Suhde poikalapseen on erilainen

joten aika saman lailla niihin suhtaudun. Tai no, tosi paljon toki vaikuttaa niiden luonne, ikä jne. Eli eri lapsia pitää kohdella hieman eri lailla.





Mutta itse olen perheen vanhin tyttö, ja sitten mulla on 4 v. nuorempi veli, ja äidistäni kyllä huomasi että todella kohteli meitä eri lailla. Selvästi poika oli hänelle jotenkin rakkaampi, ja veljen ei tarvinnut tehdä kotitöitä juurikaan, sai puuhailla aina omiaan. Minä "raadoin" ja koko ajan tekemiseni keskeytettiin. Ja avoimesti on monesti myöntänytkin että "kyllä ne poikalapset on niin rakkaita". Minua kommeneltiin enemmän.



No, sitten meitä on vielä kolmas lapsi, minua 13 v. nuorempi tyttö, joka tietty "iltatähtenä" sai myös olla koko perheen lemmikki.





Tota mä aina ihmettelen, kun äidit kummastelee poikalastensa pippeleitä, "onpa söpöjä", tai "onkohan ne oikeen kokoisia", "en oo ennen nähnyt". Mä ainakin nyt näin pikkupoikien pikkupippeleitä jo lapsesta asti, veljen, joidenkin tuttujen (kun käytiin äitien kanssa yhdessä saunassa joskus 5 v.), sitten vähän isompana tuttujen lasten joita hoidin... joten en oo ikinä tottunut niihin mitään erityistä huomiota kiinnittämään.

Tyttö ei siis mielestäsi ole viaton? Onko tytöllä aikuisen pimppi jo syntyessään? Olet tyypillinen tyttöjä vähättelevä pojan äiti.

Et ymmärtänyt sanaakaan ap:n tekstistä. Hyvä kuitenkin että kommentoit.

Tyttö ei siis mielestäsi ole viaton? Onko tytöllä aikuisen pimppi jo syntyessään? Olet tyypillinen tyttöjä vähättelevä pojan äiti.

suunnattomasti ja minusta on jotenkin ihanaa päästä tuohon miehen maailmaan pienen pojan ajatusten kautta. On aika erilainen kuin tyttölapset, joita olen tähän asti paljon hoitanut. Mulle on itsellä maailman ihanin isoveli ja ajattelin jo lapsena, että jos joskus saan lapsia, niin toivottavasti ensin pojan......sen verran kyllä olen samaa mieltä kakkosen kanssa, että veli sai äidiltäni erilaisen kohtelun kuin me tytöt (isosisko ja minä). Minua se ei haitannut, sillä minä taas kuopuksena tulin "lellityksi" sekä äidin että veljen toimesta.....Eikös taas toisaalta sanota, että vasta tyttölapsi tekee miehestä isän. En toki ole sitä mieltä, mutta moni mies osaa olla hellä tytölle ja pojalta vaaditaan paljon enemmän. Kai nämä ovat osittain tahdostamme riippumattomia asioita. Meillä kyllä mies osaa olla nimenomaan hellä lapselle, vaikka muuten on vähän sellainen jäykähkö tapaus.

Olen kyllä huomannut kuinka äidit haluavat pitää poikansa pikkupoikina vielä 40v.

Yksi esimerkki meidän firmaan (rakennusala) tuli erään äidin 17 vuotias poika kesätöihin. Nyt kulkee äiteen helmoissa ettei vaan satu mitään. Ehdotin jo että menisi äijien mukaan kun pojalla aika käy niin pitkäksi kun ei saa helpoimpiakaan hommia tehdä. Juu ei käy ettei tule pipi.

Naapuri tuskailee kun poika on rippileirillä että kuinka se siellä pärjää.

Kyllä näkyy jo nuoremmissa sukupolvissa että likat ne niitä äijiä on ja pojat ihme nössöjä.

ihanat pikkupilit, pojan viattomuus lässyn lässyille, jotka selvästi ovat saaneet jo kotoaan kasvatuksen, ettei oma sukupuoli ole yhtään mitään verrattuna niihin joilla isot tai pienet pilit haarojen välissä, on saaneet sen pojan.

Tytöt meillä pärjää erittäin hyvin kaikessa, mutta ne pojat on jotenkin suojeltavampia, eikä sitä osaa selittää. Pahinta on väkivalta kouluissa, poikia hakataan ja pahoinpidellään ihan eri mittakaavassa kuin tyttöjä. Pojat kehittyy hitaammin, ja senkin takia ne pitäisi ottaa paremmin huomioon päiväkodeissa, ja ala-asteella. Mun pojat on olleet sellasia kiireettömiä hyvin omanlaisiansa pohdiskelioita, miettivät kaikkea, ja juttelevat iltaisin vaikka tuntikaupalla kaikesta mahdollisesta, iällä ei ole väliä, ja tytöt on enempi käytännöllisiä ja arkisempia.

että on taipuvainen kohtelemaan lapsiaan eriarvoisesti, silloin tilannetta pystynee paremmin myös kontrolloimaan.



