Lue keskustelun säännöt.
Koiranomistajat; Meneekö teillä koskaan hermot koiraan?
19.08.2012 |
Tuntuuko koiran hoito ja koulutus koskaan stressaavalta/aikaavievältä? Miten olette jaksaneet?
Kommentit (35)
Meidän koiran pitäisi aina olla siellä missä muutkin. Kun vien lapset pihalle, koira jää oven taakse vinkumaan, ja aina kun olen lapsien kanssa jonnekin lähdössä, se yrittää tulla mukaan. Kun ensin kuuntelee kahden lapsen vinkumista, niin koiran vinkumisen kuuntelu nyt vaan on liikaa.
Meillä koira on myös niin ihmisystävällinen, että jokainen vieras saa sen pois tolaltaan ilosta. Voi että ottaa se mölyäminen päästä, eikä sitä olla millään koulutuksella saatu pois.
Lisäksi ärsyttää se, että koiralla on jatkuvasti korvatulehduksia (johtuen toisen korvan rakenneviasta, siinä korvassa ei ilma kierrä ollenkaan). Tämähän ei ole koiran syy tietenkään. Mut silti; koiralle pitää tehdä omat ruuat, korvaa pitää jatkuvasti olla lääkitsemässä ja puhdistamassa, ajamassa karvoja jne. Pelkkiin koiran korvatulehduksiin on mennyt meillä nyt 2000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vielä kommentoida tuota ihmisten arvostelua koiran kasvatuksessa.
Olen käynyt monia erilaisia koiran kasvatus ja koulutus kursseja. Niin teoriaa kun käytäntöäkin. Ja silti -jopa ihmiset joilla ei ole koskaan ollut koiraa elämässään - tulevat neuvomaan ja kertomaan mitä teen väärin, kun en huuda ja räyhää ja fyysisesti kurita
koiraani. Että Se on ihan koiran omistajan arkea kuunnella niitä pätemisiä. Sillä ei ole merkitystä miten hyvin olet siihen perehtynyt.
Ja kyllä,menee hermot aina välillä, kun kovapäisiä koiria on. Välillä hävettää omat hermoilut julkisilla paikoilla
Ei kaduta, pelkästään iloa tuosta karvaturrista on:)
Menee kyllä, mutta todella harvoin. Meidän sammarilla on niiiiin pakko jahdata jäniksiä, siilejä, lintuja, oravia jne , eikä juurikaan kuuntele käskyjä. Muutoin tottelee todella hyvin. Eilen niksautti minulta niskan kun säntäsi siilin perään. Nyt ei juuri pää käänny, ja kyllä, meni hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä menee! Koiramme on itsepäinen ja hyvin energinen. Kaikki on haisteltava ja haukuttava ihan muuten vaan. Välillä korvat ovat vain koristeena, varsinkin remmissä. Koirasta on tullut myös mustasukkainen vauvan tulon jälkeen. Mikään määrä ulkoilua ei rauhoita sitä. Tänään koira ehti syödä nenäliinan. Se on myös syönyt sukkia. Joo, hermot menee varmaan naapureillakin, kun koira innostuu haukkumaan. :/ Vaikka on koulutettu ja hyvin pidetty sekä lenkitetty niin silti... Silti se on mitä se on.
Kyllä välillä hermo menee, joskus monta kertaa päivässä. Meillä koira on arka ja terävä, suhtautuu epäluuloisesti vieraisiin ja pelästyy välillä ihan ihme juttuja (esim. reppu kaatuu lattialla pystyasennosta kyljelleen hitaasti). Kotioloissa on yleensä tosi kultainen, on kuitenkin koulutettu paljon eikä tule sänkyyn eikä sohvalle ilman lupaa, ei koskaan ota ruokia ilman lupaa eikä tuhoa paikkoja (paitsi villasukkia rakastaa). On tosi hauska ja energinen, naurattaa yleensä monta kertaa päivässä. Mutta välillä on tosiaan niitä hetkiä kun tuntuu että voisi vaan itkeä koiran kanssa elämisen vaikeutta, koira käyttäytyy huonosti ulkoillessa, rähjää ja pelkää eikä tottele. Aina niistä hetkistä on päästy yli. Toisaalta koiramme paljastaa omat heikkoutemme kun hermot menee. Sehän siinä varsinaisesti ärsyttääkin. Koira on meille kuitenkin äärimmäisen rakas huonoista puolistaan huolimatta - emme mekään ole täydellisiä, miksi koiran pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me luovuimme koirasta, koska en jaksanut. Luujuosin pitäväni koirista, mutta juu ei. Ei mulla ole koko päivää aikaa juosta sen kanssa lenkillä. Tulla kotiin kolmesti päivässä ja leikkiä tottista.
