Apua! Taaperon nukuttaminen on yhtä helvettiä!

Meillä kaikilta jääneet aika aikaisin päiväunet pois ja ennen sitä ollut juuri tuollaista. Eli mahdollisia päikkäreitä vähemmälle ja aikaisemmaksi, jos ei vielä kokonaan voi poistaa.

Kolmesta kokemusta ja 2,5-vuotiaana ei kukaan ole pääsääntöisesti enää nukkunut päikkäreitä (kotihoidossa ovat olleet).

Meillä huusi jonkun aikaa ja tuli huoneestaan pois. Minä olin viereisessä huoneessa ja vein takaisin sänkyyn. Nykyään ei huuda enää mutta poistuu porrastasaanteelle ja makaa siellä. Useamman kerran vien takasin sänkyyn.



Minäkin olin aikaisemmin sängyn vieressä mutta en jaksanut enää. Mieluummin olen viereisessä huoneessa ja komennan takaisin. Huuto tosiaan loppui itsekseen ajan kuluessa.

pinnasängystä oppi kiipeämään pois jo puoli vuotta sitten.

Ovea. Lopulta istut kynnyksellä, siitä sitten olohuoneeseen, jätä ovi auki, tutut olohuoneesta kuuluvat ääneet rauhoittavat ja helpottavat nukahtamista

ja ollaan todettu, ettei sinne huoneeseen kannata jäädä notkumaan. Yömaidosta kannattaa luopua senkin vuoksi, ettei lapsi sitten turhaan aloita yöunia pissavaipassa, plus tuntuu teillä sotkevan unikuvioita. Meillä hoidetaan iltapesut ja muut, sitten sänkyyn ja luetaan kaksi kirjaa, peittelyt ja pusut ja sitten saa nukahtaa. Tämän jälkeen rutiini on tämä:



Jos eli kun lapsi tulee sängystä pois, niin viedään takaisin, peitellään ja poistutaan huoneesta.



Pahimmillaan nukuttaminen kesti meilläkin sen pari tuntia ja oltiin ihan hajalla, kaikki niksit ja temput kokeiltiin, oltiin vieresstä ja passissa ovensuussa ja ties mitä. Nyt toteutetaan tuota simppeliä palautustekniikkaa ja tänäänkin kaksivuotias "hirviönukahtajamme" nukahti yhden palautuksen jälkeen ja alle 15 minuutissa iltasatujen lukemisesta.

poisjättäminen oli hyvä. Meillä myös siirryttiin nukuttamisessa pois makuuhuoneesta pikkuhiljaa. Eli otettiin nojatuoli jossa luettiin vuoroilloin kirjaa hämärässä valaistuksessa lapsen etsiessä unta. Luettiin siis ihan tyynesti ja välillä peiteltiin lapsi ja lapselle tyynesti todettiin, nostamatta katsetta kirjasta, että hyvää yötä. Ensin nojatuoli oli aika lähellä lapsen sänkyä. Parin yön päästä nojatuoli oli jo ovensuussa, sitten parin yön päästä nojatuoli oli oven ulkopuolella, niin että lapsi näki vanhemman selän . Sitten n.viikon päästä oli vaan enää ovi apposen auki makuuhuoneeseen joten lapsi näki valon ovesta ja kuuli vanhemmpien mantran hyvää yötä, nyt nukutaan. Nykyäänkin jos ollaan vieraassa paikassa, niin lapset nukutetaan niin että istutaan tuolilla lukemassa oven ulkopuolella jotta lapsella turvallinen olo. Muistan tuon seinään tuijottamisvaiheen, se oli niin raivostuttavaa!

jätetään omaan sänkyyn, viedään takaisin joka kerta kun tulee huoneesta pois. eka yö meni 3 tuntia, nykyään jää hyvin omaan sänkyyn nukkumaan kun tietää että joutuu kuitenkin takaisin.

niin ja ekalla kerralla sanotaan "hyvää yötä, jäät nyt tänne nukkumaan. äiti ja isi on ihan lähellä", tokalla vain "hyvää yötä" ja kolmas jne kerroilla ei mitään. lapselle ei saa puhu, vaan omaan sänkyyn peiton alle.



ja päikkärit pois.

