Olen yli nelikymppinen ja haluaisin juristiksi. Onko jo auttamatta liian myöhäistä?

Minä säätäisin pakolliseksi lakipykäläksi, että kaikki jotka ovat jumittuneet yhdelle alalle 15 vuodeksi, pitäisi kouluttautua uudelleen ja aloittaa toisella alalla. Se on vakava ongelma yhteiskunnassa, kun päättävissä viroissa istuu ihmiset, joilla ei ole käytännössä mitään muuta näkemystä työaloilta/elämästä kuin oman työnsä puitteissa opitut. Se sokeuttaa niin, ettei kyetä muuttamaan räikeitä epäkohtia. Ja niitä (usein suurten ikäluokkien miehiä) vielä kehuskellaan niin kokeneiksi, niin kokeneiksi...

Minne ne nuorena "trendikkäisiin toimistoihin" pääsevät katoavat sitten kolmekymppisinä? Ei kaikista tule pomoja. Julkiselle puolelle?

Tuskin kovin moni aikuishakija haaveilee bisnesjuristin työstä poislukien kauppatieteilijät? Haaveileeko nuoretkaan...

minä en kuvittelekaan, että minusta voisi tulla uratykki tässä iässä. Realismia pitää nelikymppisellä jo olla, mutta ei se tarkoita, että olisi jo myöhäistä tai pitäisi odotella jo kuolemaa ja ettei kannata yrittää uutta alaa. Ainakin meidän suvussa on monta 35-45 vuoden ikäistä ammatinvaihtajaa, ja onnellisia ovat olleet uusissa töissään. Lehdenjakajasta on tullut sairaanhoitaja, raksamiehestä koneinsinööri, putkimiehestä rakennusyrittäjä ja sitä rataa.

Jos ei yritä, ei voi saada mitään.

tuttu rva hankki valtiotieteen lisensiaatin pätevyyden 70-vuotiaana

aloittelijat useilla aloilla on nouseva trendi. Tottakai kokemusta, toiseltakin alalta, pitää arvostaa. Elämänkokemus, muunlaisen työn näkeminen antaa ihan toisenlaisen pohjan kuin pelkkä koulu. Itse työskentelin ekonomina 15 vuotta yksityisellä. Opiskelin luokanopettajaksi melkein nelikymppisenä ja heittämällä sain työpaikan. Ja voin sanoa, että olen aika paljon edellä taidoissani muita vastavalmistuneita. En tietenkään ole sama kuin kokenut opettaja, mutta en myöskään rinnastettava ihan keltanokkaan. Oma työkokemukseni sitä paitsi antaa minulle paljon sosiaalisia taitoja, näkemystä ja alaistaitoja. Ymmärrän asioiden toiminnan muustakin kuin omasta vinkkelistäni.



Mieheni repäisi samaan aikaan ja opiskeli 47-vuotiaana valmistuen sähköasentajaksi. Ensimmäisessä työpaikassa vähän katsoivat kummeksuen 8 Euroa/h työskentelevää, keski-ikäistä sähkäriä. Parissa vuodessa on melkein jo saanut pitkän linjan ammattilaiset kiinni vastuussa ja osaamisessa.



Eli kouluun vaan. Joka vuosi asenteet muuttuu ja yhä suurempi porukka kouluttautuu keski-iässä, joten kyllä työelämä seuraa perässä.

aloittelijat useilla aloilla on nouseva trendi. Tottakai kokemusta, toiseltakin alalta, pitää arvostaa. Elämänkokemus, muunlaisen työn näkeminen antaa ihan toisenlaisen pohjan kuin pelkkä koulu. Itse työskentelin ekonomina 15 vuotta yksityisellä. Opiskelin luokanopettajaksi melkein nelikymppisenä ja heittämällä sain työpaikan. Ja voin sanoa, että olen aika paljon edellä taidoissani muita vastavalmistuneita. En tietenkään ole sama kuin kokenut opettaja, mutta en myöskään rinnastettava ihan keltanokkaan. Oma työkokemukseni sitä paitsi antaa minulle paljon sosiaalisia taitoja, näkemystä ja alaistaitoja. Ymmärrän asioiden toiminnan muustakin kuin omasta vinkkelistäni.

