Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun mulla on 2 lapsista koulussa, ymmärrän
17.08.2012 |
ettei se lastenhoito ihan siihen loppunutkaan. Jotenkin ajattelin aiemmin että sitten kun lapset on koulussa, niin lastenhoito sujuu ihan vasemmalla kädellä.
En tiedä onko muillakin koululaisilla sama juttu mutta meidän lasten koulusta tulee melkein päivittäin kaikenmaailman lippua ja lappua kotiin vanhemmille luettavaksi, täytettäväksi ja muistettavaksi. Tosi harvoin on yksi kokonainen viikko joka olis aivan nk.normaali kouluviikko vaan melkein joka viikolle on joku "poikkeuspäivä" ja vanhempien pitää esim. muistaa että lapsi meneekin eri aikaan kuin normaalisti ja pitää varata jotain ekstratavaraa mukaan.
Joka päivä on luettava wilma ja tarkistettava lasten läksyt ja katottava että kaikki tarvittava on mukana seuraavana päivänä.
Mä ajattelin että mun tehtävä joku mappisysteemi kummallekin koululaiselle (siis minua varten), jossa on välilehti joka viikolle että löytyy kaikki mitä pitää milläkin viikolla muistaa.
En olis IKINÄ arvannut kuinka paljon hommaa lasten koulussa oleminen tuo tullessaan vanhemmille!!:D
Kommentit (73)
Meillä koulutyöstä ovat vastuussa koululaiset.
Läksyjä toki tarkkailin ensimmäisellä luokalla alkuun mutta osasivat hoitaa hommansa ja en ole koulunkäyntiin puuttunut.
Meillä on ollut liikuntatuntien moniste jääkaapin ovessa ja siitä katsovat mitkä varusteet ottavat mukaansa.
Mappia ei olla tarvittu.
Kannattaa opettaa lapset jo pienenä ottamaan vastuuta niin ei tule koululaisena ongelmia.
Syksyllä pitää täyttää oppilastietolomake ja se on vain kerran lukuvuodessa.
Tottakai koulusta tulee viestejä ja ne pitää lukea, käydä vanhempainilloissa yms. Normaalia ei mitenkään vaivalloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä elämä oli helppoa kun lapset olivat kotona/ päiväkodissa. Mutta kaikki kokee eri tavalla varmaan tämänkin asian :)
Aikataulut on pakko tietää, koska me kuljetamme lapset.
Aina ei ole eväitä kun tarvitsee, so what.
Retket, uimareissut, koulujutut,harrastukset,omat harrastukset, työmenot, luottamustoimet..plaah..joskus väsyttää.
Pitää vaan hyväksyä ettei aina mene nappiin.
Meillä kolme koululaista, kaksi yläkoulussa ja yksi lukiossa, ja sama jatkuu edelleen. Onneksi toki tuonikäisiltä voi vaatia, että itse huolehtii aikatauluista ja muutoksista, mutta onhan niitä lippuja ja lappuja, tervetystarkastuksia, valokuvausta, kirjojen päällystämistä, luokkaretkiä, rahan keräämistä, jne jne muistettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on kolme lasta koulussa ekalla, tokalla ja kolmennella.
Ja töissä olen itse 9-15, mies tekee 3 vuototyötä.
Kyllähän koulusta tulee lippuja ja lappuja, minä kerään kaikki mappiin, joka löytyy keittiöstä. Siinä on lukujärjestykset ja kaikki kouluun liittyvät jutut.
Lukujärjestykset löytyvät myös jääkaapin ovesta.
Eka- ja tokaluokkalaisten kanssa vielä ymmärrän sen,että autetaan pakkaamaan liikuntakamat, muistutetaan joka kirjasta jne., mutta ei sitäkään loputtomiin kannata jatkaa. Muuten käy niin, että lapsi ei opi itse huolehtimaan tavaroistaan. Yllättyisitte jos kuulisitte miten monella oppilaalla on selityksenä unohduksille, että "minkä mä sille voin jos ei oo pyyhettä/lenkkareita/läksykirjoja/kirjastokorttia jne. koska äiti ei muistanu". Sitten kiukutellaan kun tulee unohdusmerkintä "äidin takia". Vaan kun se ei ole äidin unohdus, vaan oppilaan oma moka.
