onkin pyydellyt anteeksi touhujaan.