Vähän harmittaa, että koira joutui vaihtamaan perhettä, mutta en vain pystynyt siihen.
Kun koirana on jästipää, joka kuvittelee omistavansa koko maailman, niin menee hermot. Siinä vaiheessa, kun koira osaa käyttäytyä, pysyy vapaana pihalla, ei hauku kuin silloin kun joku tulee pihaan, ei hypi tai pureskele mitään kiellettyä kaikki on hyvin. Jos se ei tuota tee, niin ärsyttää niin maan vietävästi. Ei mua haittaa normaali koulutus, lenkkeilyt, turkin hoidot sun muut, mutta jos kaikesta huolimatta sitä koiraa ei saa tottelemaan, niin se ottaa kieltämättä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meidän koiran erityistaito on hidas liikkuminen silloin kun se ei halua tulla, ja se ajaa mut raivon partaalle. Koira on myös aika haukkuherkkä, ja joskus se on hankalaa.
ja välillä pentueita. Ei mene hermot eikä koirien hoito tai koulutus tunnu stressaavalta tai aikaavievältä. Trimmaukset joskus tuntuu hieman aikaavieviltä, nämä kun trimmataan nyppimällä mihin menee pari tuntia per koira ja lisäksi trimmaan omien lisäksi kasvatteja.
Mutta yleisesti ottaen meillä otetaan tosi rennosti. Ei mitenkään erityisesti kouluteta, siinä ihan arjen sivussa menevät koirat. Joskus nuorempana tuli kisattua monissa lajeissakin mutta ei enää kiinnosta, eikä koirien onnellisuus näytä siitä yhtään kärsineen että ovat nykyisin tavallisia sohvakoiria (lenkit toki tehdään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina välillä tuntuu väsyttävältä ja raskaalta, jos koira on itsepäinen, ja tulee ehkä välillä hieman ärähdeltyäkin. Mutta ei saa valittaa, itse olen koiran halunnut ja siihen pitää sitoutua. Eikä mikään voita hienoja hetkiä koiran kanssa.
eli koko elämä on alisteista koiralle ja sen ehdoilla siis tätä ihmiselämää nyt eletään. Nurinkurista ja hieman surullista. Silti rakastan ehdoitta koiraani, mutta en tiedä hankkisinko enää koiraa jos olisin tiennyt että oma elämä kiertyy nyt sen ympärille liian tiiviisti, eli tämä koko oma elämä on nyt näivettynyt liikaa yhden asian eli koiran ympärille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enää :D
Meillä onkin tommonen melkein 8v, laiska lapanen perhekoirana. Peruskoulutettu ja rauhallinen tapaus.
Jos olisit kysynyt jotain 4-5 vuotta sitten, niin vastaus olis ollut vielä kovastikin eri näköinen :D
Saati sit silloin, kun tuo oli vielä ihan kakara.
Vähän sama kun kysyisi, meneekö sulla ikinä hermot lapsiin. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei mee...
eli koko elämä on alisteista koiralle ja sen ehdoilla siis tätä ihmiselämää nyt eletään. Nurinkurista ja hieman surullista. Silti rakastan ehdoitta koiraani, mutta en tiedä hankkisinko enää koiraa jos olisin tiennyt että oma elämä kiertyy nyt sen ympärille liian tiiviisti, eli tämä koko oma elämä on nyt näivettynyt liikaa yhden asian eli koiran ympärille
Itselläni ollut koiria viimeiset 16 vuotta vähintään yksi talossa, välillä enemmänkin. Opiskelijan hurjat huvit ja perheellisen vähemmän hurjat on tullut hoidettua koirista huolimatta. Mihin se elämä siitä on näivettynyt? Koira ei ees tartte lapsenvahtia ihan joka kerta kun kotoa poistut...
