Inttiä käymättömän nainen, nouseeko asia esiin vaikka riidellessänne?

Sehän ei ole mikään vika miehessä, vaan pikemminkin plussaa.

niin joko silloin pitää hankkia itselleen terapiaa, tai sitten lopettaa suhde.

jos jollain armeijankäymisellä on merkitystä parisuhteessa!! Oikeasti ap, ei ole normaalilla aivokapasiteetilla varustetun ihmisen ajattelua, että sillä onko joskus käynyt armeijan olisi jotain merkitystä.

Millä tavoin se edes voi tuula esiin pariskunnan riitelyssä?? Olisi kiva kuulla esimerkki, kun kuulostaa niin absurdilta.

Itselläni on sivarimies, mutta olen kyllä ollut parisuhteessa niin totaalikieltäytyjän kuin (joskus nuorena flikkana) sotilasuralla olevan miehenkin kanssa.

niin miksi ei se että onko käynyt armeijan vai ei? Kyllä minä voin äärimmäisen hyvin kuvitella että kun itse olen aina pitänyt armeijan käymistä ehdottomana asiana niin jos alkaisin seurustella sivarimiehen kanssa niin se vaatisi ensinkin pitkän keskustelun aiheesta ja toisekseen saattaisi silti nousta riidellessä esiin. Riidellessä kun nousevat monesti esiin riitaan kuulumattomat, jo selvitetyt asiat muutenkin. Vaikkei tietenkään saisi niin olla.

Minä kun en vaan ole koskaan ketään sivaria tuntenut, niin en tiedä mitkä syyt saavat pojan menemään sivariin armeijan sijasta. En ihan oikeasti tiedä.

niin joko silloin pitää hankkia itselleen terapiaa, tai sitten lopettaa suhde.

jos jollain armeijankäymisellä on merkitystä parisuhteessa!! Oikeasti ap, ei ole normaalilla aivokapasiteetilla varustetun ihmisen ajattelua, että sillä onko joskus käynyt armeijan olisi jotain merkitystä.

Millä tavoin se edes voi tuula esiin pariskunnan riitelyssä?? Olisi kiva kuulla esimerkki, kun kuulostaa niin absurdilta.

Itselläni on sivarimies, mutta olen kyllä ollut parisuhteessa niin totaalikieltäytyjän kuin (joskus nuorena flikkana) sotilasuralla olevan miehenkin kanssa.

niin miksi ei se että onko käynyt armeijan vai ei? Kyllä minä voin äärimmäisen hyvin kuvitella että kun itse olen aina pitänyt armeijan käymistä ehdottomana asiana niin jos alkaisin seurustella sivarimiehen kanssa niin se vaatisi ensinkin pitkän keskustelun aiheesta ja toisekseen saattaisi silti nousta riidellessä esiin. Riidellessä kun nousevat monesti esiin riitaan kuulumattomat, jo selvitetyt asiat muutenkin. Vaikkei tietenkään saisi niin olla.

Minä kun en vaan ole koskaan ketään sivaria tuntenut, niin en tiedä mitkä syyt saavat pojan menemään sivariin armeijan sijasta. En ihan oikeasti tiedä.

Naisesi on selvästi tyhmä (yksinkertainen olisi liian hienovarainen ilmaisu), sivistymätön ja elää tunne-elämäänsä jollain alkeelliselal tasolla. Oikeasti, hävettäisi ihan hulluna tuollaisen aivottoman kanan puolesta, jos joku alkaisi miestään morkkaamaan armeijan käymättömyydestä. Tuo on jo todellista junttiutta ja antaa naisesta todella debiilin kuvan.



Ja oli se pilkan kohde mikä tahansa, ei omaa kumppania haukuta julkisesti!

Mies tulee maasta, jossa on palkka-armeija.

meillä sama juttu

siksi ei ole käynyt armeijaa.

En tiedä olisiko muuten mennyt armeijaan.

Itse arvostan ehkä enemmän sivareita. Heistä on enemmän hyötyä Suomelle tässä tilanteessa kuin munkkia mussuttavista ja pusikossa leikkivistä inttiläisistä. Mutta en todellakaan arvota ihmisiä tämän valinnan mukaan.

En ole ikinä ajatellut koko asiaa. Mutta nyt tämän ketjun myötä mietin hetken ja hoksasin, että en ole koko ikänäni seurustellut muuta kuin sivareiden tai (armeijaa käymättömien) ulkomaalaisten kanssa. Olen ihan kokonaan säästynyt myös inttijutuilta, joita joissain piireissä kai täytyy kuunnella.

en ottaisi miestä, joka on lähetetty maitojunalla kotiin intistä.



En myöskään katsoisi vakaumuksellista sivaria hyvällä.



Eli vastaus ap:n kysymykseen: ei nouse esille riidellessä, koska en ottaisi inttiä käymätöntä miestä.

Oli pakko lukea ketju ihan siksi, että tuntuu niin hölmöltä ja vieraalta ajatukseltakin, että jollain hemmetin intinkäynnillä voisi olla mitään osaa tai arpaa aikuisten ihmisten parisuhteen arjessa.

joskus vedetään ei vakaumus vaan sairaus. mitä siihen sanot?

niin joko silloin pitää hankkia itselleen terapiaa, tai sitten lopettaa suhde.

jos jollain armeijankäymisellä on merkitystä parisuhteessa!! Oikeasti ap, ei ole normaalilla aivokapasiteetilla varustetun ihmisen ajattelua, että sillä onko joskus käynyt armeijan olisi jotain merkitystä.

