Inttiä käymättömän nainen, nouseeko asia esiin vaikka riidellessänne?

Itsestään selvä asia. Sen sijaan miehelläni on kyllä musta vyö itämaisessa kamppailulajissa.

katsoisi kahta kertaa mitään sivarimiestä. Meidän suvussa yksi serkuistani b-mies ja se oli isovanhemmille jo kamala häpeä, millä tähän sukuun sivarin toisit!

Mutta vähän aikaa sitten törmäsin töissä sivaria suorittavaan poikaan, ja tiesin siis jo etukäteen ennen kun hänet näin että hän on sivari, joten varauduin jo siihen etten pitäisi hänestä. Sitten hän rupesikin juttelemaan minulle ja hymyilemään ja sitten kävikin jotenkin tosi hassusti ja taidan olla ihastunut sivariin, enkä tiedä mitä nyt tekisin...

N22

kysymys kuulunee

ajatellako omilla aivoilla vaiko eikö?

jos jollain armeijankäymisellä on merkitystä parisuhteessa!! Oikeasti ap, ei ole normaalilla aivokapasiteetilla varustetun ihmisen ajattelua, että sillä onko joskus käynyt armeijan olisi jotain merkitystä.

Millä tavoin se edes voi tuula esiin pariskunnan riitelyssä?? Olisi kiva kuulla esimerkki, kun kuulostaa niin absurdilta.

Itselläni on sivarimies, mutta olen kyllä ollut parisuhteessa niin totaalikieltäytyjän kuin (joskus nuorena flikkana) sotilasuralla olevan miehenkin kanssa.

niin miksi ei se että onko käynyt armeijan vai ei? Kyllä minä voin äärimmäisen hyvin kuvitella että kun itse olen aina pitänyt armeijan käymistä ehdottomana asiana niin jos alkaisin seurustella sivarimiehen kanssa niin se vaatisi ensinkin pitkän keskustelun aiheesta ja toisekseen saattaisi silti nousta riidellessä esiin. Riidellessä kun nousevat monesti esiin riitaan kuulumattomat, jo selvitetyt asiat muutenkin. Vaikkei tietenkään saisi niin olla.

Minä kun en vaan ole koskaan ketään sivaria tuntenut, niin en tiedä mitkä syyt saavat pojan menemään sivariin armeijan sijasta. En ihan oikeasti tiedä.

Up

OT: Minun poika laitettiin kutsunnoissa automaattisesti C-luokkaan lapsuusaikana sairastetun, jo pitkään remissiossa ilman lääkitystä olleen sairauden vuoksi. On kuulemma uusimisvaara ja intti voi laukaista sen uudelleen. Ikävä puoli on, että se vaikuttaa työn saantiin monessa paikassa vaikka hänen alallaan ei sillä ole oikeasti mitään merkitystä. 

opiskellessa nauratti kun hakivat kurssimerkintöjä ruk:sta... ei tullut. paitsi hirveä valitus.

katsoisi kahta kertaa mitään sivarimiestä. Meidän suvussa yksi serkuistani b-mies ja se oli isovanhemmille jo kamala häpeä, millä tähän sukuun sivarin toisit!

Mutta vähän aikaa sitten törmäsin töissä sivaria suorittavaan poikaan, ja tiesin siis jo etukäteen ennen kun hänet näin että hän on sivari, joten varauduin jo siihen etten pitäisi hänestä. Sitten hän rupesikin juttelemaan minulle ja hymyilemään ja sitten kävikin jotenkin tosi hassusti ja taidan olla ihastunut sivariin, enkä tiedä mitä nyt tekisin...

N22

,"että toi kuuntelee niin epämuodikasta musaa, et mun on PAKKO inhota sitä!" :-D

Ketä oikeasti kiinnostaa onko se apinakoulu käyty, vai onko jo teininä ollut kykyä omaankin ajatteluun.

Miehellä "apinakouluun" meneminen tai sinne menemättä oleminen ei ole mikään todiste omasta ajattelukyvystä tai sen puutteesta. Voit omalla ajattelulla päättää aloitatko esim. tupakoinnin vai et, mutta armeijan käymättä jättämiseen liittyy vielä nykyäänkin niin paljon häpeää ym. mitä nuoret nykynaiset eivät näytä voivan käsittää, koska heidän ei tarvise itse sitä kokea.

Ja työn tarkoituksellisuuden puute (ei kovinkaan monet pidä sotaa kovinkaan realistisena uhkana) karkoittavat vähänkin lahjakkaammat yksilöt yksityisille työmarkkinoille. Lisämiinuksena armeijasta saatu työkokemus sopii huonosti oikeastaan mihinkään siviilipuolen työhön, joten jos harmaissa ei jaksakkaan olla koko työikäänsä niin jää aika pahasti tyhjän päälle. Nämä tekijät johtavat siihen, että Häglundin kaltaiset tyypit, jotka sodan tai muun kriisin jossa vaaditaan johtoon oikeita osaajia eivät ikinä nousisi riviupseereita korkeammalle, pääsevät nyt ylimpiin virkoihin.

