Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yh:na ydinperheessä
19.08.2012 |
Oi että ottaa nuppiin ja ennen kaikkea väsyttää! Olen ajautunut tahtomattani lähes yh:ksi, vaikka minulla on mies, lapsen isä. Lapsi on juuri vuoden täyttänyt ja todella vilkas. Olen vielä kotona hänen kanssaan, ja lapsi vaatii jatkuvaa huomiota. Menossa joku vaihe, jossa hän ei hetkeäkään viihdy yksin, jossei sitten ole "pahanteossa". Päikkäreitä nukkuu noin 15-30 min.
Olen siis kotona, ja mieheni töissä, normaalissa 8-16 työsopparissa. Periaatteessa olemme yhtä mieltä siinä, että miehen vapaa-ajat hoidamme lasta 50-50, mutta se käytäntö! Käytännössä mies on kotona klo 18, ja haluaa silloin syödä rauhassa. Syötyään on kyllä samassa huoneessa lapsen kanssa, muttei keskity häneen. Lapsi siis roikkuu koko ajan minussa, eikä minulla ole "virallista" vapaa-aikaa. Klo 20 lapsi syö vellin, pesemme hampaat ja nukutamme. Jostain syystä tämäkin on jäänyt mulle, koska mies ei oikein jaksa panostaa tähänkään.
Saisin vapaata ainakin periaatteessa, jos vaan keksisin tai jaksaisin illalla lähteä jonnekin. Mutta rankan päivän jälkeen haluaisin vain rentoutua kotona - ilman lasta. Päivällä on kuitenkin oltu lähes koko ajan ulkona. Toisaalta, jos joskus haluaisin jonnekin lähteä, ei se onnistuisi ex tempore. Mies haluaa myös tehdä omia kotipuuhasteluitaan, kuten autotallin siivousta, johon saattaakin sitten mennä koko ilta. Hän ei oikein ymmärrä, että kun on pieni lapsi ja töissä, on vain hetkellisesti pistettävä lapsi ykköseksi ja unohdettava nämä muut puuhailut. Ja puuhailla hänen pitää saada ihan yksin. Sen sijaan minä joudun siivoilemaan lapsi lahkeessa.
Ei tässä mitään, jos viikonloppuna lapsenhoito jaettaisiin. Mutta tänä viikonloppuna miehellä oli poikien mökki-ilta. Tai iltana tämä mulle myytiin - lähteä piti illansuussa ja palata heti aamupäivästä. Mulle lupailtiin, että saan lauantaina nukkua ja levätä lähtöön saakka. No, edellisenä iltana mies sitten sanoikin, että jo aamuysin jälkeen pitää lähteä. Aamulla heräsin lapsen itkuun klo 7, koska mies ei lasta voinut pakkaamiseltaan hoitaa. Kyselin, että milloin tulee sunnuntaina kotiin. Vastaus oli, että ei voi tietää! Kun ei tiedä kuinka pitkäksi ilta venähtää, paljonko sitä juodaan ja kuinka aamulla nukuttaa. On se hienoa, että hänellä on oikeus uniin, mutta minulla ei. Minulle vanhemmuus tarkoittaa, että mökki-iltoihin saa lähteä, mutta on oltava sellaisessa kunnossa, että seuraavana päivänä onnistuu perhe-elämä.
Kun virallisesti mies aina vannoo, että minäkin voi pitää vapaata, niin taidanpa ottaa sen vapaan tänään. Laitan itseni lähtökuntoon, ja kun krapulainen isäntä tulee iltapäivällä/illalla kotiin, ojennan pienen kakkapyllymme hänelle ja lähden vaikka leffaan. Oviaukosta sitten vielä huikkaan, että ei kannata odotella, en nyt oikein tiedä mihin aikaan tulen takaisin.
Menen takaisin töihin kuukauden päästä ja lapsi perhepäivähoitoon. Odottelen hieman huolissani, miten hoito iltaisin ja viikonloppuisin jakautuu. Nythän miehellä ei enää ole etuoikeutta lööpailuun sillä verukkeella, että on ainoa työn raskaan raataja.
Kommentit (31)
[i"kyllähän sinä voit lapsen kanssa tehdä ihan mitä haluat, mitä siinä valitat". Sinne jäi polttarireissulle valmistautuva mies lapsen kanssa "tekemään mitä haluaa", kun minä pakkasin pikapikaa tärkeimmät tavarat, kävin kaupan kautta ostamassa loput ja suuntasin naapurikaupunkiin ystävän luokse yllätyskylään. .
