Älkää hoidattako nuorempia sisaruksia vanhemmilla sisaruksilla!

Mitään en lapsena inhonnut enempää kuin sitä, että äiti laittoi aina neljävuotta nuoremman veljen matkaani ihan jokapaikkaan, en saanut edes omien kavereideni luo mennä ilman. "Jos et ota joukkoon, et mene itsekkään."-oli äidin lempilause.

Välit veljen kanssa on huomattavasti viileämmät kuin kuin 6- ja 10-vuotta nuorempiin sisaruksiini, koska heitä en joutunut vahtia ja hyysätä jatkuvalla syötöllä kyllästymiseen asti.

Vaikka sisaruksista on tarkoitus olla seuraa toisilleen, se ei tarkoita sitä, että heidän pitäisi olla jokapaikassa kaikkina hetkinä aina yhdessä!

Se lisäksi että olet ollut itsekeskeinen pissis koko elämäsi, kiva vielä huomata että auot meidän perheasioita avoimesti koko Suomelle. Aina yhtä itsekäs, aina yhtä ajattelematon olet.

Tv. Pikkuveli

muistan kuinka aina oli lopetettava leikki kesken kun äiti alko huutaa hommiin. Ja muistan kuinka äiti tuhahteli vihaisena kun näki että olin leikkimässä. Äidin mielestä olin jo niin iso että leikkiminen olis saanut jäädä ja mun olis itse pitänyt tajuta tehdä hommani eli hoitaa pikkuveljeä. Olihan äidillä toki töitä, mutta ei se silti mun valintani ollut että vanhemmat päätti tehdä lapsia enemmän kuin mihin rahkeet riitti.



Omieni kanssa olen päättänyt että saavat leikkiä, lastenhoito on mun vastuulla, ei isosiskon. Minä sen lapsen päätin tehdä ja itse sen hoidan.

siinä, että pitää olla omaa aikaa ja mahdollisuuksia omiin harrastuksiin jne. Mutta itse olen toisaalta kyllä sitä mieltä, että hyvässä hengessä kun se perheessä tapahtuu, että vanhemmat lapset pitävät nuoremmille sisaruksille seuraa, niin kyllä se enemmänkin tulee sisarusten välistä sidettä.



Oikeasti olen todella sitä mieltä, että sen arvokkaampaa ei ole kuin sisarusten välisten tunnesiteiden muodostuminen varhaislapsuudessa. Kun näen omien poikieni veljellisen rakkauden kasvavan vuosi vuodelta suuremmaksi ja suuremmaksi, niin koen kyllä onnistuneeni vanhempana.



Meillä 8 vuotias velvoitetaan välillä olemaan 3-vuotiaan pikkuveljen kanssa. Olemme perustelleet sen hänelle niin, että meillä kaikki osallistuu omalla tasollaan perheen ja kodin asioihin. 8-vuotias tyhjentää astianpesukoneen, kerää tavaransa (ja auttaa pikkuveljeä keräämään leluja) ja välillä leikkii pikkuveljen kanssa. 3-vuotias pikkuveli kerää lelunsa, auttaa äitiä pyykkien laitossa ja pyyhkii pölyjä jne.



Meillä myös lapset ovat välillä yhdessä ja välillä erikseen mummulassa. Ja teemme asioita eri "kokoonpanoissa". Toimii todella hyvin.



Nytkin ovat ulkona trampalla ja mä siivoon keittiön ja laitan pyykkikoneen pyörimään... kunhan pääsen tästä koneelta ;)

Meillä on vielä nuori opiskelija kotona ja asumisen ja ylläpidon vastikkeeksi kyllä katsoo nuorempiensa perään aina tarvittaessa ja ihan mielellään.

Sisarusten tulis olla tasavertaisessa asemassa eikä ole sisaruksen tehtävä huolehtia toisista sisaruksista. Vanhempi sisarus tarvitsee yksityisyyttä myös ja vapauden omiin menoihin. Sitä paitsi voihan olla ettei kaverit kato hyvällä jos aina se pieni sisarus täytyy raahata mukanaan joka paikkaan.. Kiva jäädä sitten yksin. Satunnainen valvominen esim vanhempien kauppareissujen ajan tms on ok..

hänhän on saanut koko siihenastisen elämänsä olla vanhempiensa ainoa, nyt on vauvan vuoro tasapuolisuuden vuoksi kokea sama.

