Rakkaus vauvaan! Esikoinen vs. kuopus.

ruokaa. Hyvin monella ihan normivauvan normaalisti synnyttäneellä menee aikaa siihen, että rakkaus tosissaan roimahtaa. Elä turhaan murehdi, olit esikoiselle niin hyvä äiti kuin vain ikinä pystyit ja lapsi on sinulle selkeästi tärkeä.

rakkaus lapseen on syntynyt pikkuhiljaa, ei ollenkaan sellaista alkuhuumaa, mistä monet puhuu. Varmaan hankalahko raskaus, karmea synnytys, raskas lapsvuodeaika ja ensimmäisten 6 kk vaikeudet syynä tähän. Harmittaa, ettei itse ole saanut sitä äitiyden huumaa kokea. Toista lasta en myöskään aio hankkia.

Vauvalle todellakin riittää, että saa perustarpeet tyydytettyä. Käsitin, että olet kuitenkin hoitanut esikoisenkin hyvin? Vaikka nuuskuttelut ja pusuttelut jääneet vähemmälle, on olennaista antaa vauvalle ruokaa ja olla saatavilla, eikä hylätä. Näisä vauvan perusturvallisuus muodostuu.

Melkeinpä sanasta sanaan.



Esikoinen siis syntyi keskosena ja oli vaativa vauva. Ja ensi hetkestä pakahduttavan rakas, kaunis ja ihana. Hänen tuoksunsa oli aivan huumaava. Myöhemmin vauvakuvia katsellessa olen huomannut että ehkä se keskosvauva ei muiden silmissä ollut yhtä kaunis kuin minun silmissäni.



Kuopus taas syntyi alakautta ja oli varsin helppo vauva. Hän kuitenkin näytti silmissäni vain tavalliselta (ei maaiman kauneimmalta) eikä suurta läikähdystä tuntunut sydämessäni. Ehkä vasta kuopuksen ollessa 4 v "tajusin" että hän oli jo vauvana todella nätti kuten silloinkin. Samaan aikaan hän muuttui mielestäni ihanan tuoksuiseksi ja muutenkin entistä rakkaammaksi.



Hyvin hoidan molempia lapsia ja välit molempiin ovat erittin läheiset, kuten kuuluukin olla.

Minäkään en esikoisen synnyttyä tuntenut heti mitään suurta rakkautta. Synnytys ja raskaus olivat sinänsä suht helppoja, mutta toipuminen vei pitkään ja esikoinen ei muutenkaan ollut mistään helpoimmasta päästä. Ekana kuukautena en ainakaan muista nauttineeni äitiydestä ollenkaan.Rakkaus tuota pientä kohtaan kasvoi pikkuhiljaa.



Kuopukseeni rakastuinkin sitten samalla sekunnilla kun hänet syliin sain. Synnytyskin oli helppo. Kaikki muukin oli helpompaa ja tutumpaa toisen kohdalla, luulen että sekin vaikutti asiaan.



Nyt molemmat ovat aivan yhtä rakkaita!

kukaan meistä ei pysty olemaan täydellisen tasapuolinen lapsilleen. Itseään saa armahtaa.

Tuo tilanne esikoisen kohdalla on kuin suoraan minun elämästä: keskonen, keisarinleikkaus, raskas lapsivuodeaika jne jne jne. Rakkaus syttyi selkeästi vasta kun lapsi oli jo lähemmäs vuoden ja sen jälkeen niitä ihania onnen leimahduksia on ollut todella ilo tuntea. Nyt esikoinen 2v ja seuraavan laskettu aika parin viikon kuluttua ja todellakin toivon, että saisin kokea sen syntymän jälkeisen rakkauden syttymisen, jotenkin se vaan kuulostaa niin ihanalta :).



Olen ajatellut asiaa myös niin, että minulla oli aivan valtavan suuret odotukset ja paineet itseäni kohtaan äitinä jo esikoisen raskausaikana. Niiden paineiden ristitulessa ei ehkä ollut edes tilaa rakkaudelle syttyä ja se pääsi syttymään vasta kun "jouduin" hellittämään palattuani töihin lapsen ollessa 11kk. Nyt taas olen ollut puolisen vuotta kotona ja pian tulee toinen lapsi ja nautin elämästä ja olemisesta ihan erilailla ja erilaisella rentoudella. Toivottavasti tämä rennompi ja iloisempi asenne auttaisi tuossa kiintymyssuhteen syntymisessä tulevaan kuopukseenkin.

olla ihan hormoneista johtuvaa? Vaikeudet ja ongelmat estävät kehoa toimimasta normaalilla tavalla, mistä syystä vaikkapa imetys ei aina onnistua stressatessa. Kun taas on onnellinen ja vauva helppo, on kehollakin paremmat mahdollisuudet tuottaa niitä hormoneita jotka saavat rakastumaan vauvaan. On vain luonnollista ja hormonaalista että äiti haluaa nuuhkia ja pussailla vauvaansa jatkuvasti kun tämä on niin söpö! :) Maitoakin alkaa normaalisti herua siinä samassa jos vain ajattelee miten ihana vauva on tai katselee vauvaa. Hormoneista johtuvaa sekin. Myöhemmästä rakastamisesta tämä ei kerro mitään joten ei ole syytä huonoon omatuntoon. Mielestäni lapseen rakastutaan ihan kuten muihinkin ihmisiin, kiintyminen tulee vaikeampaan ihmiseen hitaammin ja mukavaan pikaisemmin.