[/quote]
Niin kyllähän lapsen kanssa voi tehdä mitä haluaa, kuten vaikka mennä polttareihin. Miehet on oikeasti joskus niin yksinkertaisia, ettei tajua edes rautalangasta vääntämällä. Vain kokemus opettaa. Kuten tässä ylläolevassa esimerkissä. Oikein hymyilyttää :) Mies ehkä toivoi tuon illan jälkeen, että olisi tajunnut vähän vähemmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tuon ap:n tunteen! Ensimmäisen lapsen kohdalla vielä jaksoin hoitaa lapsen yksin, kun mies teki pitkää päivää. Ajattelin, että tämä on nyt vaan tilapäistä. Kun toinen lapsi syntyi ja sama meno jatkui, uuvuin täysin. En saanut nukuttua öisin ja unirytmi meni ihan överiksi. Mies järjesti olemattomalle vapaa-ajalleen kaikenlaista menoa ja meininkiä, jos ei muuta niin kutsui kavereitaan meille saunomaan ja sitten baariin. Minusta ei kuulemma ollut seuraa kun olisin kuitenkin käynyt nukkumaan... Otin eron kun lapset oli 1 ja 4 vuotiaat. Aikaa tuosta on 5 vuotta ja nyt elo mallillaan. Helppoa ei ole ollut mutta voin henkisesti paljon paremmin, eikä tartte kattoa sitä vapaamatkustajaa, mukamas perheen päätä, Hah!
jotka lusmuavat ylitöitä työpaikallaan välttyäkseen lasten nukkumaanlaitolta ja muulta epämukavalta. Teen työtä ICT-yrityksessä jossa mieskollegoiden lounastauot venyvät helposti 1,5 tunnin mittaisiksi ja puolen tunnin kahvitaukoja on kaksi päivässä. Olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan sitä miten "raskasta" on kun miesvaltaisella alalla painetaan toimistotöitä. Kelpaa kollegoideni tulla kotiin rentoutumaan ja vaatia vaimolta ympärivuorokautista työpäivää lasten parissa :D
:D
Samaa olen katsellut meidän työpaikalla. Välillä säälittää näiden miescollegoiden vaimot, välillä huvittaa insinöörin kekseliäisyys. OLIPA taas rankka päivä, HOHHOIJAA :d
[i"kyllähän sinä voit lapsen kanssa tehdä ihan mitä haluat, mitä siinä valitat". Sinne jäi polttarireissulle valmistautuva mies lapsen kanssa "tekemään mitä haluaa", kun minä pakkasin pikapikaa tärkeimmät tavarat, kävin kaupan kautta ostamassa loput ja suuntasin naapurikaupunkiin ystävän luokse yllätyskylään. .
Niin kyllähän lapsen kanssa voi tehdä mitä haluaa, kuten vaikka mennä polttareihin. Miehet on oikeasti joskus niin yksinkertaisia, ettei tajua edes rautalangasta vääntämällä. Vain kokemus opettaa. Kuten tässä ylläolevassa esimerkissä. Oikein hymyilyttää :) Mies ehkä toivoi tuon illan jälkeen, että olisi tajunnut vähän vähemmästä.
On varmaan toivonut, että olisi tajunnut vähän vähemmällä, mutta niin olen minäkin. Oli jotenkin tosi inhottavaa joutua siihen "paskan vaimon" asemaan miehen kavereidenkin silmissä, koska eihän heillä ollut mitään todellista käsitystä siitä, miksei mies sinne polttareihin päässyt. Toisaalta, pitkällä juoksullahan tuolla ei ole mitään väliä, eikä nuo kaverit onneksi olleet niitä meidän yhteisiä ystäviä (joille olisi toki ollut helpompi selittää), mutta se kantapään kautta oppiminen piti vaan näköjään tehdä ja käytännön asioiden muuttumisen kannalta ei ole kyllä kaduttanut. Tuohon asiaan vielä joskus aina palataan ja mies tosi mielellään luisuisi aina vaan lähemmäs ja lähemmäs helppoa elämää (=vaimo hoitaa kodin ja lapset, joita nykyään siis jo enemmän), mutta enää en anna tilanteen mennä niin pitkälle, vaan tartun härkää sarvista heti ensimerkkien tullessa. Joidenkin korviinhan se kuulostaa kamalalta nipottamiselta, mutta minulle se on omasta itsestäni ja lapsistani huolta pitämistä ja jos se välillä vaatii vähän ekstratoimenpiteitä, niin sitten vaatii. Vapaa maa, ei ole miehenkään pakko tuossa nököttää, jos tiukkaa tekee :D.
-Se alkuperäinen lainattu vastaaja-
jotka lusmuavat ylitöitä työpaikallaan välttyäkseen lasten nukkumaanlaitolta ja muulta epämukavalta. Teen työtä ICT-yrityksessä jossa mieskollegoiden lounastauot venyvät helposti 1,5 tunnin mittaisiksi ja puolen tunnin kahvitaukoja on kaksi päivässä. Olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan sitä miten "raskasta" on kun miesvaltaisella alalla painetaan toimistotöitä. Kelpaa kollegoideni tulla kotiin rentoutumaan ja vaatia vaimolta ympärivuorokautista työpäivää lasten parissa :D
:D
Samaa olen katsellut meidän työpaikalla. Välillä säälittää näiden miescollegoiden vaimot, välillä huvittaa insinöörin kekseliäisyys. OLIPA taas rankka päivä, HOHHOIJAA :d
miesten lounastauot venyvät...venyvät...venyvät ja nettisurffaus työn ohessa on ongelma josta esimies on joutunut jopa puhuttelemaan, aikuisia miehiä!
