Suhde poikalapseen on erilainen

enkä nyt tarkoita ap:n viestiä vaan joitain ihan muita.

Mulla on poikalapsi, ei tyttöjä, joten en osaa verrata onko suhde erilainen, mutta veikkaisin, että on. Ihan jo siitä syystä että mun mielestä suhde on erilainen jos ollaan samaa sukupuolta tai eri sukupuolta. Jotenkin luulen että mun on "helpompi" olla äitinä pojalle. Ja olen kyllä miettinyt sisarusasiaa että en tiedä onko mahdollista koska tuntuu että en yksinkertaisesti pysty rakastamaan toista lasta kuten tätä ensimmäistä, rakasta poikaa.

Yritän vaalia sitä että poika saisi olla pitkään lapsi, aikuisuuden aika on myöhemmin. Tämä ei tarkoita sitä että passaisin ja palvelisin häntä mutta yritän varjella asioilta jotka eivät ole lapsille sopivia.

Minäkin sain kahden tytön jälkeen pojan, hänen jälkensä tytön ja sitten vielä toisen pojan. Ja pojat on kyllä varmasti yhtä rakkaita kuin tytöt, ja olen onnellinen että minulla on molempia mutta silti, jos vielä saisin vauvan ja voisin valita sukupuolen, ottaisin tytön...

Ei ole pojat todellakaan jalustalla, ihan samalla viivalla tyttöjen kanssa. Poikien maailma vaan on vieras, en edelleenkään ole kiinnostunut niistä asioista joista meidän pikkupojat ovat tohkeissaan: pienenä autot ja kaikenmaailman koneet ja pärisevät moottorihärvelit, myöhemmin sitten pelit (urheilu), tyyliin jalkapallo, salibandy ym.....innokkaita penkkiurheilijoita myös.

Minulla on kaksi tyttöä ja sain juuri tietää odottavani poikaa. En ole ollenkaan ihastuksissani vaan jännitän kuinka rakastun poikaan. En todellakaan näe itseäni poikalasta paapovana mammana vaan nimenomaan tyttöjen helliminen on luontevampi ajatus kuin pojan.

Nämä ovat toki kahden tyttölapsen äidin ajatuksia enkä tiedä miten asiat tulee menemään. Ainakin minun äitini on kohdellut veljeä siten miten meitä siskojakin. Ei veljeä ole paapottu eikä äitini ole myöskään omistushaluinen aikuisesta pojastaan kuten jotkut.

Minä en edes haluaisi poikaa, mutta nyt kun sellainen on tulossa, varmasti olen pojasta onnellinen. En vain osaa kuvitella nostavani häntä jalustalle.

Yhdessä tuttavaperheessä on poika ja tyttö, heillä vuoden ikäero. Poika on äidin helmoissa roikkuva tuijottajalapsi, tyttö taas tosi reipas, aktiivinen ja pärjäävä. Ja pakko onkin olla, koska ihan vauvasta saakka tyttö vietiin usein tarkoituksella eri huoneeseen kuin muu perhe, vaikka tyttö siis oli hereillä ja seurustelutuulella. Noista lähtökohdista on ollut vähän pakko ottaa asiat omiin käsiinsä.

Mä ajattelen enemmänkin niin, että pojat kyllä pärjää, mutta tyttöä haluan varjella siipieni suojassa mahdollisimman pitkään. Tytöt ovat herkempiä ja maailma on paha, monet miehet ovat sairaita ja mä pelkään, että joku niistä kajoaa tyttäreeni esim. teini-iässä kun isä eikä äiti ole huomioinut tarpeeksi ja huomiota pitää hakea muualta. Ei, haluan suojella tytärtäni sellaisilta ihmisiltä niin pitkään kuin mahdollista.



Muistan kyllä omasta nuoruudestani kuinka tyttöjen maailma muuttui raa`aksi jo siinä 14-vuotiaana, poikaystävät oli monella täysi-ikäisiä ja seksiinkin monia painostettiin. Viinakin maistui monille, tupakka ja mitä lie. Ehkä vanhemmat sitten odotti, että kyllä meidän tyttö pärjää?!



Älkää vaatiko tytöiltänne liikaa liian aikaisin. Vaikka näyttäisi siltä, että he ovat valmiita kovaan maailmaan, totuus voi olla jotain aivan muuta...

näiden tyttöjen äitien höyryymiseltä tällaisissa ketjuissa. Miten ihmeessä se on teiltä pois, jos poikien äiti ihastelee poikansa viattomuutta? :D

Minulla myös poika ja tyttö.