Mieheni repäisi samaan aikaan ja opiskeli 47-vuotiaana valmistuen sähköasentajaksi. Ensimmäisessä työpaikassa vähän katsoivat kummeksuen 8 Euroa/h työskentelevää, keski-ikäistä sähkäriä. Parissa vuodessa on melkein jo saanut pitkän linjan ammattilaiset kiinni vastuussa ja osaamisessa.

Eli kouluun vaan. Joka vuosi asenteet muuttuu ja yhä suurempi porukka kouluttautuu keski-iässä, joten kyllä työelämä seuraa perässä.

Aivan. Puhumattakaan heistä jotka vasta vanhempana pääsevät "hyvälle alalle". Ottavat varmasti vastaan minkä tahansa oman alan työn ja ovat ylpeitä siitä. Verrattuna heihin jotka ovat parikymppisistä saakka tottuneet olevansa jotakin hienoa, kun ovat päässeet heti hyvään kouluun. Sitten maristaan kun ei päästä töihin ytimeen huippupalkoille.

Tunnen yhden aikuisena akateemisen ammatin hankkineen ja voi sitä tarmoa. Ei puhettakaan burn outista. Oli ilmeisesti hyvin pidetty jo opiskelijana kun ei kulkenut nokka pystyssä toisin kuin muut aikuiset, kauan sitten valmistuneet. Ja sama jatkuu nyt työelämässä.

opiskelee psykoterapeutiksi, ja mitäs se nyt on jotain 55 v?

Kannattaa, jos voit yhdistää uuden pätevyyden nykyiseen työhösi tai ammattiisi ja olisit jo aiemmin hyötynyt laajemmasta osamisesta. Kannattaa, jos pystyt opiskelemaan työn ohella.



Ei kannata, jos juuri innostuit pykälistä oman eron tai perintöriidan takia. Opiskelu terapiana ei yleensä pääty hyvin. Ei kannata, jos työhistoriaasi tulee monen vuoden aukko päätoimisen opiskelun takia.

opiskelee psykoterapeutiksi, ja mitäs se nyt on jotain 55 v?

Tiedän runsaasti yli viisikymmpisenä juristiksi lukeneen. Pisti oman firman pystyyn kaverin kanssa ja hyvin menee.

Aiemmin vastannut kollegani on nyt suorastaan inhorealisti. Juristien työttömyys on kohtalaisen alhaalla (noin 300 työtöntä työnhakijaa per kuukausi). Jos olet valmis työskentelemään pk-seudulla ja hoidat opiskelut nopeasti, niin uskon että saisit töitä. Huippu-uraa ei kuitenkaan ehkä enää kannata havitella - ellei aiempi työkokemuksesi tue juristin tutkintoa hyvin.

Vähintään oman toimiston perustamalla saanet voita leivälle, vaikka huippuansioihin sitä kautta harva pääsee.

toinen juristi

Jarkko Tontti nimeltään? Hän jankkaa aina blogissaan tuota samaa voita leivälle -fraasia.

Vai onko se joku kaikkii juristeihin piintynyt ilmaisu?

Vaan nuorehko nainen. Imartelevaa kuitenkin, mikäli kirjallinen ilmaisuni sopisi kirjailijalle.

Käytän myös lukuisia muita sanontoja, kuten "parempi pyy pivossa", "antaa tulla lunta tupaan" tai vaikkapa "ojasta allikkoon". Nämäkin varmasti kuuluvat muidenkin ihmisten vakiorepertuaariin, mutta se huono puoli yleisissä sanonnoissa on.

terveisin toinen juristi, jonka pitää nyt lähteä kokoukseen

Vaan nuorehko nainen. Imartelevaa kuitenkin, mikäli kirjallinen ilmaisuni sopisi kirjailijalle.