Ja kyllähän yleensä lapset muuttavat pois vanhimmasta päästä jolloin nuorin saa olla "ainoa"

Ihmeellisiä tyyppejä täällä..

koska kaikki kuitenkin yhtä perhettä ollaan. :)



enkä ainakaan usko/toivo että esikoinen tulisi vihaamaan niin paljon pikkusisarrustaan! ihanteellisintahan olisi jos heistä tulisi kaverit ja voisivat tukea toisiaan ihan kaikessa.



mut se et laitetaan mukaan joka paikkaan. niin on taas kyllä niin väärin.



eikö se äiti sitten välitä enää yhtään siitä esikoisestaan kun tuommosta tekee?



ei ilmeisesti. jos välittäis ymmärtäis että esikoinen tarvii myös omaa aikaa ja ei kenelläkään voi vahdituttaa esim. toista jos se toinen inhoo sitä toista. tälläsessäkään tilanteessa se ei ois oikein. mutta tuossa ap:n mainitsemassa tapauksessa äiti ei välitä muuta kuin siitä pikkusestaan, ei ap:sta.

Ei lastenteon tarkoitus ole tehdä mitään eläintarhaa, jossa kaikki pyörivät keskenään miten parhaiten taitavat ja vanhemmat katsovat menoa päältä.



Todella moni vela-nainen on muuten joutunut lapsena pikkusisarustensa lapsenvahdiksi, joten jäätte myös ilman lapsenlapsia, kun ei ne nuoremmatkaan niitä tee, koska ovat kasvaneet yhtä itsekkäiksi kuin tekin.

Mulla oli 2-vuotta nuorempi pikkusisko joka tuli aina mun mukana. Muistan miten pikkusisko ei edes osannut vielä käydä itse wc:ssä vaan mun piti käyttää häntä jos jossain kaverini luona olimme. Aluksi siskon mukaan ottaminen ärsytti mutta lopulta keksimme kavrin kanssa mukavan leikin ja siskokin tarvittiin siihen, eikä sen jälkeen ollut mikään ongelma enää ottaa siskoa mukaan vaan kaikilla oli hauskaa. Ja yhä aikuisenakin olen kaikista läheisin juuri tämän siskon kanssa.



Oma lapseni joutuu vähän hoitaan pikkusiskoa mutta max esim. ulkona keinuvat yms. puolisen tuntia. Mutta meillä se kuuluu osana kotitöihin ja kotitöistä saa viikkorahaa ja ihan hauskaa näyttää siskoksilla olevan yhdessä leikkiessä.

Jos isompi sisarus joutuu aina hoitamaan pienempää, on kyseessä iso vääryys. Se on vääryys myös silloin, kun hoitaminen on pakko. Lapsethan ovat tuolloin eriarvoisessa asemassa. Pienempi saa terrorisoida isomman elämää, olla taakkana, noloutena kavereiden kesken, mutta mitä noloa, ikävää ja pakkoa se pienempi joutuu tekemään? Usein ei yhtään mitään.



Pääsääntöisesti ihmettelen näitä äitejä, joiden mielestä on isomman velvollisuus hoitaa pienempiä. Miksi? Ei se isompi ole niitä pienempiä pykännyt maailmaan eikä hän raukka ole päässyt yhtään sen enempää kuin sisaruksensakaan valitsemaan, mihin perheeseen ja asemaan on syntynyt. Jos sisarusten hoitaminen sidotaan kotitöihin, opiskelujen rahoittamiseen ym. velvoitteisiin, niin mitä se nuorin sitten joutuu tekemään? Kun muut ovat hoitaneet teini-ikäisinä sisaruksia, pääseekö se pienin vain helpolla? Sitten ihmetellään, miksi sisaruksilla on huonot välit.



Sisarussuhde on hieno voimavara, kun sille suhteelle luo tasa-arvoisen pohjan. Monesti vanhemmat eivät kuitenkaan tätä tajua. Useimmat aikuiset muistelevat katkerimpina lapsuusmuistoinaan velvollisuuksiaan sisaruksiaan kohtaan.