Millä tavoin se edes voi tuula esiin pariskunnan riitelyssä?? Olisi kiva kuulla esimerkki, kun kuulostaa niin absurdilta.

Itselläni on sivarimies, mutta olen kyllä ollut parisuhteessa niin totaalikieltäytyjän kuin (joskus nuorena flikkana) sotilasuralla olevan miehenkin kanssa.

niin miksi ei se että onko käynyt armeijan vai ei? Kyllä minä voin äärimmäisen hyvin kuvitella että kun itse olen aina pitänyt armeijan käymistä ehdottomana asiana niin jos alkaisin seurustella sivarimiehen kanssa niin se vaatisi ensinkin pitkän keskustelun aiheesta ja toisekseen saattaisi silti nousta riidellessä esiin. Riidellessä kun nousevat monesti esiin riitaan kuulumattomat, jo selvitetyt asiat muutenkin. Vaikkei tietenkään saisi niin olla.

Minä kun en vaan ole koskaan ketään sivaria tuntenut, niin en tiedä mitkä syyt saavat pojan menemään sivariin armeijan sijasta. En ihan oikeasti tiedä.

mun mies on kieltäytynyt aseista ja olen ylpeä siitä. Ei pyssysankareita tähän perheeseen, maailmassa on sotia ja sotimiseen koulutettuja rottia taapertaa tiellä sotilaspassit taskuissaan vastaan muutenkin.



Toivon vain että osataan kasvattaa poikammekin niin että tappokoulua eivät kävisi.

mun mies on kieltäytynyt aseista ja olen ylpeä siitä. Ei pyssysankareita tähän perheeseen, maailmassa on sotia ja sotimiseen koulutettuja rottia taapertaa tiellä sotilaspassit taskuissaan vastaan muutenkin.

Toivon vain että osataan kasvattaa poikammekin niin että tappokoulua eivät kävisi.

eikä niitä oikeasti tarvita. Kaikki sotiminen on vain ahneutta, enkä minä halua kannustaa tai tukea kenenkään ahneutta.

verbaalisesti puukolla selkään siksi, että tämä on vakavasti sairas!

täällä sanonut. Yksi asia tuli kuitenkinn mieleeni?



Huomatteletko sinä ap tyttöystävästäsi julkisesti jotakin hänen puutettaan? Tai vedätkö itse riidoissa esille hänen arkoja kohtiaan?

Ei mua kiinnosta, onko mies käynyt armeijan vai ei. Hän ei ole edes sivari, vaan aikanaan lusmuili itselleen vapautuksen (tuohon ei siis ole mitään oikeaa syytä, ei vaan huvittanut ja onnistui huijaamaan kutsunnoissa tms).

Itselleni kelpaa vain oma (reservissä jo useamman kerran ylennetty) reservin upseerini. En voisi kuvitella olevani jonkun alempiarvoisen kanssa.

Niistä tulee mieleen tuttava, joka vielä ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeenkin regressoituu muistelemaan lukioaikojaan, ylistämään isällisiä miesopettajiaan, jotka olivat vaativia ja joita hän koitti miellyttää.



Omien miesten sotilasarvot olleet aina aivan sama, ja mitä uraan tulee, niin sivarillani on kyllä pari kertaa enemmän valtaa ja palkkaa kuin kahdella upseerillani. Minun miehistä siis pisimmälle on pyrkineet ja päässeet ne, joilla on vahva oma tahto ja ajattelu = ei armeijaa.



Nyt kun rupesin ajattelemaan, niin onhan armeijassa nykyään myös vähän sellainen asetelma, että wt ja maalaiset menee ja kaupunkien sivistyneistö ei. Eli ne pojat ihailee pyssyjä, joitten isoisät oli pyssyn ruokaa, kun taas päällystön lapsenlapset tekee mieluummin jotain muuta kuin kuuntelee huutoa.



Mikään ei kyllä ole ahdistavampaa kuin törmätä jossain alokkaisiin, joille armeija on kolahtanut lujaa. Ne jutut on aivan ryhmärunkkauksen/raiskauksen tasoa. Ei voi olla ajattelematta, että onkohan välit isän kanssa terveet.

Nyt kun rupesin ajattelemaan, niin onhan armeijassa nykyään myös vähän sellainen asetelma, että wt ja maalaiset menee ja kaupunkien sivistyneistö ei. Eli ne pojat ihailee pyssyjä, joitten isoisät oli pyssyn ruokaa, kun taas päällystön lapsenlapset tekee mieluummin jotain muuta kuin kuuntelee huutoa.

Hyvin havaittu. Liki kaikki tuntemani nuoret res upseerit on em. taustaisia. Erityisesti he jotka pitävät asiasta meteliä. Mutta samahan on yliopistossa, se on kova juttu heille joiden (iso)vanhemmat ei ole kouluissa olleet.

Meillä nousee esiin riidellessä jopa se, että mies on laskuvarjojääkäri. Kaikesta voi naljailla, jos on taitava ;) Tosin on tuo jo aika koomista molempien mielestä, myönnetään.

Saimme opiskeluaikana lapsen ja oli helpompaa kun mieskin oli kotona auttamassa vauvan kanssa. Joten ei, ei riidellä mistään inttijutuista.



En kyllä keksi miksi intin käymistä tarttisi vetää mukaan riitaan.

Terveydellisistä syistä ( muista kuin mielenterveydellisistä ) vapautuksen saanut ok, mutta asepalveluksesta kieltäynyttä luuseria en ottaisi koskaan.

t. rouva kersantti