Luomusynnyttäneitä?

En osaa sanoa miten ;) Liikkumalla, hengittämällä, murisemalla...

koko synnytys kaikkineen kesti alle tunnin. Yksi iso "kipupiikki" ja sillä siisti. Itse kävelin pois synnytyssalista voimat tallella. Mitään kipulääkitystä ei keritty antaa.

t. syöksysynnyttäjä

En minä kipua pelkää, varsinkaan kun sen merkitys on selvä kuten synnytyksessä. Kova kipu ilman syytä tietysti huolestuttaisi ja ahdistaisi kovasti. Mutta synnytyskipu oli varsin helppo kestää kun ajatteli että se on merkki siitä että vaivalloinen raskaus loppuu ja odotettu vauva syntyy :-)

Että mun eka synnytys ei ollut helppo, käynnistettiin , kesti 24 tuntia ja repesin pahasti, ommeltiin. Ompelu se kivuliain osa olikin. Toinen synnytys oli ihan lastenleikkiä, 6 tuntia eikä repeämiä, kivut lähinnä menkkakipuluokkaa.

Tens-laite ihan ehdoton! Katso www.aktiivinensynnytys.fi, sieltä voit vuokrata. Mulla pitkät synnytykset, Tens auttoi jaksamaan.

minuuttia ennen ponnistamista oli aika "pirulliset". Ei sekään nyt mitään hirvittävää ollut, lähinnä tuli mieleen just tuo käyttämäni adjektiivi. Pahinta siinä oli, kun ei tiennyt kauanko tuo kovin kipu kestää, ennenkuin vauva syntyy. Kesti siis vähän aikaa, mutta eihän sitä koskaan etukäteen voi tietää. Kolme luomusynnytystä takana, ponnistusvaiheet tosi lyhyitä (1-6min.)



Pahinta minusta on ollut ompelu, etenkin ensimmäisen jälkeen, kun en puutunut oikeastaan ollenkaan, mutta en tietystikään tajunnut sitä (kun ei ollut kokemusta). SE oli hirvittävää. Kaksi seuraavaa meni paremmin, kun osasin vaatia lisää puudutusta alakertaan.



Enkä ole siis mikään sankarisynnyttäjä, vaan oikeastaan pelkuri. Pelkään siis piikkejä, ja toimenpiteitä, joten mahdollisimman luomuna halusin mennä. Puudutussuihkeen ja -piikit otin silti ennen ompelua, muuten en olisi kestänyt.

ja kun en kolmannesta ehtinyt saada mitään mutta en myöskään saanut selkäkipuja jälkikäteen, oli päätös synnyttää neljäskin luomuna tosi helppo.



Kyllä ne synnytyskivut kesti, mutta selkäkipuja kuukausitolkulla ei.

joten se oli vähän se ja sama ottaako vai ei.



t: 8

kun tietää niitten olevan rajallisia ja palkinnoksi saa rakkaan vauvan.

Kivun vielä kesti, jälkiseuraamukset olivatkin sitten eri luokkaa.



Ei tulisi mieleenkään olla enää sektiota vastaan.

muusta ei ole kokemusta joten en osaa verrata.. Kuitenkin sanoisin että synnytykset on niin erilaisia ja ihmiset kokee kivut erilailla joten paha sanoa..

Kuten joku jo sanoi niin synnytyksessä tietää kivun syyn ja mitä siitä seuraa eli se lapsi. itselläni molemmat synnytykset olleet niin nopeita ettei ole tarvinnut kauaa kärvistellä. Ekassa synnytyksessä sattui kunnolla vain ponnistus 40min ja toisessa supistukset sattui kunnolla noin 15-30min

kivunlievityksen tarvetta. Kivuliainta oli ponnistaminen, mutta kestin sen kun oli pakko.



Kaksi muuta synnytystä ovat olleet pitempiä ja niihin olen ottanut puudutuksia.

lisaksi 1 epiduraali ja 1 spinaali.



Kolmas meni 'vahingossa' luomuna, ja sen kivunhan kesti! Kipeehan sita oli, mutta ei se iaisyyksia kesta. Vauva syntyi 1 ponnistuksella, mutta olihan se tosi kipee edelliset 15 min.



Neljannen halusin luomuna, meni vahan pidempaan, mutta hyva tuli :)

Luomusynnytys oli helpoin ja mukavin kaikista. Kroppa toimi ja sen hallitsi loppuun saakka. Minä liikuin ja keskityin. Murina auttoi myös.



Uskon, että pelko tekee kivusta sietämättömän. Itse ajattelin, että kipu on hyvää ja kuuluu asiaan. Ilman kipua ei tule vauvaa.



Muistan myös ajatelleeni mantran omaisesti, että "kipu on vain mielentila" ja se auttoi hahmottamaan tilannetta.



Synnyttämisestä selviää hyvin ilman puudutteita, yhtä hyvin myös puudutteiden kanssa.