Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tiedän että moni uskoo sanontaan, että; jokainen saa ansionsa mukaan

Vierailija
20.08.2012 |

tai; minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Ja vastaavia hokemia. Minä en näihin usko. Tiedän joukon ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikenlaisia hirveyksiä koko elämänsä, ja kun heidän eteen tulee ihan pienen pieni vastoinkäyminen, he valittavat, että mitä pahaa minä olen tehnyt, ansaitakseni tämän. He eivät siis myönnä mitään, mutta valittavat elämän epäoikeudenmukaisuutta, jos hampaasta lohkee esim.pala. Itse voin sanoa elääneeni aivn liian nöyrästi, siis aivan, ja kuuliaisesti koko ikäni. Ja mitä siitä seurasi. Menin 25 vuotiaana takaamaan nuoruuden kaverini lainan, ystävyyden nimissä. Ajattelin, että minun on pakko, koska muuten menettäisin ystävyytemme, tavalla tai toisella, ja se kalvaisi minua loputtomasti. Myös toinen takaaja oli jo suostunut. Kuinkas sitten kävikään...31 vuotiaana sain ilman mitään varoitusta kaveriltani, pankista kirjeen, että velka kaatuisikin minun ja toisen takaajan niskaan. "Kaverini" ei halunnut olla minuun missään yhteydessä enään. Ei mitään neuvotteluja, ei mitään. Uhkasi jopa poliisilla, kun menin heidän oven taakse kolkuttelemaan. Nyt kun aikaa on mennyt yli 10 vuotta, asuu kaverini mukavasti miehensä, ja 3 lapsensa kanssa mukavasti samaisessa omakotitalosa, Mitä minä edelleen maksan. Ja minä asun yksin vuokralla yksiössä, ja elän todella askeettista elämää. Miten tässä voi puhua oikeudenmukaisuudesta ja mistään ylipäänsä järkevästä.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
20.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

varmaan kestäis tuota että jatkavat vaan asumista talossa eivätkä ole moksiskaan ja uhkailevat poliisilla, samalla kun oma elämä olisi pilalla. Varmaankin ottaisin jollain tavalla oikeuden omiin käsiini.

Mä tuhoaisin tavalla tai toisella tuon ystävän perheineen, en toki siis tappaisi tms. vaan tekisin kaiken lain puitteissa. Suomessa kun saa aika paljon tehdä ennen kuin mitään voi virkavalta tehdä.

Enkä varmasti maksaisikaan latiakaan.

Vierailija
22/25 |
20.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikää 27 vuotta ja olen aivan puhki, rikki. Kuolemia lähipiirissä pitkin elämää, ei ketään enää lisäkseni jäljellä. Kiusaamista kaikkialla, homeasuntoja, raiskausyrityksiä. Asiat voivat sujua n. puolen vuoden ajan hyvin, mutta sitten tulee turpiin niin että tuntuu...milloin menee työpaikka, milloin sisälläni kasvava lapsi. Usein tekee mieli vain itkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
20.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin aikanaan en kokenut, että minulla olisi ollut minkäälaista mahdollisuutta jättää maksamatta, jos en olis heittänyt sit sossun elätettäväksi. koska paperit oli kyl kovaa tekstiä... Vieläkin mietityttää et vankilako odottais jos tästä yritän eroon

Vierailija
24/25 |
20.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikää 27 vuotta ja olen aivan puhki, rikki. Kuolemia lähipiirissä pitkin elämää, ei ketään enää lisäkseni jäljellä. Kiusaamista kaikkialla, homeasuntoja, raiskausyrityksiä. Asiat voivat sujua n. puolen vuoden ajan hyvin, mutta sitten tulee turpiin niin että tuntuu...milloin menee työpaikka, milloin sisälläni kasvava lapsi. Usein tekee mieli vain itkeä.

No huh huh :( Itse olen tuntenut menettäneeni myös ihmis.suhteeni, siis kumppanin toivossa, koska ei monikaan ihminen halua alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka maksaa toisille elämänlaatua.

Vierailija
25/25 |
20.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikää 27 vuotta ja olen aivan puhki, rikki. Kuolemia lähipiirissä pitkin elämää, ei ketään enää lisäkseni jäljellä. Kiusaamista kaikkialla, homeasuntoja, raiskausyrityksiä. Asiat voivat sujua n. puolen vuoden ajan hyvin, mutta sitten tulee turpiin niin että tuntuu...milloin menee työpaikka, milloin sisälläni kasvava lapsi. Usein tekee mieli vain itkeä.

käänteinen Hannu Hanhi. Tosin en näin kauheita asioita ole joutunut kokemaan, mutta jatkuvasti ihan kaikki menee pieleen. Tuore esimerkki, innostuin muutama vuosi sitten tosissani liikunnasta, siitä tuli mulle todella rakas asia. Nyt liikuntaharrastus on vaakalaudalla koska kotini homeongelmat ovat aiheuttamassa mulle astman. Ja just kun tämä asia on kaikkien vaikeimmillaan ja menettämisen suru todella raastavaa ja katkeroittavaa, eräs upouudessa omakotitalossa asuva ystäväni on aloittanut kuntoilun ja juoksee nyt sellaisia lenkkejä joista voin itse vain haaveilla. Täytyy sanoa että puukko pyörii haavassa, vaikka järjellä tajuan ettei näillä kahdella asialla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.