Parhaat mahdollisuudet hyvään sisarussuhteeseen syntyy silloin, kun sisaruksen hoitaminen on satunnaista ja useimmiten vapaaehtoista, luottamuksen arvoinen juttu.

että kun pistävät vanhemman sisaruksen katsomaan nuorempien perään, he leikkivät iloisesti yhdessä ja riitoja ei ole. Minä olin lapsena paljon 1,5-vuotta vanhemman sisarukseni matkassa, ja hän kyllä purki välillä ihan huoletta tilanteesta aiheutuneen turhautumisensa minuun. Esimerkiksi kiusasivat kaverinsa kanssa minua, eivät ottaneet minua leikkeihin jne. Kun vanhemmat tulivat vaikka kyläpaikasta hakemaan, esitettiin, että kaikki oli mennyt hyvin.



Toki sisaruksista on toisilleen tukea ja turvaa ja olen aikuisenakin läheinen sisareni kanssa. Silti vanhempien pitää itse hoitaa lapsensa, eikä velvottaa lapsiaan nuorempien lapsenvahdiksi. Monesti esim nuorempi lapsi laitetaan päivähoitoon nuorempana kuin esikoinen, koska "onhan hänellä siellä päiväkodissa se isosisko/veli". Tuloksena on usein se, että nuorempi roikkuu ison sisaruksen mukana ja isompi sisarus ei saa keskittyä leikkeihinsä ja omien suhteidensa luomiseen, kun koko ajan pitää "huolehtia" pienemmästä. Onneksi minun lapsillani on ikäeroa 3 vuotta, joten isompi on jo eskarissa nyt kun pienempi aloittaa päiväkodissa. Ovat sitten itse vastuussa omista kaverisuhteistaan ja pärjäämisestään.

Kyllä mun mielestä isommat sisarukset katsoo pienempiensä perään, kuitenkin kohtuuden rajoissa ja niin että jokaiselle jaetaan huomiota tasapuolisesti. Monissa maissahan on enemmin sääntö kuin poikkeus etta isommat kaitsee pienempiään ja se opettaa vastuunottamista tulevaisuutta ajatellen.

Minut " nakitettiin" myös pienempien hoitajaksi, ja tykkäsin siitä. Kaverini tykkäsivät myös sisaruksistani, ikinä ei ollut ongelmia ja tosiaankin sisarukset oli mukana kaikkialla. Ikää heillä on 3 ja 7 vuotta vähemmän kuin minulla. Ollaan läheisiä myös nyt aikuisina.

mutta vähemmän läheisempi olen veljeni kuin muiden sisarusten kanssa.

Eikö sinua tosiaan esiteininä häirinnyt se että sisarukset kulkivat jokapaikkaan mukaan, etkä voinut jutella tyttökavereidesi kanssa salaisia poikajuttuja? esimerkiksi?

Ap

Olen kai sitten keskimääräistä sosiaalisempi, mutta poikajutut juteltiin myös sisarusteni läsnäollessa. Meillä oli aika viatonta juttua, ettei käynyt pientenkään korville ;) Sitäpaitsi iltamenoihin pieniä ei päästetty, silloin olin siis kavereiden kanssa yksin.

Samalla luokalla ja hänen piti myös ottaa pikkusisko aina mukaan. Pikkusisko oli todella ärsyttävä ja näsäviisas, hänellä kesti kauan se sika, kun toisti muitten lauseita.

Hyvin nopeasti se meni siihen kun hlusi tulla kylään, kysyin onko pakko ottaa sisko mukaan. Joskun sanoi ei, mutta tulivat silti yhdessä. Näin että luokkakaveri häpesi siskoaan. Joten tämä henkilö äyin jätettiin meidän porukasta pois. Sisko oli todella, todella ärsyttävä !!! No, tämä pikkusisko ei sitten joutunut ottsmaan mukaan kolmatta siskoa. Vielä tänä päivänä nämä 2 vanhempaa eivät ole juurikaan miissään tekemisissä ja edelleen keskimmäinen on ärsyttävä. Nähdään max 2 x vuodessa jossain kauppareissulla ja aina tulee tosi yök, kun kuuntelen tätä keskimmäistä sem 2 min mitä kohteliaisuuttani teen. Tyyppi pn vielä 3 lapsen äiti sekä alakoulun luokanopettaja. Ei uskois.

sisaruksiani koska suhtautuminen lapsiin on ollut tosi luonnollista pienestä pitäen.

Entäs meillä jossa opiskelija ja lukiolainen haluavat pikkusiskot kylään, olivat toki välillä lapsenvahtina kotona asuessaankin.