Välillä sitä todella ihmettelee miten miesten velttoilutyökulttuuri on niin hyväksyttyä.
En kyllä yhtään ihmettele että työkaverini jatkavat samaa velttoilua myös kotona ja pakenevat kodin- ja lapsenhoitoa esimerkiksi tietokonepelien pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menee istumaan tietokoneelle huudettuaan ensin lapsille (kaksoset, ikä 1 v 2kk) pää punaisena että "olkaa hiljaa, vittu kun puhelin on soinut koko päivän töissä niin ei vittu jaksa enää yhtään meteliä kuunnella!" Sen jälkeen nostaa kuulokkeet korvilleen ja alkaa pelata tietokonepeliä jonka musiikki ja ammuskelun räiskintä kuuluu kuulokkeiden läpi monen tunnin ajan ympäri asuntoa.
Terveisin ap:n kohtalontoveri
plus että juo koko vk-lopun kaljaa itsekseen tissutellen. linnoittautuu omiin oloihinsa työpäivän jälkeen, korkeintaa muistaa hyvää yötä tulla sanomaan kun lapset on menossa nukkumaan!
Yksi pieni suuri huomio. Elämästäsi tulee vielä rankempaa kun menet töihin, ei se siitä helpotu. Päinvastoin alkaa hel.....nen kilpajuoksu kelloa vastaan. Aamulla tempaiset väsyneen lapsen ylös ja lähdet kiikuttamaan häntä hoitoon. Sitten vauhdilla töihin ja taasen vauhdilla takaisin hakeamaan lasta hoidosta. Sitten käyt kaupassa ostamassa ruokaa ja valmistat sen ja syötät lapselle. Sitten pitäisi päästä vielä ulos ja kohtapian laittamaan lasta nukkumaan. Huomaat että kello on yhdeksän - ja sinun pitää laittaa kaikki kuntoon seuraavaa päivää varten.
Kun ei sinulla ole viikolla aikaa siivota, teet sen viikonloppuna. Ystävillesi ei ole enää aikaa - ja vähitellen he kaikkoavatkin läheisyydestäsi. Sen jälkeen lähteekin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös ollut samassa tilanteessa ja valitettavasti totta on, ettei tilanne helpotu sillä että menet töihin. Sitten pyöität sitä hoitoon-töihin-kaupankautta hoidosta-kotiin-ruokaa-siivousta-iltapuuhat-nukkumaan-rumbaa yksinäsi, edelleen.
Jos miehesi on tottunut tuollaiseen, että sinä hoidat kaiken lapseen liittyvän eikä sinulla ole "omaa elämää" ei hän helpolla suostu muuttamaan tyyliään. Valitettavasti.
Nyt nopeasti perheneuvottelu miehen kanssa ja hommat uuteen jakoon. Tsemppiä!
Älkää antako kohdella itseänne kuin ilmaista kotipiikaa. Yhdessä on perhe perustettu ja se silloin hoidetaankin yhdessä. Jos ei onnistu niin äijä pellolle. Päivittäinen työmääräkin vähenee, kun ei ole toista aikuista suu auki ruokittavana ja vaatehuollettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka lusmuavat ylitöitä työpaikallaan välttyäkseen lasten nukkumaanlaitolta ja muulta epämukavalta. Teen työtä ICT-yrityksessä jossa mieskollegoiden lounastauot venyvät helposti 1,5 tunnin mittaisiksi ja puolen tunnin kahvitaukoja on kaksi päivässä. Olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan sitä miten "raskasta" on kun miesvaltaisella alalla painetaan toimistotöitä. Kelpaa kollegoideni tulla kotiin rentoutumaan ja vaatia vaimolta ympärivuorokautista työpäivää lasten parissa :D
Tiedän eräänkin isän joka saapuu töihin kymmenen jälkeen ja lähtee viimeistään viideltä. Välissä kahvitauot ja tunnin lounastauko. Aamulla ennen töitä pitää syödä aamiaista rauhassa ja töiden jälkeen mies avuliaasti hoitaa ruokaostokset, ja saapuu niiden jälkeen viimeistään puoli seitsemäksi kotiin. Sen jälkeen syö rauhassa kuten ap:nkin mies. Puoli kahdeksalta lapsi meneekin jo nukkumaan ja silloin mies voi vihdoin rentoutua rankan päivän jälkeen.
Onneksi tämä "eräs isä" on erään vauvapalstalle nytkin kirjoittavan äidin ex, eikä nykyinen.
Alue: Aihe vapaa
ja mies hakee. Ja vaikka miehelle ei jonain päivänä sopisi, pidä tästä kiinni. Ryhdy tekemään ainakin kahdesti viikossa ylipitkää päivää, jos se vain onnistuu, tai ainakin käytä alkuilta shoppailuun jne.
Pakota mies olemaan illat lapsen kanssa. Älä kuuntele valitustaan vaan sano, että ei kuule eroa yhtään siitä, mitä oli silloin, kun olin hoitovapaalla. Silloin äiti hoiti illat, nyt sen tekee isä.