Raskaana! Ikää 42. Muita?

olen ns. vanha synnyttäjä. Voin raskausajat hyvin, pidin itsestäni huolta, toivuin synnytyksistä hyvin. Yövalvomisetkin olen kestänyt, vaikka toki jos vertaa niitä aikoja kun pystyi menemään suoraan baarista luennoille tai töihin usemmankin päivän putkeen, niin onhan sitä välillä väsynyt vauva-aikana. Mutta noin yleisesti elämänkokemuksen tuoma perspektiivi auttaa väsymyksen ja karikoiden yli, niitä on kuitenkin jokaisella äidillä ikään katsomatta. Itselleni tämä on ollut paras ja oikea ikä tulla äidiksi.



Ainahan sitä voi miettiä minkä ikäinen sitä on kun lapsi menee kouluun, pääse ripille tai ylioppilaaksi. Mutta elämä eletään nyt eikä jossitella sitä mitä se on joskus 20v. päästä.



Onnea sinulle ja hyvää vointia!

kolmannen lapsen 43-vuotiaana.En ollenkaan tuntenut itseäni vanhaksi,päinvastoin,lapsi piti nuorena ja virkeänä.Kuuntelin ihmeissäni samanikäisten naisten valitteluja omasta jaksamisestaan ja vaivoistaan ja ainasta hokemista"kun on jo niin vanha" eikä jaksaneet muuta,kuin työtä ja kotiin makoilemaan.Mulle lapsi toi uudenlaista virtaa ja uusia tuttavia,sain ikäänkuin uuden elämän myös itselleni lapsen kanssa:)Ei ollut aikaa vanhettua ja väsyä vaan piti olla ajassa mukana.Onnea kovasti myös sinulle ja mukavaa odotusta!

kiitos kokemuksienne jakamisesta!





ap

todellista avoimuutta, kun ei voi hyväksyä eri-ikäisiä äitejä :D

Onnea paljon, kuulostaa ihanalta uutiselta! :)

60-v. saa lapsen kotiintuloa vahtia jos kersat tekee yli 40-v. Elämä on jokaisen oma valinta. Itse nautin perheeni kanssa olemisesta, ilman pyllynpyykimisiä ja yövalvomisia nyt nelikymppisenä.

Toisissa on vielä vanhanakin virtaa. Ihmiset elää nykyään keskimäärin aika pitkään, joten ei toi 40+ mitään nykypäivänä länsimaissa. Mutta kuten sanoit, kaikki tekevät itse valintansa.

ole rutsahtaneissa mummoäideissä, johan sä vitsin murjasit!

Sen sijaan sellaiset aikanaan pikkulapsiajan alta hoitaneet elämänsä kunnossa olevat nelikymppiset, heissä sitä tuntuu olevan! Ja avoimuutta elämälle, muutakin kuin paskavaippojen ihmettelyä.

lapsen 40v jos meidän lapsiluku ei olisi jo täynnä :D Meillä on jo 3 lasta joten enempää ei taloon mahdu mutta sanotaan nyt näin että mielummin minä tässä iässä vaihtelen omille lapsille vaippoja kuin lastenlapsille. En todellakaan koe olevani lähelläkään mummoikää vielä!



Niin ja mun kuopukseni on 3v.



ONNEA AP!

matkailu ja biletys :D



Mä olen itse harrastanut sitä jo tuossa noin 20-30v joten nyt voi keskittyä perhe-elämään. Ja sekin on muuten jännä juttu miten toiset eivät kykene matkustamaan lasten kanssa...hmmm...

Ei minulla ole kokemusta ihan samoilta kymmeniltä, mutta 36- ja 38-vuoden iässä olen tehnyt lapset.



Mulla on ollut niin menevä elämä ennen lapsia, että silloin tuntui, että kaikki on nähty paitsi äitiys. Äitiys onkin tosi upeaa, ja touhutaan lasten ja miehen kanssa paljon yhdessä. En kaipaa mitään menoja ja reissuja enää, ja vaikken enää ikinä kävisi koskaan missään tai kokisi mitään, siltikin olen takuulla ehtinyt enemmän kuin moni koskaan. Nyt minä olen lapsiani varten :) No, vähän omiakin harrastuksia on, mutta kuitenkin. Kyllä ne ovat minua nuoremmat äidit, jotka perhekerhossakin vonkuvat oman ajan perään ja vaapaaviikonloppujen perään, baariin on päästävä ja sinne ja tänne. Kun tarvitaan omaa aikaa ja lapsi sitoo niin että väsyttää. Mua lähinnä naurattaa sisäisesti, sillä joku pikkulapsiaika on niin lyhyt, että vaikea ymmärtää, ettei voi olla kotona esim. vauvavuotta ja unohtaa hössötykset välillä.



Äitini on saanut meistä nuorimman 40-vuotiaana. Nyt reilu kuuskymppisenä on kyllä edelleen ihan täydessä iskussa, joten tuskin minäkään kuivetun vielä aikoihin. Mummoni on 88-vuotias, asuu omillaan mökissä ilman mukavuuksia ja voi erinomaisesti ja jaksaa touhuta lapsieni kanssakin. JOtkun hyytyvät, toiset taas eivät. Ei se ole niinkään ikäkysymys, vaan yksilökysymys.



Onnea ap, nauti lapsestasi!

matkustaa kaikki luetellut matkat lasten kanssa, mutta he ovat jo niin vanhoja, että sen uskaltaa tehdä niissä matalan hygieniatason maissakin.



Lapset rakastavat matkustaa!



onnea vaan ap:lle ja hänen elämälleen sekä pienokaiselle aikanaan