Käytän myös lukuisia muita sanontoja, kuten "parempi pyy pivossa", "antaa tulla lunta tupaan" tai vaikkapa "ojasta allikkoon". Nämäkin varmasti kuuluvat muidenkin ihmisten vakiorepertuaariin, mutta se huono puoli yleisissä sanonnoissa on.

terveisin toinen juristi, jonka pitää nyt lähteä kokoukseen

se on latteaa, tosin niin on Tontinkin kirjallinen ilmaisu. Joka tapauksessa älä missään tapauksessa imartele kuluneella sanonnallasi itseäsi.

Ilmeisesti tuo "voita leivän päälle" on vain yleisesti jämähtänyt juristeihin. Ihmettelin sitä siksi, että se on niin vanhanaikainen ja vähän rahvaanomainen ja särähtää siksi helposti silmään. Sopii enemmän vanhojen ukkojen suihin. Mutta nuoret tytsyt ottavat tietysti auktoriteeteiltaan oppia, joskus, kuten nytkin, enemmän omaksi vahingokseen.

olemaan yhteydessä liiton lakimiehiin useastikin. Surkeimpia ovat järjestään olleet nämä nuoret vastavalmistuneet, jotka eivät tiedä yhtään minua enempää asioista, parhaimmat ja asiantuntevimmat ja eniten luottamusta herättävät ovat kaikki siinä 40-50-vuotiaita tai vanhempiakin, jotka tietävät heti mistä on kyse ja miten asiat hoituvat. Joten ainakin sillä saralla luulisi olevan kysyntää kypsemmille, elämän- ja työelämän kokemusta omaaville juristeille.

Lueskelin vanhoja juttuja aiheesta ja oli 'pakko' vastata.

Olen nyt 57 ja aloitin avoimessa 6v aikaisemmin siitäaikanaan  tiedekuntaan, nyt on gradu tarkastettavana :-)  Jäin jumiin opiskeluihin, kuten UEF:n eräs luennoitsija itsestään kertoi, kun hoitoalalta loikkasi juridiikan alueelle, olleen nyt HTT. Siis hänkin vanhemmalla iällä. Oikeustiede on siitä upeaa, että saat lukea omaan tahtiin oman omaksumiskyvyn mukaan, lisäksi omalla positiolla ei ole suuren suurta merkitystä, koska luentopakkoja on äärimmäisen vähän.

Eli, ei muuta kuin go 4 it!!!!

Vierailija kirjoitti:

kun nainen täyttää 40 sillä ei ole sen jälkeen enää muuta virkaa, tai no mahdollisia lapsenlapsia tosi sopii kaitsia

Sulla taas ei ole koskaan mitään virkaa ollutkaan, yksinkertainen turhake.

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä jaat vääräät tietoa että juristin tutkintoa EI VOI suorittaa missään Suomessa kahdessa vuodessa, ei vaikka olisi ennestään Oikeustieteen tohtori. Ja miksei voi? Sen vuoksi, että tutkintorakenteessa tutkinto on jaettu tiettyihin perioideihin, joita järjestetään vain määrätyissä jaksoissa. Samoin pelkästään kieliopinnotkestävät kolme vuotta vaikka nesuorittaisi yhteen putkeen. Lisäksi ns. erikoistumisjaksoillepitää hakea ja niihin valitaan opintomenestyksen perusteella pieni osa hakijoista.Joten sanoisin että 2010-luvulla aivan minimi teoreettinen valmistumisaika on nelisen vuotta, ja itse en pidä sitäkään realistisena. Tervetuloa opiskelemaan ja sittenhän se selviää aikanopeasti että mitenkä ne opinnotetenee.

Mun opiskeluaikana 90-luvulla nopein suoritti juristin tutkinnon puolessatoista vuodessa.