Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Umpisolmussa
20.08.2012 |
Olen saanut elämäni jotenkin umpisolmuun, enkä oikein tiedä ratkaisua. Olen jo reilusti yli 30, lapseton. En tiedä haluanko lapsia, toisaalta kovin paljon ei mielestäni ole enää aikaa. Olen siis sitä mieltä että päätös olisi saatava tehtyä, koska ikinä ei voi tietää miten käy, jos ei lasta kuulukaan niin kohta olenkin ihan huomaamatta nelikymppinen.
Mutta tässä syitä miksi ei lapsia:
- en ole ollut koskaan vauvakuumeessa, en ole haaveillut lapsista
- minulla on krooninen sairaus, johon lääke, jonka käytön aikana ei ole hyvä olla raskaana. Tätä joutuisi siis säätämään tai ehkä voisin käyttää lääkettä, en oiken tiedä. Ja onhan se sairaus loppuelämäni, jaksaminen on kysymysmerkki, ja periytyväkin sairaus voi olla
- epäselvä työtilanne
- mies, vaikka hyvä onkin, ei halua lapsia. Jotenkin näen, että hän ei ole valmis vastuuseen, työ vie liikaa voimia, luonteeltaan on jotenkin spontaani, räiskyvä. Tottunut helppoon (koti)elämään
- olen aika huonouninen ja en mikään touhukas, kotityötkin joskus hieman rempallaan
Syyt lapsen hankkimiseen
- jonkilainen jatkuvuuden tunne, vaikka jossain sukujuhlissa alkaa tuntua siltä
- jonkinlainen tyhjyys elämässä, en hae lapsesta vanhuuden turvaa tai hoitajaa, mutta joku "syy" elämälle, miksi teen niitä asioita kun teen, kun täältä ei mukaansa saa mitään.
- taloudellinen tilanne hyvä, työttömänäkin ei tulisi rahaongelmia säästöjen takia
- olen pitkäpinnainen ja rauhallinen, joten voisin kuvitella pärjääväni lapsen kanssa
- olisi mielenkiintoinen haaste nähdä millainen lapsesta tulee, miten onnistuisi kasvatuksessa, tuleeko samanlainen kuin itse olen ollut jne
Jollain tasolla asia siis vaivaa. Jos olisi varma vakityö ja en söisi lääkettä sairauteeni, vastaus olisi selvempi. Jotenkin ajattelen, että minun pitää haluta asiaa enemmän, jotta voisin alkaa puhua miestä ympäri. Ja kun en ole, aika kuluu ja kohta on vaihdevuodet.
Kommentit (5)
En totta vieköön tiedäkään mitä haluan. Mutta eikö siksi ole hyvä vähän laittaa asioita listalle, jotenkin alkaa purkaa.
En ole puhunut lääkärin kanssa, mutta tiedän, että lääkitys tai sairaus ei ole vasta-aihe, mutta onhan se nyt selvää, että täysin terveenä olisi helpompaa. Minun lääkkeeni kanssa kävisi varmaankin niin, että raskaaksi tuloon asti sitä voisi käyttää, sitten loppu ja katsotaan miten oireiden kanssa käy.
Mikä muuten olisi oikea tai hyvä syy tehdä lapsi? Silmitöntä vauvakuumetta tuskin tulen saamaan, koska menen järki edellä asioihin, enkä ole mikään spontaani heittäytyjä. Mutta olisihan siinä projektia kasvattaa lapsi, eittämättä hyvä syy elämälle, kun minulta taisi jäädä Nobelit saamatta enkä muutakaan merkittävää taida saada aikaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska yhtään "hyvää syytä" tehdä lapsi ei ole. Se on vain joko haluttava tai sitten oltava haluamatta, ihan subjektiivisesti ja tunteella. Järjellä ja hyvillä syillä tätä päätöstä ei voi tehdä. Järjellä jos ajattelee, on vain yksi ainoa vaihtoehto: ei lapsia enää ikinä, yhtään, koska maailma ei kuitenkaan pelastu ja ihmiselämä tuntemassamme muodossa tulee paitsi tuhoamaan kaiken, myös kärsimään. Vain tunteella voi päästä siihen, että joskus väistämätönkin kärsimys (se, jola kukaan meistä ei voi välttyä, vaan joka iskee kaikkiin jossain muodossa) on sen arvoista.
Tärkein lasten hankinnassa on hyvä, toimiva parisuhde, tunne siitä että jaksamme tämän yhdessä.
Itsellä ei ollut koskaan mitään vauvakuumetta, mutta päätimme alkaa yrittämään, koska meillä ei ollut syitä olla hankkimatta lapsia! Tottakai eka lapsi oli pienoinen shokki, siis se vauva-aika kaikkine fyysisine ja psyykkisine muutoksineen, hormonimyrskyineen, babyblueskin oli outo kokemus...
totta kai hankit lapsen viestit? Koska lapsi on parasta maailmassa jne
Onko tämä palstan ensimmäinen lapsenhankintakriittinen viesti, joka saa olla omassa arvossaan??
Alue: Aihe vapaa
se tässä oikeasti on se juttu. Oikeasti ihminen ei tarvitse vakityötä voidakseen kasvattaa lapsia, ja todennäköisesti ne sun lääkkeetkin on korvattavissa jollain toisella raskauden ajan - mutta sä et edes ole puhunut lääkärin kanssa, vai mitä? Mitä mieheen tulee, harva ihminen ylipäätään on valmis vanhemmaksi, ennen kuin on sitä ja joutuu kasvamaan siihen. Eihän sitä etukäteen edes tiedä, millaista vanhemmuus on, puhumttakaan juuri tämän lapsen vanhemmuudesta. Toisaalta myös nuo sun syyt tehdä lapsia on aika abstrakteja. Ei lapsi voi olla syy elämälle, eikä sun elämän tyhjyyden täyte. Se vaan on tai ei ole ja sitä on rakastettava juuri sellaisena kuin se on, vaikka se olisi ihan surkea ja epäonnistunut etkä voisi kuvitellakaan jättäväsi omaisuuttasi saatiöimättä sen hassattavaksi jne.
Tietenkin sä olet epävarma. Se on luonnollista. On vaikea haluta tai olla haluamatta jotain sellaista, mistä ei edes tiedä, mitä se on. Lapsen suhteen tämä on aina hyppy tuntemattomaan. Toisaalta juuri siksi se on tavallaan myös päätös, jonka voi vaikka heittää arvalla. Kunhan sitten pysyy siinä päätöksessään, eikä ainakaan kovin pitkiä aikoja tulevaisuudessa käytä murehtimalla, että miten olisi ollut jos asiat olisivat olleet toisin.