eli koko elämä on alisteista koiralle ja sen ehdoilla siis tätä ihmiselämää nyt eletään. Nurinkurista ja hieman surullista. Silti rakastan ehdoitta koiraani, mutta en tiedä hankkisinko enää koiraa jos olisin tiennyt että oma elämä kiertyy nyt sen ympärille liian tiiviisti, eli tämä koko oma elämä on nyt näivettynyt liikaa yhden asian eli koiran ympärille
Meillä koira ei mitenkään tee elämää alisteisiksi koirille, koska meidän elämäntyyli on muutenkin kotielämää. Ei me mitään ihmeempiä tehtäisi ilman koiriakaan, kotona oleiltaisiin. Koirat vaan rikastaa sitä kotielämää samoin kuin ihmislapsetkin.
Mutta jos haluaa elämäntyyliä jossa ollaan paljon pois kotoa, esimerkiksi baareillaan ja matkustellaan ja harrastetaan kodin ulkopuolella, kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan koiran ottamista. Varsinkin koiran yksinhuoltajuus tarkoittaa, että jos ei ole hoitopaikkoja, ei mennä juuri koskaan vapaasti töistä työkavereiden kanssa tuopille tai ostoksille, tai työpäivän jälkeen ei voi lähteä kuntosalille kun se koira on ollut jo muutenkin niin paljon yksin sinä päivänä, ja matkojen ajaksi voi olla hankala järkätä hoitajia.
"erityistilanteissa"...kun matolla on ripulit tai sangyssa oksennus...tai kun koira on tilanteen pakosta messissa tilanteissa joissa haluaisi olla rauhassa ilman koiraa... mutta koira on perheenjasen joten semmoista se on...jos olen koirasta erossa matkan tms takia niin ikavoin sita tosi paljon.
eli koko elämä on alisteista koiralle ja sen ehdoilla siis tätä ihmiselämää nyt eletään. Nurinkurista ja hieman surullista. Silti rakastan ehdoitta koiraani, mutta en tiedä hankkisinko enää koiraa jos olisin tiennyt että oma elämä kiertyy nyt sen ympärille liian tiiviisti, eli tämä koko oma elämä on nyt näivettynyt liikaa yhden asian eli koiran ympärille
Itselläni ollut koiria viimeiset 16 vuotta vähintään yksi talossa, välillä enemmänkin. Opiskelijan hurjat huvit ja perheellisen vähemmän hurjat on tullut hoidettua koirista huolimatta. Mihin se elämä siitä on näivettynyt? Koira ei ees tartte lapsenvahtia ihan joka kerta kun kotoa poistut...
Riippunee aika pitkälti ihmisen luonteesta ja siitä, millaisia asioita hän haluaa tehdä ja on kiinnostunut.
Itselläni ollut koiria viimeiset 16 vuotta vähintään yksi talossa, välillä enemmänkin. Opiskelijan hurjat huvit ja perheellisen vähemmän hurjat on tullut hoidettua koirista huolimatta. Mihin se elämä siitä on näivettynyt? Koira ei ees tartte lapsenvahtia ihan joka kerta kun kotoa poistut...
Mulla on 2 koiraa ja asun yksin. Mitään hoitopaikkoja koirilleni ei ole, koska en tunne täällä paikkakunnalla ketään. Ja koska työpäivään matkoineen menee 10 tuntia, niin eipä sen jälkeen enää ilkene koiria jättää yksin jos haluaisi vaikka käydä jossain harrastamassa tai kaljalla. Menee minusta jo rääkkäysosastolle niin paljo yksinolo, vaikka koirat siitä toki hengissä selviäisivätkin. Eli joo, kyllä mäkin voin sanoa että koirat paljolti estää vapauttani tehdä monia asioita joita haluaisin.
riippuu ihan siitä, mikä itselle on siihen arkeen sopivaa. Meillä koira saa mennä vapaasti sängylle ja sohvalle, eikä se lisää tai aiheuta hermojen menetystä. Toki joskus on päiviä että kaikki ottaa pattiin, mutta silloin potuttaisi ilman koiraakin.