Kuka saa rahat kun lapsen lahjaksi saamia tavaroita myydään kirpparilla?

Vanhemmuus ei tarkoita sitä, että lapsen omaisuus olisi vanhemman käytössä. Osuuspankin sivuilla on tästä juttua.

Me tosin viedään lelut kirkon kirppikselle eli lahjoitetaan ne sinne.

Eli niillä ostetaan ruokaa, bensaa, vaatteita, harrastusvälineitä, leluja... Mitä milloinkin tarvitaan.

jos lapsi myy/hinnoittelee itse, niin hän saa rahat. Jos minä teen työt, minä päätän rahojen käytöstä.

Ostamme isompia vaatteita, isompien lasten leluja. Urheiluvälineitä. Vanhemmille vaatetta (aika harvoin). jne. Kaikki yleensä löytyy käytettynä.



Ja tietysti osa menee ruokaan, auton bensoihin, hygieniatuotteisiin...



Jos lahjan antajaa häiritsee, hän voi huoletta pyytää takaisin antamansa tavarat. Meillä on vain tarkoitus päästä ylimääräisestä eroon.

Myin ainakin kaikki lahjaksi saadut lelut kirpparilla, joissa ei selkeästi lukenut missä tehty / onko muovi turvallista. Meille on turha koittaa ujuttaa hikipajoissa valmistettuja leluja.



Rahoilla olen varmaan ostanut vaatteita lapselleni. Kirpparilta tai eettisesti tuotettuja uusia.

Innoissaan lapset odottavat tilityksiä, koska silloin näkevät mitä heidän tavaroitaan on myyty. Rahat tietenkin menevät aina kyseisen tavaran omistajalle, eli lapselle itselleen. Näillä sitten hankkii uutta tai pistää säästöön.



Olisi todella kiva säilyttää kaikki kummeilta ja mummeilta saadut lahjat, mutta valitettavasti tila ei kerrostalokolmiossa millään riitä. Sitä paitsi lapset muistavat kyllä hyvin, että esim. Liisan antama parkkitalo myytiin ja niillä rahoilla ostettiin nyt se ja se. :) Joten ei se alkuperäisen lahjan antaja mitenkään unhoon jää...

Meillä lapset saaneet itse rahat. Ovat siis valinneet mitä laittavat myyntiin, mitä pitää heittää pois (risat yms.) joten mielestäni on kiva,että saavat siitä sitten omansa.

lapsen saada sopivia vaatteita ja uusia leluja. Näitä ei kyllä kirpparirahoilla läheskään saa, mutta lapsen käyttöön ne menevät. Rahana en käteen anna, ostaisi vaan karkkia tms niillä.

Kun otan kirppispöydän, lapset saavat itse päättää mitä sinne laitetaan myytäväksi ja saavat sitten niiden rahat itselleen.







Vaatteista yms. en edes muista mitä on tullut lahjaksi ja mitä ostettu itse. Niiden "tuotto" menee lopulta kuitenkin lasten hyväksi, uusina vaatteina ja tarvikkeina jne.

Tehdään niillä vaikka joku huvipuistoreissu tai jotain.

Vaikeaa se on lähteä erittelemään niitä kun lapsia on 4. myydään tarpeetonta tavaraa pois jo ihan tilanpuutteen vuoksi.



Ja sitä paitsi kaikki meidän ylimääräiset rahat näyttää muutenkin menevän suurimmaksi osaksi lapsiin.



Mun sisko veti kerran kilarit kun opiskeluaikoina laitettiin kahden lapsellemme sukulaisilta saadut rahat visalaskuun. Laskuun jolla olimme ostaneet lapsille (tuolloin 1 v ja 3 v) talvikamppeet.

Meille on aina tulleet lapset ennen meitä ja kaiken tarvittavan ja ylimääräisenkin ovat saaneet. Olisi vissiin pitänyt nekin rahat laittaa lasten tileille vaikka antaja nimenomaan sanoi "ostakaa jotain tarpeellista lapsille". Tai sitten ostaa uudet talvikamppeet väkisin tai jotain...



P.S. kaikilla ei ole varaa myöskään laittaa lapsilisät lasten tileille vaikka joidenkin mielestä sinne ne kuuluu

ostetaan isompia vaatteita kirpparilta. Opiskelija kun olen. Lapset 3 ja 5.. Käteen en rahaa anna heille. Kaikki raha menee lapsiin muutenkin.

kotiin eli tytön fillari on mummolassa, samoin nukkekoti, barbit tavaroineen jne. Anoppi sanoo, että "annetaan tavaroiden olla täällä niin ne säilyy". Kun kerroin, että rahasta on pulaa ja talvikengät tarvittaisiin, niin anoppi osti, mutta niitä kenkiä ei saakaan käyttää muualla kuin mummolassa! "Ettei vaikka vahingossa myydä ja osteta halvempia tilalle".



Miehen mielestä ihan OK, meillä kun ei ole tilaa ylimääräisille tavaroille eikä miehen mielestä lapselle kannata ostaa kalleimpia haalareita, markettijutut riittää. Lapselle hankalaa, kun saa lahjaksi nukenvaunut, mutta niitä ei saa kotiin. Ja kun jostain lelusta "kasvaa ulos", pakataan se mummolan kaappiin sen sijaan, että sen saisi myydä pois ja rahalla ostaa tarpeellista.