Mä todellakin toivon, että kaksi poikaani kasvaisivat niin älykkääksi, että tuo idioottimaisuus ei kuuluisi heidän maailmaansa. Näin varmaankin tulee olemaan, koska isänsä on maasta jossa on palkka-armeija. Ei tosiaan mitään ylipainoisia teinejä leikkimässä aseilla.

Mutta mä olenkin tällaisista pahoista helsinkiläishumanistipiireistä tuleva tyttö. Isäni sai vapautuksen, veljeni on sivari, nuoruuden poikakaveri lopetti kesken, paras ystäväni on sivari, toinen hyvä ystäväni sai vapautuksen, ja mieheni samaten. Oikeastaan koko kaveripiiriini kuuluu ehkä kolme armeijan käynyttä miestä, jotka mielellään kertovat juttuja armeija-ajoiltaan siitä, miten naurettava meininki siellä oli ja millaisia pällejä ja mielipuolia siellä tapasi.



Joku mies kommentoi joskus julkisuudessa, että hyödyllisin asia minkä intissä oppii on tumputtaminen niin ettei peitto heilu. Ja sitä taitoa tuskin parisuhteessa tarvitsee...

jos jollain armeijankäymisellä on merkitystä parisuhteessa!! Oikeasti ap, ei ole normaalilla aivokapasiteetilla varustetun ihmisen ajattelua, että sillä onko joskus käynyt armeijan olisi jotain merkitystä.

Millä tavoin se edes voi tuula esiin pariskunnan riitelyssä?? Olisi kiva kuulla esimerkki, kun kuulostaa niin absurdilta.

Itselläni on sivarimies, mutta olen kyllä ollut parisuhteessa niin totaalikieltäytyjän kuin (joskus nuorena flikkana) sotilasuralla olevan miehenkin kanssa.

niin miksi ei se että onko käynyt armeijan vai ei? Kyllä minä voin äärimmäisen hyvin kuvitella että kun itse olen aina pitänyt armeijan käymistä ehdottomana asiana niin jos alkaisin seurustella sivarimiehen kanssa niin se vaatisi ensinkin pitkän keskustelun aiheesta ja toisekseen saattaisi silti nousta riidellessä esiin. Riidellessä kun nousevat monesti esiin riitaan kuulumattomat, jo selvitetyt asiat muutenkin. Vaikkei tietenkään saisi niin olla.

Minä kun en vaan ole koskaan ketään sivaria tuntenut, niin en tiedä mitkä syyt saavat pojan menemään sivariin armeijan sijasta. En ihan oikeasti tiedä.

mutten _ikinä_ ottaisi naista, joka pitää armeijan käymistä ehdottomana asiana. Anna kun arvaan, olet kotoisin maaseudulta?

Mies tulee maasta, jossa on palkka-armeija.

siksi ei ole käynyt armeijaa.

jonka mies ei ole käynyt armeijaa ko. syystä.

Viherpiiperrys ei ole mun juttu, joten tuskin ottaisin sellaista miestä. Mulle tulee mielikuva tofunakkia syövästä pilvenpolttajasta.



Mieheni on vapautettu vakavan sairauden vuoksi, eikä mieleeni ole tullut todellakaan ottaa asiaa esiin milloinkaan.

Minä kun en vaan ole koskaan ketään sivaria tuntenut, niin en tiedä mitkä syyt saavat pojan menemään sivariin armeijan sijasta. En ihan oikeasti tiedä.

Luultavasti et ole asiaa koskaan miettinytkään, jos et näin päivänselvää asiaa kykene itsenäisesti päättelemään.

Sivaripaikat ovat työharjoittelupaikkoja, joista saa työkokemusta, mistä taas on apua työpaikan saamisessa. Kaveri sai vakipaikan sivarityöharjoittelupaikastaan. Armeijan käymisestä ei keskimäärin ole mitään apua työpaikan saamisessa. Kukaan ei ole koskaan työpaikkahaastattelussa kysynyt, olenko käynyt armeijan. En muuten ole. Kutsunnoissa sanoin, ettei tuhlata toistemme aikaa, sillä minua ei leikkikoulu kiinnosta, vaan käytän sen ajan mieluummin opiskeluun/työntekoon. C-paperit tuli heittämällä ja lähdin opiskelemaan.

Vapautus ole ollut minkäänlainen ongelma milloinkaan. Ei missään asiassa. Ei työssä, ei kaverisuhteissa, eikä seurustelusuhteissa. Riittää kun roikkuu perusfiksujen ihmisten kanssa, jotka eivät pidä armeijan suorittamista sellaisena huvittavana miehisyyden mittarina.

eli muuta pkseudun ulkopuolelle

Miten Suomessa, suunnilleen ainoana maana maailmassa, löytyy ihmisiä joiden mielestä armeijan käyminen on jotenkin kunnia-asia. No ehkä jossain jenkkien "hoo-aah"-osavaltioissa voi olla samaa, mutta enemmistö maailmasta pitää armeijauraa lähinnä lahjattomien, laiskojen ja tyhmien valitsemana tienä. Eikä sinäänsä, että tuo olisi Suomessakaan kovin väärä toteamus kun katsoo millainen älyn jättiläinen vaikutti vielä muutama vuosi sitten puolustusvoimain komentajana.



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010082312227624_uu.shtml