Poikamme on suht pienikokoinen, pohdiskeva "tutkijatyyppi" - tosin sosiaalisestikin lahjakas. Ei kumminkaan ole fyysisesti vahvoilla poikien nujakoinneissa ja ylipäätään on aika herkkä. Tyttökin on herkkä, MUTTA tytön herkkyys ei ehkä huolestuta siinä määrin, koska tytöille/ naisille herkkyys on eri lailla sallittua yhteiskunnassamme kuin pojille/miehille. Miettikään nyt vaikka, katsotaanko pidempään pikkuasiasta itkevää naista vai miestä?!



Minä olen myös ihmetellyt poikani anatomiaa ihan siitä syystä, että ennen omaa poikaa en ollut koskaan hoitanut poikalasta (itsellä vain siskoja). En silti keskustele lastemme fysiikasta kuin aivan läheisimpien ihmisten kanssa..

Ihailen todellakin tyttöni pikku pimppiä, koska en ole sellasta lapsen pimppiä ennen nähnyt (eka lapsi kyseessä) en pidä sitä mitenkää pedofiilina tms...

söpö se pimppi on, kuin pajunkissa tai joku. ja viatonhan se on lapsella se pimppi. aikuisella naisella ei (ole viaton). Pikkuhiljaa olen saanut tutustua pikkutyttöjen sielunelämään joka on ollut mulle ihan vieras tähän asti.



Ja aion todella suojella tyttöäni joka on herkkä ja en odota että saa vaan pärjätä, ei onneksi vaimonikaan.

Kaksi on molempaa sukupuolta. En voi myöntää tätä kellekään mutta pojat ovat rakkaampia jollain erityisellä tavalla. Jo vauvasta asti he ovat hellyyttäneet enemmän ja heihin suhtaudun suojelevammin kuin siskoihinsa joita myös rakastan paljon. Rakkaus poikiin on tulenpalavampaa ja omistavampaa ehkä siksi että tiedän menettäväni heidät joskus toiselle naiselle. Tytöt ovat tasavertaisemmin kavereita, ystäviä minulle ja pysyvät luultavasti aina lähellä.

t. 4:n tytön äiti

siitä ei tässä ketjussa ole vähimmässäkään määrin kyse.

siitä ei tässä ketjussa ole vähimmässäkään määrin kyse.

Kunhan vain kerroin oman mielipiteeni.

33

33 on tyypillinen tapaus: "kerron oman mielipiteeni, vaikka se ei liity edes koko tapaukseen".

ensinnäkin toistuu se vähäinen arvostus tyttöjä kohtaan. minulla on molempia sukupuolia, ja kyllä rakkaudessa on tiettyä eroa, varmaan kohtelussakin, määrässä ei silti ikinä, erot liittyvät lasten luonneeroihin, rakastan heitä eri syistä, eri asiat myös ärsyttää. molemmat ovat samalla viivalla.



toisekseen tuo surullinen asenne että jos vanhempi ihailee lapsensa kehoa niin se on heti seksuaalista/väärin... on luonnollista ihailla ihanaa pehmoista ihanaa, vauvantuoksua, pieniä varpaita, sormia miksei pippeleitäkin.. pyllyä voi taputella ja silitellä, masua saa päristellä, veikkaisin että 99 prosenttia vanhemmista tietää missä menee pedofilian raja.

tyttönsä pimppiä söpöön pajunkissaan :)

mutta pojalla on se ihana viaton pippeli jota on ihana katsoa....Pippeliä kehutaan maasta taivaaseen, pimppiä ei koskaan

ensinnäkin toistuu se vähäinen arvostus tyttöjä kohtaan. minulla on molempia sukupuolia, ja kyllä rakkaudessa on tiettyä eroa, varmaan kohtelussakin, määrässä ei silti ikinä, erot liittyvät lasten luonneeroihin, rakastan heitä eri syistä, eri asiat myös ärsyttää. molemmat ovat samalla viivalla.

toisekseen tuo surullinen asenne että jos vanhempi ihailee lapsensa kehoa niin se on heti seksuaalista/väärin... on luonnollista ihailla ihanaa pehmoista ihanaa, vauvantuoksua, pieniä varpaita, sormia miksei pippeleitäkin.. pyllyä voi taputella ja silitellä, masua saa päristellä, veikkaisin että 99 prosenttia vanhemmista tietää missä menee pedofilian raja.

kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Nuorin, vielä vauva on tyttö. Kaksi vanhinta ovat tyttöjä ja jo isoja. Heidän jälkeensä kaksi poikaa, iso ja pieni. Mutta kuinka onnellinen olenkaan siitä että kuopus joka jää hännänhuipuksi on juuri pieni TYTTÖ. Ja kyllä voin sanoa että se pikku pimppi on ihana ihan pisunhajua myöten. Kyllähän lasten sukupuolielimiä saa pitää ihanina, onhan koko vauva/lapsi muutenkin täydellinen. Nyt ajattelen vauvan sukupuolesta siten että on hienoa että vauvasta tulee joskus nainen ja ehkä äiti. Tämä onkin varmasti tabu, varsinkin nykyään kun pedofiliasta ja insestistä puhutaan niin paljon, normaalitkin lasten sukupuolisuutten viittaavat ilmiöt voidaan tulkita väärin.

Minä en ainakaan "höyryyntynyt", kerroin vaan oman mielipiteeni, joka on täysin päinvastainen kuin monilla muilla. Eikö tyttöä sitten saisikaan arvostaa?! Että kaikki on okei niin kauan kunhan kehut poikalapsia kunhan et sanallakaan mainitse tyttöjä. Itse rankan teini-iän eläneenä ainakin voin tondeta, että olisin kaivannut vanhemmiltani paljon enemmän kuin mitä koskaan sain. Ei ne tytöt todellakaan aina pärjää tai kyllähän minäkin näennäisesti pärjäsin hyvin, mutta ikuisen suorittamisen jälkeen, lopulta sekosin... Siinä mureni sitten "kiltin tytön" -imago.



Totuus kuitenkin on, että tytöt sekä pojat molemmat tavitsevat samalla tavalla kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta. Ei kai tarvitse enää ihmetellä, missä kasvavat nämä alistetut naiset ja tulevat perheväkivaltauhrit - jos on jo vanhemmiltaan saanut mallin, että miehet on parempia ja arvokkaampia niin mihinkäs se muuttuisi. En olisi uskonut, että nykyaikana tytöt on vielä näinkin alistetussa asemassa, turha puhua tasa-arvosta.

Ikinä en ole tuollaiseen törmännyt.



t sekä poikien että tyttöjen äiti

Mullakin poika ja tyttö.

Ikinä en ole tuollaiseen törmännyt.

t sekä poikien että tyttöjen äiti

Minä en ainakaan "höyryyntynyt", kerroin vaan oman mielipiteeni, joka on täysin päinvastainen kuin monilla muilla. Eikö tyttöä sitten saisikaan arvostaa?! Että kaikki on okei niin kauan kunhan kehut poikalapsia kunhan et sanallakaan mainitse tyttöjä. Itse rankan teini-iän eläneenä ainakin voin tondeta, että olisin kaivannut vanhemmiltani paljon enemmän kuin mitä koskaan sain. Ei ne tytöt todellakaan aina pärjää tai kyllähän minäkin näennäisesti pärjäsin hyvin, mutta ikuisen suorittamisen jälkeen, lopulta sekosin... Siinä mureni sitten "kiltin tytön" -imago.

Totuus kuitenkin on, että tytöt sekä pojat molemmat tavitsevat samalla tavalla kunnioitusta, arvostusta ja rakkautta. Ei kai tarvitse enää ihmetellä, missä kasvavat nämä alistetut naiset ja tulevat perheväkivaltauhrit - jos on jo vanhemmiltaan saanut mallin, että miehet on parempia ja arvokkaampia niin mihinkäs se muuttuisi. En olisi uskonut, että nykyaikana tytöt on vielä näinkin alistetussa asemassa, turha puhua tasa-arvosta.

Sinun mielipiteesi on just tasan samanlainen kuin muillakin höyrypäisillä tyttöjen äideillä. Ap:n aloituksessa ei ollut mitään tyttöjä halventavaa, vaan poikaa ihailevaa tekstiä. Ymmärrätkö eron? Se, että ap ihailee poikaansa, ei ole mitenkään pois sinulta tai keneltäkään tytöltä.

Juu, huomaa kyllä, että päässäsi on vikaa. Ap ihailee normaalin äidin tavoin poikaansa, ja sinä käännät asian väkivaltauhreihin, alistettuun asemaan ja tasa-arvoon. Mene hoitoon, jos et jo ole.