kuinka usein kotiin jäämisen takana on oikeasti miehen mustasukkaisuus

t a b u

jättää miehen rohkeammin.

todella mustasukkainen varsinkin alussa ja kaikille työkavereilleni. tulin raskaaksi ja muutimme toiseen maahan, saimme vielä toisen lapsen ja reilun puolen vuoden päästä minun olisi tarkoitus etsiä työpaikka. mies painostaa koko ajan että pitäisi jo olla cv:t valmiina ja olla yhteyksissä mahdollisiin työnantajiin. tässä kun on reilu pari vuotta ollut vain lasten kanssa niin on miehellä 'unohtunut' tämä mustasukkaisuus. no, katsotaan sitten kun oikeasti menen töihin, olen aivan varma että sieltä se mustasukkaisuus taas tulee esiin, saa nähdä mitä tuleman pitää! :(

Mieheni oli hyvin mustasukkainen työkavereistani ja kuulusteli päiväkausia esim. pikkujoulujen jälkeen.

Halusi aina (5 lasta), että olen mahdollisimman kauan kotona. Luulen, että halusi paljon lapsiakin vain siksi.

Nooh, ei mua haittaa enää. Rakastan kotona olemista. Mies kannustaa ja huolehtii jaksamisestani.

Meillä mies jäisi itse kotiin jos minulla vain olisi työ josta saisi sellaista palkkaa että sillä edes jotenkin eläisi.



Mutta itse nautin kotona olosta valtavasti.

Missä vaiheessa suhdetta te ymmärsitte että mikä jatkuvassa holhoamisessa on takana? Pidittekö siitä aluksi ja sitten kun halusitte olla "omillanne" niin ei enää käynytkään? Puhutteko siitä avoimesti vain onko vain "yleinen syy"?

Heitä on aika vähän ja sairaalloisen mustasukkaisia miehiä on PALJON.

Mieluusti antaa mun ajaa perheen paremmalla autolla, ikinä ei ole valittanut rahasta mikä menee kauneuteen ja vielä kannustaa käymään kuntosalilla, koska mun olo siitä paranee ja tietysti näytän myös paremmalta. Eikä ole koskaan valittanut tyttöjen illoista tai kontroillut mua niiden aikana.

Töistä?

kuin miehen kotiin jääminen naisen mustasukkaisuuden vuoksi.

Minä myös ajelen perheen paremmalla autolla ja käyn tietysti harrastamassa jne. Ei mies pidä mua nyrkin ja hellan välissä.



Kotiäiti ikuisesti

- 5

Sen takia että vaimo on hyvin mustasukkainen miehestään.

niin ajatus on se, että kun kotiäitiys on kuitenkin kunnioitettavaa niin mustasukkaisuus on helppo piilottaa muiden silmiltä näin. ylistämällä alistaa.



sen sijaan siinä, ettei vaimo anna kutsua vieraita, ei ole mitään hienoa. ja kaikki näkevät heti että perheessä on ongelma. kukaan ei ylpeile sillä ettei käy vieraita. mutta moni sillä, että vaimo on kotona



sama kuin se että mies muka uhrautuu kuljettamaan naisen aina joka paikkaan. voi vaikuttaa ritarilliselta mutta mutta!!

Minä menetin ystäväni tämän miehen mustasukkaisuuden vuoksi. Mies oli jo alussa mustasukkainen, ystäväni kertoman mukaan vaikutti aika sairaalloisen mustasukkaiselta. Kun pari oli vielä lapseton, ei ystäväni olisi oikein saanut käydä missään. Muistan kerrankin, että harvinaisen tilanteen, että olimme ystävän kanssa yksillä ruokaravintolassa vaihtamassa kuulumisia. Naisen piti jatkuvasti soitella miehelle missä on ja mitä tekee. Sitten alkoi akku olla loppu. Nainen viestitti, että hänestä ei sitten kuulu tämän vuoksi. Mies vaati, että laturi on jostain löydyttävä ja naisen soitettava ennen lähtöään ja vielä kotoa.



Myöhemmin mies alkoi katsella huonolla meidän ystävyyttämme, koska olin sinkku. En viettänyt mitään rietasta elämää (sen sijaan ystäväni oli viettänyt nuorempana), mutta sinkkuna olin kaiken pahan lähde.



Aika pian suhteen alettua ystäväni tuli raskaaksi ja jäi kotiin. Hän oli juuri valmistunut maisteriksi, muttei ilmeisesti koskaan ole tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä. Jäi ensimmäisen lapsen jälkeen suoraan kotiin toisen kanssa, mikä ei sinänsä ole vielä mikään merkki miehen mustasukkaisuudesta. Kontrollointi sen sijaan on. Mies kontrolloi rahoja ja menoja ja jakeli "taskurahaa" naiselle vähän oman laupeudentilansa mukaan. Ystäväni ei oikein osannut tehdä mitään yksin, vaan mies hoiti heillä asiat. Kerran muistan, että pariskunnalle tuli riita ja mies lähti kaupunkiin ovet paukkuen. Ystäväni siinä sitten pohdiskeli, että mitähän tässä yksikseen voisi illan tehdä. Ei oikein edes tiennyt, että mitä kaupastakaan voisi ostaa, kun mies ei ollut neuvomassa. Toisen kerran mies oli naukkaillut hieman naapurissa ja sai yöllä huutokohtauksen ja sammui pariskunnan pienen lapsen edessä. Ystäväni mietti jo, että pitäisikö erota. Tilanne kuitenkin korjaantui sillä, että nainen sai kaupassa ollessaan hyvitykseksi ostaa joko huulikiillon tai vauva-lehden. Facebookiin nainen ei saanut liittyä, meiliinkin mies jotenkin pääsi vakoilemaan.



