Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun mulla on 2 lapsista koulussa, ymmärrän
17.08.2012 |
ettei se lastenhoito ihan siihen loppunutkaan. Jotenkin ajattelin aiemmin että sitten kun lapset on koulussa, niin lastenhoito sujuu ihan vasemmalla kädellä.
En tiedä onko muillakin koululaisilla sama juttu mutta meidän lasten koulusta tulee melkein päivittäin kaikenmaailman lippua ja lappua kotiin vanhemmille luettavaksi, täytettäväksi ja muistettavaksi. Tosi harvoin on yksi kokonainen viikko joka olis aivan nk.normaali kouluviikko vaan melkein joka viikolle on joku "poikkeuspäivä" ja vanhempien pitää esim. muistaa että lapsi meneekin eri aikaan kuin normaalisti ja pitää varata jotain ekstratavaraa mukaan.
Joka päivä on luettava wilma ja tarkistettava lasten läksyt ja katottava että kaikki tarvittava on mukana seuraavana päivänä.
Mä ajattelin että mun tehtävä joku mappisysteemi kummallekin koululaiselle (siis minua varten), jossa on välilehti joka viikolle että löytyy kaikki mitä pitää milläkin viikolla muistaa.
En olis IKINÄ arvannut kuinka paljon hommaa lasten koulussa oleminen tuo tullessaan vanhemmille!!:D
Kommentit (73)
Minä esimerkiksi tarkistin meidän 14-vuotiaan (kyllä!) pojan matikanläksyt eilen. Ne näyttivät olevan oikein, mutta kun kysyin, mistä oli jälkimmäisen tehtävän vastaukset saanut, eli miten oli laskenut, ei osannut vastata. Lopulta selvisi, että oli kopioinut ne taululta, eikä hänellä ollut aavistustakaan, miksi vastaukset olivat sellaiset.
Jouduttiin sitten yhdessä käymään läpi, mistä tulee polynomin asteluku jne. koska ei tosiaan ollut sitä koulussa oppinut.
Tällaisia meillä tulee vähän väliä eteen, ja joudun sitten toimimaan opettajana kotona, jotta lapsi pärjäisi koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuon ap:n väitteen että helpompaa oli mielestäni kun lapset olivat päivähoidossa. Se kun on vanhemman tarpeista lähtien suunniteltu PALVELU kun taas koulunkäynti sitten lapsen OIKEUS.
Ja riittäähän sitä puuhaa ihan läksyissäkin meillä ainakin kielten opetuksessa läksyt on käsketty lukea ääneen vanhemmalle ja vanhemman kanssa. Sitten äidinkielessä on näitä projekteja joissa luetaan kokonainen kirja vuorotellen vanhemman kanssa ääneen. Sitten on vanhempainiltaa ja luokkaretkivalmisteluita. Meilläkin koulumatkaa on sen verran että suksien tms. erikoisvarusteiden kera vaatii kyydin koululle, myös paukkupakkasilla kuljetan. Lisäksi kun lapset ovat eri koulussa niin koulun ohjelmat tulee tuplana, vanhempainillat, juhlatilaisuudet.
Siksi teenkin lyhennettyä työaikaa (vielä tämä vuosi on siihen oikeus), sitten en tiedä kuinka ensi vuonna mennään.
Meillä lapset kyllä huolehtivat itse koulustaan hienosti mutta tämä kaikki muu extra, mikä sinänsä on oikein mukavaa mutta aiheuttaa kotiin päänvaivaa. Eli ap, et ole yksin ja ope, en minäkään usko nöyryyttämiseen. 70-luvun koulun läpikäyneenä olen tarpeeksi "nöyryyttä" oppinut ja lapseni ei samaa opetusta tarvitse.
etten mäkään mitään nöyryyttämistä hyväksy vaikka pidinkin opettajan viestiä hyvänä. Viittasin siihen että lapselle on annettava vastuuta asioiden hoitamisesta. Pikkuhiljaa täytyy opettaa että koulu on jotain mitä lapsi suorittaa, ei äiti.
ap
Viitaten allaolevaan tekstiin muistutan, että lapset ovat hyvin erilaisia. Esim. oppimisvaikeuksissa vanhemmat joutuvat osallistumaan paljon nimenomaan läksyihin ja olemaa yhteydessä mm. kouluun - ja se on kyllä välillä raskasta. Meilläkin on kokemusta siitä kuinka läksyt täytyy vain tarkastaa, muuten koululainen hoitaa asiat vastuullisesti itse. Mutta sitten on kokemusta siitäkin, että viisi vuotta koulua käydään miltei yhdessä lapsen kanssa. Tosin onneksi sekin "vaiva" on kantanut hedelmää ja koulu on alkanut sujua.