Ymmärrän sinua ja myös tuon vihaisuuden ja katkeruuden. Eri lapset on tosiaan ihan erilaisia nukahtajia ja omanikin on vaikea, mikä tuntuu toisinaan hyvin epäreilulta.. Että miksi sen meillä täytyy mennä näin ja kaverin lapsi nukahtaa itsestään. Mutta neuvoa en osaa. Mä myös istun sängyn vieressä, mutta lapsi ei koskaan herää illan aikana uudestaan kerran jo nukahdettuaan. Tai ei ole ainakaan nyt vielä tehnyt sitä. Tuo on varmasti tosi rasittavaa ja ärsyttävää. Jaksamista! Pyrkisin kuitenkin välttämään huudatusta mahdollisimman pitkään, mutta jossain kohtihan se raja varmasti menee, kun ei enää jaksa.



Pystytkö tekemään jotain samalla kun olet siinä sängyn vieressä? Esim. virkkaamaan. Vai kiinnostuuko lapsi sitten sun tekemisestä ja ei sen takia nukahda? Ainakin jos ei tarvitse vain istua, niin se on vähemmän turhauttavaa ja jopa mukavaa.



Onko teidän kaupungissa muuten jotakin "unineuvojaa" tms. Kysäise neuvolasta. Osaisikohan hän auttaa, tulla esi"m kotiin yhden illan ajaksi ihan "kädestä pitäen antamaan apuja jos haluatte. Ainakin Jyväskylässä on.

kuinka helvetin pihalla ihmiset voikaan olla ipanoidensa kanssa? Kaksivuotias saa määrätä mitä ja miten tehdään ja ollaan. Kyllä se lapsi hiukan aiemmin kannattaisi opettaa tavoille niin ei tarvitsisi tollaista jaksaa vuositolkulla. Oma moka. Ja kyllä, omat on huudatusunikoululla saatu nukahtamaan nätisti omiin sänkyihinsä kun iltatoimet on tehty ja toivotetaan hyvät yöt. Eivät ainakaan vielä vaikuta pahemmin häiriintyneiltä ja vanheempiinsa turvaavat kyllä hädän tullen eli olemme silti ne turvalliset isi ja äiti vaikka joskus joutuivatkin luopumaan noista hyssyttelyistä ja silittämisistä ja muista mitä vielä vauvan kanssa joutuu tekemään sen eteen että uni tulisi.

Meillä helpotti kun jätettiin päikkärit pois. Meilläkin käytössä vielä iltamaito, lapsi täyttää 2v,viikon päästä.

On nyt iltasin niin väsy, että ottaa pullon sänkyyn ja siihen tipahtaa.



Kuukausi sitten meilläkin hilluttiin pari tuntia iltaisin, kivempi näin.

"Eivät ainakaan vielä vaikuta pahemmin häiriintyneiltä ja vanheempiinsa turvaavat kyllä hädän tullen"



Pieni lapsi turvaa yleensä vanheempiinsa aina, vaikka vanhempi olisi millainen vaan. Eihän lapsella ole muuta. JOssakinhan raja menee, mutta kyllä pienelle mielestäni kuuluu ne silittelyt ja muut. Paha maailma ehtii kyllä tulla eteen myöhemminkin.

Lue psykiatrian dosentti Anna Keski-Rahkosen Unihiekkaa etsimässä. Nykytiedon mukaan unikoulusta ei ole haittaa lapselle, edes siitä pahamaineisesta huudatuksesta.



Itse noudatamme ns. tassutus- ja pistäytymismenetelmien kombinaatiota. Tärkeintä on, että lapsi viedään sänkyyn unisena, muttei nukahtaneena ja iltasatujen jälkeen poistutaan silloin, kun lapsi vielä on hereillä. Kyllä meilläkin poistuminen sai muutamana iltana osakseen protestia ja itkua. Jäin oven ulkopuolelle ja kuuntelin, mihin itku kehittyi: onko kiitymään vai laantumaan. Jos itku on pientä ränkkää ja laantumassa, en mennyt heti takaisin. Jos taas itku kiihtyi, odotin hetken (noin 30 sek) ja menin sitten takaisin lapsen luo. Kosketin selkään ja toistin hyvät yöt. Tärkeää on poistua sitten taas vikkelästi, ei jäädä asumaan. Taas kuunnellaan oven takana ja pistäydytään, jos itku yltyy. Ekana iltana taisin palata useamman kerran, toisena iltana enää pari kertaa, sitten kerran. Tänään ei enää tarvinnut palata vaan lapsi nukahti rauhassa uninallensa kainaloon :).