Jos liikaa paapotaan ja varsinkin jos aina höösätään pakkaamista niin eipä ne tavarat koskaan löydä reppuun ilman äitiä. Mitä sitä itse muistamaan jos toinen aina huolehtii :).
Läksyistä tietysti kannattaa kysellä,että onko tehty. Samoin vahtia vielä vanhemmaltakin oppilaalta kokeisiin lukemista. Mutta antakaa olla tavaroiden ja retkipäivien. Kun riittävän monta kertaa unohtaa ja jää paitsi sen takia jostain mukavasta (tyyliin pelipäivä, lelupäivä, liikuntapäivä, kirjastoretki) taikka sen unohduksen saa (ja mahdollisesti jopa jälki-istunnon jatkuvan unohtelun vuoksi), niin kyllä se pikkuhiljaa opettaa muistamaan. Samaten jos nyt ei ole kyse koulukuljetusoppilaasta, niin antakaa mennä kasiksi vaikka olisi ysin aamu. Näistäkin niiiiin monta kertaa edellisinä päivinä koulussa muistutetaan, että kukaan ei voi väittää ettei tiennyt. Siinähän oppii kuuntelemaan tunneilla ja painamaan asioita mieleensä kun tunnin odottelee pihalla ja harmittelee kun joutui nousemaan liian aikaisin. Jotkut asiat ja joidenkin kohdalla vain ei tunnun oppi menevän muuten perille, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee meilläkin paljon ja jo yhden koululaisen kanssa on mielestäni paljon tekemistä. Ihan hienosti hoitaa koulunsa, mutta kotisanelut ym. muut aikuisen osallistumista vaativat läksyt vievät aikansa jos ne tehdään kuten ohjeet on. Ja erikoispäivät ja poikkeusretket vaativat muistamista. Oletan että eri kouluissa on vähän eri systeemit ja meillä on nyt tällainen enemmän osallistumista tarvitseva. Joku mappi olis varmaan hyvä idea meillekin, luistelulapun kaivaminen lehtikasasta aamulla kun on kiire ei ole kivaa.
että opettajissa on niitä nuoria lapsettomia, jotka kuvittelee, että koko perheen elämä pyörii sen heidän työnsä ympärillä.
Esikoisella oli ekalla ope, joka aina edellisenä päivänä "tilasi" ties mitä seuraavaksi päiväksi.
Hain lapset kello 16 - 16.30, kotiin, ruokaa, tavaroiden purkua, pyykkiä. Yleensä kello 18.30 pääsin siihen asti, että ruvettiin katsomaan, mitä esikoiselta repusta löytyy, mitä on läksyä jne.
Sieltä sitten löytyi aina lappua, että "huomiseksi" pitäisi tuoda jotain sinipallollista kangasta, miekka merirosvoasuun tai jotain muuta vastaavaa.
Argh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja työnnän ne kalenteriin. Ei vaadi kauheasti.
että urheilukamoja autettaisiin pakkaamaan, vaan ne pitää kaikki hankkia!
Ja minä en uskoa pätkääkään tuohon nöyryyttämällä kasvattamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme lasta koulussa ja kyllä sieltä koulusta tulee paljon kaikkea. Kun kolmena kappaleena tulee lukujärjestykset, vanhempien yhteistietolomakkeet, koulun kerhojen ilmoitukset, valokuvauslaput, hammashoitajan tarkistukset, kouluterveydenhoitajan tarkistukset, vanhempainillat, kasvatuskeskustelut, liikuntatuntien tiedotteet ja lupalaput kulkemiseen, retkipäivätiedotteet, vanhempainyhdistyksen laput, koulun teema-asioihin liittyvät tehtävät yms. niin kyllä sitä muistettavaa on.