Myös vaikkapa kiusaamistilanteet, sairaudet tms. vaikeudet voivat lisätä työmäärää.
Koululaisten vanhempina on myös enemmän huolta iltapäivistä. Tarhassa lapset ovat hoidossa ja ns. turvassa.Kululaisten on selvittävä monta tuntia itsekseen. Pitäisi olla turvallista tekemistä, muistaa syödä terveeelistä välipalaa, selvittävä liikenteestä jne. Kyllä siinä on erilainen homma ja vastuu vanhemmilla kuin hoidossa olevien vanhemmilla. Myös lasten kohtaamat asiat ovat suurempia, joten pitää muistaa keskustella ennakkoon asioista ja seurata missä mennään.
Ei silti, koululaisten vanhempana on ihanaa olla, voittopuolisesti nautin tästä vaiheesta! Mutta aina kannattaa muistaa, että jokainen lapsi ei automaattisesti osaa heti ottaa vastuuta ja menesty tuosta vaan koulutyössään.
Mitä tulee lippuihin ja lappuihin, sähköisen järjestelmän käyttöönotto on minusta vähän selkeyttänyt asioiden seuraamista. Toki sinnekin tulee välillä viime tipan tietoa retkistä tms., mutta ainakin viestit tulevat perille, eivätkä laput huku. Mutta eihän mapin käytössäkään mitään vikaa ole, jos sen kokoee omaksi tavaksi jäsentää asioita.
Meillä koulutyöstä ovat vastuussa koululaiset.
Läksyjä toki tarkkailin ensimmäisellä luokalla alkuun mutta osasivat hoitaa hommansa ja en ole koulunkäyntiin puuttunut.
Meillä on ollut liikuntatuntien moniste jääkaapin ovessa ja siitä katsovat mitkä varusteet ottavat mukaansa.
Mappia ei olla tarvittu.
Kannattaa opettaa lapset jo pienenä ottamaan vastuuta niin ei tule koululaisena ongelmia.
Syksyllä pitää täyttää oppilastietolomake ja se on vain kerran lukuvuodessa.
Tottakai koulusta tulee viestejä ja ne pitää lukea, käydä vanhempainilloissa yms. Normaalia ei mitenkään vaivalloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen kanssa mitä milloin tapahtuu ja lähetellään toiselle ja toinenkin tallettaa kännykän kalenteriin näitä.
Tavarat pakataan heti, samoin läksyt tehdään ennenkö lähtee leikkimään kavereitten kanssa. Syö samalla välipalan.
Ei silloin ole paljoa hommaa jos päällystää kirjoja ja muistaa leirit.
Enkä usko että opettaja pahastuu jos joku ei tuo maitopurkkia askarteluun, valtaosa varmasti tuo niitä ja pieni jemma siellä on tai opettaja tuo tavaraa itsekin?
Varmasti kaikki pääsee osallistumaan vaikkei aina ole tavaraa. Itse laitan ylimääräistä lapsen mukana jos sattuu olemaan.
Kalenterista kannattaa opetella ulkoa liikuntapäivät ja vaikka säilyttää eteisessä pientä pussia jossa pyyhe ja vaihtovaatetta, lapsikin voi sen muistaa erikseen. Antaa tosiaan lapsen pakata tavaroitaan!
Mulla ei mitkään mappijutut onnistuisi. Kalenterimerkintä kännyyn ja kenties yhteiseen kalenteriin ja paperit vaikka jääkaappiin kiinni tai jonnekin tiettyyn paikkaan josta ne lisätiedot saa.