Meillä nukkumaanmeno oli pitkään hankalaa, johtuen siitä, että meillä oli mieheni kanssa hieman erilaiset nukutusrutiinit. Mieheni jäi odottelemaan nukahtamista ja otti lapsen jopa vierelleen. Saattoi viipyä nukuttamassa tunninkin. Itse olen vauvasta saakka opettanut nukahtamaan ilman aikuista. Miehen erilainen tapa kuitenkin hämmensi lasta niin, että minunkin aikaisemmin toiminut nukutusrutiinini ei toiminut. Tärkeää siis, että noudatatte yhdenmukaista metodia.

Meillä on kaikki 3 lasta ollut huonoja nukahtaan. Helpointa on kun ottaa vain rennosti eikä stressaa asiasta. Me nukutetaan vuorotellen miehen kanssa. 2v omaan sänkyyn ja nukuttamisvuorossa oleva pötkötteleen meidän sängyssä (sama huone siis) ja on vaikka läppärillä. Aika kuluu mukavasti, kun ei tarvitse hermoilla ja tuijottaa vain seinää.

Arvaatkaapa vaan kuinka monet neuvot me käytiin läpi ja tunnettiin aina syyllisyyttä vanhempina kun esikoisen nukuttamiseen meni 3-4 tuntia. Lopulta kouluiässä todettiin neurologinen vaiva ja saatiin apua siihen nukahtamiseenkin....



Voimia ja hermoja teille1

kuinka helvetin pihalla ihmiset voikaan olla ipanoidensa kanssa? Kaksivuotias saa määrätä mitä ja miten tehdään ja ollaan. Kyllä se lapsi hiukan aiemmin kannattaisi opettaa tavoille niin ei tarvitsisi tollaista jaksaa vuositolkulla. Oma moka. Ja kyllä, omat on huudatusunikoululla saatu nukahtamaan nätisti omiin sänkyihinsä kun iltatoimet on tehty ja toivotetaan hyvät yöt. Eivät ainakaan vielä vaikuta pahemmin häiriintyneiltä ja vanheempiinsa turvaavat kyllä hädän tullen eli olemme silti ne turvalliset isi ja äiti vaikka joskus joutuivatkin luopumaan noista hyssyttelyistä ja silittämisistä ja muista mitä vielä vauvan kanssa joutuu tekemään sen eteen että uni tulisi.

Tämän kirjoittaja vaikuttaakin juuri sellaiselta mukavalta vanhemmalta, jota on itseäänkin nukutettu huutounikoululla :) Sinulta on kiva ottaa neuvoja vastaan, kuulostat sellaiselta henkilöltä joka minä haluaisin olla. Not.

Meillä mä istun sängyn laidalla ja palstailen kännykän kautta, sanon vaan lapselle (2v) välillä että nyt nukutaan, jos nousee. Makuuasennossa saa laulella ja silitellä peitteitä kädellään jne, ja toki asentoa vaihtaa, muttei nousta istumaan tai seisomaan.

Miehen strategia on se, että lapsi saa mennä nukkumaan kun haluaa. Kuulostaa kamalalta, mutta tänään mä sanoin klo 20.15 että hyvää yötä, äiti menee nukkumaan, ja lapsi halus kans nukkumaan. Nukahti 20.30. Takana tosin puuhakas päivä ja lyhyet 30min päiväunet.

Onko teillä ap aikaiset aamuherätykset, vai voisitteko kokeilla myöhempään sänkyynmenoa? Meillä lapsi halus eilen nukkumaan vasta 21.30 mutta nukahti itkuitta (mäkään en itkenyt), kun joskus on nukahtanut klo 22 huutojen kanssa kun nukutus aloitettu kasin jälkeen jo.

Tsemppiä, äläkä vaan siitä kärsi, että sun lapses olis ainoa, jota nukutetaan, joka ei nuku kiltisti. Mä jopa annan tissiä jos lapsi haluaa! Kauheeta!! (Toimii uudelleennukutuksena kuin taika, 5min ja takas sikeessä).

kun ei enää juonut nukkumaan mennessä. Rräs joka kerta kun tuli pissat ja nukahtaminen oli vaikeaa ilman uutta maito/vesi-annosta. Tai ainakin jätät pullon pois ja annat juoda mukista. Mukista kun juo vähemmän kuon pullosta. Myös päikkärit kannattaa vähentää tai herätellä tunnin unien jälkeen. Mä en jaksanut olla tiukkana omassa sängyssä nukahtamisen suhteen. Onko se niin paha jos lapsi nukkuu vanhempien vieressä tai nukahtaa olohuoneeseen,jossa vanhemmat juttelevat? Unikoulusta sen verran,että pari ekaa yötä on vaikeampia ja takapakkia tulee heti jos päivärytmi menee sekaisin.