Tässä koulun alussa niitä lippuja ja lappuja tulee extra paljon. Lisäksi nyt alkuun on paljon normaalista lukujärjestyksestä poikkeavaa toimintaa. Ja kun pienimmillä koululaisilla pitäisi tarkistaa läksytkin ja muutenkin tarvitsevat koulun alkuun tukea paljoa ja huolehtimista aikatauluista ja kulkemisista, niin välillä tuntuu että sitä kouluun liittyviä asioita on vanhemmillakin huolehdittavaksi paljon...
Onneksi se helpottaa kun koululaiset kasvaa ja huolehtivat sitten aikanaan lähes kaikesta itse. Mutta ei se ehkä heti ihan parilla ekalla koululuokalla onnistu. Mutta aikanaan sitten.
Ja ei pelkästään tietenkään nuo koulukuviot vaadi omaansa, vaan myös harrastuskuviot. Sitten tärkeimpänä on kuitenkin se lapsen kasvatus, joka jatkuu ja jossa on hyvä olla ajantasalla. Usealla voi olla kaverikuvioissa tekemistä, joillakin levottomuutta/unohduksia yms. lisätuskaa aiheuttavia huolehdittavia asioita.
Aikataulut on pakko tietää, koska me kuljetamme lapset.
lopettakaa kuljetuspalvelu ja antakaa lasten hoitaa kouluasiat itsenäisesti.
Curling-touhu kannattaa lopettaa tähän.
En jaksa käsittää miksi lapsia pitää kuljettaa kouluun. Jos on kyllin pitkä matka kunta huolehtii koulukuljetuksen kaikki muu on turhaa vouhotusta.
Itse itseänne työllistätte. Lapsista kasvaa velttoja läskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luen wilmaa kerran viikossa, ja jos jotain jää lukematta, so be it. Kohautan olkapäitäni, että se siitä. Jos ei lapsi (6 lk ja 4 lk) ole itse muistanut ottaa oikeita liikuntakamoja, niin istukoon siellä laitamilla. En ala suorittaa mitään. En elämää, en omia töitäni, ja kaikista viimeiseksi suoritan lasteni koulunkäyntiä. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.
Eka- ja tokaluokkalaisten kanssa vielä ymmärrän sen,että autetaan pakkaamaan liikuntakamat, muistutetaan joka kirjasta jne., mutta ei sitäkään loputtomiin kannata jatkaa. Muuten käy niin, että lapsi ei opi itse huolehtimaan tavaroistaan. Yllättyisitte jos kuulisitte miten monella oppilaalla on selityksenä unohduksille, että "minkä mä sille voin jos ei oo pyyhettä/lenkkareita/läksykirjoja/kirjastokorttia jne. koska äiti ei muistanu". Sitten kiukutellaan kun tulee unohdusmerkintä "äidin takia". Vaan kun se ei ole äidin unohdus, vaan oppilaan oma moka.
Jos liikaa paapotaan ja varsinkin jos aina höösätään pakkaamista niin eipä ne tavarat koskaan löydä reppuun ilman äitiä. Mitä sitä itse muistamaan jos toinen aina huolehtii :).
Läksyistä tietysti kannattaa kysellä,että onko tehty. Samoin vahtia vielä vanhemmaltakin oppilaalta kokeisiin lukemista. Mutta antakaa olla tavaroiden ja retkipäivien. Kun riittävän monta kertaa unohtaa ja jää paitsi sen takia jostain mukavasta (tyyliin pelipäivä, lelupäivä, liikuntapäivä, kirjastoretki) taikka sen unohduksen saa (ja mahdollisesti jopa jälki-istunnon jatkuvan unohtelun vuoksi), niin kyllä se pikkuhiljaa opettaa muistamaan. Samaten jos nyt ei ole kyse koulukuljetusoppilaasta, niin antakaa mennä kasiksi vaikka olisi ysin aamu. Näistäkin niiiiin monta kertaa edellisinä päivinä koulussa muistutetaan, että kukaan ei voi väittää ettei tiennyt. Siinähän oppii kuuntelemaan tunneilla ja painamaan asioita mieleensä kun tunnin odottelee pihalla ja harmittelee kun joutui nousemaan liian aikaisin. Jotkut asiat ja joidenkin kohdalla vain ei tunnun oppi menevän muuten perille, ikävä kyllä.