Jos ei kehtaisi myöntää noita tunteitaan edes itselleen niin sitten riski että esikoistytöstä todellakin kasvatettaisiin vahingossa se perinteinen vastuunkantajanainen ja kuopuspojasta hemmoteltu miesjumala olisi suurempi kuin nyt kun ap osannee itsekin varoa.

ja esikoinen on läheisempi, en voi sille mitään. Tasapuolisuuteen pyrin, tottakai ja toivon, ettei tunteeni välity kuopukselle ihan hirveän selvästi.

En kyllä allekirjoita ap:n tuntemuksia.



Jos suojelunhalusta puhutaan niin enemmän sitä on kyllä herättänyt se pieni ja arka pikkutyttö kuin se reipas ja rohkea poika. (Enkä nyt tarkoita että tytöt ovat pieniä ja arkoja ja pojat reppaita ja rohkeita. Ihan vain omia lapsiani mietin.)

Meillä on kolme poikaa ja välillä tekee pahaa nähdä miten kaiken maailman action-/hirviö-/taistelumaailma tungetaan jo nelivuotiaalle. Jos tykkää nalle Puhista on kavereiden mielestä lälly.

kirjoitin, että suhde poikaan on erilainen, ei ariARVOINEN kuin tyttöön.



En halua olla epätasapuolinen, tietenkään. Enkä lelliä tai paapoa kumpaakaan. Ei siitä olekaan kysymys, vaan siitä, että usein mietin, miten saisin kasvatettua pojasta hyvän miehen. Tyttöjen ja naisten maailmassa on paljon loukkoja ja vääryyksiä, mutta minun mielestäni tytöillä on paljon enemmän liikkumavaraa henkisellä puolella kuin pojilla. Tytöt saa olla joskus heikkoja, tunteellisia ja pehmoja. Poikien ja miesten maailma on paljon kovempi. Varsinkin kun katsoo nuorisokulttuurin tarjoamia roolivaihtoehtoja pojille, niin muchos machos. Jo heti vauva-iän jälkeen vaatteetkin ovat mustia, täynnä mörköjä ja örkkejä. Tuo meidän 1-vuotias aurinkoinen, pussaileva, halaileva ja hyväntuulinen poika on jotain ihan muuta kuin musta hirviöpaita, maastohousut ja piraattihuivi.



Toivoisin, että osaisin kasvattaa molemmat lapseni sellaisiksi, että osaavat ajatella omilla aivoillaan, että heillä olisi itsetuntoa olla mitä ovat. Ettei tarvitsisi lukittua johonkin tiettyyn kapeaan rooliin ja pitää ittensä "miehenä" vaikka pää poksahtaisi.



Onhan se vähän naiivia ihastella sitä pikkupippeliä :) Mutta mulla ei ole koskaan ollut pieniä poikia lähiympäristössä. Minusta on ihan rehellisesti tosi hauskaa seurata, millainen on pieni poika. Eikä sekään ole pois mistään mitä tunnen esikoistyttöä kohtaan. Häntä ihastelen myös, mutta vähän eri vinkkelistä.



ap

pikkupimpin ja klitoriksen ihastelu.

Ja ihan luonnollista on ihastella sitä.

jo pienestä, koska heihin kiinnitetään vähemmän huomiota ja heitä paapotaan vähemmän. On pakko olla aktiivinen, että tulisi huomatuksi. Ja on pakko tsempata ja tehdä asioita itse tai jää muuten niistä paitsi. Tämä näkyy ihan siitä lähtien, että yleensä tytöt oppii pukemaan, syömään itse, vessa-asiat poikia aikaisemmin. Heidän vaan on pakko.



Pojilla taas on varaa ja mahdollisuuksia olla verkkaisia pohdiskelijoita, koska huomio ja ihailu on automaattista ja hoivaaminen myös, kun todistetusti monet äidit on jo valmiiksi asennoituneet niin, että poikaa pitää suojella, hoitaa ja palvella.



Yhdessä tuttavaperheessä on poika ja tyttö, heillä vuoden ikäero. Poika on äidin helmoissa roikkuva tuijottajalapsi, tyttö taas tosi reipas, aktiivinen ja pärjäävä. Ja pakko onkin olla, koska ihan vauvasta saakka tyttö vietiin usein tarkoituksella eri huoneeseen kuin muu perhe, vaikka tyttö siis oli hereillä ja seurustelutuulella. Noista lähtökohdista on ollut vähän pakko ottaa asiat omiin käsiinsä.