..tosin tilanne oli sama jo esikoisen kanssa. Joten nyt tiedän että se menee aikanaan ohi ja olen vierellä kun lapsi tarvii.



Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet samassa huoneessa. 1 vuoden iästä on nukutettu meidän sänkyyn, saanut nukahtaa kainaloon ja sitten nostettu omaan sänkyyn. Aamuyöstä saattaneet kömpiä viereen, mutta ei ole unia häirinnyt.



2 vuoden tienoilla esikoinen aloitti temppuilun nukuttaessa. nukuttaminen kesti toista tuntia, kuten myös päikkäreille laitto. Sitten luovutin ja jätettiin päikkärit, muutaman kuukauden oli iltapäivällä väsynyt/kiukkunen. Mutta illalla nukahti alta 5 minuutin.



Toisella on alkanut nyt olla samoja merkkejä (2v), vielä olen kuitenkin nukuttanut päikkäreille taisteluista huolimatta. Kun tuntuu ettei sitten jaksa iltaan. Osaan ottaa nukuttamiset nyt rennommin, iltaisin vaikka jutellaan sängyssä, kyllä se uni tulee aikanaan. Mieluummin vielä niin, kuin että iltapäivisin lapsi kiukuttelee väsymystään. sitä jaksan paljon huonommin.



Esikoinen siirtyi 4vuoden tienoilla omaan huoneeseen omaan sänkyyn..luetaan iltasatua, peitellään ja toivotetaan hyvää yötä. Sinne nukahtaa. Missään vaiheessa ei ole pakotettu sinne jäämään, omasta toiveesta meni, kun oli valmis. Itse en voisi kuvitellakaan huudatusta, tai että jättäisin lapsen yksin nukahtamaan, jos itkuinen (mahdollisesti pelkää pimeää tmv.?)



Lapset on niin pienen hetken pieniä, minusta on ihanaa kun toinen tulee kainaloon, rapsuttaa poskesta ja nukahtaa. Nukutamme mieheni kanssa vuoroilloin, silloin toinen saa hetken omaa aikaa ja toinen saa mahtavan keskustelutuokion 2 vuotiaan kanssa :)

Mut niin se vain munkin jatkuvasti heräilevä vauva on nyt hyvin nukkuva 1,2 v taapero. Nukkuu vain yhdet päikkärit ja nukahtaa kasilta maitopullon kanssa omaan isojen sänkyyn omaan huoneeseen...Yleensä jopa nukahtaa itsekseen. Ja nukkuu vieläpä aamuun saakka! Tissin vieroitus auttoi ja reipas ulkoilu. Molemmat lapset nukkuvat hyvin ja ah omaa aikaa vihdoin :)

Mulla 2,5vee nukkuu normaalisti 2-3h päiväunet, iltaisin nukkumaan kuitenkin jo kahdeksalta, ja ihan niin että luen sadun, peittelen ja ovi kiinni, öitä.

Vaati jo reilun vuoden vanhana, ettei ovea saa jättää auki, haluaa vissiin nukkua rauhassa :D

Hurja jos noin pieni ei nuku enää päikkäreitä, vai onks toi meidän sankari vaan jotenki uneliaampaa tyyppiä.

Kotona ei nuku. Iltaisin nukkumaanmeno on ihan samanlaista päikkäreistä riippumatta.



Puoli vuotta sitten meilläkin oli illat yhtä huutoa, ei edes vihaista itkua, vaan tuo kiskoi itsensä ihan paniikkiin heti, jos jäi yksin huoneeseen.



Aloitettiin nukkumisen harjoittelu hiljakseen siten, että sanoin lapselle käyväni vessassa ja tulevani heti takaisin. Ja juomassa ja ripustamassa pyykkiä... Ja lopulta laski mut alakertaankin ihan vain sillä, että tulen ihan just takaisin katsomaan. Kun oppi luottamaan siihen, että myös tulen takaisin, alkoi nukahtaa itsekseen. Tähän meni pari viikkoa niin, että 3h ravasin vähän väliä katsomassa. Nyt ei enää tarvi. Riittää pusut ja halit, ja jää sillä omaan sänkyynsä omaan huoneeseen (jonka jakaa isoveljensä kanssa).