Meillä on 4 lasta ja koitan illalla olla selvillä viimeistään siitä millainen lapsien huominen päivä on, ettei pyykkikorissa vaikka odota joku tarvittava vaate joka keksitään vasta aamulla tai vasta koulussa.
Itse olin peruskoulussa -81 - 90, eikä silloin tullut vanhemmille lappuja juuri koskaan, ja nettiähän ei ollut, eikä myöskään mitään vanhempianvartteja. Itse otin luistimet mukaan jos piti olla, en tietenkään itse niitä ostanut :)
Vanhin lapseni oli peruskoulussa 2000-luvulla, nyt jo opiskelee. Itse osallistuin vanhempainvartteihin, ja siinä se, joskus tuli jotain lappuja, mutta hyvin harvoin. Kyselin kyllä että onko läksyt tehty, ja muistutin jos tiesin että pitää ottaa luistimet mukaan. Yläasteella oli wilma käytössä, mutta en käynyt siellä kuin muutaman kerran kun oli pakko jotain poissaoloja kuitata, opettaja sitä vaati, ei siellä mitään viestejä minulle yleensä ollut. Ala-asteen aikana olin muutaman vuoden vanhempainyhdistyksessä mukana, myös sen pj:nä, eikä vanhemmille montaa lappua vuodessa laitettu.
Nyt on kaksi 3 vuotiasta, ja näitä juttuja kun lukee, kauhistuttaa ajatus siitä mitä se koulunkäynti on kun he menevät kouluun. En kyllä ala joka päivä mitään wilmoja lukemaan, jos on jotain ongelmia, laittakoon opettaja lapun, tai kutsukoon koululle puhumaan asiasta. Ei kai nykyäänkään ole kouluilla varaa järjestää mitään erikoista joka viikko, enkä tajua miksi pitäisi lukujärjestyksen ajoista poiketa kuin äärimmäisen harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuhiljaa täytyy opettaa että koulu on jotain mitä lapsi suorittaa, ei äiti.
ap
Ja tämän sanoi mulle yksi erityisopettaja kun hieman liikaakin autoin lukihäiriöstä kärsivää lastani kokeisiin lukemisessa. Opettaja sanoi mulle että lapsi tarvitsee tukea kotoa, mutta ei liikaa, koska se vääristää taas opettajan kannalta katsottuna lapsen osaamistasoa.
Kun aina löytäisikin sen kultaisen keskitien, asiassa kuin asiassa.
ei meinannut millään suostua ottamaan Wilmaa käyttöön.
Opet halusi viestiä paperitiedotteilla. Me missasimme sen takia esikoisen joulujuhlan ja kevätjuhlan... Muun muassa.
Lapsi oli poissa kun tieto jaettiin ja kun tiedotteita ei ollut edes numeroitu, ei tiennyt koskaan jäikö mitään saamatta.
Pitkän tappelun jälkeen saatiin Wilma.
Nyt minua ärsyttää siinä sitten se, että sinne lyödään tietoa koko ajan ja perästä kohta korjataan.
Tälläkin viikolla on tänään perjantaina syyskirkko. Siitä tuli ensin yksi viesti, sitten neljä korjausta/täydennystä, joista kaksi tietoa oli ihan väärän otsikon alla toisen viestin jatkona ja vielä eilen illalla oli sitten 19.52 tällätty tämän aamun aikatauluun muutos... Argh.
Avasin koneen vasta kun lapsi oli jo lähtenyt - ja vääräään aikaanhan hän nyt sitten loppujen lopuksi sinne meni. Kaikesta viestitulvasta ja tunnollisuudesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läksyjen tarkistaminen, että läksyt on tehty vai että läksyt on tehty oikein?
Ei mun lapsuudessa vanhemmat mitään läksyjä käyneet läpi. Jos olin tehnyt väärin, niin koulussahan se sitten selvisi ja opettaja selitti miten olisi pitänyt tehdä. Tietenkin. Sehän on opetajien duunia.
Meillä kahden lapsen opettajat ovat kertoneet etteivät millään ehdi tarkistaa 25oppilaan läksyjä. Ja toivoivat että vanhemmat kotona hoitavat läksyjen tarkistamisen. Tällöin ei siis koulussa selviä jos on tehnyt väärin ja opettaja ei oio vääriä läksyjä. Eli tämä ei ole näiden kyseisten opettajien duunia.