T. Kahden pojan äiti, joka ei paapo ja jonka pojat eivät roiku helmoissa ja ovat oppineet ottamaan vastuuta omista asioistaan normaaliin tahtiin päin vastoin kuin todella monet muut pojat

Minulla on 19 vuotias poika ja 17 vuotias tytär ja suhteeni heihin on erilainen.



Tytön kanssa olen läheinen, juttelemme paljon, hän kertoo asioistaan ja kuuntelee kun minä kerron jotain. Kohtaamme monella tasolla, esimerkiksi huumorimme käyvät yksiin. Tytöllä on jo poikaystävä, hän käy töissä lukion ohella (nyt kesätöissä), harrastaa ja viettää aikaa ystävien kanssa. Niinä meidän yhteinen laatuaika on vähäistä mutta minulle sitäkin arvokkaampaa. Tyttärestä on minulle valtavasti iloa jo siksi, että hän on olemassa.



Suhde poikaan on etäisempi. Jos esim kysyn, miten (kesä)töissä meni, vastaa, että ihan hyvin ja jatkaa tietokoneen näpyttely, lukemista tai mitä nyt sitten tekeekin. Joskus tarinoi enemmän. Tykkään toki pojastankin valtavasti, mutta jokin ihme välimatka välillämme on. Hän ei uskoudu eikä avaudu minulle samalla tavalla kuin tyttö.

Olen kyllä huomannut kuinka äidit haluavat pitää poikansa pikkupoikina vielä 40v.

Yksi esimerkki meidän firmaan (rakennusala) tuli erään äidin 17 vuotias poika kesätöihin. Nyt kulkee äiteen helmoissa ettei vaan satu mitään. Ehdotin jo että menisi äijien mukaan kun pojalla aika käy niin pitkäksi kun ei saa helpoimpiakaan hommia tehdä. Juu ei käy ettei tule pipi.

Naapuri tuskailee kun poika on rippileirillä että kuinka se siellä pärjää.

Kyllä näkyy jo nuoremmissa sukupolvissa että likat ne niitä äijiä on ja pojat ihme nössöjä.

Heh hee, niin totta!

eri kuin samaa sukupuolta olevan lapsen kasvatuksessa. Kärjistetysti isät hemmottelevat tyttäriään ja äidit opettavat tavoille, äidit hemmottelevat poikiaan ja isät pitävät kurin. Teini-iässä pahimmat tappelut ovat samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa ja samaa sukupuolta olevaan vanhempaan samastutaan enemmän.



Minulla ei ole tytärtä vaan neljä poikaa ja tavallaan olen siihen hyvin tyytyväinen. Oma äitisuhteeni on hankala ja uskon, että minun on helpompi olla hyvä äiti pojilleni kuin minun olisi tyttärille.



Mitä tulee poikien hitaampaan kehitykseen, niin se on ihan fyysinen tosiasia, ei kasvatuksen tulos. Vaikka kuinka jättäisi ne pojat "pärjäämään yksin", niin silti se puberteetti tulee keskimäärin pari vuotta myöhemmin kuin tytöille, vaikka tyttöjä kuinka paapoisi. Ja kyllä se hitaampi kehitys tosiaan näkyy jo ennen murrosikääkin. Tytöt vain kasvavat ja kehittyvät keskimäärin nopeammin, ei voi mitään.

Miettikää kun miesjoukko ihailisi tyttäriensä pimppejä, meidän Emmalla on ihana pikkupimppi, mites teidän Annilla? Ihana vain katsella sitä pientä pimppiä yms. Kyllä silloin miehet leimattaisiin sairaiksi mutta äidit saavat rauhassa olla pedofiileja ja ahdistella poikiaan seksuaalisesti! Kuinkakohan moni noista pippeli-ihailijoista tuntee mielihyvää kosketellessaan sitä pippeliä vaipanvaihdon ym. yhteydessä???



Olette sairaita! Menkää hoitoon ennen kuin poikanne joutuvat uhriksinne!

Minulla on kaksi tyttöä ja sain juuri tietää odottavani poikaa. En ole ollenkaan ihastuksissani vaan jännitän kuinka rakastun poikaan. En todellakaan näe itseäni poikalasta paapovana mammana vaan nimenomaan tyttöjen helliminen on luontevampi ajatus kuin pojan.



Nämä ovat toki kahden tyttölapsen äidin ajatuksia enkä tiedä miten asiat tulee menemään. Ainakin minun äitini on kohdellut veljeä siten miten meitä siskojakin. Ei veljeä ole paapottu eikä äitini ole myöskään omistushaluinen aikuisesta pojastaan kuten jotkut.



Minä en edes haluaisi poikaa, mutta nyt kun sellainen on tulossa, varmasti olen pojasta onnellinen. En vain osaa kuvitella nostavani häntä jalustalle.