Tähän oonkin pyrkinyt ja aika hyvin tuo nykyinen kolmasluokkalainen muistaa mitä pitää ottaa seuraavana päivänä mukaan eikä läksyistäkään tartte enää muistuttaa. Tarkistan ne kyllä joka ilta ihan vaan senkin takia, kun haluan nähdä miten osaa tehtävät.
ap
Eka- ja tokaluokkalaisten kanssa vielä ymmärrän sen,että autetaan pakkaamaan liikuntakamat, muistutetaan joka kirjasta jne., mutta ei sitäkään loputtomiin kannata jatkaa. Muuten käy niin, että lapsi ei opi itse huolehtimaan tavaroistaan. Yllättyisitte jos kuulisitte miten monella oppilaalla on selityksenä unohduksille, että "minkä mä sille voin jos ei oo pyyhettä/lenkkareita/läksykirjoja/kirjastokorttia jne. koska äiti ei muistanu". Sitten kiukutellaan kun tulee unohdusmerkintä "äidin takia". Vaan kun se ei ole äidin unohdus, vaan oppilaan oma moka.
Jos liikaa paapotaan ja varsinkin jos aina höösätään pakkaamista niin eipä ne tavarat koskaan löydä reppuun ilman äitiä. Mitä sitä itse muistamaan jos toinen aina huolehtii :).
Läksyistä tietysti kannattaa kysellä,että onko tehty. Samoin vahtia vielä vanhemmaltakin oppilaalta kokeisiin lukemista. Mutta antakaa olla tavaroiden ja retkipäivien. Kun riittävän monta kertaa unohtaa ja jää paitsi sen takia jostain mukavasta (tyyliin pelipäivä, lelupäivä, liikuntapäivä, kirjastoretki) taikka sen unohduksen saa (ja mahdollisesti jopa jälki-istunnon jatkuvan unohtelun vuoksi), niin kyllä se pikkuhiljaa opettaa muistamaan. Samaten jos nyt ei ole kyse koulukuljetusoppilaasta, niin antakaa mennä kasiksi vaikka olisi ysin aamu. Näistäkin niiiiin monta kertaa edellisinä päivinä koulussa muistutetaan, että kukaan ei voi väittää ettei tiennyt. Siinähän oppii kuuntelemaan tunneilla ja painamaan asioita mieleensä kun tunnin odottelee pihalla ja harmittelee kun joutui nousemaan liian aikaisin. Jotkut asiat ja joidenkin kohdalla vain ei tunnun oppi menevän muuten perille, ikävä kyllä.
Helsingin keskustaan. Ei sinne kuule 7-vuotias vielä itse pääse bussilla, metrolla ja ratikalla.
Lapseni ovat -2 -käyrällä koko ajan, joten läskejä eivät ole.
läksyjen tarkistaminen, että läksyt on tehty vai että läksyt on tehty oikein?
Ei mun lapsuudessa vanhemmat mitään läksyjä käyneet läpi. Jos olin tehnyt väärin, niin koulussahan se sitten selvisi ja opettaja selitti miten olisi pitänyt tehdä. Tietenkin. Sehän on opetajien duunia.
että ne on tehty oikein.
Ei minullakaan mitään tarkistettu. Ja juurikin tuolla lailla nöyryyttämällä kasvatettiin koulussa - seisotettiin pakkasessa koulun pihalla ja pilkattiin sieltä opehuoneen ikkunasta, että "mitäs tulet sinne seisomaan, oma vika". No, se ainoa bussi nyt vain tuli aina liian aikaisin, mikä ei ollut minusta kiinni.
Siksipä minä olenkin tunnollisempi ja parempi vanhempi.
Lapset 9 ja 11 v eikä mun tarvitse heidän koulunkäyntiinsä yleisesti ottaen mitenkään puuttua, toki siis ne erityisesti vanhemmille osoitetut liput ja laput jne mutta lapset itse hoitavat läksyt, huolehtivat itsensä oikeaan aikaan kouluun, oikeat tavarat mukaan.