Toisaalta meillä on yhdellä lapsella ollut sellainen ykkösluokan opettaja, joka on käynyt kotiläksyjen vastaukset taululla läpi. Tämä vaatii sen että lapsi osaa hahmottaa asiat siellä taululla ja seurata niitä, sekä että uskaltaa kysyä, jos ei ymmärrä tai on väärin. Mutta en usko että kaikille lapsille tämä on riittävä tapa tarkistaa läksyt.
Kannattaa aina selvittää opettajakohtaisesti käytäntö ainakin ykkös- ja kakkosluokkalaisten kohdalla. Opettajat kun tekevät työtään eri asioita painottaen.
Mutta tähän mennessä en ole lapsillamme tavannyt ykkös- ja kakkosluokan opettajaa, joka tarkistaisi lapsikohtaisesti läksyt. Tällöin se on hyvä tehdä kotona.
ja hänellekin on sanottu niin ettei pidä liikaa auttaa. Jos tehdään läksyt lapsen kanssa vanhempi auttaa herkästi liika ja läksyt eivät ole lapsen tekemiä. Todellinen osaamistaso pitää pystyä koulussa näkemään. Antaa lapsen tehdä virheensä itse ja sitten ammattilaiset auttaa.
Mainitsemassani tapauksessa lapsi on saanut neuropsykologista kuntoutusta suurimman osan peruskouluajastaan.
Pikkuhiljaa täytyy opettaa että koulu on jotain mitä lapsi suorittaa, ei äiti.
ap
Ja tämän sanoi mulle yksi erityisopettaja kun hieman liikaakin autoin lukihäiriöstä kärsivää lastani kokeisiin lukemisessa. Opettaja sanoi mulle että lapsi tarvitsee tukea kotoa, mutta ei liikaa, koska se vääristää taas opettajan kannalta katsottuna lapsen osaamistasoa.
Kun aina löytäisikin sen kultaisen keskitien, asiassa kuin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että opettajista iso osa on ihan jotain muuta kuin "ammattilaisia".
oli yläasteella erittäin tiukka matikan maikka. Opettaja istui aina oppitunnin alkaessa ovensuun vieressä ja jokainen oppilas käveli sisään luokkaan vihko kädessä ja maikka tarkisti, että läksyt on tehty. Jos ei ollut tehty, huusi. Erittäin hyvä käytäntö. Muistelisin että juuri kukaan ei jättänyt matikan läksyjä tekemättä. Oli lisäksi erittäin hyvä opettaja. Vieläkin muistan jotain laskukaavoja, vaikka en ole niitä vuosiin käyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat myös vanhemmille palautteen antamista varten.
Koulun käyminen on muuttunut samanlaiseksi raportoinniksi (koulu - koti) kuin vanhustenkin hoitaminen. Raporttia raportin perään pitää olla organisaatiolle ylöspäin antamassa.
Oman äitini ollessa palvelutalossa hänen omahoitajansa kertoi, että tällainen järjetön jatkuva raportointi vie aikaa varsinaiselta hoitotyöltä.
Itselläni on kolme lasta, mutta jo aikuisten lasten äitinä neuvoisin, että antakaa vanhemmat koulun suuntaan palautetta asiasta. Itse olin aikoinaan kodin ja koulun yhteisessä vanhempain toimikunnassa mukana ja siten oli mahdollisuus vaikuttaa jossain määrin asioihin.
Yhteiskunnasta on tänä päivänä rakennettu jonkinlainen raporttiviidakko!
Te tämän päivän nuoret lasten vanhemmat - yrittäkää vaikuttaa asioiden kulkuun, jos jaksatte arjen tuoksinassa.
Huutava opettaja ei ole koskaan hyvä opettaja.
Tää on tätä nykypäivä lässyn lässyn -ajattelua. Ei tietenkään pidä huutaa huvin vuoksi, mutta nuorilta pitää aluksi ottaa luulot pois ja tehdä selväksi kuka koulussa käskee (eli opettaja). Sitten kun nuoret osaavat käyttäytyä ja ovat hiljaa, niin se varsinainen opetustyökin sujuu kaikkien kannalta paljon paremmin.