Ystäväni muuten lopetti yllättäen yhteydenpidon noin nelisen vuotta sitten. En sen koommin ole hänestä kuullut. Asumme eri paikkakunnilla. Tekisi mieli tiedustella mitä kuuluu, mutta kynnys on korkea. Tunnen, ettei mies hyväksy minua (vaikka nykyään perheellinen olenkin) ja loukkaa, että entinen ystäväni teki miehen mielen mukaisesti.

Liian mustasukkaista miestä on syytä varoa. Jäädessäni pidemmäksi aikaa kotiäidiksi punnitsin asiaa tältäkin kannalta. En olisi kotona, jos mieheni olisi osoittanut liiallista mustasukkaisuutta. Kotona ollessani huolehdin, että en tule ihmisenä liian isestäänselväksi. Haluan käydä joskus tuulettumassa ilman miestäni ja miehen on mukisematta se hyväksyttävä.



kotiäiti

Keksiikö mies tekosyitä miksei facebookiin liitytä "saat ahdistelijoita perääsi" vai sanooko suoraan ettei tietenkään käy koska "olen niin mustasukkainen"?

Minä menetin ystäväni tämän miehen mustasukkaisuuden vuoksi. Mies oli jo alussa mustasukkainen, ystäväni kertoman mukaan vaikutti aika sairaalloisen mustasukkaiselta. Kun pari oli vielä lapseton, ei ystäväni olisi oikein saanut käydä missään. Muistan kerrankin, että harvinaisen tilanteen, että olimme ystävän kanssa yksillä ruokaravintolassa vaihtamassa kuulumisia. Naisen piti jatkuvasti soitella miehelle missä on ja mitä tekee. Sitten alkoi akku olla loppu. Nainen viestitti, että hänestä ei sitten kuulu tämän vuoksi. Mies vaati, että laturi on jostain löydyttävä ja naisen soitettava ennen lähtöään ja vielä kotoa.

Myöhemmin mies alkoi katsella huonolla meidän ystävyyttämme, koska olin sinkku. En viettänyt mitään rietasta elämää (sen sijaan ystäväni oli viettänyt nuorempana), mutta sinkkuna olin kaiken pahan lähde.

Aika pian suhteen alettua ystäväni tuli raskaaksi ja jäi kotiin. Hän oli juuri valmistunut maisteriksi, muttei ilmeisesti koskaan ole tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä. Jäi ensimmäisen lapsen jälkeen suoraan kotiin toisen kanssa, mikä ei sinänsä ole vielä mikään merkki miehen mustasukkaisuudesta. Kontrollointi sen sijaan on. Mies kontrolloi rahoja ja menoja ja jakeli "taskurahaa" naiselle vähän oman laupeudentilansa mukaan. Ystäväni ei oikein osannut tehdä mitään yksin, vaan mies hoiti heillä asiat. Kerran muistan, että pariskunnalle tuli riita ja mies lähti kaupunkiin ovet paukkuen. Ystäväni siinä sitten pohdiskeli, että mitähän tässä yksikseen voisi illan tehdä. Ei oikein edes tiennyt, että mitä kaupastakaan voisi ostaa, kun mies ei ollut neuvomassa. Toisen kerran mies oli naukkaillut hieman naapurissa ja sai yöllä huutokohtauksen ja sammui pariskunnan pienen lapsen edessä. Ystäväni mietti jo, että pitäisikö erota. Tilanne kuitenkin korjaantui sillä, että nainen sai kaupassa ollessaan hyvitykseksi ostaa joko huulikiillon tai vauva-lehden. Facebookiin nainen ei saanut liittyä, meiliinkin mies jotenkin pääsi vakoilemaan.

Ystäväni muuten lopetti yllättäen yhteydenpidon noin nelisen vuotta sitten. En sen koommin ole hänestä kuullut. Asumme eri paikkakunnilla. Tekisi mieli tiedustella mitä kuuluu, mutta kynnys on korkea. Tunnen, ettei mies hyväksy minua (vaikka nykyään perheellinen olenkin) ja loukkaa, että entinen ystäväni teki miehen mielen mukaisesti.

Kuinka moni äiti on oikeasti kotona?

Heitä on aika vähän ja sairaalloisen mustasukkaisia miehiä on PALJON.

Mä olen ollut pitkään kotona hoitovapailla, ja ihan oma valintani ja aloitteeni on ollut. Ei mies ole millään tavalla painostanut, pikemminkin olisi välillä halunnut mut töihin rahan vuoksi, mutta en ole millään raaskinut laittaa lapsia pienenä hoitoon ja on kitkutettu taloudellisesti.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 20:21"]

Olenko minä mustasukkainen?

Päästän kyllä vaimoni ravintolaan kavereidensa kanssa, mutta istun etäälle kyttäämään sivusta. Saatan kumota pari olutta vain etten herättäisi turhaa huomiota. Istun naama myrtsinä ja katselen ettei kukaan urpo tule tanssittamaan ikiomaa naistani. Jos joku tulee niin ryntään väliin ja tönäisen urpoa kauemmaksi. 

Olenko minä muka mustasukkainen?

[/quote]

Tuo on ihan tervettä!

Up

Minä olen mielelläni kotona mutta se johtuu siitä, että olen totaalisen introvertti. Töissä joutuu seurustelemaan ihan riittävästi, vapaa-ajan olen mieluiten perheen kanssa tai ihan itsekseni. Mies ei ole mustasukkainen. Ja niin, työhön palasin, kun lapsi oli 1v 2kk, ja mies jäi kotiin.