Aluksi pitää olla jämpti ja sitten voi ajan myötä hieman höllätä.
kuin huutamista.
Omalla esikoisellani toissa vuoden ope huusi niin, että se raikui kautta koko koulun aina ulos asti.
Hän huusi, koska hänellä ei ollut mitään otetta luokkaan. Pojat juoksi sisään ja ulos miten halusivat, nujakoivat tunnilla jne.
Ei mitään työrauhaa kellään koko koulussa tuon huutajan takia.
Nyt on ope, joka ei koskaan edes korota ääntään. Kaikilla on työrauha.
Meillä ainakin aikoinaan alaluokilla opettaja saattoi kiertää luokan läpi, ja vilkaisi jokaisen oppilaan vihkoa tai työkirjaa, ja näkihän sen jos siinä ei ollut mitään vastauksia. Ja yleensäkin oikeat vastaukset on käyty läpi, lähes koko peruskoulun ajan vaikka suullisesti, jos ei taululle ehdi. Mikä ihme kiire siellä koulussa nykyään on?
Kyllä koululaisen pitää jo itse huolehtia, että laittaa herätyskellon/kännykän herätyksen soimaan aamulla ja herää ja lähtee kouluun oikeaan aikaan. Liikkakamat, luistimet, kirjat yms. on opittava huolehtimaan itse. Ymmärrän, että ekaluokkalaisilla vielä katsotaan perään ja pakataan koulureppu yhdessä, mutta ei sitä vanhemmilla enää. Läksyistä voi toki muistuttaa iltapäivällä, että onhan ne tehty, mutta kyllä ne on koululaisen vastuulla. Lapsi on välinpitämätön jos ei muka osaa tuommoista huolehtia (ellei ole sitten kehitysvammainen tai jotain) kaikille tulee välillä unohduksia, mutta jos lapsi ei esim. ikinä muista tehdä läksyjä niin jää ne koulunjälkeen tekemään ja vaikka jälki-istuntoa tai joku rangaistus jos esim. kuukaudessa tulee 5 unohdusmerkintää tai jotain. Kyllä niiden lasten täytyy ihan oikeesti oppia itsenäistymään.
Kuka muuten päällystää vielä yläkoulu- ja lukioikäisten lastensa koulukirjat? Eikö viimeistään siinä vaiheessa olisi hyvä opettaa se taito lapselle, että tämä osaa aikanaan päällystää mahdollisten omien lastensa kirjat. Aika hankalaa se minullekin nyt olisi, ellen olisi sitä itse kouluaikana tehnyt.
Ajattelin tänä vuonna ottaa kolmasluokkalaisen kanssa tämän ohjelmaan.
Normaali koululainen kyllä huolehtii tavaroistaan, mutta noista retkipäivistä olen hitusen eri mieltä. Koulusta yleensä tulee juuri siksi kotiin laput retkipäivistä, että niissä kerrotaan mitä pitää huomioida (ja ohjeet ovat harvemmin tarpeeksi selvät pienen lapsen tasolle). Lisäksi jos liikunnassa on jotain erityistä, niin kyllä oletetaan että vanhemmat hankkivat ja tarkistavat että varusteet ovat sopivankokoiset. Eli ihan kaikkea ei voi vain jättää lapselle itselleen huolehdittavaksi. Jos olisi tarkoitus että lapsi huolehtisi niistä itse niin MIKSI IHMEESSÄ NIISTÄ TULEE KOTIIN LAPPUJA JA TIEDOTTEITA, PARHAIMMILLAAN MYÖS VANHEMPIEN ALLEKIRJOITETTAVAKSI?
Opetuksen lisäksi lappuja tulee terveydenhoitajalta, hammashoitajalta, valokuvauksesta ja koulun vanhempainyhdistykseltä, sekä erilaista koulun kerhoista.
Hitusen pidän tuollaista "kantapään kautta" oppimismentaliteettia tylynä lasta kohtaan ja varsinkin opettajalta. Pienet koululaiset tarvitsevat yleensä tukea ja apua alkuun, eikä tuollaista jälkiviisastelua.